Koulukiusattu: mitä seurauksia kiusaamisella?

että olen epäluuloinen ja torjuva tietyn tyyppisiä naisia kohtaan. Ystävystyn naisten kanssa yleensäkin huonosti (useimmiten minua pidetään ylpeänä, koska olen torjuva), miesten kanssa tulen juttuun ihan normaalisti.



Kiusaaminen oli tyttöjen porukasta eristämistä 7.-9. luokilla.

Miten se näkyi kotona? Kerroitteko vanhemmille? Ja jos kerroitte, kerroitteko kaiken vai vain pintapuolisesti? Häpesittekö?



Minä pelkään, että poikaani kiusataan jonkin verran mutta hän on jostain syystä haluton kertomaan mitään negatiivista. Aina kuulemma koulussa menee hyvin ja kavereiden kanssa ei ole mitään ongelmia. Ei ole kuitenkaan haluttua seuraa koulun ulkopuolella ja on arkisin jossain määrin ahdistuneen oloinen. Perjantai-iltapäivisin on rento oma itsensä ja launtaian. Sunnuntaina alkaa taas olla surumielisempi tai kiukkuinen.



Mitä vanhempana voi tehdä, jollei ole mitään kunnollista, josta tarttua kiinni? Open mukaan menee ihan hyvin ja pojan itsensä mukaan. Mutta jokin sisälläni sanoo, että kaikki ei ole kunnossa...

Mutta en vaurioitta.En luota ystäviini, uskon olevani muita rumempi. Pelkään muiden hylkäävän minut. Stressaan ryhmissä ja erityisesti aloittaessani jossain uudessa ryhmässä, niin paljon että päätä särkee pari viikkoa putkeen.



Mutta minulla on yliopistokoulutus, lapsi ja ihana mies, paljon ystäviä joista muutama tosiystävä, tarpeeksi rahaa ja mielekkäirä harrastuksia. Olen tosi onnellinen, vaikka välillä aina se vanha epävarmuus omasta riittävästä hyvyydestä palaa. Yritän opetella puhumaan itselleni kauniisti, etten toistaisi niitä muilta kuultuja lauseita itsestä. Etten siirtäisi epävarmuutta itsestäni ja ulkonäöstäni lapselle, vaan saisin hänestä kasvatettua itsetietoisen ja luottavaisen ihmisen.

elii oon nyt 15.v (koht 16) olin ala-asteel kiusattu, sen jälkee ku vaihdoin erityisluokast normaalin kokoiseen kuitenki tosi isoon luokkaan..se alko sit siit..:d olin kuitenkin tosi hiljane ja liian kiltti persoona..tosi ujoki olin niit muit tyttöi kohtaan ku mul ei ollu oikee koskaan ketää kavereit, paitsi pari poikaa..(oon edelleen siis tosi kiltti mut sitä ei enää nii hyvin huomaa..) olin siis syrjitty ja haukuttu..oli kuitenki pari kaverii, mut ne vähän niinku petti mut kaikki loppujen lopuks, puhu pahaa selän takan ja oli mukan syrjimises..varasti multa ja näi... heti ku päästii ylä-asteelle kaikki kuitenki muuttu sit pikkuhiljaa paremmaks, sain yhen tosi hyvän ystävän joka sitte paransi tosi paljo :)..mutt mut nyt vast oon huomannu et en pysty luottamaan kehenkään..se on tosi vaikeeta.. ja sit sellane et en pidä itteeni oikeesti kovin kauniina vaik aika monet on täs ylä-asteen aikana niin sanonutki..eikä ketään kyl arvais et mul ois mitää tälläst :D..yks tosi huono juttu on et en pysty mennä sellasseen peilin eteen joka näyttää ihan niinku kokonaisuuden..masentaa iha sikan.. elikkä vähän niinku kuvittelen itteni täydellisemmäks mitä oon ja paremman näköseks ku oon.. täl hetkel on tullu tosi paljon ongelmii ja oon aatellu mennä puhuu jollekki..

ahdistuneisuus ja masennus.

kärsin edelleen paniikkihäiriöstä, masennuksesta ja huonosta itsetunnosta

jankutettiin yhdeksän vuotta että olen ruma,tyhmä,läski, minusta ei tule koskaan mitään ja useimmat toivoivat että kuolisin pois niin maailma olisi parempi paikka... Kiusaamisen jälkeen en ole asiasta päässyt kunnolla yli ja kiusaajat saivat minut uskomaan että olen oikeasti ruma,tyhmä ja läski ja en tiedä uskonko niitä ihmisiää jotka sanovat että olen älykäs,kaunis ja muodokas... Toivottavasti vielä joskus nämä haavat paranevat, mutta siihen menee vuosikausia...

Koulukiusaamisen lisäksi minulla oli narsisti-alkkis-väkivaltainen isä.



En ole antanut anteeksi, koska miksi minun pitäisi antaa anteeksi kun ei ole edes pyydetty. Entiset kiusaajat ei kyllä hetkauta elämääni, mutta enpä ole kyllä mitenkään erityisesti anteeksi antanutkaan. Jos näkisin heitä nyt 30 vuoden päästä niin voisi olla muutama valittu sana sanottavana. Juorujen perusteella olen kuullut, ettei heillä kovin hyvin mene.



Omaa lastani kiusattiin ja opettaja yritti peitellä koko homman, samoin rehtori. Meinasin käydä nostamassa rehtorin seinälle, mutta onneksi koulutoimenjohto ehti puuttua asiaan aikaisemmin.

No rehtorille sain aiheutettua taatusti muutaman unettoman yön, eikä tapahtumien jälkeen taatusti vähättele enää kiusaamista.

Tässä alkaa itse ihan miettimään ettei vaan vahingossa ole jollain sanalla tai teolla toista loukannut!!Koskaan ei tiedä mikä sana tai teko on se mikä jää toisen mieleen ja kaivertaa läpi elämän!! Itseäni ei ole kiusattu, mutta silti jotkut asiat mitä joku on kommentoinut esim. ulkonäköön liittyvää muistaa vieläkin.. En voi edes kuvitella miltä tuntuu jos on ollut koulukiusattu!!!



Kaikille kiusatuille paljon haleja!! Toivotaan että kiusaajat saadaan kuriin ja tuleva sukupolvi olisi kiusaamaton!!!

että olen epäluuloinen ja torjuva tietyn tyyppisiä naisia kohtaan. Ystävystyn naisten kanssa yleensäkin huonosti (useimmiten minua pidetään ylpeänä, koska olen torjuva), miesten kanssa tulen juttuun ihan normaalisti.

Kiusaaminen oli tyttöjen porukasta eristämistä 7.-9. luokilla.

Minuakin kiusattiin yläasteella, tytöt eristivät, pojat kävivät jopa käsiksi. Minunkin on vaikea ystävystyä naisten kanssa, mutta poikien kanssa tulen juttuun. Ja kun menen uuteen naisporukkaan, esim. töhin, niin pelkään aina, että minua taas aletaan kiusata. :(

Miten se näkyi kotona? Kerroitteko vanhemmille? Ja jos kerroitte, kerroitteko kaiken vai vain pintapuolisesti? Häpesittekö?

Muistaakseni en halunnut mainostaa asiaa kotona, koska ajattelin pettäneeni vanhempieni odotukset. Ajattelin, että he haluaisivat minun olevan pärjäävä ja suosittu, enkä ole...

Jossain vaiheessa luokanvalvoja keskusteli kiusaajien kanssa, mutta ei se tainnut mitään auttaa. Keskustelualoite ei mielestäni tullut vanhemmiltani eikä isäni taida vieläkään tietää, että minua kiusattiin (olen 35 v). Samaan aikaan vanhemmillani oli hirveä avioero menossa, joten oli kamalaa koulussa ja kotona.

Tässä alkaa itse ihan miettimään ettei vaan vahingossa ole jollain sanalla tai teolla toista loukannut!!Koskaan ei tiedä mikä sana tai teko on se mikä jää toisen mieleen ja kaivertaa läpi elämän!! Itseäni ei ole kiusattu, mutta silti jotkut asiat mitä joku on kommentoinut esim. ulkonäköön liittyvää muistaa vieläkin.. En voi edes kuvitella miltä tuntuu jos on ollut koulukiusattu!!!

Kaikille kiusatuille paljon haleja!! Toivotaan että kiusaajat saadaan kuriin ja tuleva sukupolvi olisi kiusaamaton!!!

Minä olen opettanut ekaluokkalaiselleni, että jos jotain haukutaan, pitää lähteä pois tilanteesta, (eikä saa jäädä katselemaan koska se on osallistumista kiusaamiseen), ja jos johonkin käydään käsiksi, pitää mennä kertomaan aikuiselle.

koulukiusattu

Liikunnanopettaja. Olen selvinnyt eteenpäin.

Kun näin sen kuolinilmoituksen lehdessä, naureskelin, että rääkyiköhän toikin lopulta itsensä kuoliaaksi.

Huono vitsi, joo.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, inhoan mennä (varsinkin yksin) paikkoihin missä on paljon ihmisiä (tori, lentokenttä....), aika oletusarvoisesti luulen että ihmiset yleensä inhoaa minua. Pelkään suututtaa ihmisiä, tai suuttua ihmisille, koska luulen että ne sen jälkeen inhoavat minua.. ymsyms

Niin ja sitten tietysti on nämä ihan fyysiset arvet.



Olen kyllä ihan hyvin päässyt yli kiusaamisesta, kun joskus pari vuotta sitten sain sanaisen arkkuni auki. Aluksi asiasta mainitseminen jo sai minut itkemään, mutta kyllä nyt jo voin puhua. Tunnen kyllä edelleen suurta vihaa koulukiusaajiani, ja kaikkia muitakin koulukiusaajia kohtaan. Eniten mua vituttaa se, että he eivät varmaankaan tajua mitä ovat minulle aiheuttaneet, vaan pitävät asiaa ihan pikkujuttuna. Toivoisin vaan että tuntisivat piston sydämesään, ja joutuisivat kantamaan raskasta taakkaa harteillaan loppuelämänsä, niinkuin minäkin joudun.

Pelkään suututtaa ihmisiä, tai suuttua ihmisille, koska luulen että ne sen jälkeen inhoavat minua.. ymsyms

En ole tajunnut, että se varmaan johtuu kiusaamisestani, että minäkin pelkään, että jos en ole tosi kiva ja miellyttävä, ihmiset inhoavat minua ja jos suutun, niin vielä pahempi.

32

Liikunnanopettaja. Olen selvinnyt eteenpäin.

Kun näin sen kuolinilmoituksen lehdessä, naureskelin, että rääkyiköhän toikin lopulta itsensä kuoliaaksi.

Huono vitsi, joo.

Ainiinjoo, mun yks pahimmista kiusaajista kuoli tässä talvella. Kaverini surivat, mutta itse en kyllä hyvällä tahdollakaan osannut tuntea minkäänlaista surua tästä "menetyksestä". No, miksi minun olisikaan pitänyt? Oltiin samalla luokalla, mutta se ihminen teki koulunkäynnistäni helvettiä.

t:36

joskus jonkun koulukiusaajan mietteitä. Kaduttaako? Oletteko pyytäneet anteeksi? Vai tiedostaako koulukiusaajat yleensä edes tekojensa vakavuutta, vai ajatellaanko se semmoisena pikkujuttuna? Itse ainakin olen monesti kuullut kun jotkut puhuu naureskellen siitä miten on jotain kiusattu..

Jopa syvemmät, kuin olisi arvannutkaan. Ahdistusta, pelkoja, paniikkikohtauksia, huono itsetunto, vaikea masennus, estynyt persoonallisuus.

Päivääkään en ole tähän mennessä vielä pystynyt tekemään ns. oikeita töitä, vaikka ammatin onnistuinkin saamaan. Terapiassa olen tällä hetkellä. Tosin taustalta löytyy muutakin kuin koulukiusaamista, mutta varmasti se on osaltaan vaikuttanut.

olen miettinyt yläasteella minuun kohdistunutta kiusaamista...muiden luokan tyttöjen osalta.



Urheilin paljon,jopa nuorten maajoukkuetasolla.Minulle koulu oli jotain joka hoidettiin,muttei sen kummempaa.Vietin poikien kanssa enemmän aikaa...



Menestyin keskinkertaisesti koulussa...

Kiusaajat laittelivat ihmeellisiä tavaroita pulpettiini,kuin olisin ottanut ne heiltä ilman lupaa...koittivat mustamaalata minua niille joiden kanssa vietin koulussa aikkaani..



Onneksi opettajamme oli fiksu ja näki mitä tapahtui,eikä koskaan syyttänyt minua niistä asioista joita kontolleni yritettiin saada..



kiusaaminen jatkui yläasteen...



Lukiossa ei enää kiusattu...



Olen nykyään äärettömän onnellinen ,etttä kaikki kolme lastani ovat onnellisisa,heillä on kavereita,eikä heitä kiusata...



se on kuitenkin suuri pelko..

Minut pelasti urheilu ja suuri ystäväpiiri koulun ulkopuolella.Jos olisin ollut luokkakavereiden varassa,kuinka lie olisi käynyt.

ja vihaan yhteiskuntaa