Kirjahyllyn sisältö kertoo paljon asukkaasta ja sen puute vielä enemmän.

tiedä vaikka kaatuisi lasten päälle.Itselläni lapsena oli silmä puhjeta kun kirjahylly kaatui päälle ja lasi viilsi silmäkulmaan, eli ei kiitos koko kirjahyllylle!

pojalla on täynnä aku-ankkoja ja Mauri Kunnaan kirjoja ja tytöllä leluja ja kirjoja muutama hylly.

Olkkarissa ei ole kirjahyllyä ollenkaa, joten kirjat lojuu sitten lattialla/tuoleilla, mutta meillä on vaatehuone niin täynnä kirjoja, ettei sinne sovi vaatteita...ap:n kaltaiset voisi meillä käydessä luulla ettei meillä lueta mitään...totta onkin vain minä luen ja lapset joskus, mutta anoppi raahaa kirjoja kaupasta itselleen ja meille...liikaa.

Ystäväni on tosi tarkka maultaan, kotinsa on kuin hotelli. Ensin hän piti esillä vain kauniita kirjoja, osan päälysti itse kauniiksi. koko ajan kirjat vähenivät, eikä heillä enää ole kotonaan kirjahyllyä lainkaan. Vaikka ystäväni on ihana, ei hän kovin kultivoitunut ole. Taitaa vaakakupissa painaa enemmän estetiikka kuin henkinen kasvu.



Sitä en sitten tiedä onko se sen parempi tai huonompi kuin oma tyylini pitää rakkaat kirjani esillä.

ei silti koskaan lue niitä:DDD

Ne kirjat mitä harvoin ostan tai saan, laitan yleensä kierrätykseen tai vien ullakolle. Meillä ei ole edes paikkaa kirjahyllylle, ei kaikilla ole varaa ostaa taloa tai asuntoa missä on erikseen joku "kirjastohuone".

Ei mun tartte mitenkään näyttää sitä että mä luen kirjoja enkä koe tulevani onnelliseksi siitä että omistan kirjoja.

klassikoista joita lepuutti kirjahyllyssään ja jotka olin nuoruudessani lukenut. Aikomuksenani oli keskustella teoksista ja niiden vaikutuksesta maailmankuvaan. Selvisi kuitenkin että kyseiselle henkilölle nuo kirjat, kuten kaikki muukin sisustus asunnossa edusti pelkkää tarkoin harkittua pintaa, ne olivat hyllyssä vaikutuksen tekemistä varten! Oli nyt edes sen verran sivistynyt mies että tiesi mitä ovat "nämä kaikkien sivistyneiden täytyy lukea" -kirjoja.

Sivistynyt ihminen omistaa kirjahyllyn jossa on laatukirjoja. Piste.

tiedä vaikka kaatuisi lasten päälle.Itselläni lapsena oli silmä puhjeta kun kirjahylly kaatui päälle ja lasi viilsi silmäkulmaan, eli ei kiitos koko kirjahyllylle!

Kirjahyllyn voi kiinniittää seinään..

Kyllä kirjahyllyn omistaminen ja sen täyttö millä täyttää kertoo ihmisestä. Niinkuin koko koti. ITse rakastan kirjojani. En lue kovin nopeasti mitään, mtuta luen jatkuvasti aina jotain. Yleensä rakastun lukemiini kirjoihin, niistä tulee minulle tärkeitä. Siksi mielelläni omistan ne. Olen myös jotenkin semmoinen, että unohdan helposti mitä lukemani kirja tarkalleen koskikaan, jonka takia taas mielelläni luen kirjoja uudestaan muutaman vuoden päästä.



Varmasti on ihmisiä, jotka lukevat todella paljon vaikkeivat omista kirjan kirjaa. Kyllä silti väitän, että useimmat kirjoja paljon lukevat omistavat niitä myös. Samoin on varmasti ihmisiä jotka piilottavat ne tuhannet omistamansa kirjat, mutta silti varmaan ettei suurin osa näistä joilla kirjat eivät kotona näy edes lue kirjoja.



Lisäksi tuohon ekologisuuteen sanon, että omistan paljon kirjoja, ja niistä suurin osa on kierrätettyjä divarikirjoja.

tiedä vaikka kaatuisi lasten päälle.Itselläni lapsena oli silmä puhjeta kun kirjahylly kaatui päälle ja lasi viilsi silmäkulmaan, eli ei kiitos koko kirjahyllylle!

Kirjahyllyn voi kiinniittää seinään..

kiertelen divareita ja kirpputoreja intohimoisesti ja luen paljon. Minulla on kymmeniä mielikirjoja joihin palaan aina uudestaan kuten elokuvafriikit tiettyihin elokuviin. Minulle kirjat ovat harrastus, siksi kotonanikin on niitä paljon. Jos meitä lukevia ihmisiä kritisoidaaan niin elokuvaharrastajien DVD-kokoelmia voitaisiin kritisoida samalla periaatteella: miksi ihmeessä niitä pitää omistaa kun samat elokuvat saa videovuokraamoista?

..mutta meillä on pieni koti, jossa pojan kanssa kahden asumme, ja en halua luopua yhdestäkään kirjastani joten kirjahylly on luonteva paikka niitä säilyttää. Muualle ne eivät mahtuisikaan, ei ole erillistä kirjastohuonetta tai työhuonetta, kellaria ullakkoa tai edes omaa makuuhuonetta minulla. Kaikki rakkaat kirjani olen saanut lahjaksi kirjoja rakastaneelta isältäni, joka nukkui pois syksyllä, muistan joka kirjasta mitä isä niistä oli mieltä ja missä tilanteessa ne olen saanut. Liian kalliit muistot heitettäväksi pois vain siksi, että kirjahylly on pois muodista.

kirjoineen, jotta yksi lapsistamme saisi oman huoneen, nyt kolme samassa huoneessa ja kirjoilla ihan omansa. Mitä sivistyneen äidin pitäisi tehdä?

lisäksi vain joku tietosanakirjasarja? Ja valokuvia seurana?

Ehkä se on enemmänkin niin, että jos kaikki luetut kirjat mahtuu kotiin ja kirjahyllyyn, se kertookin paljon enemmän.. ;)

... meillä on olkkarissa matala hyllykkö, jossa tv, osassa hyllyistä ovet, osassa lasiovet ja muutama kaunis esine.

Toisaalla, paikassa joka ei osu silmään on yksi kirjoja varten hankittu hylly, jossa tärkeät kirjat. Ne jotka eivät mahdu siihen viedään vintille ja suurin osa divariin. Lasten huoneissa on omat kirjahyllyt.

Sekä mieheni, että minä harrastamme lukemista, mutta meillä ei ole tarvetta esiintyä lukevina ihmisinä. Olemme vain sellaisia, sama se mitä muut ajattelevat.

samoin kodissamme on harrastettu kirjallisuutta jo lapsuudessani.

Professori ja kirjallisuutta opiskellut FM, ja kirjamme ovat enimmäksen työpaikoillamme sekä kirjastossa! Hyllypahasessa on lasten valokuvia ja muutama hassu lahjakirja.

ps. meilläkin on lundioita ja kirjoja pullollaan

Parhaimmatkin kirjat saa lainattua kirjastosta uudelleen (sellaista kirjaa ei kirjastossa olekaan joka olisi koko ajan lainassa, ehkä joku kurssikirja korkeintaan)

Itselle tulee valtavasti kirjoja omistavasta lähinnä mieleen, että eikö hän osaa käyttää kirjastoa. Ymmärrän, että jonkun rakkaan kirjan haluaa hankkia itselle, mutta kaikkien luettavien kirjojen ostaminen on kyllä todella typerää.

Haluan kokeilla erilaista kirjallisuutta, eihän niitä kannata itselle ostaa jos ei pidäkään. Joskus haluaa lukea itsensä avartamiseksi myös sellaisia, joista tietää, ettei toista kertaa tule luettua.

Himolukijalle on kyllä paras vaihtoehdoita se, että kotona on muutama omakin kirja, jos sattuu että kirjasto on kaukana eikä aina sinne pääse.



Pidän itseäni ihan fiksuna kirjastonhoitajana ja enpä usko että ap mitenkään huomattavasti enemmän olisi lukenut. Älykäs ihminen tietää, että ihminen voi olla hyvinkin fiksu ja jopa paljon lukenut ja muillakin tavoin itseään sivistänyt, vaikkei itse omistaisikaan kirjoja. Uskallan jopa väittää, ettei kaikkien tarvitse (ainakaan paljoa) lukea ollakseen älykäs! Mielestäni fiksu ihminen osaa priorisoida ja ostaa niillä rahoilla jotain tarpeellisempaa. Ja sivistynyt ihminen ei arvioi ihmisiä yhden asian perusteella..

Lapsuudenkodissani kirjoja oli valtavasti, yläkerrassa hyllyssä ainakin 8 metriä ja alakerrassa saman verran. Kaapeissa oli lisää. Jotenkin kirjahyllytön asunto ei tunnu kodilta. Minulla on rakkaita kirjoja, joista aina, joku luku tai pätkä muistuu mieleen ja niihin on kiva palata. Joskus teen kirjoihini merkintöjäkin, keskustelen kirjan kanssa ja arvioin. Olen hidas lukija. Kirjastosta en lainaa mielellään, vaikka opiskelijana on pakko, olen nimittäin tosi allerginen ja joskus kirjat haisevat tai niissä on eläinten karvoja niin, että saan nuhan.