Ihminen, joka ei ole kärsinyt riittävästi, ei usko, että kärsimys jalostaa. Mutta kun on oikeasti kärsinyt riittävästi, tietää, että
Kommentit (13)
En usko. Eipä esimerkiksi isäni ole mitenkään jalostunut sen jälkeen kun vaimonsa ja kaksi lastaan kuolivat. Ennen näitä hän oli mukava, aktiivinen ja elämässä nauttiva paljon asioista aikaan saava tyyppi. Sen jälkeen traumatisoitunut ja varovainen joka pelkäsi kaikkea.
Elämä on kärsimystä, sanoi jo Buddha aikanaan. Siispä elämä jalostaa, koska Siperia opettaa.
No höpöhöpö.
osaa jalostaa juu, osa saa enemmän kuin kestää. Tuon hokeminen on defenssimekanismi.
Ei todellakaan jalosta. Ihmistä jalostaa hyvä perhe ja rakkaus. Niiden avulla selviää elämästä. Muiden elämä on sitten sitä kärsimystä.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan jalosta. Ihmistä jalostaa hyvä perhe ja rakkaus. Niiden avulla selviää elämästä. Muiden elämä on sitten sitä kärsimystä.
Rakkaus on niin laumaeläimellistä. Ja pohjimmiltaan pelkkää panemista, aivan kuten Andy McCoy filosofoi.
Vierailija kirjoitti:
En usko. Eipä esimerkiksi isäni ole mitenkään jalostunut sen jälkeen kun vaimonsa ja kaksi lastaan kuolivat. Ennen näitä hän oli mukava, aktiivinen ja elämässä nauttiva paljon asioista aikaan saava tyyppi. Sen jälkeen traumatisoitunut ja varovainen joka pelkäsi kaikkea.
Ehkä tämä on kehittyneempi luonne vaikkei se olisikaan yhteiskunnallinen ihanne.
Pitäisikö lasten jotka alle 10-vuotiaina on väkivaltaisesti r*skattu olla kiitollisia siitä? Jotkut selviävät kärsimyksestä paremmin kuin toiset, mutta jos ei koe että on kasvanut ihmisenä tuollaisten asioiden takia se tarkoittaa että ei ole r*skattu tarpeeksi nuorena tai väkivaltaisesti että olisi kärsinyt tarpeeksi ja jalostunut.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan jalosta. Ihmistä jalostaa hyvä perhe ja rakkaus. Niiden avulla selviää elämästä. Muiden elämä on sitten sitä kärsimystä.
Miten toi tanskalainen miljardööri Povslen pystyi elämään 3 lapsensa kuoleman jälkeen (Sri Lankassa 2019)?
Tiettyyn pisteeseen saakka kärsimys kyllä kasvattaa ihmistä. Kun se raja ylitetään sielu kuihtuu.
Joskus sinisilmäisenä ajattelin, että olen niin vahva ja pystyn perkeleen voimalla menemään rohkeasti ja tarmolla eteenpäin.
Ei se mennyt sitten niin, ei lopulta sinne päinkään.
Mutta näin tämä on. Toivon kuitenkin heille jatkoonkin hyvää, jotka jaksavat ja menevät mutta minusta ei siihen enää ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei kärsimys jalosta. Se tappaa kehityksen. Siitä lähtee alamäki kohti kuolemaa.
Missasit pointin. Jos me katotaan henkiseltä puolelta tätä ni sä oot väärässä. Siinä on tarkotuski " kuolla" jotta voi " syntyä" uuestaan, kasvaa valoon.
Ne hyväilee aina toisiaan, kuolema ja elämä, ei oo toista ilman toista.
Ei jalosta. Ellei kyynistymistä, katkeruutta, kovettumista ja vihamielisyyttä lueta jaloudeksi. Minä en lue.
Ei kärsimys jalosta. Se tappaa kehityksen. Siitä lähtee alamäki kohti kuolemaa.