Meillä lasten kaverit saavat olla kuin kotonaan

esim. pienempien lasten kavereiden kotona saa hyppiä sohvalta, mutta meillä ei, joten meillä ei niin tehdä. Meillä ei myöskään tarjota ruokaa niille vieraille, joita ei ole mitenkään erikseen meille kutsuttu, koska en edes halua ruokkia kymmeniä tai sataa ylimääräistä lasta kuukaudessa.

ihan ihme juttuja tuossa lasten kaverit ketjussa. Meillä on varmaan sattunut hyvä onni, kun lasten kavereiden kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Meillä saa olla ja aina saa tulla, ruokaa ja välipalaa tarjotaan ihan niin kuin omillekkin, poikkeuksena että vieraita ei vaadita syömään. Koskaan ei ole ollut ongelmia lähtemisien kanssa tai minkään muunkaan. Tunnen kaikkien kavereiden vanhemmat ja pidetään yhteyttä muutenkin. Lapset 6 ja 9v. Itse ainakin olen onnellinen että lapsilla on kavereita ja haluan että meidän koti on aina avoin heille.

Meilläkään lasten kavereiden kanssa ei ole ollut ongelmaa. Kaverit saavat olla ja aina tulla jos meillä ei ole jotain erityistä (menoa tai vieraita). Välipalaa tarjotaan aina kavereillekin, ruokaa jos kavereita ei ole liikaa (yhden ylimääräisen kyllä ruokkii, mutta kolme on jo liikaa).

Minäkin tunnen kavereitten vanhemmat ja haluan että meidän koti on avoin lasten kavereille. Meillä lapset 8v ja 10v, sitten vielä 5v, jonka kaverikyläilyistä sovitaan erikseen.

mutta tarkoitin sitä että lapset saavat olla meillä ja osallistua kaikkeen mihin omatkin lapset. Minusta se on mieletön rikkaus että tunnen kaverit ja tiedän että omanikin saavat olla heidän kotonaan ja saavat ruoan ja saman kohtelun kun meilläkin. ap

Ruokitko tosiaan päivittäin vieraita lapsia?

On teillä sitten ilmeisesti hyvät tulot.

Nimittäin yhden ylimääräsen lapsen ruokkimiseen menee useita tuhansia euroja vuodessa.

Oma lapseni ei saa missään mitään ruokaa, vaikka olaan tarjottu hänen kavereilleen.

Miksi meidän perhe pienituloisena elättäisi yhtä vierasta lasta, kun sillä lapsella vanhemmat parempi tuloisia, kuin me.

Mikseivät he hoida omia lapsiansa? Ruokailu on yksi perustarve mikä kuuluu lapsen omille vanhemmille.

Satunnainen tarjoilu on eri asia, kun päivittäinen.

Tarjoan tänään, huomenna ja ylihuomenna, eikä se nälkä koskaan lopu.

Olisin varmaan tehnyt itselleni kolmannen lapsen, jos olisin tahtonut kolmannen elätettävän.

Mies sanoi, että jos mua kovasti huolettaa jonkun lapsen tilanne, niin sossu on sitä varten.

Ollaan kokeiltu sitä, että tarjottiin lapselle ruokaa ja huomattiin, että me pääsääntöisesti elätetään lapsi.

Näitä lapsia ollut kaksi. Tyttö ja poika ja aivan normaalissa perheessä asuivat, mutta ruokailu oli epäsäännöllistä tai ruokailu kertoja oli liian vähän.

Meille riitti ja nyt on vanhempien aika kantaa vastuuta lapsistansa.

että lasten kaverit hyväksytään heidän vieraillessaan osaksi perhettä esim. leikkeihin, yhteiseen puuhasteluun niin kuin ruokailuunkin samojen sääntöjen pätiessä kaikkiin lapsiin. Tilanne aivan ihana lapsien ja vanhempien kannalta, kun se toimii molempiin suuntiin yhtä hyvin.

Eiköhän aikalailla näin menetellä joka kodissa tiettyyn rajaan saakka?