Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia Tampereen englanninkielisistä päiväkodeista?
23.02.2010 |
Nyt päiväkotikeskustelut käy kuumana, niin koitan onnea olisko Tamperelaisia kuulolla.
Onko hyviä tai huonoja kokemuksia Tampereen enkuista?
Ensi syksynä olisi tarkoitus 3v.n aloittaa. Mutta monta vaihtoehtoa, menen kyllä tutustumaan ja vertailemaan, mutta olisi kiva kuulla jos jollain lapset olleet tai ovat nyt. Olemme muuttaneet tänne ennen joulua, en ole vielä tutustunut paikallisiin äiteihin.
Kommentit (179)
myös hyviä kokemuksia Pyynikin Playschoolista/IEEC:stä ja kaikista ikäryhmistä (eli siellä ryhmät lapsen iän mukaan: 3v, 4v, 5v ja 6v, myös "yhdistetty" 4-5v löytyy). Ryhmät ovat aika isoja, joten en ehkä suosittele kovin levottomalle tai muuten "erityistarpeiselle" lapselle. Mutta toisaalta hoitajiakin on paljon (ja joka ryhmässä natiivipuhujia, monissa useita), joten kaikki lapset saavat kyllä huomiota. Ja tunnelma ryhmissä hyvin rauhallinen, ei siis mitään jatkuvaa hillitöntä mekkalaa. Jos haluaa lapsensa jatkavan englanninkieliselle luokalle kouluun (Amuriin tai Tammelaan), niin tuolta lähes kaikki pääsevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelisin ehdottomasti Pyynikin uimahallin lähellä sijaitsevaa Shawn Rizzon omistamaa lastentarhaa. Siellä koulutettua väkeä töissä, hyvät tilat ja homma toimii.
En veisi Tampellaan Scott Rizzon kouluun, kuullut huonoja juttuja..
Muakin kiinnostaa, vaikken ap olekaan. Onko se niin, että kaikkiin näihin saa viedä lapsen vasta 3-vuotiaasta eteenpäin? Meillä lapsi on kaksikielinen ja tuntuu, että olisi hyvä, jos saisi jo aiemmin englanninkieliseen, että olisi se englanti yhtä vahva kuin suomi.
Mites Sunshine ja Enkku Pyynikintorilla myös? Tampella olisi meille paremmalla suunnalla työn vuoksi, mutta mikä siellä huonoa? Toki siis kuskataan hyvän paikkaan kauemmaksi, ja eihän noissa paljon eroa ole.
Olen ymmärtänyt, että 3 vuotiaana voi aloittaa. Nettisivuja vasta tutkaillut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisää kokemuksia?
Me olemme palaamassa ulkomailta Tampereelle reilun vuoden kuluttua, lapsi silloin juuri täyttänyt 4. Meitä kiinnostaa erityisesti nuo Pyynikin suunnalla olevat koulut. Hoitajien hyvää englannin kielen taitoa pidämme tärkeänä. Olemme asuneet vuosia englannin kielisessä maassa ja haluaisin lapseni opettajan puhuvan parempaa englantia kuin itse puhun (siis pitäisi olla mielellään natiivi). Kuinka paljon ryhmissä on englannin kielisiä lapsia suhteessa suomen kielisiin? Leikkivätkö lapset keskenään englanniksi vai suomeksi? Kuinka paljon akateemiseen opetukseen käytetään aikaa, esimerkiksi aakkosiin, laskemiseen ja sanastoon verrattuna leikkiin, askarteluun ym hauskaan? (ettei jää epäselväksi olen leikin kannattaja :) )
Olen laittamassa molemmat lapseni nyt syksyllä 2010 päiväkotiin. Vanhempi (syyskuussa 5 v) osaa jo hiukan englantia kun on ollut Enkun kerhossa 3 h päivä. Enkun päiväkoti ABC olisi sitten mietinnössä. Onko kellään siitä kokemuksia? Kieltämättä Enkun vanhempainyhdistystouhu jo nyt ahdistaa, mutta eihän sinne mikään pakko ole mennä mukaan. Enkun kerhosta (vetää Bill Meninges) on tyttäreni pitänyt kuin hullu puurosta :-) Poikani täyttää vasta syksyllä 3, ja mietin ABC-päiväkotia siksikin, että siellä on suomenkieliset hoitajat ja pikkuiseni kuitenkin vielä sitä tarvitsee...
Kokemuksia ABC:sta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on siis English International School of Tampere.
Jotta Rizzot eivät mene sekaisin, niin Tampereella on myös Shawn Rizzon (edellisen ex-vaimo) International Early Education Center. IEEC on myös Tampereen kaupungin ostopalvelupäiväkoti eli tuottaa siis myös kunnallista englanninkielistä päivähoitoa.
Lapseni on kaksikielinen luonnostaan. Minusta suurin haitta kielen kehityksellä siinä päikyssä oli se, että sinne tuotiin ummikkosuomalaisia lapsia, joiden ulosanti jäi yes/no tasolle...
Mulla on vertailupohjaa myös kunnalliseen, ja molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Tässä sulle meidän kokemuksia:
Plussat:
- lapset aina puettu sään mukaisesti ulos ja puhdasta vaihdettiin riittävän usein päälle, jos tarvetta
- Amerikan kulttuuri ja amerikkalaiset lastenlaulut (kyllä, olisi sääli jos lapseni ei olisi Suomessa kuullut näitä)
- 'go with the flow' mentaliteetti eli ei ollut sellaista pilkun nussimista päivärytmin kanssa, kuten kunnallisella.
- Viikottain retkiä teattereihin, museoihin, näyttelyihin, huvipuistoihin jne
- Riittävä kuri (villit pojat komenntettiin ruotuun ja tarvittaessa jäähypenkille, kunnallisella lässynlässyn-curlingia ja kuri olematon)
- Hyvät käytöstavat olennainen osa kasvatusta
- Allergiat huomioitiin erinomaisesti
- Opettajat leikkivät ja pelasivat lasten kanssa puistoissa (kunnallisella seistä tönöttävät ringissä ja juoruavat)
Miinukset:
- Aamupala surkea ja siksi minä annoin lapselle aamupalan kotona. Aamupalaksi oli aina veteen keitetty puuro ja päälle sokeria/kaupan mansikkahilloa, juomaksi vettä. Ei muuta.
- Välipala piti viedä itse ja koin raskaaksi tehdä joka ilta eväitä.
- hoitajat eivät vahtineet että jokainen lapsi syö välipalansa päikkyjen jälkeen. Useampia kertoja kun hain lapsen 15.30 hän itki nälkäänsä, kun olivat juuri tulleet ulkoa sisälle. Lapsi sanoi ettei ollut EHTINYT syödä välipalaa?!
- Eskarilaiset saivat ruokajuomaksi lounaalla vain vettä ja tämäkin tuli esille vasta lapsen suusta. Kai joku kustannussäästö?
- Epäjärjestys lasten vaatteiden osalta. Meillä oli koko ajan hukassa joku rukkanen, sukka, hattu jne ja osa kätosi lopullisesti. V*tuttaa, kun Reimatecin hanska hukkuu... En ymmärrä miten voi hukkua noin pienessä päikyssä?!
- puutteellinen käsihygienian vahtiminen. Eli lasten ei tarvinnut pestä käsiä kun tulivat päikkyyn. Vessassa kävivät omatoimisesti (ope ei mukana) ja kädet pesi ken muisti.
- Eskarilaisilla kyseenalaisia rangaistuskeinoja: jos oli käyttäytynyt sopimattomasti joutui pesemään vessan. Mun mielestäni siivous ei ole rangaistus vaan normaalia siisteyskasvatusta.
Henkilökemiat opettajien kanssa on tietysti sellainen juttu mihin ei voi vaikuttaa. Toisten kanssa ollaan samalla aaltopituudella ja toisten kanssa ei. Itse en ollut samalla aaltopituudella nykyisen amerikkalaisen eskariopen kanssa sekä erään miespuolisen B.J. open kanssa. Sen sijaan filippiiniläinen ope oli paras ope mihin olen koskaan törmännyt, ihminen suurella sydämellä juuri oikeassa ammatissa. Samoin silloinen toinen playscholl ryhmän ope A.T. oli erittäin mukava. Silloin kun me aloitimme kyseisen koulun, henkilökunta ei vaihtunut. Mutta loppuaikoina huomasin, että vaihtuvuus kasvoi. En tiedä nykytilanteesta.
En siis missään nimessä kadu että lapseni kävi kyseistä koulua. Hän piti siitä itse valtavasti, läpäisi helposti englanninkieliselle luokalle vaadittavat kielikokeet ja puhuu edelleen erinomaista englantia. Amerikkalainen kulttuuri on päiväkodin ansiosta edelleen osa hänen identiteettiään ja siitä olen iloinen. Lapseni kokee olevansa kahden maan kansalainen ja siitä kiitos Scottille ja hänen päiväkodilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
samaa kuin yksi edellisistä, eli että siellä oli hyvä kuri ja järjestys. Oma lapseni on aika hankala tapaus, mutta poika pantiin ruotuun eskarivuoden aikana mielestäni mallikkaasti. Ei mitään lässytystä, vaan tuhmista tempuista tuli kullekin lapselle sopiva rangaistus, joskus huudon kera. Omani joutui joskus jäähypenkille ja joskus siivoamaan, ja jälkimmäistä rangaistusta käytetään menestyksellä kotonakin. Tuo eskariope oli ensimmäinen opettaja, joka todella näki vaivaa kurinpidon osalta oman poikani kohdalla. Ja minusta hänen kanssaan oli helppo kommunikoida. Lisäksi Scottin henkilökunta ei tosiaan yleensä seisoskele juoruamassa ulkoilujen aikana, vaan leikkivät ja ohjaavat lapsia.
Juu, hyvin kyseinen ope piti kuria.
Mutta ne keinot minä kyseenalaistan kuten tuo vessan siivous. Olen edelleen sitä mieltä että siivoaminen on osa ihmisen siisteyskasvatusta eikä rangaistuskeino. Vähemmästäkin lapset inhoavat ja välttävät elämässään sen jälkeen siivoamista. käsittääkseni myös lounasastioiden tiskaaminen oli käytössä rangaistuksena huonosta käyttäytymisestä. Mutta kukin tyylillään.
samaa kuin yksi edellisistä, eli että siellä oli hyvä kuri ja järjestys. Oma lapseni on aika hankala tapaus, mutta poika pantiin ruotuun eskarivuoden aikana mielestäni mallikkaasti. Ei mitään lässytystä, vaan tuhmista tempuista tuli kullekin lapselle sopiva rangaistus, joskus huudon kera. Omani joutui joskus jäähypenkille ja joskus siivoamaan, ja jälkimmäistä rangaistusta käytetään menestyksellä kotonakin. Tuo eskariope oli ensimmäinen opettaja, joka todella näki vaivaa kurinpidon osalta oman poikani kohdalla. Ja minusta hänen kanssaan oli helppo kommunikoida. Lisäksi Scottin henkilökunta ei tosiaan yleensä seisoskele juoruamassa ulkoilujen aikana, vaan leikkivät ja ohjaavat lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäilenpä että yhdenkään Maksavan vanhemman Nähden yhtään luunappia jaetaan...
että nykyaikana kurin ja järjestyksen korostaminen saattaa olla hyvä markkinointikeino yksityisille päiväkodeille. Aika monissa kunnallisissa päiväkodeissa on todella löperö kuri, ja lapset hakkaavat toisiaan minkä ehtivät. Ulkomaalaisia opettajia ei ehkä ole aivopesty yhtä veteliksi kuin suomalaisia lastentarhanopettajia, joten uskaltavat pitää kuriakin.
Vielä kun saataisiin yksityisiä kouluja, joissa voisi luottaa siihen, että kiusaajia oikeasti rangaistaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle tuli tästä mieleen sellainen teoria, että nykyaikana kurin ja järjestyksen korostaminen saattaa olla hyvä markkinointikeino yksityisille päiväkodeille. Aika monissa kunnallisissa päiväkodeissa on todella löperö kuri, ja lapset hakkaavat toisiaan minkä ehtivät. Ulkomaalaisia opettajia ei ehkä ole aivopesty yhtä veteliksi kuin suomalaisia lastentarhanopettajia, joten uskaltavat pitää kuriakin. Vielä kun saataisiin yksityisiä kouluja, joissa voisi luottaa siihen, että kiusaajia oikeasti rangaistaan!
Oman esikoiseni aloittaessa Pyynikillä Shawn Rizzon Playschoolissa juttelin erään lapseni luokkatoverin äidin kanssa. Hän oli itse hoitovapalla päiväkodista (en tiedä oliko lto vai mikä), mutta sanoi laittaneensa lapsensa playschooliin nimenomaan tuon kurin ja järjestyksen takia. Että meno kunnallisella puolella on aivan liian levotonta ja tuolla paljon parempi järjestys ja rauha. Omaa kokemusta ei ole, lapsemme eivät ole koskaan olleet kunnallisessa hoidossa Suomessa. Mutta vaikka ryhmät ovat suuria, niin ihmeen hyvä jäjestys siellä pysyy. Ja ainakaan Pyynikillä kuria ei pidetä huutamalla, kyllä tilanne pidetään hallinnassa muilla keinoilla.
Tuosta askartelusta ja luovuudesta ym. Meillä lapset ainakin harva se päivä askartelevat päiväkodissa, piirustuksia tulee kotiin joka päivä. Vertailukohtaa on ulkomaille päiväkotiin, jossa taidekasvatusta todella painotettiin ja totta on, että kyllä tuolla päiväkotiaskarteluiden luovuus on aika marginaalista. Mutta sama tilanne käsittääkseni useimmissa suomalaisissa päiväkodeissa - yleensähän kaikki lapset askartelevat niitä standarditipuja ym. opettajan antamien ohjeiden mukaan. Taidepainotteisissa päiväkodeissa ehkä eri tavalla.
on vielä pari vuotta edessä ennen päiväkoti-ikää (3v) mutta pitäisikö näihin paikkoihin jo mennä jonoon? Vai hakea vasta samana vuonna?
on vielä pari vuotta edessä ennen päiväkoti-ikää (3v) mutta pitäisikö näihin paikkoihin jo mennä jonoon? Vai hakea vasta samana vuonna?
et kai osta asuntoa, näkemättä, tai kirjoita työsopimusta, tietämättä mitään kyseisestä työpaikasta?
Ja nyt kysessä lapsi.
Mene ajoissa tutustumaan paikkoihin, ennalta ilmoittamatta. Saat kuvaa toiminnasta, henkilökunnan ja lasten määrästä ym tärkeistä asioista.
Sitten kun löytyy perheellenne mieluinen paikka, laitat hakemuksen, ei niihin vuosien jonoja ole, nykyään, kun monilla huono mainen, paikan saa hetikin,)
Omani oli 3-6 vuotiaana Pyynikin/ Shawn Rizzon koulussa. En laittaisi toista kertaa, enkä valitettavasti voi suositella paikkaa.
Opettajien vaihtuvuus, suomalaisten opettajien puuttuminen (joka syksy ryhmässä aloitti pätevä suomalainen lastentarhanopettaja, mutta lopetti kahden kuukauden sisällä) ja kaikki lapset eivät todellakaan puhuneet englantia, josta seurasi paljon kiusaamista ja asiatonta käyttäytymistä mihin ei puututtu, koska se jäi opettajilta huomaamatta. Jos oli lapsia joilla oli esim. hienomotorisia haasteita, ei näitää huomattu, ja "everything is fine", asiaan kuin asiaan. Tunsin itseni todella ulkopuoliseksi ja aliarvostetuksi vaikka kysymyksessä olisi ollut omaa lastani koskevat asiat. Aamupala ja välipala olivat suorastaan surulliset. Aamulla veteen keitettyä kaurapuuroa jonka kanssa maitoa, juotavaksi vettä. Välipalaksi 1/3 banaania ja näkkileipää. Poikani oli todella nälissään kun hain häntä kotiin.
Esikoulussa oli joka päivä läksyjä, jota en ymmärtänyt ollenkaan, läksyt olivat paljon vaikeampia kuin mitä ekaluokan syksyllä oli. Luovuuteen ei rohkaista ja piirtäminen ja askartelu on todella vähäistä. Poikani piirrustuksia arvosteltiin muutamaan otteeseen huonoina, ja siitä seurasi se että poika ei suostunut piirtämään enää ollenkaan, kotona tai eskarissa...
Kaikenkaikkiaan kulttuuri oli hyvin amerikkalainen sen negatiivisessa mielessä, eikä kritiikkiä otettu vastaan vaikka monta kertaa itse yritin käydä keskusteluja useastakin asiasta opettajien tai johtajan kanssa.
Voisin jatkaa listaa loputtomiin. Positiivisena voin sanoa sen, että englannin lapset oppivat, ja koulu sopii voimakkaille pärjääjä-lapsille ja vanhemmille jotka pitävät ääntä itsestään.
Kokemuksia on varmasti yhtä monta kuin lasta ja vanhempaakin, monella on täysin erilainen näkemys asiasta.
Samaa mieltä, että sopii vahvoille pärjääjä lapsille, ja mielestäni vanhemmille, joilla se kielitaito menee lasten hyvinvoinnin edelle. Ei ole niin väliä, miten arki sujuu, kunhan oppivat englannin kielen. Surullista, mutta yleistä, ns koulutettujen vanhempien joukossa. Lapsemme oli Kalevassa jonkun aikaa, kunnes huomasimme ongelmat. Juuri tuo hoitajien ja opettajien vaihtuvuus kiinnitti huomion. Ja oli lapsikin melko haluton sinne menemään, mutta ajttelimme sen olevan normaalia hoidonaloitukseen liittyvää. Iso meluisa ryhmä, vaatii kovan kurin, en kyllä pidä sitä hyvänä asiana, kuten muutamat tässäkin ketjussa.
näissä englanninkielisissä päiväkodeissa viihtyvät sitten samanlaisesta kulttuuritaustasta tulevat lapset? Lievä meluisuus ja käytösasioihin puuttuminen ovat englanninkielisessä maailmassa normi, ja jos ei siitä kulttuurista ole mitään omaa kokemusta, hiljaisuuteen ja hyssyttelyyn tottunut suomalainen pitää niitä vähän stressaavina?
En pidä oikein reiluna kritisoida noita piirteitä kun kysymyksessä on kuitenkin nimenomaan englanninkieltä ja kulttuuria opettavat päiväkodit.
Itse en ole kokenut tätä meluisuutta ongelmana.
Omat lapseni ovat olleet Enkussa, ja pääsivät molemmat jatkamaan Englanninkieliseen kouluun.
Enkussa on mielestäni mahtava yhteishenki ja positiivinen meininki. Enkun toiminnan takana on yhdistys, joten tavoitteena ei ole tuottaa hirmuisia voittoja ja vanhempien aktiivisuus (joka tuota yhteishenkeä luo) on tosi tärkeää koulun kannalta.
Itse en ole pitänyt vanhempainyhdistyksen toimintaa sisäänpäinlämpiävänä- oma näkemykseni on, että täytyy itse olla aktiivinen ja mennä porukkaan mukaan. Kaikki otetaan kyllä avoimesti vastaan.
Koululla on pitkät perinteet ja ihan mahtavat asiaansa sitoutuneet opettajat.
Alue: Aihe vapaa
Käsittääkseni Shawn Rizzon Playschool Pyynikillä (Sotkankadun-Pirkankadun kulmassa) on hyvä paikka. Asumme tässä yläkerrassa :-), ja puolen vuoden seuraamisen jälkeen laitoin keskimmäisen sinne jonoon, aloittaa kun täyttää kolme. Olisin laittanut vanhimmankin mutta oli liian vanha, tuntuvat puhuvan eskarissa yksinomaan englantia natiivin opettajan johdolla. Pienimpien ryhmässä (3 v.-) on muutamia opettajia jotka osaavat suomea, joten uskallan laittaa sinne täysin suomenkielisenkin lapsen.
Parin ystävän lapset ovat hoidossa samassa paikassa, ja ovat kovasti kehuneet. Toinen perhe on britti ja kokeilivat myös Enkkua, mutta ovat nyt erittäin tyytyväisiä tähän Shawn Rizzon paikkaan. Käyttäytymiseen ja kohteliaisuuteen kiinnitetään paljon huomiota.
Enkusta olen kuullut, että on vähän levotonta? Enkun vanhempainyhdistys taitaa muuten tosiaan olla aika - vaativa ;-) Sunshinesta eivät taida yhtä hyvin päästä jatkamaan englanninkieliseen opetukseen?