Lue keskustelun säännöt.
Paha äitipuoliko?
23.02.2010 |
Nyt "pieni" avautuminen. Senkus haukutte, pakko vaan purkaa jonnekin.
Miehelläni on edellisestä liitosta 2 varhaisteini-iän kynnyksellä olevaa lasta, mieheni on eronnut lasten äidistä vuosia sitten, jo ennen kun me tapasimme. Meille ensimmäinen yhteinen lapsi on tulossa, minun ensimmäiseni. Mieheni lapset eivät asu meillä, mutta ovat keskimäärin joka toinen viikonloppu meillä tai sovittaessa, lisäksi lähes aina mukana mökkireissuilla. Lapset ovat innoissan tulevasta sisaruksesta.
Lapset ovat aika vaativia, toinen roikkuu isässään koko ajan ja vaatii jatkuvaa huomiota, suuttuu helposti ja tappelee sisaruksensa kanssa koko ajan. Toinen utelee kaikki meidän asiat, nekin, jotka eivät kuulu heille. Jatkuvasti ravataan jääkaapilla ja jos teen ruokaa, alkaa välittömästi vinkuminen että koska on valmista, joko syödään, kauanko kestää jne., vielä edelliset leivänjämät suussa valitetaan, että on nälkä, miksi ruoka ei ole valmis! Mökötystä, itkua, kiukuttelua...Valitetaan, että ei ole mitään tekemistä ja kun sitä keksitään, ei kelpaa, ihan kaikessa pitäisi mennä lasten ehdoilla.
Nuo viikonloput ovat minulle aika rankkoja. Tulen lasten kanssa normaalisti ihan hyvin toimeen, ja he jopa uskovat minua kohtalaisen hyvin meillä ollessan. Nyt kuitenkin oman raskauteni myötä en oikein enää jaksaisi noita mieheni lapsia. Mielestäni he ovat jo sen ikäsiä ,että tuollainen käytös ei oikein sovi heille vaan paremmin olisi 6-vuotiailta odotettavissa.
Raskauteni alkaa olla jo loppusuoralla ja olen väsynyt enkä saa nukuttua kunnolla. Synnytyskin voisi jo periaatteessa alkaa koska vaan. Nyt taas minulle ilmoitettiin asiasta kanssani keskustelematta, että lapset tulevat meille viikonloppuna. Sanoin, että en oikein nyt jaksaisi yökyläilyä, eikö päiväkyläily tässä vaiheessa riittäisi? Ilmeisesti lasten äidillä on jotain menoa, ja lasten pitää olla sen vuoksi yötä. Oletin, että puhutaan yhdestä yöstä, koska se on mieheni työnkin luonteen vuoksi ollut tapana. Nyt sitten oletetaankin, että lapset ovatkin meillä koko viikonlopun. Olemme lähiviikkoina muuttamassa ja meillä on siihen liittyen järjestelyjä viikonlopuksi jo ennestään sovittuna ja nyt sitten pitää lapset ottaa niihin mukaan. Minulta ei kukaan ole kysynyt mitään. Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaan.
YMmärrän tietenkin, että mieheni haluaa viettää aikaa lastensa kanssa, mutta mieheni ei tunnu ymmärtävän, että vaikka kuinka kauniisti yrittää ajatella, hänen lapsensa eivät ole minulle NIIN tärkeitä ja haluan nyt pienen hetken keskittyä omien asioidemme hoitamiseen ja omaan jaksamiseeni. Jotenkin tuntuu, että mieheni vaatii / odottaa että rakastaisin hänen lapsiaan samalla tavalla kun tulevaa omaa lastani. Se ei IKINÄ tule olemaan mahdollista. En ole hänen lapsiaan kantanut, synnyttänyt...
Koskaan en ole kieltänyt lasten meille tuloa ja aina ne on otettu mukaan suunnitelmiin tai peruttu jo sovittuja menoja heidän vuokseen, mutta nyt tämän yhden kerran sanoin, että en jaksa. Tällä ei tunnu olevan mitään merkitystä. Tästä kaikesta johtuen tiedän, että viikoloppuna on jatkuva vitutus lasten läsnäolosta johtuen päällä ja tuskin osaan olla mikään kovin aurinkoinen "äitipuoli".
Huh, helpottipa kun sai vähän avautua. Tekeekö tämä nyt minusta sitten pahan ihmisen? Pitäisikö minun mieheni vuoksi vain purra hammasta ja esittää että kaikki on hyvin?
Kommentit (66)
alkavat muokata ajatusmaailmaasi, mutta älä lähde siihen leikkiin mukaan, koska huomaamatta olet pian muuttunut todella veettuuntuneeksi etkä pian siedä miehen lapsia silmissäsi ollenkaan.
Juttu on myös niin, että tämä viikonloppu on vasta alkusoittoa. Jos luulet, että olet väsynyt jo nyt niin odotahan kun vauva syntyy ja heräilet vauvan kanssa syömään 5 kertaa yössä. Sitten vasta todella huomaat mitä väsymys ja iso veetutus on.
Kun otit tämän miehen itsellesi, otit myös lapset. Lapsilla on oikeus nähdä isäänsä kuten sovittu ja on myös ymmärrettävää että lapsi hakee paljon isänsä huomiota isäviikonloippuna, kun ei sitä isältä muulloin saa. Nyt sinun täytyy vaan pitää ne porut vatsassasi ja unohtaa koko kiukkuilu. Viikonloppuna et ole naama rutussa ja pyydä tosiaan miestäsi hoitamaan enemmän lapsiaan ja ruoanlaiton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei niitä omiakaan lapsia saa aina sysättyä minnekään muualle vaikka vähän väsyttäis ja vatuttais ja ois muutto muutaman viikon päästä ja ne käyttäytyy raivostuttavasti, ei ollenkaan niin kuin sellaiset pikkuaikuiset jollaisia niiden pitäisi tietysti olla.
Elämä on.
Miehellesi ne ovat omia lapsia ja taisit sen tietääkin yhteen muuttaessanne.
6v ei ole kyllä mikään varhaisteini!
Kuka täällä sellaista on väittänyt?
"Miehelläni on edellisestä liitosta 2 varhaisteini-iän kynnyksellä olevaa lasta, mieheni on eronnut lasten äidistä vuosia sitten, jo ennen kun me tapasimme. Meille ensimmäinen yhteinen lapsi on tulossa, minun ensimmäiseni. Mieheni lapset eivät asu meillä, mutta ovat keskimäärin joka toinen viikonloppu meillä tai sovittaessa, lisäksi lähes aina mukana mökkireissuilla. Lapset ovat innoissan tulevasta sisaruksesta."
vähän siltä, että yrität ehkä tehdä lapsista isompia kuin he ovatkaan? Eivät ole teini-ikäisiä eikä oikein varhaisteini-ikäisiäkään vaan vasta kynnyksellä mutta kauhean aikuisesti pitäisi jo käyttäytyä kuitenkin...
Se voi johtua raskaudestasi ja kontrastista uuteen pienokaiseen. Itsellänikin kun uusi vauva syntyi niin omakin esikoinen alkoi äkkiä näyttää kauhean isolta ja välillä meinasi unohtua, että hän oli tosiaan vasta kaksi... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä ihan omat bio mukulat on tuollasia..
heh. tervetuloa vanhemmuuteen.
Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaan.
ajattelit sen kohdussasi olevan lapsen laittaa, kun et kerran jaksa miehesi lapsia, vaan haluaisit keskittyä vain itseesi? vai onko tämä odottamasi lapsi siis jollekulle toiselle miehelle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Mieheni erosi lasten äidistä lasten ollessa lähes vauvaikäisiä, lapset eivät muista sellaista aikaa, että olisivat asuneet saman katon alla isänsä kanssa.
- En ole väittänyt että 6-vuotias on varhaisteini. Lapset ovat 12 vuoden molemmin puolin, mutta heidän käytöksensä sopii paremmin 6-vuotiaalle.
-Miehelläni meni aika "kovaa" usean vuoden ajan ja hänen ja lastensa tapaamiset ovat tihentyneet yhdessäolomme myötä. Hänellä oli usean vuoden putki, jolloin tapaamiset olivat hyvin satunnaisia.
- Niin se vaan on, että meidän kotimme ei ole koskaan ollut mieheni lapsille koti. He eivät tule kotiinsa tullessaan meille, heidän kotinsa on äitinsä luona. He tulevat kylään. Myös mieheni sekä lapset itse puhuu niin.
-Mieheni erosi lasten äidistä lasten ollessa lähes vauvaikäisiä, lapset eivät muista sellaista aikaa, että olisivat asuneet saman katon alla isänsä kanssa.
- En ole väittänyt että 6-vuotias on varhaisteini. Lapset ovat 12 vuoden molemmin puolin, mutta heidän käytöksensä sopii paremmin 6-vuotiaalle.
-Miehelläni meni aika "kovaa" usean vuoden ajan ja hänen ja lastensa tapaamiset ovat tihentyneet yhdessäolomme myötä. Hänellä oli usean vuoden putki, jolloin tapaamiset olivat hyvin satunnaisia.
- Niin se vaan on, että meidän kotimme ei ole koskaan ollut mieheni lapsille koti. He eivät tule kotiinsa tullessaan meille, heidän kotinsa on äitinsä luona. He tulevat kylään. Myös mieheni sekä lapset itse puhuu niin.
tapaamistiheydellä ole mitään merkitystä. Miehesi lapset ovat miehesi lapsia ja heidän pitäisi olla tervetulleita isänsä luo vaikka siellä olisi viis muuta mukulaa. Sellasta kitinää ja temppuilua se on omienkin lasten kanssa ja kestettävä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sille ei vain voi mitään, että ne lapset on olemassa ja niiden kanssa on oltava. Ei auta ihmisten inhottavat kommentit "itse olet valinnut miehen, jolla on lapsia, joten nyt on vaan kestettävä".
Itse rakastuin mieheen jolla oli kaksi pientä lasta. Lapset olivat oikein mukavia ja kävivät hänen luonaan joka toinen viikonloppu. Ajattelin, että kyllä mä jaksan sen verran, helppo nakki, jos en jaksa, niin voin vaikka siksi aikaa mennä vanhempieni luokse. No, tulin raskaaksi, ja yhtäkkiä miehen exä päätti, että lapset muuttavat meille kokonaan. Ei siinä minulta mitään kysytty. Lapset tapaavat harvoin etä-äitiään, joten he ovat minun hoidettavana lähes kokonaan. "Itse olet oman soppasi keittänyt", sanottiin, eikä auttanut kuin tyytyä tähän. Lapset ovat minulle hyvin rakkaita ja hoidan heitä parhaani mukaan. Mutta kyllä mä sen myönnän, ettei tämä mikään lapsuuden unelma ollut, en unelmoinut äitipuolen roolista. Haluan kuitenkin suojella lapsia näiltä tuntemuksiltani ja omilta kamppailuiltani, eivät hekään tätä ole valinneet.
Tsemppiä sulle ap!
Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaan.
ajattelit sen kohdussasi olevan lapsen laittaa, kun et kerran jaksa miehesi lapsia, vaan haluaisit keskittyä vain itseesi? vai onko tämä odottamasi lapsi siis jollekulle toiselle miehelle?
Haluan keskittyä itseeni ja mieheeni sekä valmistautua vauvan tuloon raskauden viimeiset viikot (2-4). En puhu loppuiästä, lapset ovat jatkossa jälleen tervetulleita meille taas. Tajuatteko te tahallanne väärin kirjoitukseni vai onko ihan oikeasti ymmärryksessä jotain vialla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on raskasta aikaa minulle muutenkin, enkä todellakaan nyt jaksa / halua mieheni lapsia tämän kaiken keskelle asioita hankaloittamaan.
ajattelit sen kohdussasi olevan lapsen laittaa, kun et kerran jaksa miehesi lapsia, vaan haluaisit keskittyä vain itseesi? vai onko tämä odottamasi lapsi siis jollekulle toiselle miehelle?
Haluan keskittyä itseeni ja mieheeni sekä valmistautua vauvan tuloon raskauden viimeiset viikot (2-4). En puhu loppuiästä, lapset ovat jatkossa jälleen tervetulleita meille taas. Tajuatteko te tahallanne väärin kirjoitukseni vai onko ihan oikeasti ymmärryksessä jotain vialla?
on vaan välillä pakko laittaa taka-alalle. Huomaat sitten kun aikuistut, toivottavasti.
Jos fiiliksesi on ettet jaksa, niin sitten lepäät. Miehesi ruokkimaan ja huolehtimaan lapsistaan, sinä tekemään omia hommiasia ja lepäämään.
Jos et jaksa hirveän hyvin lapsia, niin ei sinun tarvitse pingottaa. Mutta et voi kieltääkään lapsia tulemasta. Lapset eivät myöskään tule kylään, vaan hyvä olisi suhtautua niin että voit olla myös oma itsesi heidän seurassaan, muuten et pidemmän päälle jaksa.
Esiteinien käytöksenä tuo kuulostaa normaalilta. Vanhemmat eivät aina jaksaisi omia lapsiakaan ja näiden käytös voi ketuttaa. Ei vanhemmatkaan mitä pyhimyksiä ole, joten ei sinunkaan tarvitse:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ehkä joillekin uusioperhe-elämä sopii, tiedän että minulle ei sopisi never ever; tuntisin juuri niin kuin Sinä nyt.
Ihan ymmärrettävää että miehesi lapset eivät ole elämäsi keskiö, ei tarvitse ollakaan, mutta muista kuitenkin, että miehellesi ovat. Tai ainakin ihan yhtä tärkeitä kuin se tuleva tulokkaanne -joka muuten ihan varmasti osaa olla myös ihan ihminen eli vaativa, raivostauttava otus.
-Tai jos ei ole yhtä tärkeitä, niin ainakin näin tulisi olla.
eriarvoista asemaa isäänsä? Näin ollen uusi vauva ja vanhan lapset on suhteessa isäänsä samassa asemassa, yhtä tärkeitä, yhtä rakastettuja ja yhtä toivottuja isänsä luo.
Vai haluaisitko ettei oma lapsesi ole joku päivä tervetullut isänsä luo, koska uusi naisystävä on jostain syystä väsynyt?
Tiedän loppuraskauden tunteen kun haluaisi vain keskittyä omaan tulevaan pienokaiseen, levätä ja kerätä voimia tulevaan synnytykseen. Kaikki ylimääräinen hössötys ärsyttää. Itseäni ärsyttää jopa omat lapset, jotka tuntuvat vievän minusta kaikki mehut eivätkä anna rauhaa. Valitettavasti rauhassa lepääminen ja keskittyminen on mahdollinen vain jos ei ole aiempia lapsia, ja miehelläsi niitä jo on.
Tsemppiä tulevaan viikonloppuun! Anna miehesi pyörittää arki ja koita itse levätä mahdollisimman paljon!
Jos joskus saat toisen tai kolmannen lapsen niin et sä tätä nyt syntyvää esikoistakaan voi tyrkätä mihinkään sivuun muutamiksi viikoiksi siksi aikaa kun sua huvittaa keskittyä itseesi ja mieheesi ja tulevaan vauvaan. Lapset ovat valitettavasti olemassa ihan koko ajan, ei vain silloin kun vanhempia huvittaa.
Miehesi saa nyt kolmannen lapsensa.
Ei kai sun ole pakko niiden lasten ympärillä häärätä, otat rennosti ja annat miehen hoitaa.
Haluan keskittyä itseeni ja mieheeni sekä valmistautua vauvan tuloon raskauden viimeiset viikot (2-4). En puhu loppuiästä, lapset ovat jatkossa jälleen tervetulleita meille taas. Tajuatteko te tahallanne väärin kirjoitukseni vai onko ihan oikeasti ymmärryksessä jotain vialla?
rautalangasta. Eli EN ole kieltänyt lasten tuloa meille. Toivoin vaan, että muutaman viikon ajan tässä ei olisi yökyläilyjä. Lapset asuvat sen verran lähellä, että päivävierailut onnistuvat oikein hyvin sen puolesta. Eli, haetaan aamulla ja viedään takaisin illalla.
Muuttoon liittyvät järjestelyt ovat sen sorttisia, että en ottaisi ko. paikkaan mukaan omiakaan lapsiani, koska tarkoitus on käydä pitkiä keskusteluja ja sopia asioista aikuisten kesken. Lapsilla ei ole kyseisessä tilanteessa mitään tekemistä.
Nyt jätän kommentoinnin tähän. Kiitos niille, jotka ovat ymmärtäneet ja kiitos myös eriävistä ASIALLISISTA mielipiteistä.
-AP
tämä teidän yhdessä odottamanne lapsi ei ole yhtään sen tärkeämpi kuin lapset entisestä suhteesta. tämä sinun on yritettävä sisäistää. jos siis vaadit, että miehesi pitäisi kieltäytyä tapaamasta muita lapsiaan teidän tämänhetkisen elämäntilanteenne takia, sinun on hyväksyttävä sekin, että joku päivä miehesi ilmoittaa, ettei halua olla teidän yhteisen lapsenne kanssa, koska haluaa keskittyä vain näihin toisiin lapsiin. jos tämän olet valmis hyväksymään, niin vaatimuksesi on ihan ok.
Isälle kaikkien lasten tulee olla tasa-arvoisia ja tasavertaisia. Jos eroaisitte miehesi kanssa ja miehesi löytäisi uuden vaimon, olisitko sitä mieltä, että uudella vaimolla olisi oikeus sanoa, milloin lapset tapaavat isäänsä ja saavatko lapset mennä isän kotiin?
Jos olet sitä mieltä, että miehen ei tarvitse huolehtia edellisen liiton lapsista, miksi hän huolehtisi tästä tulevastakaan?
Sinusta on nyt tulossa äiti. Kuka tahansa osaa olla omalleen äiti, todellistä äitiyteen kasvamista on kuitenkin se, että ymmärtää myös toisten lasten tarpeita.
Ja meillä ne varhaisteinit edellisestä liitosta asuivat meillä, eivät siis vain vierailleet, kun olin viimeisilläni.
Lämmitä eineksiä, tarjoudu vuokraamaan lasten toivoma leffa, lähetä isä lasten kanssa uimahalliin ja keksikään tekemistä. Kyllä se siitä. Lepäät sitten viikonlopun jälkeen.
keskittyisit tää vkloppuna vaan ittees ja puuhastelet niitä näitä jos jaksat. Sanot vaan että oot "vähä väsy" niin ei vituta esittääkään mitään äiti aurinkoista.