Onko teillä mies suostunut uuteen vauvaan takianne?
Meillä se tilanne, että miehen mielestä 2 lasta on maksimi, mutta suostui sitten tähän kolmanteen kun itse halusin vielä yhden. Olen aina hoitanut lasten yövalvomiset, lääkärit yms. ja mies on saanut keskittyä työntekoon.
Tämä kolmas hirvitti häntä lähinnä sen takia, että hän haluaisi nyt urakalla keskittyä busineksen alkuun laittamiseen ja rahan tienaamiseen, että voisi ajoissa sitten jo ottaa iisimmin, eikä huhkia töitä 70:ksi.
No kolmas on tulossa ja hieman yksin tässä odotellaan, eikä se oikeastaan haittaa. Mies ei paljoa raskaudesta puhu enkä itsekkään ole lähipiirille mainostanut vaikka rv 17 meneillään.
Välillä mietityttää, että miten mies suhtautuu vauvaan kun se syntyy, mutta uskon ja toivon, että uusi tulokas on loppujen lopuksi yhtä rakas kuin kaksi aikaisempaakin :)
Kunhan tällaisia mietteitä :)
Kommentit (36)
Juttelin kyllä aikoinaan että hänenkin pitää haluta, eikä suostua vain minun takiani. Väitti haluavansa, mutta luulen että lähinnä halusi vain minun takiani. Kyseessä oli siis meidän kolmas lapsemme, mieheni olisi ollut tyytyväinen jo niiden kahden kanssa.
Meillä mies on suhtautunut vauvaan ja lapseen, kohta 5v ihan yhtä hyvin kuin kahteen isompaan aikaisemmin. Ihan yhtä rakas lapsi on isälleen kuin isommatkin.
Muutaman kerran olen vain ollut havaitsevinani että odotti minun ottavan enemmän vastuuta tai jaksavan enemmän, perusteluna että "sinähän lapsen halusitkin": Minusta oli aika ikävä veto jälkikäteen. Kyseessä oli kuitenkin sitä raskainta osuutta vauva-taaperoajasta.
Lapsen kasvaessa ei ole tullut mitään kommentteja, eikä luistamisiakaan. Mutta onneksi tuo ei niin kovasti lapsen haluaminen ei ole näkynyt suhteessa lapseen, vaan suhteessa minuun ja hänen omaan jaksamiseensa sitä tiettyä vauva-lapsirumbaa.
Meillä kaksi lasta, 4 v. ja 6 v. Itse täytän kesällä 35 v. ja mies on kohta 36 v. Olen puhunut miehelle yli kaksi vuotta että haluain vielä kolmannen lapsen. Miehelle riittäisi kuulemma kaksi. Olen itkenyt ja rukoillut (kuulostaa jostakin varmaan naurettavalta), välillä mies jopa sanonut että voidaan tehdä kolmas kun se ja se asia kunnossa. Talonmyynti tällä hetkellä ja miehen opiskelut työn ohella. Välillä olen sanonut että päätös pitää tehdä nyt keväällä, että alettais nyt keväällä yrittää. Olen mielestäni itsekin joustanut miehen haaveiden suhteen, lähti mm. opiskelemaan. Lapset eivät ole estäneet miehen harrastuksia jne. Minusta se ei vain ole reilua että minun pitäisi haudata tällä hetkellä suurin haaveeni. Olen sanonut miehellä että ikänikin suhteen ei ole enää paljon aikaa lykättävänä. Saa nähdä miten käy.
Miehellä kaksi lasta jo ennen kuin edes tavattiin. Hänen mielestään lapsiluku oli täynnä. Itse tahdoin ehdottomasti lapsia, joten meidän yhteiselosta ei olisi tullut mitään jollei mies olisi myöntynyt. Yhteen. Toinen tuli perään "vahinkona", joka ei kaduta kumpaakaan :)
en suostuisi tekemään lasta jos mieheni ei sitä haluaisi yhtä vilpittömän paljon kuin minä.
Minulla on yksi lapsi ( nyt 8 kk), vaikka onkin todella helppo kaikinpuolin, en ikinä tule tekemään toista lasta jos mieheni ei sitä vilpittömästi halua. Meillä sen pitää olla yhteinen projekti.
Minulla ainakin ikä tekee sen että en jaksaisi yksin enää rumban pyörittämistä. Meistä todennäköisesti jääkin yksilapsinen cityperhe. :D
ja varsinkin tämä viimeisin tuntuu olevan kaikkein rakkain tällä hetkellä.
Yhteensä meillä on neljä lasta.
kun toinen ei välttämättä halua. Sellaista en tietenkään tekisi, että jättäisin ehkäisyn miehen tietämättä pois.
Tämän jälkeen voisin laittaa piuhat poikki niin ei tarvitsisi miettiä ehkäisyä. Aika näyttää kärsiikö suhde tästä vai toisinpäin.
AP
en suostuisi tekemään lasta jos mieheni ei sitä haluaisi yhtä vilpittömän paljon kuin minä. Minulla on yksi lapsi ( nyt 8 kk), vaikka onkin todella helppo kaikinpuolin, en ikinä tule tekemään toista lasta jos mieheni ei sitä vilpittömästi halua. Meillä sen pitää olla yhteinen projekti. Minulla ainakin ikä tekee sen että en jaksaisi yksin enää rumban pyörittämistä. Meistä todennäköisesti jääkin yksilapsinen cityperhe. :D
Naisen haaveetkin ovat miehen taskussa.
Onko mies ollut sitten kuitenkin innolla odotuksessa mukana? Meillä kun mies keskittyy nyt omiin juttuihinsa ja ei (mukamas ainakaan) kiinnitä raskauteen niin huomiota enkä ole sitä hänelle tyrkyttänytkään.
haluta vai olla haluamatta? Mieheni tiesi, että haluan ja suostuis vaikka hän ei välttämättä olisi halunnut. Olen hänelle jotenkin kiitollinen näin isosta myönnytyksestä vaikka hän ei olekkaan niin mukana tässä odotuksessa.
AP
en suostuisi tekemään lasta jos mieheni ei sitä haluaisi yhtä vilpittömän paljon kuin minä. Minulla on yksi lapsi ( nyt 8 kk), vaikka onkin todella helppo kaikinpuolin, en ikinä tule tekemään toista lasta jos mieheni ei sitä vilpittömästi halua. Meillä sen pitää olla yhteinen projekti. Minulla ainakin ikä tekee sen että en jaksaisi yksin enää rumban pyörittämistä. Meistä todennäköisesti jääkin yksilapsinen cityperhe. :D
Naisen haaveetkin ovat miehen taskussa.
Minustakin lapsella on oikeus olla 100 % haluttu ja ainahan nainen tai mies voi tehdä johtopäätöksensä jos toinen ei halua. Joku muu ehkä haluaa.
ja jos mies saisi päättää enempää ei tulisikaan.
MInä taas haluan kovasti sen kolmannen ja juuri ny ton kauhean kova vauvakuume:D.
Ja mieskin on myöntynyt tähän kolmanteen lapseen, tässä tämän vuoden puolella aletaa yrittämään :D.
Ja tiedän kyllä,että mieheni on sitten ihan täysillä mukana kun siihen on lupautunut.
kuskasi kyllä neuvolaan, mutta mulla oli noi raskaudet niin peräperään, ettei niistä kumpikaan jaksanut suurempaa älämölöä pitää. Pääasia, että sitten on vauvaa ja isompia hoidellut.
Sinä joka haukuit minua säälittäväksi, tiedoksesi että elän elämäni onnellisinta aikaa. Minulla on maailman paras mies ja pojalle isä. Rakastamani mies oli mukana täysillä jo ollessani raskaana, hoiti minua ja oli todella onnellinen tulokkaasta. Nyt hän on onnensa kukkuloilla pojastamme. Mun pointti on se että minä en tyytyisi vähempään. Jos minulla olisi hirveä tarve saada toinen lapsi, loisin sellaiset olosuhteet että tuntemukset eivät jäisi yhtään vähäisemmäksi. Minulle se on joko yhteinen projekti tai ei ollenkaan. Ei tässä ole mistään säälistä kyse puoleen tai toiseen, vaan siitä että jokainen asettaa omat rajat asioille.
Ekan sain myönnytyksenä ja toisen jättämällä ehkäisyn pois mieheltä salaa, arvas kyllä ettei se ollu mikään vahinko muttei sit suuttunutkaan tmv kummemmin. Lapset nyt 7v ja 2v, mies on hyvä isä ja aviomies ja onnellisia olemme.
Joo-o. Olen raskausviikolla 6 ja tämä meidän kolmosemme on tietoinen vahinko. Kyllä se tiesi, etten mä mitään käytä eikä itsekään käyttänyt. Ja nyt kun pulla on uunissa, se sanoo muuttavansa pois jos meille kolmas tulee.
HAHA! Tosi vaikea valinta. Tietenkin pidän lapsen. Mies saa kiukutella itsekseen ihan vapaasti. Ei meidän lapset sen menoja oo ennenkään haitannut, ihan yksinhuoltajana oon menny tähänkin asti.
Rakastan lapsiani yli kaiken ja tulevakin on rikkaus. :D Toivottavasti mies kasvaa ajatukseen mukaan, jos ei, niin sitten eroamme. Saanhan sitten joka toisen viikonlopun vapaaksi? Eikö eronneet tee niin? Se on jo paljon enemmän kuin mitä mulla on tähän mennessä ollut ikinä koskaan.
joutuvat kinumaan lapsia miehiltään :O Eikö nämä asiat puhuta miehen kanssa selviksi ENNEN kuin ryhdytään perustamaan perhettä?? Kyseessä on kuitenkin todella iso asia, ja jos puolisoiden halut asian suhteet ovat toistensa vastakohtia, kannattaako sellaisessa suhteessa edes pysyä??
Meillä lähinnä mies kiusaa. Ei muka ole huomannut mahan kasvaneen ja yrittää mukamas olla niin epätietoinen asiasta ;D kuitenkin pilke silmäkulmassa.
AP
Miehelle oli ehdottomasti kaksi lasta.
Minulle ehdottomasti kolme lasta.
Minkä helvtin takia mun pitää tyytyä kahteen lapseen kun haluan ne kolme? Miksen mä saa mitä MÄ haluan, miksi sen pitää määrätä kaikesta.
Itsekkin olin pitkään sitä mieltä, että 2 lasta maksimi, mutta minkäs teet kun mieli muuttuu. Suhde on muuten hyvä ja olen onnellinen. Ja olen onnellinen, että on mies joka joustaa tällaisessa asiassa :)
AP
Ai juma. Täällä kirjoittelee hän, jonka mies uhkasi muuttaa pois jos meille kolmas tulee. Se on tänään murjottanu, murjottaa lapsillekki. Ihan kuin sen eteen olis kasvanut seinä, musta seinä jonka läpi se ei näe mitään hyvää. Taas on herran mielipiteet vaan, mun saa olla ihan liipa laapa. Ei se suostu edes keskustelemaan aiheesta, huutaa vaan asiansa.
Annanpa olla. Itselläni taas on kuin aurinko paistaisi taivaalla, pienenä varjona vaan toi synkkä pilvi.