Lue keskustelun säännöt.
Paha äitipuoliko?
23.02.2010 |
Nyt "pieni" avautuminen. Senkus haukutte, pakko vaan purkaa jonnekin.
Miehelläni on edellisestä liitosta 2 varhaisteini-iän kynnyksellä olevaa lasta, mieheni on eronnut lasten äidistä vuosia sitten, jo ennen kun me tapasimme. Meille ensimmäinen yhteinen lapsi on tulossa, minun ensimmäiseni. Mieheni lapset eivät asu meillä, mutta ovat keskimäärin joka toinen viikonloppu meillä tai sovittaessa, lisäksi lähes aina mukana mökkireissuilla. Lapset ovat innoissan tulevasta sisaruksesta.
Lapset ovat aika vaativia, toinen roikkuu isässään koko ajan ja vaatii jatkuvaa huomiota, suuttuu helposti ja tappelee sisaruksensa kanssa koko ajan. Toinen utelee kaikki meidän asiat, nekin, jotka eivät kuulu heille. Jatkuvasti ravataan jääkaapilla ja jos teen ruokaa, alkaa välittömästi vinkuminen että koska on valmista, joko syödään, kauanko kestää jne., vielä edelliset leivänjämät suussa valitetaan, että on nälkä, miksi ruoka ei ole valmis! Mökötystä, itkua, kiukuttelua...Valitetaan, että ei ole mitään tekemistä ja kun sitä keksitään, ei kelpaa, ihan kaikessa pitäisi mennä lasten ehdoilla.
Nuo viikonloput ovat minulle aika rankkoja. Tulen lasten kanssa normaalisti ihan hyvin toimeen, ja he jopa uskovat minua kohtalaisen hyvin meillä ollessan. Nyt kuitenkin oman raskauteni myötä en oikein enää jaksaisi noita mieheni lapsia. Mielestäni he ovat jo sen ikäsiä ,että tuollainen käytös ei oikein sovi heille vaan paremmin olisi 6-vuotiailta odotettavissa.
Raskauteni alkaa olla jo loppusuoralla ja olen väsynyt enkä saa nukuttua kunnolla. Synnytyskin voisi jo periaatteessa alkaa koska vaan. Nyt taas minulle ilmoitettiin asiasta kanssani keskustelematta, että lapset tulevat meille viikonloppuna. Sanoin, että en oikein nyt jaksaisi yökyläilyä, eikö päiväkyläily tässä vaiheessa riittäisi? Ilmeisesti lasten äidillä on jotain menoa, ja lasten pitää olla sen vuoksi yötä. Oletin, että puhutaan yhdestä yöstä, koska se on mieheni työnkin luonteen vuoksi ollut tapana. Nyt sitten oletetaankin, että lapset ovatkin meillä koko viikonlopun. Olemme lähiviikkoina muuttamassa ja meillä on siihen liittyen järjestelyjä viikonlopuksi jo ennestään sovittuna ja nyt sitten pitää lapset ottaa niihin mukaan. Minulta ei kukaan ole kysynyt mitään. Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaan.
YMmärrän tietenkin, että mieheni haluaa viettää aikaa lastensa kanssa, mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän, että vaikka kuinka kauniisti yrittää ajatella, hänen lapsensa eivät ole minulle NIIN tärkeitä ja haluan nyt pienen hetken keskittyä omien asioidemme hoitamiseen ja omaan jaksamiseeni. Jotenkin tuntuu, että mieheni vaatii / odottaa että rakastaisin hänen lapsiaan samalla tavalla kun tulevaa omaa lastani. Se ei IKINÄ tule olemaan mahdollista. En ole hänen lapsiaan kantanut, synnyttänyt...
Koskaan en ole kieltänyt lasten meille tuloa ja aina ne on otettu mukaan suunnitelmiin tai peruttu jo sovittuja menoja heidän vuokseen, mutta nyt tämän yhden kerran sanoin, että en jaksa. Tällä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Tästä kaikesta johtuen tiedän, että viikoloppuna on jatkuva vitutus lasten läsnäolosta johtuen päällä ja tuskin osaan olla mikään kovin aurinkoinen "äitipuoli".
Huh, helpottipa kun sai vähän avautua. Tekeekö tämä nyt minusta sitten pahan ihmisen? Pitäisikö minun mieheni vuoksi vain purra hammasta ja esittää että kaikki on hyvin?
Kommentit (66)
Ajattelin, että tällä eronneella parilla menee hyvin, pystyvät keskustelemaan ja ymmärtämään toisiaan.
Alla olevan kirjoittajan tilanne on eri kuin aloittajan, olette kyllä erilaisia ihmisiä.
Aloittajan suurin ongelma tuntuu olevan lasten yöpyminen isänsä luona. Sitä ei kerro, mikä siitä tekee ongelman.
Isä ei ole raskaana, joten isä on 100 %:sti kunnossa ja pystyy hoitamaan ja vastaamaan omista lapsistaan. Jos äänet tai läsnäolo häiritsevät, aina voi mennä hotelliin hoitamaan itseään, kun miehen lapset ovat viikonloppuna isänsä luona.
Loppuraskaus ei kyllä ole mikään synninpäästö.
Ei se ole sairaustila, ellei todella ole jotain sairautta.
Ei raskaus oikeuta hyljeksimään omia tai aviopuolison lapsia, vika on kyllä jossain ihan muualla. Kannattaa katsoa peiliin.
"Onneksi kukaan ei kiinnitä viestissäni huomiota lauseeseen...
>>Mutta loppuraskaus on eri asia. Silloin minäkään en halunnut meille yökyläläisiä pitkäksi aikaa, en siis ketään, en omia sukulaisia en ketään. Onneksi mies ja eksänsä ymmärsivät tämän. Itse asiassa miehen eksä oli saanut lapsen vähän ennen minua ja hänkin laittoi loppuraskaudessa lapsensa meille normaalia enemmän, koska halusi levätä. Me tietenkin otimme lapset silloin meille ja kuskasimme aamuisin 30km kouluun ja iltapäivällä takaisin. Kyse ei tosiaan ole lopullisesta ratkaisusta. Tsemppiä ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsi olisi etän luona pari kertaa useammin. Se ei ole katastrofi.
Jos etävanhemman max. pari kertaa kuussa tapahtuvista yhden yön tapaamisista niin kuin ap:lla vielä vähennetään niin se tuntuu siinä vähässä paljon enemmän.
...jossa mainitaan lasten BIOLOGISENKIN äidin pyrkineen heistä "eroon" loppuraskaudessaan enemmän kuin normaalisti, koska se oli mahdollista, ihan vain saadakseen levätä. Se on sitä kahden kodin luksusta, johon ilmeisesti biologisilla vanhemmilla on oikeus, "pahoilla äitipuolilla" ei. :(
kun lapset on oman äitinsä luona. Jos on liikaa vaadittu kestää niitä ipanoita yksi yö tai kaksi yötä raskaana ollessaan niin mitähän siitä sitten tulee kun lapsi on syntynyt ja valvottaa, on koliikkia korvatulehdusta, koulussa mahatautia liikkeellä jne. Milloin miehen lapset ovat tervetulleita?
kun lapset on oman äitinsä luona. Jos on liikaa vaadittu kestää niitä ipanoita yksi yö tai kaksi yötä raskaana ollessaan niin mitähän siitä sitten tulee kun lapsi on syntynyt ja valvottaa, on koliikkia korvatulehdusta, koulussa mahatautia liikkeellä jne. Milloin miehen lapset ovat tervetulleita?
me äitipuolet ollaan AINA pahoja, tehdäänpä/ajatellaanpa sitte ihan mitä vaan.Mikään ei kenellekkää koskaan kelpaa, koska olemme äitipuolia.
Pidä puolesi ja sinulla ON oikeus ajatella myös VAIN itseäsi.Voimia eteenpäin!
T:myös se paha äitipuoli jo ajattelee joskus VAIN itseään
ps.miksiköhän ne miesten exät on exiä???Nekää ei ilmeisesti oo se häävimpiä kun myö äitipuoltkaan....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä se ero on tullutkin miehen takia?
Mutta tämän kirjoittaja on varmaan juuri se toinen nainen, joka uskoi kaiken kun mies haukkui vaimoaan.
Kyllä se totuus sullekin paljastuu joskus.
me äitipuolet ollaan AINA pahoja, tehdäänpä/ajatellaanpa sitte ihan mitä vaan.Mikään ei kenellekkää koskaan kelpaa, koska olemme äitipuolia.
Pidä puolesi ja sinulla ON oikeus ajatella myös VAIN itseäsi.Voimia eteenpäin!
T:myös se paha äitipuoli jo ajattelee joskus VAIN itseään
ps.miksiköhän ne miesten exät on exiä???Nekää ei ilmeisesti oo se häävimpiä kun myö äitipuoltkaan....
ne exät hoitavat lapsia vinkumatta ja vikisemättä. se ettei vanhemmat keskenään jatka yhteiseloa ei tarkoita sitä ettei äitipuolen tarvitsisi jaksaa miehensä exän lapsia. kaksi eri asiaa, mutta äitipuolilla onkin tapana vetää exät aina mukaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kai se on ihan ymmärrettävää, että äitipuoli on itsekäs ja ajattelee vain itseään eikä sen takia tarvitse vielä ihmistä tuomita.
Mutta se mies joka suostuu siihen että okei, en nyt sitten tapaa lapsiani kun sinä et halua rakas, on kyllä toivoton tapaus.
samoin hänen lapsillaan on oikeus tavata isäänsä. Aina en itse jaksa täysipainoisesti olla mukana ja pari kertaa olenkin viettänyt yön jossain muualla, kun lapset ovat olleet meillä. Kerran olin äitini luona ja toisen kerran kylpylässä. Ei tuosta nyt niin isoa numeroa ole tarvinnut tehdä. Mies tosin huolehti vähän, että mitä lapset ajattelevat, kun en haluakaan olla heidän kanssaan viikonloppua, mutta sanoin, etteihän hänen tarvitse kertoa muuta kuin, että olen käymässä vanhemmillani tai viikonloppulomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miehen exä alkoi pettämään miestä kun lapsi oli 3kk vanha, ryppyrällästelyjä joka viikonloppu+ huumeitä yms.Tunsin mieheni jo entuudestaan+ hänen exänsä, että se siitä ja pahoista äitipuolista.
#64
Mun mielestä on kohtuutonta odottaa sun jaksavan vieraita tuossa tilanteessa. Ongelma onkin siinä, että miehesi lapset ovat teillä vierailijan asemassa, ei perheenjäsenen. Tässä on varmasti isän toimilla suurempi painoarvo kuin sinun, eikä tämä ole mikään syytös, lähinnä toteamus kirjoitustesi perusteella. Asetelmaa on vaikea muuttaa silmänräpäyksessä. Varsinkin, kun se vaatisi myös sen, että lapset olisivat sinua kohtaan jonkin verran lojaaleja - eivät vaikkapa raportoisi äidilleen heti jos makaisit päivän sohvalla reikäisissä verkkareissa ja katselisit telkkaria (mitä ihmisen mielestäni pitäisi saada silloin tällöin tehdä tuollaisessa erikoistilanteessa, vapautuneesti ja turvallisessa tunnelmassa). Ehkä tämän kerran siis joudut ottamaan vieraat vastaan, vaikka et jaksaisi. Laita miehesi hoitamaan lasten tarpeet lähes 100%. Pitkällä aikavälillä teidän kannattaa panostaa siihen, että lapset alkavat olla enemmän perheenjäseniä. Miehen panos on siinäkin tärkeä. Hänen pitää vaatia lapsia kunnioittamaan sinua, ja lapsille tulee perheenjäsenten oikeudet ja velvollisuudet. Toisaalta sinun pitää yrittää rentoutua lasten seurassa niin, että osaat olla kotonasi NORMAALISTI, vaikka miehen lapset ovat teillä. Vanhemmat omatkin lapset saattavat tuntua rasittavilta synnytyksen lähestyessä ja heti sen jälkeen. Kannattaa puhua tästä jonkun muun kuin miehesi kanssa, hän saattaa vain loukkaantua lastensa puolesta. Useamman lapsen äiti ymmärtää tunteitasi ehkä paremmin? Ratkaisuehdotukseni on, että miehesi ottaa lapset vastaan ilman erityistä sirkusta. Sinä et esitä "äitipuoli aurinkoista" vaan olet oma, vähän väsynyt, itsesi. Et myöskään erityisesti mökötä tms. Ja nyt on aika käyttää einekset ja kaikki mahdolliset helpotukset.
Tämä viesti on hyvä! Täyttä asiaa, kannatan todella. Onkohan viestin kirjoittaja itse äitipuoli? Itse olen ja en oppinut tätä läksyä tarpeeksi ajoissa, vasta omien lasteni myötä.
t: viesti 25 kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hormonit saa sut keskittymään omaan syntyvään lapseen. Tällainen ajatusmaailma ei varmaankaan tule vähenemään seuraavien lähikuukausien aikana.
Mielestäni silti myös miehesi lapsien pitäisi olla edelleen tervetulleita teille. Tärkeää on kuitenkin että miehesi ottaa hoitovastuuta, sano sinä että olet jo ajatukset ja voimat tulevassa synnytyksessä.
Tsemppiä!
edellä muita lapsia, ei mahda mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hän laittaisi ruoat,komentaisi heitä tarvittaessa käyttäytymään kunnolla, siivoamaan jälkensä, keksimään itse tekemistä, ettei heitä jatkuvasti tarvi viihdyttää. Tai jos he marisevat tekemisen puutetta, voi kysyä, kumpi pesee vessan ja kumpi keittiön lattian...
Miehen lapset ovat ok siihen asti, kunnes yhteinen tulee. Sen jälkeen miehen lapset ovat välttämättömiä pahoja joita yritetään sietää hammasta purren..
tuohon lasten käytökseen. melko normaalilta käytökseltä tuo kuulostaa. ei siis ole mitenkään hankalaa tai erikoista. tokihan rauhallisempiakin lapsia on, mutta osa lapsista vain on tuollaisia. miehesi tulee olemaan tulevan lapsesi kasvattaja siinä missä näiden jo olemassa olevien kasvattaja, joten luultavimmin sinun lapsesi käyttäytyy samassa iässä samalla tavalla.
nuo menot ja lasten kanssa olot sinun on selvitettävä puolisosi kanssa keskenänne. me emme niihin voi antaa mitään tyhjentävää neuvoa.
....itsekästä ajattelua ja kasvaminen äitipuolirooliin kesken.
Sun ei tartte rakastaa miehesi lapsia samalla tavoin kuin omiasi, mutta se EI SAA millään tavoin välittyä lapsiin. Lapsilla on isän luona toinen koti, eikä ole mitään syytä möksätää jos lapset haluaa tulla kotiin tai isä lapset sinne ottaa:) . Hölmöä. Mutta nämä tuntemukset mitä tunnet on tuttuja varmaan monelle äitipuolelle, niiden kanssa täytyy vaan opetella elämään (aikuisen, ei lapsen) . Lapset ei oo tehneet nimittäin mitään sellaista mikä olisi heidät "eroperheeseen" elämää laittanut... se on ollut aikuisten päätös. Ja sun päätös on ollut lähteä mukaan uusperhekuvioon, joka EI OLE helppo juuri näiden tuntemusten ansiosta.
Ja jos tuntuu, että lapset ovat kiinni isässään, niin oletko ajatellut sitä niin, että kun sinä olet kauan erossa jostakin jota rakastat suunnattomasti - miten käyttäydyt kun näät hänet sitten ? ? Ikävä on asia mikä on aina läsnä eroperheen lapsilla :( . Surullista.
Lapsille kova paikka on jo vanhempien ero, eikä sitä pidä millään tällaisilla lääpänlääpä jutuilla ja tuntemuksilla rasittaa. Eikä isän varmaan tarvi kysyä SINULTA saako ottaa lapsensa luokseen... huoh. Oikein kiehuttaa, ja vastaavaa omalla taholla kun sivusta katsonut...erityisesti yksi lause jonka tähän lainaan tuolta
" Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaa" - ark!
MUTTA voimia sinulle kovasti kasvuun tähän haasteelliseen rooliin, joka olet valinnut - eli äitipuoleksi.
t. Yksi äiti jonka lapset käy isällään joka toinen viikonloppu - pääsääntöisesti :) joskus tulee yllättäviä muutoksia.
Ps. Anteeksi jos teksti erittäin sekalainen - kirjoituksesi sai vaan sapen kiehumaan :)
Eikös ne lapset asu teidän luona silloin kun teillä ovat. Ei omat lapset kyläile vanhempiensa luona ellei kyseessä ole aikuiset lapset.
Ajattele jos ne lapset asuisivat teillä 24/7.
Sinä, aikuinen ihminen, olet tietoisesti tehnyt valintasi, kun lähdit miehen kimppaan jolla oli jo lapsia. Valinta olisi pitänyt osata miettiä silloin loppuun saakka, nyt on myöhäistä murjottaa.
Nimim: se kamala lapsi isän uuden perheen sotkijana