kylläpä taas on vaikeeta....mies sitten eilen tunnusti että katuu

Mulla päivätyö ja miehellä vuorotyö...

kyllä me kyläillään ym. silloin tällöin...usein sitä on vaan niin poikki töiden jälkeen ettei sitä mihinkään jaksa lähteä

Haikailee siis poikamieseloaan.



Toisaalta, voisi ehkä ajatella niinkin päin, että hyvä, kun mies uskaltaa kertoa tunteistaan. Moni ajattelee noin, muttei kehtaa sanoa ääneen...



Totta kai arki on joskus puuduttavaa. Mutta on vähän kakaramaista tehdä lapsia ja sitten narista, kun joutuu kotona kuuntelemaan lasten ääniä ja osallistumaan kodin töihin.



Kysyhän mieheltäsi, onko hänen mielestään niin, että SINÄ sitten saat "olla rauhassa kotona" ja hän ei? Että olisiko oikeudenmukaista, että yhteiset hommat ja lapset olisivat pelkästään sinun harteillasi ja hän ns. poimisi rusinat pullasta.



No joo. Toki se on niinkin, että molemmille pitäisi järjestää päivässä edes joku hengähdyshetki. Toinen voisi viedä lapset siksi aikaa vaikkapa ulkoilemaan tai keittiöön askartelemaan tms. Sen voisi vaikka toteuttaa aivan kellosta katsomalla: nyt me olemme toisessa huoneessa puuhaamassa puoli tuntia, että saat lukea rauhassa lehteä ja sitten vaihdetaan.



Varsinkin työstä palatessaan tarvitsee hetken rauhoittumishetken.



Saahan miehesi tarpeeksi unta, jos on vuorotyöläinen?

onko lapsia, kenen lapsia? Melskaako lapset miehen jaloissa paljon? Kaipaa rauhaa?

onko lapsia, kenen lapsia? Melskaako lapset miehen jaloissa paljon? Kaipaa rauhaa?

Niin, jotenkin tuo sanamuoto "katuu avoliittoon muuttamistaan" kuulostaa siltä, että lapset ei ole tämän miehen. Eihän kukaan kai tee lapsia eri asunnoissa asuen ja vasta sitten muuta yhteen. Että sinänsä en ihmettele, ellei tyyppi ole hemmetin lapsirakas.

Toinen koululainen ja toinen eskarilainen.



Ilmeisesti ei mies tiennyt mihin itsensä laittoi mukaan vaikka sitä joskus kovasti kyselinkin ...ja oli sillon ihan varma että haluaa juuri tätä.



ap,joka on ollut itku kurkussa töissä koko päivän

TUntuu ihan oikeesti. Siitä huolimatta haluan olla näin.

Ja yhdessä yli kymmenen vuotta, ja naimisissa, ja lapsia.

Ja rakastan koko porukkaa.



Älä jää yhteen lauseeseen. Suhteellisuudentajua peliin,. JOskus tuntuu siltä aika monistakin ihmisistä.

että muuta sitten pois ja kato miten kiva on olla illat yksin?



taisit ottaa kolmannen lapsen :)

Tai siis heillä eka lapsi tehtiin yhdessä asuessa, sitten tuli avoero. Toinen pantiin alulle erillään asuen ja vauva ehti syntyäkin ennen kuin palattiin yhteen.

Kyllä sitä sattuu... tosin toki todennäköisempää on juuri, että lapset ovat jomman kumman tai molempien erikseen saamia (uusperhe)

onko lapsia, kenen lapsia? Melskaako lapset miehen jaloissa paljon? Kaipaa rauhaa?

Niin, jotenkin tuo sanamuoto "katuu avoliittoon muuttamistaan" kuulostaa siltä, että lapset ei ole tämän miehen. Eihän kukaan kai tee lapsia eri asunnoissa asuen ja vasta sitten muuta yhteen. Että sinänsä en ihmettele, ellei tyyppi ole hemmetin lapsirakas.

ansaitset parempaa jos mies ei teitä hyväksy, niin pois vaan. miten paljon lapset "rasittaa" miestä? Tuntuuko että joudut jatkuvasti hysttelemään?

juu ja ei kuul. aijo muuttaa kun ei JAKSA taas pakata.....

kärsiköön sitten. Ja pitäköön naamansa kiinni myös.

päähän tässä leviää....



En oikein tiedä miten tässä nyt pitäis olla.

onko lapsia, kenen lapsia? Melskaako lapset miehen jaloissa paljon? Kaipaa rauhaa?

Niin, jotenkin tuo sanamuoto "katuu avoliittoon muuttamistaan" kuulostaa siltä, että lapset ei ole tämän miehen. Eihän kukaan kai tee lapsia eri asunnoissa asuen ja vasta sitten muuta yhteen. Että sinänsä en ihmettele, ellei tyyppi ole hemmetin lapsirakas.

Ei kannata sanoa koskaan "ei kukaan", täällä yksi esimerkkiperhe!!

ovat kyllä omissa oloissaankin ja kavereiden kanssa...



ja miehellä on esim. iltavuoropäivinä monta tuntia itsekseen,kun olen töissä ja lapset eskarissa ja koulussa...

jutelkaa mikä ahdistaa.



- Tuliko yhteenmuutto pian?



- kumman koti?



- kuinka kauan olette tunteneet?



- oliko mies perhe-elämässä mukana ennen yhteen muttoa



- ono jotain mitä salaa?

Eikö sitä voisi seurustella muuten? Miksi pitää lasten reviirille ottaa vieras mies, joka ei edes nauti heidän kanssaan saman katon alla asumisesta? Muuttakaa ihmeessä erilleen asuman, ei tuo suhde tule muuten kestämään.

Meillä oli lasten kanssa ennen pienempi koti,missä mies oli enemmän kuin omassa kotonaan...ei siis muutettu yhteen mistään hetken mielijohteesta.



Haluttiin isompaan ja mies muutti mukana,kun oikeastaan maksoi ihan turhasta kun ei kotonaan oikeastaan kun käynyt välillä.

Lapset tykkäävät hänestä edelleenkin....

Minun pahin pelkoni :( Olen juuri muuttanut itsekin miehen kanssa yhteen ja pelkään jokaisen riidan aikana että sanoo "muuttakaa pois" vaikkei mitään viitteitä siihen olekaan :(



Oletteko jutelleet? Perheen pitää hioutua että kaikilla olisi hyvä olla kotona, oliisko vai alkukasvukipuja?