Lue keskustelun säännöt.
kuinka pitkään teidän mielestä vanhempien kuuluu istua vieressä kun lapsi tekee läksynsä?
24.02.2010 |
Eli koska teidän mielestä on LAPSEN asia, vastuulla, tehdä ne läksyt ilman että äiti/isä vieressä tenttailemassa/auttamassa? Mielestäni kun on kolmannella, ehkä neljännellä luokalla, pitää jo osata its ottaa tästä vastuuta. Sehän on lapsen TYÖ. Kokeisiin tietty voi sitten hieman kysellä. Välillä tuntuu että toiset tekevät läksyt lapsen kanssa päivittäin ja KAUAN. Yksi tuttu istuu joka ilta 1-2 TUNTIA mukana kun kaksi lasta tekevät kotitehtävänsä (lapset kolmannella ja viidennellä). Oikeesti, en saisi mitään tehtyä täs huushollissa jos menisin mukaan tuommoiseen. Omat vanhimmat lapset jo teinejä mutta voin rehellisesti sanoa että en ole ikinä istunut vieressä kun he ovat tehneet läksynsä, joskus toki tentannu vähän kun on ollut koe. Ovat pärjänneet hyvin silti ja ottaneet vastuuta itse.
Kommentit (37)
Tietysti autan, jos on esim. joku matikan kaava, joka vaatii apua, mutta muuten en puutu. Tai jos haluaa, että kuulustelen sanat kokeeseen (harvoin tapahtuu). Koulu mennyt lapsilla erittäin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiläl ekaluokkalainen teke läksyt automaattisesti koulusta tullessa, minä teen ruokaa, siivoilen tms, ei mun tarvi vieressä kytätä. Neuvon tietysti jos apua kaipaa.
eka- ja tokaluokkalaiset tekevät läksyt itsenäisesti ja kysyvät apua jos tarvitsevat. Yleensä katsotaan läksyt yhdessä läpi varsinkin ekaluokkalaisen kanssa, joka tuppaa vielä vähän unohtamaan että mitä sitä läksyksi tulikaan.
Mut ei siis valvota.
Tokaluokkalaiselta kyselen kertotaulua ja "kuulustelin" yhteen Yllin kokeeseen tulleen aineiston parina päivänä läpi.
vaikka myöhemminkin vanhempi on mukana. Yhdessä tekeminenhän opettaa tavallaan tiimityöhön; keskustelemaan, pohtimaan eri vaihtoehtoja jne. Miksi pitäisi yksin pähkäillä? En tietenkään tee läksyjä lapsen puolesta.
Itsekin muistan, että vielä lukioaikanakin keskustelin mielelläni vanhempien kanssa kouluasioista - ja oli kiva, kun olivat kiinnostuneita.
Omani eivät vielä ole koulussa, mutta tiedän lapsia, joiden kanssa niitä tehtäviä on tehtävä. Että tulevat tehdyksi.
Naapurin kolmasluokkalainen on esimerkki lapsesta, jonka vieressä äidin on välillä oltava, että hommat hoituu. Lapsi jää piirtelemään ja unelmoimaan vaikka pariksi tunniksi, jos aikuinen ei katso vieressä että tekee todella niitä läksyjä.
Tuliko lasten erilaisuus ap:lle jotenkin yllätyksenä? Toiset vaan tarvitsevat tukea enemmän kuin toiset.
Jos tulevaisuudessa mun lapseni tarvitsevat aikuisen apua/läsnäoloa läksyissä (vaikka ihan sen tunnin-kaksi) päivittäin, tulen tukeni antamaan. Tulevaisuus näyttää. Ideaalitilannehan tietenkin olisi, että lapsi tekisi tehtävänsä ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
enkä edes tiedä miltä se konkreettisesti näyttäisi, jos niin tekisin? Eli hän hoitaa läksynsä ja (koulun toiveesta) näyttää ne lopuksi pikaisesti minulle, ja kommentoin jos on jotain korjattavaa. En tekisi tätäkään (itselleni annettiin lapsena täysin vapaat kädet läksyjen suhteen, ja itse opiskelin tohtorinväitöskirjaan asti, eli en usko vanhempien valvonnan olevan koulumenestyksen avain), mutta kun se on koulun toive kaikille vanhemmille, teen sen, mutta mahd. minimaalisesti.
toiset on itsenäisempiä ja toiset unohtuvat haaveilemaan jos ei äiti vieressä palauttele takaisin läksyjen maailmaan.
Kyllä ne haaveilijatkin joskus reipastuu ja silloin on lapsen kannalta parempi että on pohjatyöt tehty kunnolla.
Itse olin itsenäinen jo pienenä koululaisena, mutta myöhempien opintojen kannalta olisi ollut tärkeää että vanhemmat olisivat edes jollain lailla tukeneet koulunkäyntiäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari ensimmäistä viikkoa katselin vierstä kun lapset on tehneet läksyjä. Sen jälkeen kun näin että homma sujuu niin ovat kysyneet apua tarvittaessa. Harvoin kysyvät.
Oikein harmittaa välillä kun itse osaan vähän matikkaa niin olisi kiva auttaa laskuissa mutta minkäs teet kun osaavat mokomat itse.
Jos joku nyt haluaa osallistua niin MITÄ pahaa siinä on?
Se olisi paha jos tekee lapsen tehtävät, mutta että auttaa ja käydään asioita läpi?
Mitä nyt itse ajattelen omia kouluvuosia niin MINÄ ajattelin että olisi ollut mukava jos olisi voinut saada apua. Mutta eipä äiti koskaan ollut siinä lähellä, keittiössä tuo heilui. Koskaan ei ollut leikissäkään mukana. Koitti pitää jotain täydellisyyttä yllä ja erohan siitä vaan tuli.
Kyllä minusta lapsiaan pitää auttaa, vaikka olisivat jo isompia ja niitten "pitäisi" osata itsekkin!
Ainakin viisas kysyy tartteeko apua. Kiva olla koulussakin kun oppii asiat. Ei koulussa aina opettaja ehdi kädestäpitäen kaikille selittää.
Olen minäkin pärjännyt ja vastuuta ottanut vaikkei vanhemmat auttaneet läksyissä. Sekö on muka hyvä asia? Kyllä minä ainakin koin että olisi ollut mukava jos äiti olisi istunut edes 5 minuutiksi viereen tai kysynyt onko joku hankalaa.
Minusta sinä vaan ja ainoastaan kuulostat siltä että selittelet poissaoloasi.
Niinkuin se on jotenkin lasta vammauttavaa että ollaan yhdessä läksyjen tekoaika!
Ja jos lapsi aidosti TARVITSEE apua 2 h läksyihin, niin sehän puhuu tarpeesta. Todella hienoa että joku haluaa tukea lastaan, eikä ajattele että kuuluu selvitä yksin.
Oletko mahtanut itse tehdä läksyjä kahta tuntia jos itse pitää pärjätä?
Kyllä minä sanon että kun malttaa panostaa läksyihin, niin oppi menee päähänkin.
Okei, on niitäkin jotka ei juuri läksyjä tee ja kymppejä satelee mutta kyllä valtaosa meistä ihmisistä tarttee sitä että aihetta ajatellaan vielä kotonakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se tarve jatkuis korkeakouluun saakka. Minusta koulutus on kyllä tärkeempää kuin kodinhoito.
Omani eivät vielä ole koulussa, mutta tiedän lapsia, joiden kanssa niitä tehtäviä on tehtävä. Että tulevat tehdyksi.
Naapurin kolmasluokkalainen on esimerkki lapsesta, jonka vieressä äidin on välillä oltava, että hommat hoituu. Lapsi jää piirtelemään ja unelmoimaan vaikka pariksi tunniksi, jos aikuinen ei katso vieressä että tekee todella niitä läksyjä.
Tuliko lasten erilaisuus ap:lle jotenkin yllätyksenä? Toiset vaan tarvitsevat tukea enemmän kuin toiset.
Jos tulevaisuudessa mun lapseni tarvitsevat aikuisen apua/läsnäoloa läksyissä (vaikka ihan sen tunnin-kaksi) päivittäin, tulen tukeni antamaan. Tulevaisuus näyttää. Ideaalitilannehan tietenkin olisi, että lapsi tekisi tehtävänsä ihan itse.
Että tämä asia ratkaistaan siinä vieressä istumalla ja hokemalla no niin, seuraava lasku.
Tottakai lasta pitää tukea, muistuttaa ja auttaa. Mutta miten lapsi oppii pärjäämään siellä koulussa, jos tarvitsee jatkuvasti avustajan muistuttamaan, että teepä nyt seuraava tehtävä. Tietenkin jos kyseessä on erityistä tukea oppimisvaikeuksiin tarvitseva lapsi on asia vähän eri, mutta silloin on yleensä avustaja hänen tukenaan.
Kyllä mun mielestä kannattaisi lähteä siitä, että lasta opetetaan alusta asti omatoimisuuteen eli tekemään itsekseen ne läksyt, siinä ohessa tukien ja auttaen.
Meillä ekaluokkalainen on vähän sellainen taivaanrannanmaalari, että pitää muistuttaa läksyjen tekemisestä ja tarkistaa että kaikki tulee tehtyä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samalla jutskailtiin koulusta. Mä olin 10 oppilas, joten äidin ei tarvinnut istua mun kaa. Mä luulen, että hänestäkin oli kiva tietää mitä koulussa tehdään ja mitä opiskelen.
koulusta ja vasta sitten on kavereiden vuoro.
Kun vanhemmat tulevat kotiin ja on syöty, niin sitten läksyt tarkistetaan.
Lapsen pitää oppia ottamaan vastuu omista velvollisuuksistaan. Vanhemman tehtävä on valvoa, että lapsi myös vastuunsa kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eivät tue lapsiaan läksyissä. Läksyjä annetaan nimenomaan siksi, että lapsi voi kerrata oppimansa asiaa kotona rauhassa vanhempien kanssa ja saada henkilökohtaista palautetta joka päivä!
Koulussa näin ei todellakaan tapahdu.
"Kyllä mun mielestä kannattaisi lähteä siitä, että lasta opetetaan alusta asti omatoimisuuteen eli tekemään itsekseen ne läksyt, siinä ohessa tukien ja auttaen."
Äippä humalapäissään huutaa: ootko vittu jo tehnyt läksyjä saatana! mee nukkumaan!
30-60 min vieressä läksyjä tekemässä, niin taitaa lapsilta jäädä päivällinen ja iltapala väliin sekä kaikki harrastukset pitää lopettaa ja nukkuvat liian lyhyitä yöunia.
Kyllä, läksyistä huolehtiminen on vastuun oppimista!
Se, että vanhemmat tarkistavat läksyt mutta eivät istu vieressä ei tee heistä laiskoja. Lapsen on opittava toimimaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Näin se elämä vain oikeasti menee.
Meidän kapinallinen tokaluokkalainen ei läksyjä tee ellei siinä vieressä istu ja odota, että läksyt on tehty. Hänet siis täytyy pakottaa tekemään läksyt. Ei tarvitse apua läksyjen tekoon. Hoputtamista korkeintaan. Tällaista on vaikea ymmärtää, jos lapset ovat helppoja tapauksia ja tottelevat vanhempiaan. En tiedä kuinka pitkään tätä pitää jatkaan, mutta tarvittaessa vahdimme hänen läksyjen tekoaan koko peruskoulu ajan.
Eskarilainen tekee läksyt oma aloitteisesti ja ihan itse.
Samoin kuudesluokkalainen on aina tehnyt läksyt ihan pyytämällä ja ilman apua. Hänen läksyjään en enää tarkistele.
Lukekaa tarkemmin opetussuunnitelmat. Lasta autetaan, jos tarvetta, mutta tavoitteena on, että hän itse ymmärtää vastuunsa.
Itse olen istunut toisen lapsen kanssa 4. luokkaan asti silloin tällöin, toinen lapsi ei halusi tehdä yksin. Lapsikohtaista.
Mutta aika iso hyppäys, jos yläasteella äiti ei enää istukaan vieressä. Vai väittääkö joku tosissaan, että sekin on normaalia?
Jos lapsi huutanut että tarvitsee apua olen käynyt neuvomassa ja jatkanut sitten omia töitäni. Lapsi nyt kolmannella.