Onko teillä mies suostunut uuteen vauvaan takianne?

mutta kun minä rupesin haluamaan enemmän. kas elämä voi olla tällaista, että haaveet muuttuu 15 vuoden sisällä?



Ja todentotta, kyllä mun haaveet on ihan yhtä tärkeitä kuin miehenkin.



Ja nyt ollaan onnellisia 4 lapsen vanhempia, vaikka miehelle aikoinaan vähempi olisikin riittänyt.

Kyllä se mies sitten on valmis, kun sillä on se pilke. Meidän mies ei katso mua edes silmiin. Mutta se on tiennyt vasta 2 päivää asian.

Minä suostuttelin miehen lapsen tekoon. En olisi likaisia keinoja käyttänyt, miestä olisin vaihtanut jos ei olisi suostunut. Kahden jälkeen ihmetteli, miksi joku hullu haluaa 3 jos on jo kaksi. Ajattelin, että hitsi, nyt ei ole vielä siis oikea aika kolmannesta puhua. Odotin 2 v ja sitten arasti aloin aiheesta puhua. Hän mietti aikansa ja nyt meillä on 3 lasta.



Ikää on meillä niin paljon, ettei pelkoa, että kumpikaan enempää haluaisi tai jaksaisi.



Tiedoksesi, tämä kolmas on, ei rakkain, mutta hänelle mies eniten rakkautta osaa näyttää ja jaksaa myös hoitaa. Se on i h a n a a, muuten vähän tuntisin itseni lieroksi, kun tällaiseen liemeen miespolon houkuttelin. Pienin on todellinen koko perheen lellikkivauveli ja raskaatkin hetket jaksaa, kun tietää, että kyseessä aina se viimeinen kerta, kun opetellaan syömään, potalla ja sitäsuntätä. Ekan kanssa rassasi tieto siitä, että vielä tarttis jaksaa se pikkuvauvavaihe ainakin kerran. Nyt se on tehty, yeah!!



Päinvastaisia tapauksia tiedän 2, houkuteltiin kolmanteen ja ero tuli lopulta ja toisessa perheessä sitä kolmatta on äiti todella saanut jo hoitaa täysin yksin.

Miksi pitäisi haluta 3 kun on jo kaksi :D JA kun nämä kaksi ovat olleet niin helppoja ja isompi 5-v jo niin omatoiminen, niin miksi pitäisi vaikeuttaa elämäänsä lisää? :D



AP

Mies ei halua. Ehkä sitten 10 vuoden päästä. Mä oon kanssa miettinyt, että miksi miehen oikeus olla haluamatta lasta on tärkeämpi kuin mun halu saada lapsi? Miksi aina sen halua kunnioitetaan joka ei lasta halua ja toinen sitten taipuu siihen? Koska musta ainakin tuntuu, että mies ei välitä mun onnesta ja hänen onnensa on tärkeämpi kuin mun. Olipa sekava teksti, toivottavasti joku ymmärsi mun pointin.

enkä voi käsittää, että tälläkin palstalla naiset kirkkain silmin kirjoittelee kuinka lapsiluku muka olisi aina miehen päätettävissä. Miksi ihmeessä? Eikö teidän perheessä nainen ole tasavertainen miehen kanssa asioista päätetäessä?

Jos nainen ei kuitenkaan asetu miehen tulevaisuuden suunnitelmien eteen uuden perheenjäsenen kanssa. Esim. kun nyt sain tahtoni läpi ja kolmas tulossa niin vastavuoroisesti yritän toimia mahdollisuuksien mukaan niin, että se ei sotkisi miehen suunnitelmia joita hänellä oli.

Silti suostui vielä yhteen ja yritys aloitettiin, pari kuukautta niin mies ilmoittikin ettei haluakaan kolmatta. Oli kun olisi puukolla isketty, ehdin jo niin innostua. Mies oli sitä mieltä, etten ikinä pääsisi asian yli, joten halusi eron.



Nyt olen kiitollinen etten raskautunut tuon parin kuukauden aikana ja erokin oli ainoastaan hyvä asia. Välillä mietin miksi tuhlasin niinkin monta vuotta elämästäni tähän mieheen.

vauvoina erityisen helppoja, hyvinkin rankkaa oli 2 ekaa vuotta. Se hirvitti meitä molempia. 3. olikin "helpoin" pikkuvauvana, nukkuikin niin paljon, että lääkäriin soitin. Nolotti, kun normaalia oli kuulemma.



Anyway, sitten alkoi tulla allergiaongelmia enemmänkin, mutta sekin on jaksettu, sillä mentaliteetilla, että nää on nyt tässä.



Kannattaa tietysti ottaa vähän huomioon, että jaksaako miten sairaan tai "työlään" lapsen vielä ottaa, jos se on tavallaan se extralapsi niiden kahden pakollisen päälle. Älkää nyt provosoitu kamalasti, ymmärrätte kai mitä tarkoitan?

keskusteluista, jossa lapsiluku olisi tiedetty tai päätetty ennen kuin lapsia hankitaan. Se varmaan on tiedossa halutaanko lapsia yhtään vai ei. Mutta oikeastiko joku tietää ehdottomasti haluavansa kolme lasta, ja jos mies sitten ehdottomasti haluaakin neljä lasta, niin suhde laitetaan poikki?

Eiköhän näistä asioista aina joudu neuvottelemaan.

Me olemme siinä tilanteessa, että en ole varma haluanko kolmannen vai en. Mies ei varmasti olisi aloitteellinen, mutta jos kovasti haluaisin sen kolmannen, varmasti suostuisi. Ongelma on etten tiedä!

joutuvat kinumaan lapsia miehiltään :O Eikö nämä asiat puhuta miehen kanssa selviksi ENNEN kuin ryhdytään perustamaan perhettä?? Kyseessä on kuitenkin todella iso asia, ja jos puolisoiden halut asian suhteet ovat toistensa vastakohtia, kannattaako sellaisessa suhteessa edes pysyä??

sitten peruu. Ainakin osaan kuvitella miten masentava tilanne olisi kun itse ehtisi innostua.

sitten peruu. Ainakin osaan kuvitella miten masentava tilanne olisi kun itse ehtisi innostua.

Ja se tapa jolla mies asia hoisi. Ihmettelin kun mies alkoi ottaa etäisyyttä, ei juuri puhunut, ei antanut koskea eikä itsekään koskenut. Laitoin miehelle viestin kun käytöstä oli kestänyt 3 päivää, kysyin vaan, että mikä mättää. Mies vastasi että on miettinyt asiaa ja ei halua enää lisää lapsia. Loukkaannuin ja suutuin, siinä sitten viestiteltiin puolin ja toisin (meillä se oli toimivin tapa riidellä) ja ihan puskista mies ilmoitti, että ero on ainoa vaihtoehto, koska asia jäisi mua kuitenkin kaivelemaan ja rakkauden puutteesta ei olisi kyse. Yritin puhua vielä asioista ja halusin vielä jatkaa, mies piti päänsä. Myönnyin sitten eroon, eipä ollut muutakaan vaihtoehtoa. Mies oletti, että niin kauan kun asutaan saman katon alla, jatkuu seksielämä kuitenkin normaalisti. En suostunut. Muutettiin kuukauden päästä pois ja mies aloitti uuden suhteen (vähän mietitytti tuo nopea eteneminen, että olisiko uusi suhde ollut eron syy, ei kuulemma ollut), silti vannotti ikuista rakkauttaan minuun. Tätä jatkui jonkin aikaa ja päätettiin vielä yrittää, kerrottiin lapsille ja suunniteltiin kaikkea, annoin kaiken anteeksi ja pystyin unohtamaan eron jälkeiset asiat (itselläni ei ollut mitään suhteita tai säätöjä). Kolmantena päivänä mies muuttui taas kaukaiseksi ja hiljaiseksi, kun kysyin asiasta niin iloitti ettei suhde tuntunut enää samalta, liian paljon oli ehtinyt tapahtua välissä. Taas sain niellä ylpeyteni ja pakata kassini.

Nyttemmin olen ymmärtänyt ettei mies todellakaan ollut minulle se oikea ja repi meidän perheen jo toiseen kertaan hajalle, lasten takia suututti eniten. Ja me tosiaan mietimme yhteen paluuta kauan ja hartaasti, mies vielä useamman kerran vaati minua vakuuttelemaan että olen asiasta 100% varma. Mies siis oletti, että kaikki palaa heti entiselleen ilman minkäänlaista vaivannäköä.

Onneksi pääsin siitä eroon, vieläkin yrittää neuvoa ja opastaa mua elämään mun elämääni ja suuttuu kun sanon etten enää tarvitse miestä neuvomaan mua. On todella musta-valkoinen ja vaikea ihminen, onnea vaan uudelle morsiamelle!

enkä voi käsittää, että tälläkin palstalla naiset kirkkain silmin kirjoittelee kuinka lapsiluku muka olisi aina miehen päätettävissä. Miksi ihmeessä? Eikö teidän perheessä nainen ole tasavertainen miehen kanssa asioista päätetäessä?

mutta eihän toista voi pakottaa haluamaan lasta? Mies ei halua ja minä haluan. Toisen haluun taivutaan. En minä ainakaan huijaamalla sitä lasta halua saada. Tyydyn siis tähän, vaikka vähän katkera olenkin.

Meillä menee muuten hyvin, ainut erimielisyys on siis tuo lapsiluku tällä hetkellä.

minä suostuin uuteen vauvaan miehen takia. Hän haluaisi paljon lapsia, mutta mulla sellanen olo, että nää kaks saa riittää. Raskaus ei tosiaan ollut mitään herkkua...

Itse vihaan lapsia, ne ovat typeriä eikä niiden kanssa voi keskustella syvällisiä.

Ja ei, en ole kumpaakaan tehnyt salaa, vaan yhdessä on molemmat alulle laitettu.