Lue keskustelun säännöt.
Meillä lasten kaverit saavat olla kuin kotonaan
21.02.2010 |
ihan ihme juttuja tuossa lasten kaverit ketjussa. Meillä on varmaan sattunut hyvä onni, kun lasten kavereiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Meillä saa olla ja aina saa tulla, ruokaa ja välipalaa tarjotaan ihan niin kuin omillekkin, poikkeuksena että vieraita ei vaadita syömään. Koskaan ei ole ollut ongelmia lähtemisien kanssa tai minkään muunkaan. Tunnen kaikkien kavereiden vanhemmat ja pidetään yhteyttä muutenkin. Lapset 6 ja 9v. Itse ainakin olen onnellinen että lapsilla on kavereita ja haluan että meidän koti on aina avoin heille.
Kommentit (26)
Tämä kavereitten ruokailu mietityttää välillä itseäkin. Meillä on muutaman kerran käynyt niin, että eskaripojan kaverit ovat olleet nälkäisiä ja olen sanonut että ottakaa näkkäriä ja mehua/maitoa - osaavat itse voidella ja kaataa juomansa. Meillä on pari ihan pikkuista joten en ehdi passaamaan. Sitten kun meillä on ollut "kunnon" ruokaa, niin kaverit on sanonut että ei halua sitä vaan saisiko näkkäriä... niin itseä vähän mietityttää että pitäisikö sitten antaa näkkäriä vai sanoa että mee kotiin jos ruoka ei kelpaa.. Olen myös sanonut omalle lapselle toistuvasti, että kotiin syömään ei kerjätä kavereilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joten kenellekään ei varmaan tulisi mieleenkään että söisi naapurissa. EIkä taitaisi vanhemmatkaan tykätä jos sopimatta lapsi olisikin syönyt naapurissa ja parhaassa tapauksessa olisit sitten ihan turhaan vääntänyt ruuan kotona.
Jos kaveri on kauempaa, niin toki saa syödä meillä silloin kun itsekin syödään.
Siis jos lapsenne kaverit ovat teillä arki-iltana niin ajatteko te ne kaverit pois teiltä ruokailun ajaksi "lähde kotiisi siitä syömään, meillä et saa makaroonia" vai käskettekö kaverin odottaa nälissään toisessa huoneessa kun oma perhe syö? Kysyn vaan kun tää kuulostaa niin absurdilta, että lapsille ei tarjota ruokaa.
oli lapsen kaverit enemmän tervetulleita ja saivat syötävääkin, kun olivat tuon ikäisiä kuin ap:n lapset. Nyt on tyttö ja kaverit ikäluokkaa 11 - 12 v., ja jos meillä saisi olla kuin kotonaan, niin syvässä liemessä oltaisiin. Tai jos tarjoittaisiin syömistä.
Mutta jos on esim. pihvejä, joita on yhtä monta kuin ruokalijoita niin pyydän vierasta odottamaan lastenhuoneessa. Ellei sitten kyläilijän kutsunut halua vaikka puolittaa omaa pihviään. Mutta jos meillä on vaikka makaronilaatikkoa niin totta kai sitä voi tulla kaveri tai kaksikin syömään. Toisaalta, saahan minunkin lapset syödä kavereillaan, yökyläillessä isäntäperhe usein ostaa vielä jotain extraherkkuja. Eikä meidän talous kaadu siihen, että joka viikko jonkun lapsen kaveri (tai parhaana kolme yhtä aikaa) on meillä ruoka-aikaan ja usein sitä ruokaa tarjotaan vieraallekin.
Ja hui kauhea, ihan minimitoimeentulolla elellään :)
Vai saavatko teillä omat lapset nirsoilla noin, jättää ruuan syömättä ja ottaa tilalle pelkkää näkkäriä?
Tämä kavereitten ruokailu mietityttää välillä itseäkin. Meillä on muutaman kerran käynyt niin, että eskaripojan kaverit ovat olleet nälkäisiä ja olen sanonut että ottakaa näkkäriä ja mehua/maitoa - osaavat itse voidella ja kaataa juomansa. Meillä on pari ihan pikkuista joten en ehdi passaamaan. Sitten kun meillä on ollut "kunnon" ruokaa, niin kaverit on sanonut että ei halua sitä vaan saisiko näkkäriä... niin itseä vähän mietityttää että pitäisikö sitten antaa näkkäriä vai sanoa että mee kotiin jos ruoka ei kelpaa.. Olen myös sanonut omalle lapselle toistuvasti, että kotiin syömään ei kerjätä kavereilla..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teillä esim. arkisinkin klo 20.30 - 21 asti? Tai myöhempään? Tähän saat varautua, kun lapsesi kasvavat, jos teillä saa edelleen olla kuin kotonaan.
Miksi tähän piti muuten tehdä oma aloitus? Ihmetyttää että samasta asiasta keskustellaan aina monessa eri ketjussa.
joten moni juttu menisi ihan ohi muuten...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja olla kuin kotonaan. Poikkeuksena ruokailu. Välipalaa voivat ottaa jos tulevat suoraan koulusta meille leikkimään mutta päivällistä he saavat vainjos erikseen kutsun pöytään syömään. Itsellämme on lapsia viisijoten jos kaikkien kaverit söisivät meillä niin olisi jo 10 lasta ruokittavana...
Siis jos lapsenne kaverit ovat teillä arki-iltana niin ajatteko te ne kaverit pois teiltä ruokailun ajaksi "lähde kotiisi siitä syömään, meillä et saa makaroonia" vai käskettekö kaverin odottaa nälissään toisessa huoneessa kun oma perhe syö?
Kysyn vaan kun tää kuulostaa niin absurdilta, että lapsille ei tarjota ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
silloin viimeistään on vieraiden aika lahteä kotiin.
kehoitamme lapsia käymään kotona syömässä, tai odottamassa lapsen huoneessa. Minulle taas olisi absurdia tarjota sata ylimääräistä ruoka-annosta kuukaudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nykyään on monenlaisia allergioita ym. Sekin rajoittaa ettei aina uskalla antaakaan jos satttuisi riittämään ylimääräiselle syöjälle.
Kyllä ruokailuista tulisi sopia perheiden kanssa.
Mitä kavereiden vanhemmat ajattelevat kun lapsensa ei tule kotiin ruoka-aikana..
Lapsille voi opettaa ruoka-ajat ja mahdollisesti voi mennä takaisin kun on syönyt kotona ja kaverillakin on saatu syötyä.
Yleensä ruoka-aika on töistä tulon jälkeen, n 17.00-18.00 välillä, usein aiemmin.
Totta kai on vuorotyöläisten vanhempia, ajat epäsäännöllisiä, mutta yleensä
Joskus kavereiden ruokaillessa voi kehittyä ns. toisten hyvää luonnetta ja avuliaisuutta
hyväksi käyttäviä, -sinne vaan, eipä tarvitse kotona syöttää. No, varman harvemmin näin, mutta mahdollista. Useinhan vielä kylässä maistuu ruoka paremmalle ja vielä kaverin kanssa.
kuin vanhimman pojan tyttöystävälle melkein päivittäin. Eipä tuo meidän ruokalaskussa ole paljoa näkynyt. Muutenkaan ei ongelmia ole ollut, lapset touhuavat keskenään ja kotiinlähdöt ym sujuu kivasti. Ihmettelen vaan tuota kommenttia, että lasten tulisi lähteä kotiin viimeistään klo 17.30. Me ollaan kotona töistä ja IP-kerhosta vasta 16.30 ja ensin tehdään läksyt, sitten voi vasta tulla kaverit leikkimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverit ovat naapurista. Lapseni lähtee varmasti kiltisti pois, koska hänellä hyvä perusluottamuksen tunne ja jos joku hänelle sanoo, että mene kotiisi syömään, kun me syödään, niin hän kyllä tulee kotiin.
Taas jos yritetään laittaa tämän toisen perheen lapsi pois, niin inttää vastaan, eikä lähde kuin pakottamalla.
Saa olla lapsen huoneessa, mutta ei pysy sielläkään.
Kaipaan perheen rauhallisia ruoka-aikoja ja tiukemmaksi on pakko ruveta. En jaksaisi vaan taistella vieraiden lasten kanssa ja pahoittaa kenenkään mieltä.
Monella lapsella on kadoksissa se miten kylässä käyttäydytään ja aina kiellot kyseenalaistetaan ja aina kysytään miksi. En jaksaisi perustella miksi meidän saunassa ei saa leikkiä tai miksi meidän makkarissa ei saa oleskella.
Lapseni kaveri kävelee ruokalautaseni luokse ja työntää nenänsä sinne. Osoittaa näin, että on nälkäinen
Anna pojalle ruokaa joskus, mutta se joskus ei riitä hänelle.
Olen huomannut senkin, että kun antaa kerran, niin lapset sen jälkeen ruinaa jatkuvasti lisää sitä ja tätä.
Sitten on nämä lapset joilla selkeä ruoka-aika kotona, niin olen huomannut, että he eivät pyytele ruokaa.
Ap tapaus on erilainen, koska siinä toteutuu vastavuoroisuus ja toisten lapsista huolehtiminen.
Monet vanhemmat ei ymmärrä, että lapselle ei riitä aamupala ja ruokailu joskus 16.00. Aikuiselle tämä käy, mutta ei lapselle.
Kyse ei ole mistään sossu perheistä, vaan aivan tavallisista perheistä missä on rahaa, ei alko ongelmaa, eikä mielenterveys ongelmaa. Ei vaan välitetä. Se välittäminen on perheen ongelma.
T.7
Eli jos lapseni kaveri tulisi teille, niin sulle sopisi leikit saunassa, kylppärissä ja vanhenpien makuuhuoneessa?
Olisit tyytyväinen, kun vieras lapsi huutaisi lastenhuoneesta ruokatilauksen.
Katsos kun lapsia on erilaisia ja joidenkin kanssa joutuu pitämään tosi kovaa kuria ja ne kurittomatkin lapset on lapseni kavereita ja niihin on pakko tottua.
T.7
ole onnellinen, että teillä ei ole tuollaisia ongelmia, ne kun ovat aika rasittavia
Mekin tunnemme lastemme kavereiden vanhemmat ja miltei kaikkien kanssa olemme olleet puolin ja toisin kylässä. Silti olisi outoa, että lasten kaverit olisivat meillä kuin kotonaan. Tämä on kuitenkin meidän koti. En haluaisi, että omat lapsemmekaan olisi kylässä kuin kotonaan. Minusta on ihan luonnollista säilyttää jonkinlainen yksityisyys ja määräämisoikeus omassa kodissaan. En esimerkiksi tykännyt siitä, kun yksi tuttu lapsi ilmoitti ettei syö kotonakaan sitä ja tätä vaan syö iltapalaksi jotain mitä ei ole tarjolla. Hän pyrki myös hakemaan kaapeista syötävää, kun sattui tulemaan nälkä, kahvipöydästä rääppi ensimmäisenä, jätti leikit siivoamatta ja puuhasi yhtä ja toista mitä omatkaan lapsemme eivät olisi saaneet tehdä. Jos heillä on tällaista olkoon vaan, mutta meillä ei ole.
ruokin kaverit, jos vain ruokaa on enemmän. No, pihvejä en heille tarjoa, osin siitä syystä, ettei niitä ole kuin jokaiselle yksi. Enkä anna iltapalaa klo 19-20, vaan silloin on aika lähteä.
Mutta jos ruokaa riittää, niin annan, vaikka omat lapseni eivät koskaan saa naapurissa ruokaa. Ei tämä vaadi vastavuoroisuutta, koska ei ne kaverit meillä joka päivä ole.