Luottaisitko äidinkielen opettajaan, joka ei lue kirjoja?

Töissä voi olla osaava ja uskottava pappi, vaikkei vapaa-ajallaan ajattelekaan jumalia enää kovin usein.

vaan siitä, lukeeko vapaa-ajalla.

vaan ihan yksinkertaisesti ajasta. En ehdi lukea (no, kesälomalla kyllä) juurikaan ylimääräistä. Luen kyllä Kielikellot ja Virkkeet, muutaman kirjan verran vuodessa muutakin, mutta sen kummempaan en tässä elämäntilanteessa repeä.



Vapaa-aikani tahdon käyttää lapsiini, mieheeni ja niihin vähäisiin harrastuksiini, joita minulla on (mm. teatteri, yksi liikuntaharrastus). Iltaisin ennen unia luen Raamattua, sitä en vaihda tuoreimpiin uutuuksiin. :)



Ja kyllä, oppilaat saavat varmasti aivan laadukasta opetusta, niin kirjallisuudessa kuin muussakin. Itse asiassa sain juuri kaupungin lukioiden opettajilta kehuja siitä, että minun oppilaani osaavat keskimääräistä paremmin tulkita ja analysoida kirjallisuutta, tuntevat käsitteet ja niin edelleen. Ihan valtavan huonoa opetusta siis tuskin annan, vaikken niihin uutuuksiin juurikaan ennätäkään tutustua.

mutta en ajokortittomaan taksikuskiin tai kaljuun parturiin. mitä väliä sillä on että lukeeko äikänmaikka vai ei?

Minä olen äikän ope ja luen ainoastaan lehtiä:) Vapaa-aikaani vietän mieluummin lasteni ja liikunnan parisssa kuin lukien.



Peruskoulun opettajan työ on suureksi osaksi kasvattamista, ei pelkkää opettamista. Ne samat klassikot siellä pyörii vodesta toiseen;)Juonireferaatit pystyn esittämään ihan hyvin.



Nuortenkirjoja ostetaan koululle silloin tällöin (niin monta kirjaa, että jokainen oppilas lukee saman kirjan). Ne kirjat aina luen läpi, mitkä pakotan oppilatkin lukemaan.



Käsitteet pystyy opettamaan melkein kuka hyvänsä, sen vuoksi ei tarvitse lukea mitään. Ja puhun nyt peruskoulusta. Lukion opettajan työ ei minua edes kiinnosta.

Minä olen äikän ope ja luen ainoastaan lehtiä:) Vapaa-aikaani vietän mieluummin lasteni ja liikunnan parisssa kuin lukien.

Peruskoulun opettajan työ on suureksi osaksi kasvattamista, ei pelkkää opettamista. Ne samat klassikot siellä pyörii vodesta toiseen;)Juonireferaatit pystyn esittämään ihan hyvin.

Nuortenkirjoja ostetaan koululle silloin tällöin (niin monta kirjaa, että jokainen oppilas lukee saman kirjan). Ne kirjat aina luen läpi, mitkä pakotan oppilatkin lukemaan.

Käsitteet pystyy opettamaan melkein kuka hyvänsä, sen vuoksi ei tarvitse lukea mitään. Ja puhun nyt peruskoulusta. Lukion opettajan työ ei minua edes kiinnosta.

kun olen ajatellut että äidinkielenopettajan työnkuvaan ja kiinnostuksiin kuuluu kirjallisuus.

Siksi siis olenkin saanut pettyä lukion äidinkielenopetukseen. Ehkä pitäisi vaan ajatella suoraan että kirjallisuudella ja äidinkielellä ei ole mitään tekemistä keskenään.

Oppiaine on myös ilmaisutaitoa, puheoppia, viestintää, medianlukutaitoa ja kielioppia. Ei se kirjallisuus ole ainoa tai tärkein asia. Lukio on eri asia, kun valmennetaan kirjoituksia varten.



Elämäntaito, kasvatus, vastuunotto, pärjääminen. Näitäkin asioita peruskoulussa opetetaan, joka oppiaineessa. Kirjallisuudessa ei kovi syvälle voi mennä, pintaraapaisu riittää hyvinn



Ei kaikki leipuritkaan harrasta vapaa-aikanaan leipomista. Tai kokit ruoanlaittoa.



Aineenopekin voi olla monipuolinen ihminen. Hänellä voi ola muitakin kiinnostuksen kohteita kuin opettamansa oppiaine.



Kärjistäen: Jos peruskoulun opettaja on kauhean innostunut omasta oppiaineestaan, innostus voi mennä hukkaan. On turha heittää helmiä sioille;)

En tosin just nyt opeta äidinkieltä, vaan suomea toisena kielenä. Ei vaan oo aikaa lukea, kun on pienet lapset. Lasten kirjoja siis tulee lähinnä luettua.

jotainhan niiden on ollut pakko lukea opintojensa aikana, mutta vanheneehan se kymmenessä vuodessa...

Pedanttista kielioppisääntöihin paneutumista?

sitten kalevalaa ,Kiveä ja Juhani Salamaa modernin krijallisuuden edustajana.

mutta itse en ainakaan työssäkäynnin, neljän lapsen hoitamisen ja kodin pyörittämisen ohella kamalasti ennätä ylimääräistä kirjallisuutta harrastaa.



Käyn kyllä teatterissa ja koetan pysyä kärryillä, mitä kirjallisuusmaailmassa tapahtuu, mutta en vain ehdi lukea.



Opetus ei siltikään ole pelkkää kieliopin opetusta tai vanhoja kirjallisuuden klassikoita. Ihan opetussuunnitelman mukaan mennään ja käsitellään kirjallisuutta(kin) monipuolisesti.

Olen ollut intohimoinen lukija aikoinani, mutta nyt tunnen, etteivät uudet fiktiiviset tarinat anna enää sellaisia elämyksiä kuin ennen. Sen sijaan luen esseitä ja muita pohtivia tekstejä, silloin kun jaksan. Usein oppilaiden esseepinojen jälkeen en enää jaksa. Nykykirjallisuuden kurssi onkin ehkä haastavin, koska joudun aina sitä ennen tutkimaan, mitä uutta sitä taas onkaan kirjoitettu... Ja joudun toteamaan, ettei paljoa mitään. Samoja teemoja uusissa kansissa. Onneksi oppilaat saavat valita mitä tahansa, ja ope pitää kyynisyytensä visusti piilossa.

lukeeko mun äidinkielen, matikan, bilsan, psykologian jne opettajat kirjoja vai ei.

Samoja teemoja uusissa kansissa. Onneksi oppilaat saavat valita mitä tahansa, ja ope pitää kyynisyytensä visusti piilossa.

säähän oot ihan yli-ihminen. Koska tää nykykirjallisuun alamäki alkoi? 90-luvulla? Oispa kiva kuulla et mitä oon lukenut että moiseen tuomioon päädyit?

mitä opettaa...

Tosin baskeria en pidä, ja viiniä en juurikaan juo. Juoni ON siis tosiaankin se kaikkein yksinkertaisin koukuttava taso.

Kuuntele lasten tarinoita. Ne ovat pelkkää juonta. Ensin tapahtui sitä, sitten tätä, sitten se teki näin, sitten näin. Jne.

Varsinainen kirjallisuus ja aikuisuus alkaa sitten vasta tämän perustason jälkeen.

Esimerkiksi paljon myydyt Dan Brownit ovat pelkkää juonta, eikä niitä kukaan täysipäinen lue paria sivua pidemmälle.

"Juoni" on pieni yhteinen nimittäjä, jolla houkutellaan tyhmimpiä. Kirjallisuus alkaa sitten oikeastaan vasta seuraavalta tasolta.

Jos juoni on kuraa ja se maaginen sisältö kultaa, niin voidaan puhua proskaa ja juoda hienoja fiinejä, pikku baskerit päässämme. Eikö totta?

kuin vaikka kielen opettajaan joka ei koskaan ole yliopiston kielten laitoksen lähelläkään käynyt. Tällaisiakin opettajia on, ainakin tuuraajina. Ai niin, enkkuhan on ala-asteella NIIN helppoa, että sitä opettaa kyllä ihan Frendit-sarjasta oppimalla perusenkulla..

, joka ei tiennyt kirjallisuudesta mitään (Tanja K.).

kuin vaikka kielen opettajaan joka ei koskaan ole yliopiston kielten laitoksen lähelläkään käynyt. Tällaisiakin opettajia on, ainakin tuuraajina. Ai niin, enkkuhan on ala-asteella NIIN helppoa, että sitä opettaa kyllä ihan Frendit-sarjasta oppimalla perusenkulla..

Ainakin vielä muutama vuosi sitten, kun oli siellä töissä. Itse olen asunut Englannissa, joten kielitaitoni on hyvä ja ääntämykseni (lähes)virheetöntä, mutta oli kauheaa kuunnella useimpien kollegojen tankeroääntämistä!

Ja itseäkin kyllä harmitti, ku ei ollut pedagogisia opintoja nimenomaa kielistä, vaikka muuten pätevä luokanope olenkin.