Luottaisitko äidinkielen opettajaan, joka ei lue kirjoja?

Olen tutkija (en kemisti mutta läheltä liippaa) ja ilman muuta alan julkaisuja luetaan vapaa-ajalla. Eihän työpäivän aikana ehdi!

Kuinka moni teistä jonkun muun alan edustajista VAPAA-AJALLAAN perehtyy (tieteen)alansa uusimpiin julkaisuihin tai muuhun tietoon? - Jos äidinkielen opettajan oletetaan pysyvän oman alansa kehityksessä mukana lukemalla laajasti kaunokirjallisuutta, tähän täytyy myös varata aikaa palkallisista työtunneista! Äidinkielen opettajat ovat ihan samanlaisia työssä käyviä pulliaisia kuin muutkin ihmiset. Työpäivän jälkeen on lapsi, kotityöt, liikuntaharrastukset ja ystävät (ja näistä kahta jälkimmäistä ehtii varmasti kukin perheellinen työssäkäyvä toteuttaa aina ihan liian vähän). Harrastaako kemisti vapaa-ajallaan koeputkikokeiluita vessassa? Perehtyykö siivooja vapaa-ajallaan uusimpiin puhdistusaineisiin ja -latteisiin? Sinä pankissa työskentelevä asiakasneuvoja, luetko iltalukemisiksi pörssilehteä ja seuraat siinä sivussa esim. asuntokauppaa ja lainojen korkokehitystä? Miksi juuri äidinkielen opettajan täytyisi automaattisesti ja palkattomasti myös vapaa-ajallaan harrastaa alaansa?

Tärkeintä on, että lapset lukevat tai heille maistatetaan tekstejä, joihin voivat tutustua enemmin "vapaa-ajallaan". Oletetaan että öpöttäjän olisi seurattava kirjallisuutta, niin eikö olisi kohtuullista antaa ylityölisää?



T: poru

oma alaani en kerro, mutta kyllä ne uusimmat julkaisut käydään läpi nimenomaan vapaa-ajalla.



En usko, että juuri kukaan yksityinen työnantaja allokoi työajasta segmenttejä "uusimpiin virtauksiin tutustumiseen".



Tämä on juuri se kohta, jossa nykyajan työmaailma eroaa aiemmasta. Kun mitään työpaikkaa ei voi ajatella eläkevirkana, on yksittäisen työntekijän tarkasteltava koko uraansa ja työssäkäyntiään työnään - ja siihen on panostettava ihan itse.



Työantajan tehtävä on nykypäivänä ulosmitata työntekijän kykyjä ja ominaisuuksia, joilla työntekijät kilpailevat markkinoilla. Työnantajat vaihtuvat, ja työtekijän velvollisuus on pitää huolta noista ominaisuuksistaan.



Vain hyvin hyvin harvat työnantajat kantavat vastuuta työntekijöidensä osaamisesta. Raadollistahan tämä on, enkä ole asiasta mielessäni, mutta niin se vain on.

tv 28

Itse en ole suomalaisen kirjallisuuden asiantuntija, vaan olen opiskellut muunkielistä kirjallisuutta vuositolkulla. Opintojen jälkeen meni 10 vuotta ennen kuin minussa syntyi pieni kiinnostus lukea joku uusi kirja. Nykyisin luen ainoastaan kirjoja, joissa on joku uusi näkökulma. Eli eipä tarvitse paljon lukea.



Rumasti voisi sanoa, että kirjallisuudessa pätee sama sääntö kuin monessa muussakin asiassa, eli yleensä saa 'samaa paskaa eri paketissa'.

Meistä jokainen on lukenut kirjoja nuorena (toivottavasti), kun siihen oli vielä aikaa.



Toki moni kykenee lukemaan kirjaa näyttävästi vaikka metrossa. Toisaalta monelle kirjan luku on kuin vessassa käynti, se tehdään rauhassa yksityisesti. Lapsiperheessä tätä rauhaa on hyvin vaikea saavuttaa, ja sekin rauha käytettäisi mieluusti miehen kanssa kahdenkesken.



Eriasia on olla vanhapiika äidinkielen opettaja. Heillä riittää aikaa jopa av:lla oikolukuun ja vanhempien tuomitsemiseen.

Muistelen omaa upeaa äidinkielen opettajaani, joka suhtautui kaikkeen intohimoisesti, etenkin suomen kieleen, kirjoihin ja muuhun taiteeseen.

Kirjat vain tuppaavat jäämään nykyään kesken, kun ne ovat niin... epäkiinnostavia kielellisesti ja mielellisesti. Olen varmaan kasvanut niiden ohi (ja yli, heh).



Lapset kyllä lukevat kaikkea, ei se minusta kiinni ole. Ei minunkaan äidinkielen opettajani aikoinaan "opettanut" meille kirjoja. Ihan itse luin ja pohdin niitä omassa päässäni.



Mutta ihan oman itseni takia haluaisin löytää sen "kaikki menee" -fiiliksen, jossa kirjasta kuin kirjasta nautitaan täysin rinnoin kuin teininä konsanaan. Ei tämä kivaa ole. 8)

En ole äidinkielen opettaja, vaan toimin yhteiskunnallisten aineiden opettajana ammattikorkeakoulussa. Minullakin on pienet lapset, mutta löydän aikaa hyvien kirjojen lukemiseen työmatkalla junassa (25min suuntaansa joka päivä) sekä iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Uskon, että alastaan oikeasti kiinnostunut opettaja löytää kyllä rakosen lukemiseen.

Kuinka moni teistä jonkun muun alan edustajista VAPAA-AJALLAAN perehtyy (tieteen)alansa uusimpiin julkaisuihin tai muuhun tietoon? - Jos äidinkielen opettajan oletetaan pysyvän oman alansa kehityksessä mukana lukemalla laajasti kaunokirjallisuutta, tähän täytyy myös varata aikaa palkallisista työtunneista!

Äidinkielen opettajat ovat ihan samanlaisia työssä käyviä pulliaisia kuin muutkin ihmiset. Työpäivän jälkeen on lapsi, kotityöt, liikuntaharrastukset ja ystävät (ja näistä kahta jälkimmäistä ehtii varmasti kukin perheellinen työssäkäyvä toteuttaa aina ihan liian vähän).

Harrastaako kemisti vapaa-ajallaan koeputkikokeiluita vessassa? Perehtyykö siivooja vapaa-ajallaan uusimpiin puhdistusaineisiin ja -latteisiin? Sinä pankissa työskentelevä asiakasneuvoja, luetko iltalukemisiksi pörssilehteä ja seuraat siinä sivussa esim. asuntokauppaa ja lainojen korkokehitystä?

Miksi juuri äidinkielen opettajan täytyisi automaattisesti ja palkattomasti myös vapaa-ajallaan harrastaa alaansa?

Kemisti varmasti lukee alansa kirjallisuutta myös vapa-ajallaan. Tunnen monta kemistiä, mutten yhtään, joka ei lukisi. Sama pätee rahoitusalan ihmisiin. Siivoojat eivät lue alansa kirjallisuutta, mutta jos äidinkielen opettaja haluaa tehdä työtään kuin siivooja, hänen ei pitäisi marista siitä, että arvostus ja palkkaus ovat myös samat.

Kirjat vain tuppaavat jäämään nykyään kesken, kun ne ovat niin... epäkiinnostavia kielellisesti ja mielellisesti. Olen varmaan kasvanut niiden ohi (ja yli, heh).

Lapset kyllä lukevat kaikkea, ei se minusta kiinni ole. Ei minunkaan äidinkielen opettajani aikoinaan "opettanut" meille kirjoja. Ihan itse luin ja pohdin niitä omassa päässäni.

Mutta ihan oman itseni takia haluaisin löytää sen "kaikki menee" -fiiliksen, jossa kirjasta kuin kirjasta nautitaan täysin rinnoin kuin teininä konsanaan. Ei tämä kivaa ole. 8)

Et kirjoita siihen tyyliin. Etkä näytä tietävän, ettei kirjoista opeteta sisältöä, tai sitä, mitä niistä pitäisi pohtia, vaan käsitteitä, joiden kautta kirjoja voi pohtia.

Et kirjoita siihen tyyliin. Etkä näytä tietävän, ettei kirjoista opeteta sisältöä, tai sitä, mitä niistä pitäisi pohtia, vaan käsitteitä, joiden kautta kirjoja voi pohtia.

Mitenkäs niitä käsitteitä voi avata jos kirjan sisällöstä ei saa keskustella? Kirjallisuusteoria on sen verran 'out there', että peruskoulussa ja vielä lukiossakin on aika mahdotonta käsitellä teorioita niin, että edes murto-osa porukasta tajuaisi mistä on kyse.

Et kirjoita siihen tyyliin. Etkä näytä tietävän, ettei kirjoista opeteta sisältöä, tai sitä, mitä niistä pitäisi pohtia, vaan käsitteitä, joiden kautta kirjoja voi pohtia.

Mitenkäs niitä käsitteitä voi avata jos kirjan sisällöstä ei saa keskustella? Kirjallisuusteoria on sen verran 'out there', että peruskoulussa ja vielä lukiossakin on aika mahdotonta käsitellä teorioita niin, että edes murto-osa porukasta tajuaisi mistä on kyse.

keskustella edes sisällöstä, hänhän kommentoi, ettei hänellekään kirjoja opetettu, hän luki vaan itse. Sillä lailla ne käsitteet eivät ainakaan avaudu. Ei ihme, että yo-kirjoitusten tästä osuudesta tuli vähän kommenttia sen yhden väitöstutkimuksen jälkeen, jos opettajien ymmärrys on tällä tasolla.

Kuin kaunokirjallisuus. Kirjallisuus ja elokuvat toistavat itseään. Kirjat ovat toistaneet itseään jo tuhansia vuosia. Näytelmä tarjoaa vain elämyksen hyvän näyttelijän turvin, ei juonen.



Kuten joku jo mainitsikin niin samaa paskaa eri paketissa. Lapsille ja nuorille se on vielä uutta ja kiehtovaa.

(Siis sen setin, jonka minä olen yliopistossa, tutkimuksen mukaan ilmeisen vajavaisesti, oppinut.)



Vaikkapa tekstitaidon koetta varten kaikki käsitteet kielikuvista kertojan, semanttisten kenttien, symboleiden ja konnotaatioiden kautta retoriikkaan ja argumentaatioon, kaikki on mahdollista opettaa, vaikka ei enää luekaan intohimoisesti Hotakaista. :) Ei hätää, lapsenne ovat turvassa.

Kunhan hallitsee pääteokset kuten:



- Seitsemän veljestä



- Täälä pohjantähden alla



Ja koko Mika Waltarin tuotanto kannesta kanteen. Ei ole paljoa vaadittu lapsilta ja nuorilta. Äidinkielen opettajan luulisi lukeneen nuo "tärkeimmät".

Täälä pohjantähden alla

:D

Parikymppisenä lukee vielä muutaman. Kirjat ovat kuin elokuvat, kun parisataa on nähty/luettu, niin eivät ne tarjoa mitään uutta.

Sanotaan, että hyvä äidinkielenopettaja osaa vain yhden kirjan hyvin ja läpikotaisin. Moni ei osaa ainuttakaan, lukevat vain.

Mielipiteet on kuin persereikiä...

Aika kyyniseltä tuntuu, jos jonkun alan opettaja ei ole yhtään kiinnostunut alastaan sen opetustyön ulkopuolella. Eihän sitä aikaa aina löydy, mutta...

"Juoni" on pieni yhteinen nimittäjä, jolla houkutellaan tyhmimpiä. Kirjallisuus alkaa sitten oikeastaan vasta seuraavalta tasolta.

ei nykyään jaksa lukea juuri mitään...



Onnekseni (?) en ole äidinkielenopettaja. Ymmärrän hyvin tuota kyynistynyttä äikänopea, mulle kun on käynyt samalla tavalla, ikävä kyllä.