Lue keskustelun säännöt.
Paha äitipuoliko?
23.02.2010 |
Nyt "pieni" avautuminen. Senkus haukutte, pakko vaan purkaa jonnekin.
Miehelläni on edellisestä liitosta 2 varhaisteini-iän kynnyksellä olevaa lasta, mieheni on eronnut lasten äidistä vuosia sitten, jo ennen kun me tapasimme. Meille ensimmäinen yhteinen lapsi on tulossa, minun ensimmäiseni. Mieheni lapset eivät asu meillä, mutta ovat keskimäärin joka toinen viikonloppu meillä tai sovittaessa, lisäksi lähes aina mukana mökkireissuilla. Lapset ovat innoissan tulevasta sisaruksesta.
Lapset ovat aika vaativia, toinen roikkuu isässään koko ajan ja vaatii jatkuvaa huomiota, suuttuu helposti ja tappelee sisaruksensa kanssa koko ajan. Toinen utelee kaikki meidän asiat, nekin, jotka eivät kuulu heille. Jatkuvasti ravataan jääkaapilla ja jos teen ruokaa, alkaa välittömästi vinkuminen että koska on valmista, joko syödään, kauanko kestää jne., vielä edelliset leivänjämät suussa valitetaan, että on nälkä, miksi ruoka ei ole valmis! Mökötystä, itkua, kiukuttelua...Valitetaan, että ei ole mitään tekemistä ja kun sitä keksitään, ei kelpaa, ihan kaikessa pitäisi mennä lasten ehdoilla.
Nuo viikonloput ovat minulle aika rankkoja. Tulen lasten kanssa normaalisti ihan hyvin toimeen, ja he jopa uskovat minua kohtalaisen hyvin meillä ollessan. Nyt kuitenkin oman raskauteni myötä en oikein enää jaksaisi noita mieheni lapsia. Mielestäni he ovat jo sen ikäsiä ,että tuollainen käytös ei oikein sovi heille vaan paremmin olisi 6-vuotiailta odotettavissa.
Raskauteni alkaa olla jo loppusuoralla ja olen väsynyt enkä saa nukuttua kunnolla. Synnytyskin voisi jo periaatteessa alkaa koska vaan. Nyt taas minulle ilmoitettiin asiasta kanssani keskustelematta, että lapset tulevat meille viikonloppuna. Sanoin, että en oikein nyt jaksaisi yökyläilyä, eikö päiväkyläily tässä vaiheessa riittäisi? Ilmeisesti lasten äidillä on jotain menoa, ja lasten pitää olla sen vuoksi yötä. Oletin, että puhutaan yhdestä yöstä, koska se on mieheni työnkin luonteen vuoksi ollut tapana. Nyt sitten oletetaankin, että lapset ovatkin meillä koko viikonlopun. Olemme lähiviikkoina muuttamassa ja meillä on siihen liittyen järjestelyjä viikonlopuksi jo ennestään sovittuna ja nyt sitten pitää lapset ottaa niihin mukaan. Minulta ei kukaan ole kysynyt mitään. Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaan.
YMmärrän tietenkin, että mieheni haluaa viettää aikaa lastensa kanssa, mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän, että vaikka kuinka kauniisti yrittää ajatella, hänen lapsensa eivät ole minulle NIIN tärkeitä ja haluan nyt pienen hetken keskittyä omien asioidemme hoitamiseen ja omaan jaksamiseeni. Jotenkin tuntuu, että mieheni vaatii / odottaa että rakastaisin hänen lapsiaan samalla tavalla kun tulevaa omaa lastani. Se ei IKINÄ tule olemaan mahdollista. En ole hänen lapsiaan kantanut, synnyttänyt...
Koskaan en ole kieltänyt lasten meille tuloa ja aina ne on otettu mukaan suunnitelmiin tai peruttu jo sovittuja menoja heidän vuokseen, mutta nyt tämän yhden kerran sanoin, että en jaksa. Tällä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Tästä kaikesta johtuen tiedän, että viikoloppuna on jatkuva vitutus lasten läsnäolosta johtuen päällä ja tuskin osaan olla mikään kovin aurinkoinen "äitipuoli".
Huh, helpottipa kun sai vähän avautua. Tekeekö tämä nyt minusta sitten pahan ihmisen? Pitäisikö minun mieheni vuoksi vain purra hammasta ja esittää että kaikki on hyvin?
Kommentit (66)
varhaisteinin luo. Minne se työnnetään?
Tai jos teet toisen? Minnes sen panet kun haluat keskittyä itseesi ja mieheesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinä/tarpeesi et todennäköisesti milloinkaan mene ko lasten/heidän tarpeiden ohi miehesi näkökulmasta. Ymmärrät sitten kun se pienokaisesi on syntynyt.
toimeen itsekseenkin sillä aikaa kun isi on keskustelemassa muutosta.
voin ainakin myöntää suoraan.
isänsä lapsia kuin sinunkin kanssa tehdyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
voin ainakin myöntää suoraan.
miehellesi hänen lapsensa ovat hänen lapsiaan, olivat he sitten sinun kanssasi tehtyjä tai jonkun toisen. eli hänelle hänen lapsensa ovat ne tärkeimmät. myös teidän suhteenne ulkopuolella syntyneet.
Kirjoitat ristiriitaisesti. Ensin hankaluus on se, että ne lapset on tulossa teille vaikka teidän pitää mennä sopimaan muutosta ja sitten hankaluus onkin että ne on tulossa yöksi vaikka päivällä hyvin sopisi tulla. Ette kai te yöllä mitään muuttoneuvotteluja käy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat ristiriitaisesti. Ensin hankaluus on se, että ne lapset on tulossa teille vaikka teidän pitää mennä sopimaan muutosta ja sitten hankaluus onkin että ne on tulossa yöksi vaikka päivällä hyvin sopisi tulla. Ette kai te yöllä mitään muuttoneuvotteluja käy?
joka ei kestä miehensä lapsia entisestä liitostaan ja yrittää huijata itsensäkin uskomaan, että olisi olemassa hyviä tekosyitä, jotta lapset eivät hänen kotiinsa tulisi. tai ainakin toiveissa olisi, että joku sanoisi, ettei sun tarvii niitä teille ottaa, kun...
Kirjoitat ristiriitaisesti. Ensin hankaluus on se, että ne lapset on tulossa teille vaikka teidän pitää mennä sopimaan muutosta ja sitten hankaluus onkin että ne on tulossa yöksi vaikka päivällä hyvin sopisi tulla. Ette kai te yöllä mitään muuttoneuvotteluja käy?
Eli alunperin olen sanonut, että en jaksaisi yövierailuja. Nyt kun lasten äidillä on itsellään pe-iltana jokin meno (lähtee juhlimaan, hänen avokkinsa jää kotiin, joten heidän kotinsa ei jää tyhjäksi), lapset jokatapauksessa ovat tulossa meille pe-la yöksi. tämä tapaaminen on 150 km päässä lauantaina, joten ei ole mikään tunnin keikka. mies nyt olettaa, että lapset tulevat lauantaina meidän mukaan ja ovat vielä toisenkin, eli la-su yön meillä.
Lisäksi tuolla on muutama kommentti aiemmin, joita ilmeisesti erehdytään luulemaan minun kirjoittamikseni. Tiedoksi vain, että "allekirjoitan" kommennttini -AP tai ilmoitan viestin otsikossa olevani ap, mitkään muut kommentit täällä eivät ole minun.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on kohtuutonta odottaa sun jaksavan vieraita tuossa tilanteessa. Ongelma onkin siinä, että miehesi lapset ovat teillä vierailijan asemassa, ei perheenjäsenen. Tässä on varmasti isän toimilla suurempi painoarvo kuin sinun, eikä tämä ole mikään syytös, lähinnä toteamus kirjoitustesi perusteella.
Asetelmaa on vaikea muuttaa silmänräpäyksessä. Varsinkin, kun se vaatisi myös sen, että lapset olisivat sinua kohtaan jonkin verran lojaaleja - eivät vaikkapa raportoisi äidilleen heti jos makaisit päivän sohvalla reikäisissä verkkareissa ja katselisit telkkaria (mitä ihmisen mielestäni pitäisi saada silloin tällöin tehdä tuollaisessa erikoistilanteessa, vapautuneesti ja turvallisessa tunnelmassa).
Ehkä tämän kerran siis joudut ottamaan vieraat vastaan, vaikka et jaksaisi. Laita miehesi hoitamaan lasten tarpeet lähes 100%.
Pitkällä aikavälillä teidän kannattaa panostaa siihen, että lapset alkavat olla enemmän perheenjäseniä. Miehen panos on siinäkin tärkeä. Hänen pitää vaatia lapsia kunnioittamaan sinua, ja lapsille tulee perheenjäsenten oikeudet ja velvollisuudet. Toisaalta sinun pitää yrittää rentoutua lasten seurassa niin, että osaat olla kotonasi NORMAALISTI, vaikka miehen lapset ovat teillä.
Vanhemmat omatkin lapset saattavat tuntua rasittavilta synnytyksen lähestyessä ja heti sen jälkeen. Kannattaa puhua tästä jonkun muun kuin miehesi kanssa, hän saattaa vain loukkaantua lastensa puolesta. Useamman lapsen äiti ymmärtää tunteitasi ehkä paremmin?
Ratkaisuehdotukseni on, että miehesi ottaa lapset vastaan ilman erityistä sirkusta. Sinä et esitä "äitipuoli aurinkoista" vaan olet oma, vähän väsynyt, itsesi. Et myöskään erityisesti mökötä tms. Ja nyt on aika käyttää einekset ja kaikki mahdolliset helpotukset.
Kirjoitat ristiriitaisesti. Ensin hankaluus on se, että ne lapset on tulossa teille vaikka teidän pitää mennä sopimaan muutosta ja sitten hankaluus onkin että ne on tulossa yöksi vaikka päivällä hyvin sopisi tulla. Ette kai te yöllä mitään muuttoneuvotteluja käy?
Eli alunperin olen sanonut, että en jaksaisi yövierailuja. Nyt kun lasten äidillä on itsellään pe-iltana jokin meno (lähtee juhlimaan, hänen avokkinsa jää kotiin, joten heidän kotinsa ei jää tyhjäksi), lapset jokatapauksessa ovat tulossa meille pe-la yöksi. tämä tapaaminen on 150 km päässä lauantaina, joten ei ole mikään tunnin keikka. mies nyt olettaa, että lapset tulevat lauantaina meidän mukaan ja ovat vielä toisenkin, eli la-su yön meillä.
Lisäksi tuolla on muutama kommentti aiemmin, joita ilmeisesti erehdytään luulemaan minun kirjoittamikseni. Tiedoksi vain, että "allekirjoitan" kommennttini -AP tai ilmoitan viestin otsikossa olevani ap, mitkään muut kommentit täällä eivät ole minun.
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos isällä olisi omana luonapitoaikanaan menoa, olettaisin ilman muuta että lapsi tulisi sen sijaan meille. Jos minun nykyinen mieheni osoittaisi merkkejä siitä, ettei lapsi olisi tervetullut, olisi kyllä vakavan puheen paikka.
Olen itse ollut lapsi avioerpperheessä.. kun äitipuoli odotti siskoamme kävimme isää tapaamassa isän vanhemmilla.. siskomme syntymän jälkeen olimme tervetulleita isän kotiin.. onko mahdotonta mennä miehen vanhemmille nyt loppu viikoiksi ja sillain et miehesi tulee yöksi kotiin ja palaa heti aamulla?
se ei ole pysyvä vaihtoehto mutta niin saisit levättyä rauhassa viimeiset viikot.. emme sillon lapsina sitä ymmärtäneet mutta muutenkin tilanne hankala edelleen..
Toivottavasti auttaa yhtään :)
Synnytyksen jälkeen sitten taas normaalit tapaamiset mut niin ettet joudu hösäämään kun parannut synnytyksestä :)
Muutenkin jos lapset isovanhemmilla ja synnytys käynnistyy niin helpompi lähteä sairaalaan kun ei tarvi miettiä hoitopaikkaa keskellä yötä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet yhdessä miehen kanssa, jolla on 2 lasta, tämä oli tiedossasi jo ennenkuin aloititte yhteiselon.
Lapsilla on OIKEUS isäänsä ja isällä on OIKEUS ja velvollisuus hoitaa lapsiaan.
Sinä vaan et nyt jaksa, haluat keskittyä itseesi, suhteeseesi mieheesi ja tulevaan vauvaasi.
Ei se valitettavasti noin mene oikeassa elämässä.
Miehesi kuuluu osallistua perhe-elämään, kun hänen lapsensa ovat teillä. Jos ei osaa laittaa ruokaa, pestä pyykkiä, keksiä tekemistä, yms., opetelkoon!
Aika lapsellista touhua, sanoisin.
Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaan.
ajattelit sen kohdussasi olevan lapsen laittaa, kun et kerran jaksa miehesi lapsia, vaan haluaisit keskittyä vain itseesi? vai onko tämä odottamasi lapsi siis jollekulle toiselle miehelle?
Haluan keskittyä itseeni ja mieheeni sekä valmistautua vauvan tuloon raskauden viimeiset viikot (2-4). En puhu loppuiästä, lapset ovat jatkossa jälleen tervetulleita meille taas. Tajuatteko te tahallanne väärin kirjoitukseni vai onko ihan oikeasti ymmärryksessä jotain vialla?
Olen itse ollut lapsi avioeroperheessä.. kun äitipuoli odotti siskoamme kävimme isää tapaamassa isän vanhemmilla.. siskomme syntymän jälkeen olimme tervetulleita isän kotiin.. onko mahdotonta mennä miehen vanhemmille nyt loppu viikoiksi ja sillain et miehesi tulee yöksi kotiin ja palaa heti aamulla?
se ei ole pysyvä vaihtoehto mutta niin saisit levättyä rauhassa viimeiset viikot.. emme sillon lapsina sitä ymmärtäneet mutta muutenkin tilanne hankala edelleen..
Toivottavasti auttaa yhtään :)
Synnytyksen jälkeen sitten taas normaalit tapaamiset mut niin ettet joudu hösäämään kun parannut synnytyksestä :)
Muutenkin jos lapset isovanhemmilla ja synnytys käynnistyy niin helpompi lähteä sairaalaan kun ei tarvi miettiä hoitopaikkaa keskellä yötä :)
"kyläilevät" isän luona.. huhu
Vieraat kyläilee.
Mä ( tyhmä minä) olen aina kuvitellut, että ero lapsilla on 2 kotia, on äidin koti ja isän koti.
Mutta taidan olla tosiaan tyhmä. Onkin vain äidin koti ja isälle mennään kylään... Voi muksu parkoja, ilmankos temppuilevat.
TArkoitan, että tätä asiaa ei voi ymmärtää jos ei itse ole "paha äitipuoli".
Miehen lapset eivät ole sama asia kuin oma lapsi. Totta kai heillä on oikeus isäänsä ihan kuten meidänkin yhteisellä lapsella, mutta totuus on että miehen lasten meillä olo on kyläilyä. Meillä ei ole lapsille omaa huonetta, rivarissamme ei vain ole tilaa sellaiseen eikä meillä ole varaa isompaan asuntoon. (Miehen palkastahan menee oiva pino seteleitä lasten äidille eli lähivanhemmalle että hän voi ylläpitää riittävän isoa asuntoa että lapsilla on omat huoneet. Tuo on kuitenkin heidän kotinsa, jossa viettävät enemmän aikaa kuin täällä meillä.) Lasten tulo aiheuttaa erinäisiä järjestelyjä, sohvaa levitetään ja pakataan taas, vuodevaatteita kaivetaan varastosta taas esille ja pakataan käytön jälkeen, pyykkiä tulee enemmän koska toki pyykkään heidän vaatteensa täällä ollessaan, pyyhkeitä ja lakanoita likaantuu. Kaikki tämä on ymmärrettävää ja kaikki tämä hoituu normitilanteessa ihan hyvin. Kivahan miehen lapsia on nähdä. Mutta loppuraskaus on eri asia. Silloin minäkään en halunnut meille yökyläläisiä pitkäksi aikaa, en siis ketään, en omia sukulaisia en ketään. Onneksi mies ja eksänsä ymmärsivät tämän. Itse asiassa miehen eksä oli saanut lapsen vähän ennen minua ja hänkin laittoi loppuraskaudessa lapsensa meille normaalia enemmän, koska halusi levätä. Me tietenkin otimme lapset silloin meille ja kuskasimme aamuisin 30km kouluun ja iltapäivällä takaisin.
Kyse ei tosiaan ole lopullisesta ratkaisusta. Tsemppiä ap.
TArkoitan, että tätä asiaa ei voi ymmärtää jos ei itse ole "paha äitipuoli".
Miehen lapset eivät ole sama asia kuin oma lapsi. Totta kai heillä on oikeus isäänsä ihan kuten meidänkin yhteisellä lapsella, mutta totuus on että miehen lasten meillä olo on kyläilyä. Meillä ei ole lapsille omaa huonetta, rivarissamme ei vain ole tilaa sellaiseen eikä meillä ole varaa isompaan asuntoon. (Miehen palkastahan menee oiva pino seteleitä lasten äidille eli lähivanhemmalle että hän voi ylläpitää riittävän isoa asuntoa että lapsilla on omat huoneet. Tuo on kuitenkin heidän kotinsa, jossa viettävät enemmän aikaa kuin täällä meillä.) Lasten tulo aiheuttaa erinäisiä järjestelyjä, sohvaa levitetään ja pakataan taas, vuodevaatteita kaivetaan varastosta taas esille ja pakataan käytön jälkeen, pyykkiä tulee enemmän koska toki pyykkään heidän vaatteensa täällä ollessaan, pyyhkeitä ja lakanoita likaantuu. Kaikki tämä on ymmärrettävää ja kaikki tämä hoituu normitilanteessa ihan hyvin. Kivahan miehen lapsia on nähdä. Mutta loppuraskaus on eri asia. Silloin minäkään en halunnut meille yökyläläisiä pitkäksi aikaa, en siis ketään, en omia sukulaisia en ketään. Onneksi mies ja eksänsä ymmärsivät tämän. Itse asiassa miehen eksä oli saanut lapsen vähän ennen minua ja hänkin laittoi loppuraskaudessa lapsensa meille normaalia enemmän, koska halusi levätä. Me tietenkin otimme lapset silloin meille ja kuskasimme aamuisin 30km kouluun ja iltapäivällä takaisin.
Kyse ei tosiaan ole lopullisesta ratkaisusta. Tsemppiä ap.
melko inhottavalta mielipiteineen ja olen itse ollut äitipuoli 11v. Meillä lapset asuvat kanssamme.
Tietysti muuten tämä on heille kuin koti, jääkaapilla ravaavat ihan kuin kotonaan (tuskin kylässä niin tekevät), osallistuvat kotihommiin, röhnöttävät sohvalla, itkevät ja nauravat. Mutta tilan puute tekee tästä kyläilypaikan ja se, että ei ole omia vaatekaappeja ym. Sellaisia on turha järjestää, jos lapset ovat meillä keskimäärin 2vkl/kk kun tilaa on muutenkin vähän ja tietysti lapset haluavat pitää tavaransa siellä missä varsinaisesti asuvat.
Ja kyllä, jos meille miehen kanssa ero tulisi, ymmärtäisin hyvin että lapsemme ei olisi miehen uudelle naisystävälle oma rakas lapsi, vaan kyläilijä, joka välillä väsyttää ja raivostuttaa, mutta tuo mukanaan myös kyläilijän riemua.
no ethän sinä kenenkään äiti vielä ole. Eivät lapset kovin usein teillä ilmeisesti ole. Pidä heitä silloin vierainasi ja ole heidän kaverinsa. Väännätkö koko ajan jotain ruokaa? Tee jotain yksinkertaista valmiiksi kun lapset ovat tulossa. Tai miksei miehesi kokkaa lapsilleen? Menette porukalla hampurilaiselle (äitinsä kiittää...)
Näillä ilmeisesti n.9-11 vuotiailla (?) on siis äiti elossa eivät he tarvitse toista. Jutelkaa lasten kanssa uudesta sisaruksesta vauvan hoidosta ja kerro heille rehellisesti miltä sinusta tuntuu, että tämä kuuluu tähän tilaan. Eikä varmasti tarvii kaikkea lapsille kertoa voihan olla, että lasten äiti on käskenyt utsimaan teidän asioita, mutta voit sanoa, että soittakoon ja kysyköön itse. Tuskin muuten lapsia aikuisten asiat kiinnostaa. Kavereita heillä pitäisi olla teidänkin naapurustossa.
Kyllä sinulla on oikeus keskittyä siihen kun sinusta tulee äiti siis ihan oikeasti.