Luottaisitko äidinkielen opettajaan, joka ei lue kirjoja?

kirjakieltä. moni ranskalainen ei edes osaa kirjoittaa mitä puhuu.



sinällään meidän opettajien taso on korkeampaa kuin tavallisen enkku, ranskis pulliaisen kieli. joten samalle tasolle kun paasee niin hyvin pärjaa.



ei ehkä pitaisi vaatia itseltään niin paljoa. moni ei tule koskaan oppimaan oikeaa aksenttia kuten minä 8 eri kielellä. itseasiassa taidan olla ainut suomessa joka puhuu ja kirjoittaa sujuvasti 8 eri kieltä? olen jopa niin varma tästä ja ylimielinen etten viitsi teitä varten kirjoittaa kunnon äidinkieltä.

Kirja ja elokuva on vain viihdettä. Viihdettä jolla tehdään rahaa. Viihde on ilmaista.

Tärkeimmät teokset tai tärkein teos (Seitsemän veljestä) osataan. Niin voidaan alkaa kirjoittamaan.

Miten sillä viihteellä "tehdään rahaa", jos se kerran "on ilmaista"?

Ja tuo kirjan "osaaminen" minua on ihmetyttänyt useammassakin vastauksessa. Miten kirja "osataan"? Ulkoako? Ja miten se sitten auttaa kirjoittamisessa, johon annat luvan vasta osaamisen jälkeen?

Itse asiaan: en tiedä luottamuksesta opettajaan, joka ei lue kirjoja, mutta tilanne vaikuttaisi minusta jossain määrin surulliselta. Juuri kielestä ja sen eri vivahteista nauttiminen on se, minkä hyvän kirjailijan lukemisesta saa omaan elämäänsä ja ajatteluunsa. Jos opettaja on lakannut tuntemasta tätä iloa, hän saattaa johtaa kieltä opiskelevia aika puutuneesti - tai sitten ei; osa ammattitaitoa voi olla myös kerätä jostain innostavuutta silloinkin, kun itse ei jaksa innostua. En tiedä, kun itse en opeta kuin satunnaisesti.

Pohtisit syvällisesti tekstiä. Viihde on myös ilmaista itseä. Se on myös ilmaista. Etkö tajua miten moniulotteisesti hän kirjoitti, etkö tajua millä tasolla hän liikkuu tekstissään verrattuna sinuun. Toisaalta kysyvä ei tieltä eksy.

Entä liikkamaikkaan, joka ei hiihdä?



Ja mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, luotatko opettajaan vai et. Asiaan et voi juurikaan vaikuttaa, ellei opettaja tee karkeaa virkavirhettä.



Ainoa mitä voit tehdä, on tukea lasta kotona niillä osa-alueilla, jotka mielestäsi jäävät koulussa huonommalle.

hiukkasen surullista, ettet taida itse nähdä, että tekstissäsi (tai ajatuksissasikaan) ei ole minkäänlaista loogista punaista lankaa tai johdonmukaista päättelyä.

Kirja ja elokuva on vain viihdettä. Viihdettä jolla tehdään rahaa. Viihde on ilmaista.

Tärkeimmät teokset tai tärkein teos (Seitsemän veljestä) osataan. Niin voidaan alkaa kirjoittamaan.

Miten sillä viihteellä "tehdään rahaa", jos se kerran "on ilmaista"?

Ja tuo kirjan "osaaminen" minua on ihmetyttänyt useammassakin vastauksessa. Miten kirja "osataan"? Ulkoako? Ja miten se sitten auttaa kirjoittamisessa, johon annat luvan vasta osaamisen jälkeen?

Itse asiaan: en tiedä luottamuksesta opettajaan, joka ei lue kirjoja, mutta tilanne vaikuttaisi minusta jossain määrin surulliselta. Juuri kielestä ja sen eri vivahteista nauttiminen on se, minkä hyvän kirjailijan lukemisesta saa omaan elämäänsä ja ajatteluunsa. Jos opettaja on lakannut tuntemasta tätä iloa, hän saattaa johtaa kieltä opiskelevia aika puutuneesti - tai sitten ei; osa ammattitaitoa voi olla myös kerätä jostain innostavuutta silloinkin, kun itse ei jaksa innostua. En tiedä, kun itse en opeta kuin satunnaisesti.

Pohtisit syvällisesti tekstiä. Viihde on myös ilmaista itseä. Se on myös ilmaista. Etkö tajua miten moniulotteisesti hän kirjoitti, etkö tajua millä tasolla hän liikkuu tekstissään verrattuna sinuun. Toisaalta kysyvä ei tieltä eksy.

Kirjallisuus ja elokuvat ovat taidetta. Toki viihteellisiäkin löytyy, mutta oletin, että tässä puhuttiin oikeasta kirjallisuudesta, eikä lähimarketin Harlekiini-kokoelmasta.



Te, jotka ette löydä uudesta kirjallisuudesta mitään hyvää: entä klassikot? Tuskin olette lukeneet kaikkien maiden tärkeimpiä teoksia. Niihin tutustuminen saattaisi avata uusia ajatuksia ja selittää nykykirjallisuudenkin suuntauksia. Eihän se toki minulta ole pois, jos ihminen ei lue, paitsi jos hän on lasteni äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.

hiukkasen surullista, ettet taida itse nähdä, että tekstissäsi (tai ajatuksissasikaan) ei ole minkäänlaista loogista punaista lankaa tai johdonmukaista päättelyä.

Kirja ja elokuva on vain viihdettä. Viihdettä jolla tehdään rahaa. Viihde on ilmaista.

Tärkeimmät teokset tai tärkein teos (Seitsemän veljestä) osataan. Niin voidaan alkaa kirjoittamaan.

Miten sillä viihteellä "tehdään rahaa", jos se kerran "on ilmaista"?

Ja tuo kirjan "osaaminen" minua on ihmetyttänyt useammassakin vastauksessa. Miten kirja "osataan"? Ulkoako? Ja miten se sitten auttaa kirjoittamisessa, johon annat luvan vasta osaamisen jälkeen?

Itse asiaan: en tiedä luottamuksesta opettajaan, joka ei lue kirjoja, mutta tilanne vaikuttaisi minusta jossain määrin surulliselta. Juuri kielestä ja sen eri vivahteista nauttiminen on se, minkä hyvän kirjailijan lukemisesta saa omaan elämäänsä ja ajatteluunsa. Jos opettaja on lakannut tuntemasta tätä iloa, hän saattaa johtaa kieltä opiskelevia aika puutuneesti - tai sitten ei; osa ammattitaitoa voi olla myös kerätä jostain innostavuutta silloinkin, kun itse ei jaksa innostua. En tiedä, kun itse en opeta kuin satunnaisesti.

Pohtisit syvällisesti tekstiä. Viihde on myös ilmaista itseä. Se on myös ilmaista. Etkö tajua miten moniulotteisesti hän kirjoitti, etkö tajua millä tasolla hän liikkuu tekstissään verrattuna sinuun. Toisaalta kysyvä ei tieltä eksy.

Haistappa vittu.

Haistappa vittu.

Meidän oppiaineemme on äidinkieli ja kirjallisuus, joten totta kai kirjallisuus on iso osa opetusta. En tajua niitä, joiden mielestä riittää Seitsemän veljeksen tunteminen, "ja sen jälkeen voidaan alkaa kirjoittamaan". (sic!) Klassisest rektiovirheestä päätellen liikkeellä sitä paitsi oli joku provoilija.



Minä kärsin siitä, etten ehdi lukea enempää. Maailmankirjallisuuden kurssilla olisi ihana pystyä mukaansa tempaavasti esittelemään eri maiden ja aikakausien klassikoita, mutta eihän niitä kaikkia ole millään ehtinyt itsekään lukea, kun yliopistollakin opiskelin Suomen kirjallisuutta.



Niinpä yritän kuroa kiinni tuota klassikko-osaamistani pikkuhiljaa ja samalla pysyä kartalla siitä, mitä uutta tulee. Sen lisäksi olisi huippua ehtiä lukea niitä omia suosikkeja.



Kylmä totuus vain on, että kaikkeen ei aika riitä: tämä työ vie paljon iltoja, lapset vaativat oman osuutensa ja miestäkin olisi kiva joskus nähdä. En ole tainnut joulun jälkeen lukea yhtään kokonaista kirjaa. Nyt alkoi onneksi hiihtoloma. Abeilla se on lukulomaa - sellaisen minäkin ajattelin pitää! Laitanpa koneen kiinni ja haen Humisevan harjun...

Nimenomaan. KLASSINEN rektiovirhe. Dinosaurusten ajoilta. Jospa nyt relataan niissä normatiivisissa pössyissä.



Humiseva harju. Hehehe.

Älä tee rektiovirheitä, niin ei tarvitse ahdistua.

ei nykyään jaksa lukea juuri mitään...

Onnekseni (?) en ole äidinkielenopettaja. Ymmärrän hyvin tuota kyynistynyttä äikänopea, mulle kun on käynyt samalla tavalla, ikävä kyllä.

Varaa kirjastosta uutuuksia, ja jos et pidä, jätä lukeminen kesken. Ota avuksi vaikka Hesarin pari kertaa ilmestyvä uutuuskirjaluettelo. Varaa kirjastosta kaikkea, mikä tuntuu mielenkiintoiselta, ilman muuta myös muuta kuin kaunokirjallisuutta.

Aina siihen joukkoon kuitenkin mahtuu hyviäkin kirjoja.

"Juoni" on pieni yhteinen nimittäjä, jolla houkutellaan tyhmimpiä. Kirjallisuus alkaa sitten oikeastaan vasta seuraavalta tasolta.

Jos juoni on kuraa ja se maaginen sisältö kultaa, niin voidaan puhua proskaa ja juoda hienoja fiinejä, pikku baskerit päässämme. Eikö totta?

Täälä pohjantähden alla

:D

Parikymppisenä lukee vielä muutaman. Kirjat ovat kuin elokuvat, kun parisataa on nähty/luettu, niin eivät ne tarjoa mitään uutta.

Sanotaan, että hyvä äidinkielenopettaja osaa vain yhden kirjan hyvin ja läpikotaisin. Moni ei osaa ainuttakaan, lukevat vain.

Mielipiteet on kuin persereikiä...

Aika kyyniseltä tuntuu, jos jonkun alan opettaja ei ole yhtään kiinnostunut alastaan sen opetustyön ulkopuolella. Eihän sitä aikaa aina löydy, mutta...

Täälä ei ole äidinkielen opettaja, en siis ole ap. Ap voisi vaikka merkitä persereikänsä T:ap merkein ettei mene muiden kanssa sekaisin.

voiskos sitä sitten luottaa lastenhoitajaan jolla ei oo omia lapsia?

kenkiä?

leipäpappi? Keneltä se on pois?

Seuraan kyllä mitä kirjallisuudessa tapahtuu ja mitä uutuuksia julkaistaan, käyn säännöllisesti kirjastossa ja lainailen aina jotain, aloitan lukemaan enkä yleensä jaksa alkua pidemmälle. Juuri palautin kaksi puoleenväliin luettua kirjaa.

ei nykyään jaksa lukea juuri mitään... Onnekseni (?) en ole äidinkielenopettaja. Ymmärrän hyvin tuota kyynistynyttä äikänopea, mulle kun on käynyt samalla tavalla, ikävä kyllä.

Varaa kirjastosta uutuuksia, ja jos et pidä, jätä lukeminen kesken. Ota avuksi vaikka Hesarin pari kertaa ilmestyvä uutuuskirjaluettelo. Varaa kirjastosta kaikkea, mikä tuntuu mielenkiintoiselta, ilman muuta myös muuta kuin kaunokirjallisuutta. Aina siihen joukkoon kuitenkin mahtuu hyviäkin kirjoja.

Samalla periaatteella myös lapsiakin voisi pakottaa lukemaan joku kapine tekele. Pidän seitsemää veljestä kapineena tekeleenä, joka paikoitellen tökkii lujasti.

voiskos sitä sitten luottaa lastenhoitajaan jolla ei oo omia lapsia?

vaan siitä että pitääkö lapsista /kirjoista/kirjallisuudesta.

Jos lapseton lastenhoitaja sanoisi ettei kyllä yhtään ole kiinnostunut lapsista/ei jaksa niiden seuraa, niin sellaiseen lastenhoitajaan en kyllä luottaisi.

leipäpappi? Keneltä se on pois?

ei ole mukava,jos itse uskoo vakaasti ja pyhästi ja menee sunnuntaina kuuntelemaan saarnaa, jonka on kirjoittanut ns.leipäpappi. Saarna on kuin juostenkustu ja esitetään väsähtäneen innottomasti.

Kyllä varmaan kuuntelijasta tuntuisi pahalta.