Mitä kivunlievitystä ootte käyttäny synnytyksessä?

Petidiinistä tuli huono olo, ilokaasusta tuli huono olo enkä voinut keskittyä rentoutumiseen koska koko ajan piti hengittää siitä maskista, epiduraali helpotti mutta tuli liian myöhään.



Tokassa otin vain epiduraalin ja onnistuin saamaan sen jopa sen verran aikaisin, että siitä oli jotain hyötyäkin.

epiduraali ja ilokaasu, lostava yhdistelmä. Tokassa ilokaasu, paha olo. Kolmannessa ilokaasu. Neljännessä ei mitään.

kaikki ja silti sattui

Mä menin liian myöhään synnyttämään, olin kokonaan auki kun kätilö teki sisätutkimukse, joten en ehtinyt saada epiduraalia. Epiduraali ei ponnistusvaiheessa auta mitään, joten luulen että jos toisen joskus teen, niin yritän pärjäillä avautumisvaiheen ilman kivunlievitystä, koska hyvin pärjäsin ekankin synnytyksen niin. Ilokaasusta en ehkä saanut muuta kuin psyykkistä turvaa. Ei turhaan kannata jännitellä sitä synnytystä, mulla ainakin oli ihan ok synnytys, ei ollut niin kamalaa kuin olin kuvitellut. Synnytyksen jälkeen vasta sitten olin kipeä.

Eka synnytys eteni niin vauhdilla, ettei ehditty antaa mitään "kunnon" kivunlievitystä, pelkillä aquarakkuloilla ja ilokaasulla mentiin. Jälkimmäinenkin käännettiin kiinni jossain vaiheessa. Tuloksena synnytyksen pysähtyminen just ennen ponnistusvaihetta, sen pitkittyminen, kun se vihdoin laitettiin käyntiin tipalla ja imukuppi puolentoista tunnin ponnistamisen jälkeen. Kipu oli sietämätöntä viimeiset kolme tuntia.



Toisen la on neljän viikon päästä ja sype-polilla on käyty aktiivisesti. Nyt pitäisi yrittää päästä aikaisemmin laitokselle ja saada heti kun mahdollista kunnon kivunlievitykset... saa nähdä miten käyp... spinaalia toivon, se voidaan laittaa vaikka vielä just ennen ponnistusvaihettakin.

Epiduraali ei ponnistusvaiheessa auta mitään,

Minulla oli ekan synnytyksen ponnistusvaihe lähes kivuton epiduraalin ansiosta. Toisessa synnytyksessä ei ollut mitään kivunlievitystä, ja ponnistaminen sattui ihan s******sti. :(

petidiini on? en ole koskaan kuullutkaan.

petidiini on? en ole koskaan kuullutkaan.

ilokaasua. kolmas synnytys eteni hitaasti ja kesti kauimmin.

Ilokaasu - auttoi suht hyvin



Epiduraali - puudutti vain toisen puolen eli puolittaisen avun sain ;)

Ensimmäisessä kohdunsuunpuudutus ja ilokaasu.

Toinen luomuna, koska sairaalaan mennessä olin jo 10cm auki, eikä meillä ollut silloin enää ilokaasua valikoimissa.

No ei nyt ehkä kaikkea mahdollista, mutta lähdin sillä asenteella synnyttämään että otan vastaan kaikki tarpeelliset ja tarjotut kivulievitykset.



Alkuun oli ilokaasu, en tiedä oliko siitä apua. Aluksi siitä tuli ahdistava olo, tuntui ettei saa henkeä. Se meni onneksi pian ohi kun oppi oikeaoppisesti hengittelemään sen kanssa.



Myöhemmin sain aquarakkulat, en kyllä osaa sanoa oliko niistäkään apua. Ehkä olisi sattunut vielä enemmin ilman?



Epiduraali toi sitten ilon, se oli ihan taivas! Sain siitä vain alkuunsa ihan hirveän tärinähorkan, hyvä että pystyin puhumana kun hampaat löi loukkoa. Toisaalta se ei haitannut, sillä se helpotus kipujen loppumisesta oli niin valtava.



Ennen ponnistusvaihetta sain vielä pudendaalipuudutuksen. En tiedä olisiko ponnistaminen miten sattunut ilman, nyt ei ainakaan sattunut vaikka oli raskasta ja tuntui että voimat loppuvat kesken.



Eikä kannata stressata, vaikka tiedän että pelottaa. Siinä on vain pakko luottaa siihen, että kätilöt ovat ammattilaisia ja tietävät mitä tekevät. Ja palkinto on mieletön :)

mennä vaan sillä asenteella, että antavat, mitä antavat? ja ottaa vastaan, mitä antavat.. Hitsi, kun sen terkan piti mennä kertomaan niistä kaikista sivuvaikutuksista..

En kokenut muuta tarvitsevani, mulla on hyvä kivunsieto.

Minä luin liian tarkasti niitä hyviä ja huonoja puolia ja ajattelin sitten pärjätä ilman epiduraalia, "jos vain pystyn". Tämä ajatus sitten iskostui niin pahasti päähän, että vaikka olin synnyttäessä aivan JÄRKYTTÄVÄN kipeä, ja kätilöt oikein tyrkyttivät epiduraalia, niin en ottanut, kun ajattelin että kyllä tässä vielä pystytään ilmankin olemaan.



Jälkikäteen ajateltuna todella typerää olla ottamatta vastaan kivunlievitystä, joka auttaa monia ja on anestesialääkäreiden mielestä turvallinen ja toimiva (ks. esim. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_osio=100&p_arti…).



Itse käytin jyvätyynyä, ilokaasua, akvarakkuloita ja ponnistusvaiheeseen pudendaalipuudutusta. Jyvätyyny oli aivan yhtä tyhjän kanssa. Ilokaasu auttoi jonkin aikaa, mutta toi myös lievästi ällöttävän olon ja se maskin kanssa pelaaminen on rasittavaa. Akvarakkuloiden laittaminen sattui niin SAATANASTI, ettei mikään varmaan ikinä ole polttanut sillä tavalla. En todellakaan suosittele. Pudendaalipuudutus ehkä vei ponnistusvaiheen kivusta pahimman terän pois, mutta epiduraali olisi luultavasti vienyt paljon paremmin.



Käytin itse ihan turhaan energiaa sinnittelyyn ilman epiduraalia. Tämä ehkä hidasti synnytystä ja ainakin vei voimia. Ruumiinlämpö nousi turhan paljon, hikoilin aivan mielettömästi ja olin tajunnan rajamailla synnytyksen loppuvaiheen.



Kivunlievitykset on kehitetty sen takia, että äiti voisi keskittyä vauvan maailmaan saattamiseen. Kovin riskialtista kivunlievitystä ei saisi sairaalassa edes käyttää heppoisin perustein. Esim. epiduraalin haitat ovat tosi pieniä hyötyihin verrattuna.

ja se auttoi todella hyvin pitämään kivut pois siihen asti kun sain epiduraalin ja kunnes se alkoi vaikuttamaan. Ponnistusvaiheen alussa otin vielä sen kohdunkaulapuudutteen.



Huonot puolet: ilokaasua sai ottaa lähes koko ajan kun jos ottaa hetkenkin liian myöhään niin kivut tuntuivat,eli sitä sai olla hengittämässä oikeastaan kokoajan. Epiduraali aiheutti koko kroppaan kovaa kutinaa joten sai olla raapimassa ihoa verille, mutta kaikki kivut se vei kokonaan. Kohdunkaulapuudutteessa ei ollut mielestäni mitään huonoja puolia.



Noiden avulla synnytykseni sujui supistusvaihetta lukuunottamatta kivuttomasti.

Huonoja puolia nyt on vaikka veden juonnilla! Tärkeintä siinä synnytyksessä mielestäni olisi, että kipu ei käy sietämättömäksi ja kaikki selviävät suht ehjin nahoin hommasta :) Siis rohkeasti vaan synnyttämään ja avoin mielin, otat just niin paljon kipulääkettä kuin tarvitset ja tarjotaan, kyllä niiden käyttö on tarkkaan harkittua.

Eli mulla oli synnytys niin nopea, että en saanut mitään. Olisin halunnut epiduraalin+ kaikki muut mahdolliset, mut ei kerennyt niin ei kerennyt.

Ekassa ensin kuumia savipusseja (tai jotain vastaavia) elän ja vatsan päälle. Auttoi alkuun tosi hyvin. Sitten kylpyammeeseen ja supistusten kohdalla hierovallasuihkulla selkään/vatsaan. Auttoi kanssa alkuun tosi hyvin. Kun kivut koveni kokeilin ilokaasua utta se alkoi aksennuttamaan joten kätilö ehdotti epiduraalia. Hetken yritin sinnitellä ilman kun pelkään piikkejä mutta sitten otin sen. Toi heti täyden kivuttomuuden ponnistamiseen asti. Ponnistuksessa ei kyllä enää auttanut.



Tokassa sain vain ilokaasua kun synnytys oli jo sairaalaan tullessani niin pitkällä. Auttoi tällä kertaa ihan hyvin eikä okesttanut ja ponnistaminen meni nopeasti ja ei sattunut kovin paljoa vaikka silloin sain pelkkää happea.



Kolmannesta vieläkin myöhemmin sairaalaan ja sain pari imaisua ilokaasua (siinä vaihesa kun kätilö tutki tilannetta) ja siten vaan happea kun piti jo ponnistaa. Lähes luomuna siis syntyi ja sattui aiva jumalattomasti.



Neljännellä menin ekoista supistuksista sairaalaan ja sain alkuun ilokaasua mutta pian pyysin jotain tehokkaampaa kun jalat alkoi lyödä loukkua. Kätilö endotti spinaalia a tin sen. Se vei kaikki kivut ihan todella täydellisesti ja ponnistuskaan ei tuntunut missän. Jos olisi tiennyt että on noin tehokas olisi ottanut aiemmissakin synnytyksissä.

Itselle epiduraali oli todella hyvä kivunlievitys. Jos ap pelkää esim. sen laittoa, voin lohdutukseksi sanoa, että piikkejä kammoan, mutta siinä vaiheessa, kun ne kivut on miljoona kertaa pahempia mitä olisi koskaan voinut kuvitella ja sitä epiduraalia joutuu vielä odottamaan, niin sitä suurin piirtein rukoilee, että sen piikin saisi jo selkäänsä! Ja minua ainakaan ei kiinnostanut tosiaan siinä vaiheessa yhtään mahdolliset sivu-/huonot vaikutukset, helpotusta kipuun oli saatava. Ja epiduraali auttoikin todella hyvin, loppu avautumisvaihe meni helposti ja kivuttomasti lepäillessä. Ponnistusvaiheessa epiduraalin vaikutus oli jo vähän vähentynyt, mutta kätilö piti sitä vain hyvänä asiana, että tulee se tarve ponnistaa.



Omasta kokemuksesta siis voisin sanoa, että ole rauhallisin mielin. Ja maalaamatta piruja seinille, voihan olla ettet edes ehdi saada mitään kivunlievitystä... ;) menet vain tilanteen mukaan!