kylläpä taas on vaikeeta....mies sitten eilen tunnusti että katuu

uup

Minun mieheni ei ole sanonut ääneen, muta tiedän että kaipaa varmasti rauhaa.



Pitää paljon lapsistani ja tulee heidän kanssaan loistavasti toimeen, mutta lapseni ovat todella vilkkaita ja äänekkäitä ja kaikilla menee joskus hermot, minullakin.



En nyt usko että omani katuu yhteen muuttoa, mutta varmasti kaipaa aikaa jolloin sai olla ihan rauhassa.



Tilanteessa missä lapset eivät kuitenkaan ole omia niiden käytös aivan varmasti ärsyttää ennemmän kuin jos olisivat omia.



Me keskustelimme tästä jo ennen yhteen muuttoa ja oli jo etukäteen tiedossa ettei aina suju kuin ruusuilla tanssiminen.

ja lapsille vaikka viikonloppumatkan mummolaan, jolloin miehesi voisi olla ihan rauhassa? Voi kuulostaa tyhmältä, mutta asenne ratkaisee.



Minulla on perheeseen ja lapsiimme oikeinkin motivoitunut mies, mutta silti hänkin kyllä nauttii vaikkapa juuri viikonlopuista, jolloin olemme reissussa (ehkä kolme neljä kertaa vuodessa) - enkä pidä sitä lainkaan pahana. Hän on tarjonnut minulle samanlaisia yksinolonaikoja, mutta minä en satu kaipaamaan niitä. Ihmiset tarvitsevat erilaisia asioita.

sulla alku kuulostaa joo tosi lupaavalta...



Voi yhen kerran miten tää eroaminen ja uusi elämä sen jälkeen sitten on auvoista...

Kaipaan silloin tällöin sinkkuaikaa, jolloin sai maata rauhassa sohvalla omine ajatuksineen. Onneksi mieskin tajuaa tämän ja vie välillä vapaaehtoisesti lapsia esim. viikonlopuksi mummolaan. Aivan kuten minä teen toisinaan.

Jokainen kaipaa yksinoloa!

eli joskus itsekin haluaisin vapaata lapsista (yhteisiä sekä yksi puolison) ja olla vaan kotona rauhassa. Samoin ehdottaisin, että menet lasten kanssa mummolaan tai sukulaisiin yöksi tai pariksi, saa mies olla "rauhassa" hetken.



Itse olen ollut tavallaan samassa tilanteessa kuin miehesi eli muutin aikoinaan miehen ja hänen lapsensa luokse. Ei ole helppoa elämä aina ollut, ongelmat on hiukan eri uusperheessä ja kestää monta vuotta ennenkuin ollaan perhe ja kaikki suhteet ovat hioutuneet.

tuo tilanne tuntuu sinua kohtaan epäoikeudenmukaiselta.

Siis se, että asuu siellä siksi, kun ei jaksa pakata (?)!.



Pystyttekö keskustelemaan. Kysy häneltä, että mitä hän sitten ehdottaa? Pitäsikö teidän hänen mielestään muuttaa sitten pois? Tai miten voisit hänelle sitä omaa aikaa tehdä? Siis yritä mies saada miettimään, että miten tämän hänen ongelma voitaisiin ratkaista. Kerro toki, että kuinka kurjalta sinusta tuntuu se, että toinen ei asu samassa asunnossa siksi, että haluaa niin vaan siksi, ettei jaksa pakata tavaroitaan. Kysy, miltä miehestä tuntuisi, jos sinä sanoisit hänelle samalla tavalla?



Sano, miehelle, että ette halua olla hänelle taakka, vaan sinä voit auttaa pakkaamisessa.



Onko asunto alunperin sinun vai miehen? Lapsille muutto saattaisi tietää koulun ym. muuttumista. Perustele miehelle, että hänen on helpompi muuttaa ja sinä voit auttaa siinä.

suutuspäissään vaan sanoi. Jos tykkäät miehestä niin keskustele rauhallisesti mikä miehen mielestä on vialla ja mitä mies toivois ja yritä mahdollisuuksien rajoissa muuttaa elämää miehelle millyttävämmäksi, antaa enemmän tilaa välillä niin mies jaksaa sitte paremmin lasten ja kotitöidenkin kans