Lue keskustelun säännöt.
Miksi joillakin monen lapsen kotiäideillä on
21.02.2010 |
jokin tarve suositella usean lapsen hankkimista muillekin, vaikka ilmiselvää on, että sellainen elämä on enimmäkseen helevetin raskasta ja yksitoikkoista, kun äidille ei jää juuri lainkaan omaa aikaa (eikä tietenkään rahaakaan, kun ei ole töissä) ! ?
Kommentit (53)
mutta 2-3 lasta on kyllä parempi kuin yksi. Helpommalla pääsee äitikin kun ei tartte koko ajan leikkiä ;-)
Leikittekö te äidit lastenne kanssa? En ole kuullutkaan moisesta. Kirjoja voin lapselle lukea ja laulaa hänen kanssaan, mutta leikkimään en ryhdy. Lapsi leikkiköön yksin tai muiden lasten kanssa (jos on kylässä, hoidossa, kerhossa jne.).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joka tapauksessa teet jonkin ruoan, niin lisäaikaa kuluu sen verran, mitä esim. ylimääräisten perunoiden kuorimiseen. Ei sitä jokaiselle perheenjäsenelle eri sapuskoja tehdä.
Ja harrastuksissakin suuremmat perheet yleensä katsoo, että lapsia voi viedä samalla kertaa eri paikkoihin, tai voivat olla samassa/peräkkäisissä ryhmissä jne. Meillä ainakin muksut olivat peräkkäisissä uimakouluissa, muskareissa jne.
että lasten harrastukset valitaan sen mukaan,että muut harrastavat samaa asiaa, outoa.
Ehkä jopa 7. En kyllä ihan tiedä miksi, kaipa se on eläimellinen suvunjatkamisvaisto :D Samoin haluan niille lyhyet ikävälit, ei minkään tukien takia (en edes tiedä mistään tuista vielä) vaan siksi että niillä olisi enemmän seuraa toisistaan.
Mulla ja siskopuolella ikäeroa 7v, eikä olla enää moneen vuoteen oltu puheväleissä...
Mummoaikojakin oon kyllä ajatellut, lähinnä sitä, miten v-mäistä on jakaa perintöä niin monen penskan kesken, mutta onpahan tosiaan vähän suurempi todennäköisyys että joku käy lastenlasten kanssa kylässäkin joskus :D
että lasten harrastukset valitaan sen mukaan,että muut harrastavat samaa asiaa, outoa.
harrastukset valitaan? Eikö juuri niitä harrastuksia mitä muukin perhe harrastaa? Koululaisilla alkaa sitten olla omia harrastuksia, mistä itse ovat kiinnostuneita.
Mutta jos tässä kerran puhuttiin äideistä, jotka kotona, kolmen vuoden välein uusi vauva, oletin että puhutaan melko pienten lasten harrastuksistakin.
Eikä ne alle kouluikäiset mitään harrastuksia (mihin kuskattava)tarvitse, voi hiihtää, luistella ja käydä pulkkamäessä, kirjastossa, kerhoissa, uimahallissa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän ap:nkin ongelma oikein on.
Täytyy kyllä pitää lastaan taakkana, jos pitää laskea miten paljon aikaa menee esim. lapsen pedin petaamiseen. Ja tuo en-kyllä-ikinä-leiki-lapseni-kanssa-äiti: just tyypillinen "ei minunkaan kanssa leikitty pienenä, ja ihan hyvä minusta silti tuli..."
Ja jos sinulle ap joku on suositellut useampaa lasta ja sinulle riittää yksi, niin miksi ihmeessä et sanonut asiasta kauniisti ko. henkilölle, vaan puhiset täällä katkerana?
Kaikki lapset on olleet toivottuja/haluttuja, paitsi "iltatähden" sijaan saimmekin "iltatähdet". Meillä on vauva saanut olla kotona aina 2v ikään, mutta minä olen palannut töihin vauvan ollessa 1v ja isä on ollut toisen vuoden kotona. Tämä on toiminut loistavasti ja kyllä meillä on jokaiselle ollut tarjota sitä yksilöllistä aikaa ja minä olen saanut myös omaa aikaa tarvittaessa ja parisuhdekin on pysynyt kasassa kun lapset joskus mummolassa, kummeilla tmv.
Yhdessäkin on ihan tarpeeksi iloa ja työtä, yhtään loppoaikaa ei ole. Ihmettelen nyt siis äitejä, jotka haluavat monia lapsia alle 3v ikäerolla. Ai niin, muutenhan kotihoidontuki lakkaa. Niin siirretään ongelmaa eteenpäin: eli sitä, ettei ole työpaikkaa kodin ulkopuolella. Mitäs sitten tapahtuu, kun ei enää raskaaksi tule?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin se onkin vaikeampaa. Minulla on kyllä luppoaikaa vaikka kuinka kun lapset viihtyy toistensa seurassa eivätkä kaipaa jatkuvaa viihdytystä.
Meillä on kaksi vanhinta vuoden ikäerolla, 6 vuotta väliä ja kolme lasta kolmen vuoden sisään. Kun nuorin on 4 niin vapaa-aikaa vaikka kuinka. En kyllä varsinaisesti kotiäiti ole tai tavallaan kun käyn vaan keikkatyössä ja etäopiskellut olen myös.
Ihmettele vaan miksi jotkut haluaa monia lapsia, minä taas ihmettelen miksi jotkut ei halua. Lapset on meille joillekin niin iso ja maailman tärkein juttu, tärkein asia jonka eteen vaikka kituutetaan pienillä tuloilla sitten ja jätetään ura rakentamatta. Minä en voi ymmärtää miten joku työ tai elintaso voi olla tärkeämpää, mutta kukin tyylillään. Jokaisella on se oma juttu mitä haluaa elämällään tehdä, joillakin se on lapset.
Mielestäni uusien kokonaisten ihmiselämien synnyttäminen maailmaan ylittää hienoudessaan kaikki muut saavutukset. Yhteensä lapseni ja taas heidän jälkeläisensä jne. tekevät asioita ja se kaikki on minusta lähtöisin. Miksi tämmöinen biologinen perustarve jatkaa sukua voi olla ihmetyksen aihe joillekin?
Yhdessäkin on ihan tarpeeksi iloa ja työtä, yhtään loppoaikaa ei ole. Ihmettelen nyt siis äitejä, jotka haluavat monia lapsia alle 3v ikäerolla. Ai niin, muutenhan kotihoidontuki lakkaa. Niin siirretään ongelmaa eteenpäin: eli sitä, ettei ole työpaikkaa kodin ulkopuolella. Mitäs sitten tapahtuu, kun ei enää raskaaksi tule?
ap
Leikittekö te äidit lastenne kanssa? En ole kuullutkaan moisesta. Kirjoja voin lapselle lukea ja laulaa hänen kanssaan, mutta leikkimään en ryhdy. Lapsi leikkiköön yksin tai muiden lasten kanssa (jos on kylässä, hoidossa, kerhossa jne.)
Kuka voi olla leikkimättä lastensa kanssa? Eipä sillä, ei munkaan kanssa leikkinyt kuin mummo, mutta otankin sen vahingon takaisin heti kun tulevalla esikoisella pysyy helistinkin kädessä...
Itseasiassa meillä leikitään jo ennen koko lasta :D Just toissapäivänä käytiin ostamassa muutama uusi paketillinen Sylvanian Families-leluja, ja eilen askartelin kaapin oveen listan, mitä vielä halutaan ostaa. Tosin niillä ei ihan pienet lapset saakaan leikkiä, kun on niin paljon pikku tilpehööriä, että vaikkei suuhun eksyisi niin lattioille ainakin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kyse on aika pitkälti organisointikyvystä. ruuan laitto viidelle lapselle (+kahdelle aikuiselle) ei todellisuudessa vie juurikaan enemmän aikaa kuin vain yhdelle lapselle. Siivoukseen käytetty aika toki lisääntyy, mutta ei lapsimäärällä kerrannaisena.
Omat lapseni ovat nyt jo sen verran isoja, että omaa aikaa on jo vaikka kuinka. Olen ollut joka lapsen välissä töissä, joten ainoastaan nuorimmaisen jälkeen olen ollut hoitovapaalla ja saanut yhteiskunnan tukea (tokihan äitiyslomankin kustantamiseen yhteiskunta osallistuu, mutta vähemmänhän silloin tienasin kuin töissä ollessa).
En ole ollut yksinhuoltaja, joten olemme jakaneet mieheni kanssa sekä lastenhoitoa että kotitöitä. Jos yhden lapsen kanssa ei jää yhtään luppoaikaa, jotain on kyllä pielessä omien töiden organisoinnissa.
Omituista, että ap ei keksi useamman lapsen perheen vanhemmille muuta motiivia kuin yhteiskunnan tuet.
näin jälkeen päin ihmettelen kuinka olen jaksanut...
Kuusi lasta, alkuun neljä pienellä ikäerolla. Halusin monta lasta. Olin jo nähnyt työssäni mitä voi olla lasten kanssa, omat pikkuveljenikin näin kuinka kehittyivät ja elämä oli ihanaa kun oli nuo pikkuveljet. Oli 11v ja 13 kun he syntyivät...
Neljä lasta ei väsyttänyt minua vaan halusin ainakin yhen. Kaksi lasta syntyi, iimeisen vauvan syntyessä vanhin oli 17v.
Olen kai vaatimaton tai vähäöän materiaaliin tyytyväinen, mutta kaikkea on oikeastaan ollut kohtuudella.
Olen voinut olla työssä välillä, yhtään lasta ei ole ollut ns. virikehoidossa, vaan olen aina halunut olla mahdollisimman paljon lasteni kanssa, sillä he ovat sellaisia ettei ole pajon vaivaa.
Ovat leikkineet, piirtäneet ( yhden "iltiksen" töitä voi katsoa Elfwoodista, fantasiaa ja toinen nuorimmista on kehittynyt kirjoittamisessa, on saanut kuuluisan ohjaajan kanssa kirjoittaa satunäytelmää, josta DVD...)
Olen ylpeä lapsistani ja nauttinut tosi paljon näistä menneistä vuosista. Lapsissa on hyviä jääkiekkopelaajia, yksi valittu läänimme parhaaksi jalkapallopelaajaksi, yksi harrastaa poikkihuilun soittamista, soitti lukiossa äskettäin vanhojen tansseissa orkesterissa, on hyvät ammatit ketkä jo aikuistuneet...
Omakotitalo saatiin maksetua 15 vuodessa, ostettiin pieneltä paikkakunnalta halvempi, mutta tarpeeksi iso, täällä on hinnat johon rahamme riittivät vaikka lapsia oli jo syntynyt ostaessamme...Kun talo tuli maksettua, ostimme kesämökin josta vielä maksamista joitakin vuosia.
Olemme vuokranneet mökin kesäisin ennen omaa mökkiä, lapset pääsivät kunnolla uimaan ...
Ostimme asuntoauton Saksasta ja lasten ollessa jo kouluikäisiä nuorimpienkin, matkustimme useassa paikassa Eurooppassa.
En todellakaan muistele "pahalla" aikaa jolloin lapset olivat pieniä, työtä on, totta kai. Mutta olen itse halunut kaiken vaivan ja työmäärän, yllätyksenä ei tullut lasten sairauden takia valvomiset, koulun aloitukset jne.
Eläisin saman työmäärän uudelleen...ja vähän sitähän tässä eletään, kun lastenlapsiakin jo on kolmelta aikuiseksi ehtineeltä lapselta, kuusi yhteensä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tylsää ja teennäistä se olisi enkä ollenkaan samalla aaltopituudella kun lapsilla on ihan omat mielikuvitusjuttunsa mihin minun on aika vaikea mennä mukaan. Noilla on paljon parempi mielikuvitus ja varmasti hauskempaa keskenään. Olisin varmaan aika tylsä ja jäykkä leikkijä.
Leikittekö te äidit lastenne kanssa? En ole kuullutkaan moisesta. Kirjoja voin lapselle lukea ja laulaa hänen kanssaan, mutta leikkimään en ryhdy. Lapsi leikkiköön yksin tai muiden lasten kanssa (jos on kylässä, hoidossa, kerhossa jne.)
Kuka voi olla leikkimättä lastensa kanssa? Eipä sillä, ei munkaan kanssa leikkinyt kuin mummo, mutta otankin sen vahingon takaisin heti kun tulevalla esikoisella pysyy helistinkin kädessä...
Itseasiassa meillä leikitään jo ennen koko lasta :D Just toissapäivänä käytiin ostamassa muutama uusi paketillinen Sylvanian Families-leluja, ja eilen askartelin kaapin oveen listan, mitä vielä halutaan ostaa. Tosin niillä ei ihan pienet lapset saakaan leikkiä, kun on niin paljon pikku tilpehööriä, että vaikkei suuhun eksyisi niin lattioille ainakin...
en KOSKAAN leiki lasteni kanssa. Minä kyllä pelaan, luen kirjoja, soitan, laulan, askartelen, hiihdän, luistelen, käyn pulkkamäessä, uimarannoilla kesäisin, pyöräilen, käyn museoissa, konserteissa, näyttelyissä, teatterissa jnejne. mutta EN leiki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sisaruksista on siinäkin mielessä hyötyä. Aika vähän olen leikkinyt lasten kanssa. Vauvan kanssa leikkimiseen kuluu aikaa max. 10 min/kerta ja se onnistuu varsin mainiosti vaipanvaihdon tms. yhteydessä. Mutta kukin tyylillään.
sanoin kyllä ko. henkilölle, että itselleni riittäisi tämä yksikin lapsi, mutta miehen kanssa olemme sopineet, että katsotaan tilannetta uudestaan n. 4:n vuoden päästä (mies haluaisi toisen) ja itsekin ajattelen, että olisi hyvä olla kotona, kun esikoinen aloittaa koulun.
Monen lapsen kotiäidille (jolla ei ole ollut juuri lainkaan kontakteja työelämään)tuntuu olevan outo ajatus, että äitikin haluaa kunnon ammatin ja uran. Jos meille nyt tulisi toinen lapsi, suunitelmani päästä kunnon töihin siirtyisi vähintään parilla vuodella (en kannata alle 1,5v lapsen päivähoitoon laittamista) eikä pollani kestäsi sitä. Tai ainakaan en tod sitä halua. Joka perheellä ei myöskään ole mitään perintöjä turvanaan, jolla elättää suurperhettä.
Leikin nyt 2v lapsen kanssa joka päivä, samoin mies vuorollaan. Lapsi on selvästi useimpia ikätovereitaan verbaalisesti lahjakkaampi. Eipä ole vastaan tullut sellaisia perheissä, joissa pieniä lapsia on liuta, sori vaan. Asia selittynee geenien lisäksi sillä, että meillä lasta todella huomioidaan, mikä ei mitenkään onnistu, jos on monta pientä lasta.
ap
mikä muu voi tarjota lapselle enemmän virikkeitä kuin oma sisarus! Se on ainutlaatuinen suhde, versinkin jos ikäero on pieni. Onnea valitsemallasi tiellä, ap.
Jatkuvasti tälläkin palstalla äidit valittaa, kun sisarukset vain riehuu ja tappelee ! Meillä sitä ei tulla näkemään ;D
ap
Jatkuvasti tälläkin palstalla äidit valittaa, kun sisarukset vain riehuu ja tappelee ! Meillä sitä ei tulla näkemään ;D ap
suosittele elämääni kenellekään. Mutta oeln siihen kyllä ihan tyytyväinen. Mulla on kolme lasta, poikia kaikki. Ja meillä on ihan itsestään selvää, että lapset osallistuvat taitojensa mukaan kotitöihin. Pienin on itse asiassa tällä hetkellä se kaikkein innokkain, saas nähdä millainen huushollaaja siitä vielä kehittyy. Mutta nuo isommat, 6-v ja 4-v saavat euron viikkorahaa siitä hyvästä, että pitävät tiskikoneen tyhjänä. Kantavat puita, ja isompi pitää huoneensa itse siistinä.
Mä en sinänsä pidä tätä huushollaamista niin kamalana, koska olen tosi tiukkis siinä, että mä en täällä yksin raada. Yhdessä tehdään kotityöt, ja vastapainoksi kaikkea kivaakin yhdessä.