Miksi joillakin monen lapsen kotiäideillä on

miksi yhden lapsen äidin täytyy ihmetellä monilapsisten perheitten elämää. tai monilapsisten kauhistella yksilapsisten valintoja. imettävien äitien pulloruokittuja lapsia, pullosta ruokkivien imettäviä äitejä; kotona olevien työssä käyvien valintoja, työssä käyvien kotona olevien olemista; jne. jne.



ettekö ole tarpeeksi onnellisia omassa elämässänne, kun ehditte jatkuvasti ihmetellä ja kauhistella ja järkyttyä ja vihata jajaja kaikkia ja kaikkea. ihmisiä on monenlaisia. luojan kiitos. olisi kammottavaa, jos kaikki olisimme samanlaisia, tekisimme samat valinnat elämässä ja näyttäisimme toisiltamme.



kokeilkaa keskittyä siihen omaan elämään. siitä saattaa tulla jopa onnellista, kun lakkaatte kauhistelematta ja ihmettelemäst kaikkea. :)

että niin paljon ihmettelen kaverini suositteluja toisen lapsen hankintaan nyt, kun tosissani haluaisin valmistua uuteen ammattiin ja päästä kunnon töihin (ja kuvittelin kaverini tietävän sen). Kotiäitipiireissä se lienee itsekästä..?



ap

Tuskin ihmisiä nyt oikeasti haittaa jos tyydyt yhteen lapseen, mutta miksi ulkopuoliset eivät voisi suositella jos ovat itse tottuneet suurempiin perheisiin.



Melko typerä kommentti sinulta. Todella harva äiti on kotiäiti. Meilläpäin 3-5 lapsen perheet ovat täysin normaaleja ja jokainen näistä äideistä kyllä käy töissä. Jopa suurempien perheiden äidit.

Noh, meillä esikoinen puhui päälle 2v, kakkonen 1,5v ja kolmas puhui jo 9kk ikäisenä (siis ihan oikeasti sanoja) ja 6kk ikäisestä saakka kuunteli sujuvasti pitkiä aikoja kun luettiin kirjaa ja "jutteli". Tämä lapsi oppi just 4 täytettyään lukemaan. Neljäs puhui n. vuoden ikäisenä, samoin viides. Neljäs oppi nyt 6v lukemaan ja lukee ja kirjoittaa sujuvasti vaikka koulu alkaa vasta syksyllä.

Kyllä se yleensä menee niin että monilapsisissa perheissä opitaan nopeammin verbaaliset kuten muutkin taidot kun lapsi haluaa keskustella toisten kanssa ja päästä mukaan isompien lasten leikkeihin.

t. numero mikäsenytoli, 5 lapsen äiti

sanoin kyllä ko. henkilölle, että itselleni riittäisi tämä yksikin lapsi, mutta miehen kanssa olemme sopineet, että katsotaan tilannetta uudestaan n. 4:n vuoden päästä (mies haluaisi toisen) ja itsekin ajattelen, että olisi hyvä olla kotona, kun esikoinen aloittaa koulun.

Monen lapsen kotiäidille (jolla ei ole ollut juuri lainkaan kontakteja työelämään)tuntuu olevan outo ajatus, että äitikin haluaa kunnon ammatin ja uran. Jos meille nyt tulisi toinen lapsi, suunitelmani päästä kunnon töihin siirtyisi vähintään parilla vuodella (en kannata alle 1,5v lapsen päivähoitoon laittamista) eikä pollani kestäsi sitä. Tai ainakaan en tod sitä halua. Joka perheellä ei myöskään ole mitään perintöjä turvanaan, jolla elättää suurperhettä.

Leikin nyt 2v lapsen kanssa joka päivä, samoin mies vuorollaan. Lapsi on selvästi useimpia ikätovereitaan verbaalisesti lahjakkaampi. Eipä ole vastaan tullut sellaisia perheissä, joissa pieniä lapsia on liuta, sori vaan. Asia selittynee geenien lisäksi sillä, että meillä lasta todella huomioidaan, mikä ei mitenkään onnistu, jos on monta pientä lasta.

ap

Kaikesta viittiittekin vääntää. =)

Meillä 4 lasta ja hienosti jaksamme. Lapset leikkii keskenään ja kun minulla on tuota vertailu-kokemustakin asiasta kun joskus olen 1 lapsen äiti ollut, että 1 kanssa sitä vaan ei osaa organisoida ja tössöttää liian monen asian kanssa, liian kauan. En käsitä miten silloin pääsin ovesta ulos vasta päivällä ja nykyään se onnistuu jo aikaisin aamulla mikäli haluan. Tukia en mieti sillä asumme ulkomailla, maassa jossa sellaisia ei tunneta. :)

Sanotaanko näin, että lähinnä tämä ketju vain hymyilyttää, sellaiset kun koittaa arvostella joilla ei ole asiasta kokemusta. Enkä suhtaudu ylenkatsovasti kuitenkaan, ymmärrän täysin, että arvostelu pohjautuu vilpittömästi oman kokemuksenne tietoon ja tässä kohtaa se nyt vaan on riittämätön. Te joilla useita lapsia niin miksi edes älähtää?



On niin erilaisia tilanteita myös monilapsisten perheiden välillä, että yhtä ja oikeaa vastausta ei ole. Meilläkin 2 vanhinta on jo aikas isoja, keskimmäinen jo kuuden ja nuorin 1v. Minulla on myös ns. pieniä apureita eli omasta tahdostaan tekevät omia puuhiaan eli kaikki ei jää minulle ja miehelleni (oman petin petaus jne.). Voisin jatkaa listaa loputtomiin, MUTTA se olisi vain minun kokemus, meidän tilanteesta.



Onnellisia kumminkin joka iikka. =D

Mutta miksi ihmeessä joillakin monilapsisilla äideillä on niin suuri tarve saada muut tekemään samat ratkaisut? Tai ylipäänsä, miksi äitien pitää saada muutkin naiset äideiksi? Eikö jokainen voitaisi huolehtia omasta elämästämme ja antaa muiden tehdä itse omat valintansa?



Ei ap, mutta samoja ajatuksia miettinyt

vilpitön halu kertoa miten ihanaa se on kun on monta lasta, jos se on jonkun tehnyt onnelliseksi niin kenties haluaa samaa kokemusta muillekin?

Mutta miksi ihmeessä joillakin monilapsisilla äideillä on niin suuri tarve saada muut tekemään samat ratkaisut? Tai ylipäänsä, miksi äitien pitää saada muutkin naiset äideiksi? Eikö jokainen voitaisi huolehtia omasta elämästämme ja antaa muiden tehdä itse omat valintansa?

Ei ap, mutta samoja ajatuksia miettinyt

Kun huomioin aina senkin, että kaikki ei lapsia saa ja on epäkohteliasta puuttua toisten asioihin, noinkin henkilökohtaisiin.Kaverini on lapseton ja täysin omasta tahdostaan, eikä tule mieleenikään hänelle lapsi-ajatusta tuputtaa. Miksi se minua liikuttaisi? Hän jää paitsi jostain, mutta niin minäkin varmaan jostain mitä hän kokee. En voisi arvostella häntä kun ei ole vastaavasta kokemusta mitä on elää 45v. asti ilman lapsia. Nyt olen 30v ja 4 lapsen äiti.





Eli en osaa vastata...

Onneksi suurin osa ainakin omaan tuttavapiiriini kuuluvista hallitsee käytöstavat. Lasten lukumäärä on yksityisasia eikä kuulu muille. Mutta aina välillä sitä törmää johonkuhun uteliaaseen ja tunkeilevaiseen ihmiseen, joka katsoo asiakseen muistuttaa toistuvasti, miten ihania lapset ovat ja "kyllähän tekin voisitte jo aivan hyvin tehdä lapsen" tai "jokos teille on sisarus tulossa, meinaan vain, että tuo teidän X on jo sen ja sen ikäinen". Moukkamaista.



T: 46

Kolme alle 3v. Kotona käy siivoja ja mies pesettää paidat pesulassa. kotona käy myös apua lasten hoidossa. Asiat voi järjestää.

Ainakin tämä viimeisin utelija tuntuu olevan aika tympiintynyt omiin lapsiinsa. Ei kovin onnelliselta perhe-elämältä kuulosta. Eikä puhu mitään sellaista, miten mukavaa on, kun on monta lasta, tai edes, miten mukavaa, kun on lapsia. Vain, että lapselle "täytyy" olla sisarus.



T: 46 = 48



Ps. Hoi naapuri,jos luit tämän, ota opiksesi =P

-

jos on RAHAA!



Mutta eipä rahallakaan järjestetä äidille mielekästä ja merkityksellistä uraa (jos hän sen haluaisi).



ap