Ristiäiset karmea tilaisuus!
Kävin taannoin sukulaispojan ristiäisissä ja mietin, kuinka absurdi koko tilanne oli: aikuiset ihmiset ryhmittyivät vauvan ympärille yhden johdolla. Tämä yksi hoki aivan tohkeissaan keksittyä tarinaansa ja esitettiin rituaaleja, joissa mukana vesi, tuli, kukat ja laulut, joissa vahvistettiin yhteisöä uskomaan samaan tarinaan.
Pieni vauva ei tiennyt, mihin porukkaan tuli "liitetyksi" ilman omaa lupaansa ja itki, kun lähellä olevat aikuiset leikkivät rituaalejaan ja sopottivat yhteen ääneen ulkoaopeteltuja loruja.
Sitten juotiin kahvia ja syötiin ruokaa, kuten kunnon bakkanaaleihin kuuluukin.
Tuntui jotenkin hullulta - nykyihmiset!? (Ja joo, olen itsekin tullut vauvana kastetuksi. Silti tuntui koko näytös aika pahalta.)
Kommentit (236)
polarisoitumista. Herää kysymys, uskovatko kirjoittajat voivansa muuttaa toisten ajattelutapaa vai onko tämä peisten kalistelu vain ajankulua. Mielenkiintoista on, että uskonto herättää niin syviä intohimoja, puoleen ja toiseen. Taitaa olla niin, ettei ateistiksi itseään kutsuvatkaan taida ihan "kuivilla" olla suhteessa uskonnollisuuteen. Sen verran tunnepitoista on argumentointi.
Teologina näitä uskontokeskusteluja on masokistisen mielenkiintoista lukea, vaikka keskustelun kaaren voi jo alussa ennustaa, ja ketjut toistavat aina uudelleen samat väitteet, ennakkoluulot, mustavalkoisuuden ja oman ajattelun kiihkeän puolustamisen.
missä ihmeessä nämä ihmiset asuvat, jotka eivät kasta lapsiaan? Me nimittäin asutaan 100 000 asukkaan kaupungissa alle 2h ajomatkan päässä Helsingistä, meillä on 2007 ja 2009 syntyneet lapset, jotka on käyneet muskareissa, vauvakerhoissa ja vauvauinneissa, eli tunnetaan paljon vauvaperheitä, ja mitä on puhetta ollut, niin ainakin näissä (maallisissa) piireissä kyllä kaikki lapset on kastettu. Eikä mitään uskiksia todellakaan olla.
No me asumme Berliinissä, joka on hieman Helsinkiä suurempi paikka. Lapset ovat tosin vähän vanhempia ja muskareissa ja vauvauinneissa ei olla käyty, mutta tuttavapiiriin ei kuulu ketään joka olisi vain tavan vuoksi liittänyt vauvaansa mihinkään aatejärjestöön. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että lapsen kastaminen silloin kun "mitään uskiksia ei todellakaan olla" on melko typerää. Liitättekö lapsenne myös kaikkiin muihin mahdollisiin uskontokuntiin varmuuden vuoksi?
Minä olin jotenkin ajatellut että kastaminen kuuluisi nimenomaan niiden kyseistä uskontoa tunnustavien rituaaleihin. Itse en ainakaan kehtaisi edes sanoa jos kastaisin lapseni enkä edes tietäisi minkä takia :D
Taitaa olla niin, ettei ateistiksi itseään kutsuvatkaan taida ihan "kuivilla" olla suhteessa uskonnollisuuteen.
Sitten kun Suomessa pikapuoliin kasvaa iso lauma toisen polven kirkostaeronneita ateisteja, he pystyvät varmasti jo paljon neutraalimpaan suhtautumiseen.
keskustelun kaareen kuuluu samalla lailla väistämättömästi osuus Väärin Keskusteltu! Se tulee sieltä aina. Tässäkin ketjussa jo useampaan kertaan.
ja luin tätä _osittain_ järkevää keskustelua suurella mielenkiinnolla. Haluan esittää mielipiteeni tästä helvetti yms. aiheesta. olin ennen helluntailainen, eli siis hihhuli pahimmasta päästä niin sanotusti. Usko(i)n Raamattuun absoluuttisena totuuutena ja Jumalan sanana, toki olin tietoinen siitä, että Raamatun tulkinnassa tulee aina ottaa huomioon ensin konteksti (eli asiayhteys, ei pelkkä yksittäinen jae) sekä Raamatun kulttuurisidonnaisuus. eli siis, osa Raamatun ohjeista ja neuvoista on kulttuurisidonnaisia, ja kun Raamattua tutkii, oppii näkemään, mikä on kulttuurisidonnaista ja mikä ei. Kun Raamattuun tutustuu, sieltä voi huomata, että sen mukaan ihminen pelastuu vain uskomalla Jeesukseen ja pyytämällä häneltä syntejään anteeksi. Kaste toimituksena, ilman uskoa, ei pelasta ketään. Ja Raamattu opettaa myös Taivaasta ja Helvetistä. Taivaaseen pääsee siis vain uskon kautta.
Uskovaiset siis ajattelevat näin. MUTTA. On toinen asia, miten ihmisiä tulisi lähestyä. Minua itseäni ärsyttää suunnattomasti monien (huom, ei kaikkien) uskovaisten ajatus siitä, että heillä on oikeus tuomita toinen ihminen. Siis, ystävälle voidaan sanoa, että vain uskomalla Jeesukseen pääsee taivaaseen.. mutta en minä tuomitse ketään. Tämä jo itsessään on absurdia, koska tuo lause - niin kuin tässäkin keskustelussa on tullut ilmi - sisältää käänteisesti sen, että jos ei usko, joutuu helvettiin. Monet uskovaiset ikään kuin omaa omaatuntoaan puhdistaakseen julistavat tätä, ajattelematta, miltä se toisesta tuntuu. Jos on Jumala, en usko, että hän on tarkoittanut, että ihmisiä tulisi kohdata näin.
Itse en ole enää uskossa. Mutta ajattelen niin, että jos nämä asiat ovat niin kun ennen uskoin ja Raamattu on totta, niin uskovaisten pitäisi todella pyytää Jumalaansa johdattamaan heitä näissä asioissa. Ei Hän varmasti tarkoita, että pitää mennä kaduille huutelemaan hirveiden plakaattien ja ristien kanssa. Tai puhumaan helvetistä tai siitä, että homous on syntiä. Täytyisi nähdä asia niin, että Jumala tekee työn, Hän johtaa oikeat ihmiset heidän luokseen, sellaiset, jotka kykenevät vastaanottaman tämän sanoman. Sellaiset, jotka ovat kiinnostuneita uskosta. Omalla elämällään voi myös näyttää esimerkkiä, kohdata ihmisiä arjessa, osoittaa ystävyyttä ja lähimmäisen rakkautta. Se jos mikä saa toisen kiinnostumaan. Kun koko homma kulkisi korkeimman johdatuksessa, ei tällaisia ylilyöntejä tulisi, eikä uskovaisia pidettäisi höyrähtäneinä helvettiin tuomitsijoina.
Jos joku haluaa keskustella aiheesta asiallisesti, vastaan mielelläni, jos osaan.
Taitaa olla niin, ettei ateistiksi itseään kutsuvatkaan taida ihan "kuivilla" olla suhteessa uskonnollisuuteen.
Sitten kun Suomessa pikapuoliin kasvaa iso lauma toisen polven kirkostaeronneita ateisteja, he pystyvät varmasti jo paljon neutraalimpaan suhtautumiseen.
Näin varmaankin on. Joskus ihan huvittaa, kun omasta maailmankatsomuksestani totean sen olevan uskonnoton, ja siitä seuraa sitten melkoinen inttäminen linjoilla "ai sä olet siis ateisti? Siis silloinhan sä USKOT ateismiin, ei se mitään uskonnottomuutta ole" jne.
Uskonnottomuus tuntuu käsitteenä monelle todella mahdottomalta, ihan kuin minulla olisi joku velvollisuus pohtia ja julkisesti ilmoittaa muille, olenko esim. agnostikko vai ateisti vai uskonko mahdollisesti jälleensyntymiseen, horoskooppeihin tai kenties johonkin edellä mainittujen yhdistelmään. Ja tämän pitäisi (näiden hämmästelijöiden mukaan) sitten vielä vaikuttaa esim. siihen, vietetäänkö meillä joulua tai saavatko lapset lähteä virpomaan tms.
Moiset luokitukset eivät tosiaan minua kiinnosta enkä jaksa vaivata niillä päätäni. Sitä se uskonnottomuus on. :-) Erilaisia kulttuurillisia perinteitä vietämme sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta.
Ironista kyllä, hän ei ole enää uskossa, mikä on sääli uskovaisten kannalta. Viisasta puhetta.
Kun lukee 218 kirjoitusta, hän puhuu Jumalasta kuin Jumala olisi olemassa (Jumala = Hän isolla hoolla).
No niin, 218 puhuu asiaa Ironista kyllä, hän ei ole enää uskossa, mikä on sääli uskovaisten kannalta. Viisasta puhetta.
En keksi mitään muuta aihepiiriä, jossa keskustelun kaareen kuuluu samalla lailla väistämättömästi osuus Väärin Keskusteltu! Se tulee sieltä aina. Tässäkin ketjussa jo useampaan kertaan.
No vaikka 204, 208, 214, en jaksa etsiä onko jo aikaisempia. Usein suurin piirten näillä paikkeilla ruvetaan vaatimaan ylläpitoa poistamaan keskustelun.
Uskonnottomuus herättää usein vielä enemmän hämmennystä kuin jos sanoisi olevansa ateisti
Joskus ihan huvittaa, kun omasta maailmankatsomuksestani totean sen olevan uskonnoton, ja siitä seuraa sitten melkoinen inttäminen linjoilla "ai sä olet siis ateisti? Siis silloinhan sä USKOT ateismiin, ei se mitään uskonnottomuutta ole" jne.
Uskonnottomuus tuntuu käsitteenä monelle todella mahdottomalta, ihan kuin minulla olisi joku velvollisuus pohtia ja julkisesti ilmoittaa muille, olenko esim. agnostikko vai ateisti vai uskonko mahdollisesti jälleensyntymiseen, horoskooppeihin tai kenties johonkin edellä mainittujen yhdistelmään. Ja tämän pitäisi (näiden hämmästelijöiden mukaan) sitten vielä vaikuttaa esim. siihen, vietetäänkö meillä joulua tai saavatko lapset lähteä virpomaan tms.
Moiset luokitukset eivät tosiaan minua kiinnosta enkä jaksa vaivata niillä päätäni. Sitä se uskonnottomuus on. :-) Erilaisia kulttuurillisia perinteitä vietämme sen mukaan, mikä tuntuu mukavalta.
Samanlaisia tuntemuksia minullakin - mikä on sikäli jännää, että uskonnottomuus taitaa kuitenkin olla aika tavallista. Kirkkoonkin kuuluu yllättävän paljon ihmisiä, jotka oikeastaan ovat uskonnottomia. Uskonnottomuudesta vain ei ole ollut tapana puhua ääneen, ja perinteen velvoittamana kuulutaan kirkkoon.
nettikeskustelun kulusta. Oletko sinäkin siis sitä mieltä, että on väärin keskusteltu?
Kuten missä`? No vaikka 204, 208, 214, en jaksa etsiä onko jo aikaisempia. Usein suurin piirten näillä paikkeilla ruvetaan vaatimaan ylläpitoa poistamaan keskustelun.
Hän vain sanoo mielipiteensä keskustelun tasosta. Ja taitaa olla lähempänä totuutta kuin moni tässä ketjussa...
No vaikka 204, 208, 214, en jaksa etsiä onko jo aikaisempia. Usein suurin piirten näillä paikkeilla ruvetaan vaatimaan ylläpitoa poistamaan keskustelun.
koska aiheuttavat riitoja ja sotia ihmisten välillä. Tätä ketjua lukiessa tulee mieleen, ettei ilmiö taida olla vain uskonnollisten ihmisten riesa. Olisiko sitten niin, että halu määrittää totuus elämästä ja maailmasta on se, mikä kiistoja saa aikaan ja tähän soppaan voivat työntää tikkunsa sekä uskonnolliset että uskonnottomat ihmiset? Lisäksi halu vartioida Oikeaa Totuutta tuntuu olevan vahvin niillä, jotka ovat epävarmimpia oman ajattelunsa kestämisestä erilaisten tarkastelujen valossa.
Samanlaisia tuntemuksia minullakin - mikä on sikäli jännää, että uskonnottomuus taitaa kuitenkin olla aika tavallista. Kirkkoonkin kuuluu yllättävän paljon ihmisiä, jotka oikeastaan ovat uskonnottomia. Uskonnottomuudesta vain ei ole ollut tapana puhua ääneen, ja perinteen velvoittamana kuulutaan kirkkoon.
Hyvä vaihtoehto on sanoa vakaumuksensa olevan humanismi, tai olevansa humanisti. Silloin ei määrittele itseään jonkun puutteen kautta.
Vähän sama kuin sanoa, että "olen terve", eikä sano "olen epäsairas" ;)
Lisäksi halu vartioida Oikeaa Totuutta tuntuu olevan vahvin niillä, jotka ovat epävarmimpia oman ajattelunsa kestämisestä erilaisten tarkastelujen valossa.
jonka ainoa informaatioarvo on siinä että vastapuolta yritetään loukata. Mitään se ei kerro todellisuudesta. Ihmiset saattavat ärsyyntyä hyvin eri syistä.
Hyvä vaihtoehto on sanoa vakaumuksensa olevan humanismi, tai olevansa humanisti. Silloin ei määrittele itseään jonkun puutteen kautta.
Vähän sama kuin sanoa, että "olen terve", eikä sano "olen epäsairas" ;)
Toivottavasti humanismista tulee vähitellen tunnetumpaa. Uskoisin, että useat kannattavat humanistisia arvoja.
"Suomen Humanistiliiton periaateohjelma
1. Vapaus ajatella ja keskustella
Jokaisella on oikeus ajatuksen, omantunnon ja katsomuksen vapauteen. Humanistiliitto vaatii vapaata ja avointa keskustelua ja perusteltua päätöksentekoa yhteiskunnassa ja sen eri yhteisöissä. Se edistää yhteiskunnassa vallitsevista auktoriteeteista, tabuista ja mystifikaatioista vapaata ajattelua. Humanistinen etiikka ei voi tukeutua mihinkään uskontoon. Tieteelliseen tutkimukseen perustuva maailmankatsomus ja siihen pohjaava humanistinen aate antaa ihmiselle mahdollisuuden elämänsä itsenäiseen toteuttamiseen, vapauteen ja vastuuseen.
2. Ihminen osana luontoa
Ihminen ja luonto muodostavat kokonaisuuden. Ihmisen suhde luontoon on osan suhde kokonaisuuteen. Ihmisen, ihmiskunnan ja luonnon tulevaisuus edellyttävät sitä, että vauraissa maissa on vähennettävä luonnonvarojen käyttöä, energiankulutusta ja ympäristön kuormitusta sekä samalla saatettava hyväksyttävä elämänlaatu kaikkien ulottuville. Köyhissä maissa tarvitaan edelleen taloudellista kasvua elämisen laadun saattamiseksi siedettävälle tasolle.
3. Yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus
Jokaiselle on taattava yhtäläiset ihmisoikeudet ja tasa-arvoiset elämisen edellytykset Humanistiliitto vaalii oikeudenmukaisuuden periaatetta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa ja kannanotoissa. Se edistää jatkuvan keskustelun käymistä oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon perusteista, ongelmista ja velvoituksista sekä seuraa ihmisoikeuksien toteutumista.
4. Globaali rauhantyö
Ihmisen ja ihmiskunnan olemassaolon jatkuvuuden turvaaminen edellyttää kasvamista globaaliin yhteistoimintaan Humanistiliitto toimii kykyjensä mukaan rauhan palauttamiseksi ja sen ylläpitämiseksi kaikkialla maailmassa. Liitto tukee kaikkia konfliktien rauhanomaiseen ratkaisuun tähtääviä pyrkimyksiä. Humanismi perustuu globaalin etiikan periaatteille. Niiden toteuttamiseksi humanistit tukevat pyrkimyksiä tasa-arvoisen vuorovaikutuksen lisäämiseen kaikilla elämänalueilla.
5. Valtiosta vapaa vakaumus
Valtion tulee suhtautua tasapuolisesti erilaisiin maailman- ja elämänkatsomuksiin Humanistiliitto pitää tärkeänä julkisen vallan instituutioiden maailmankatsomuksellista sitoutumattomuutta. Viranomaisen ei tule käyttää asemaansa minkään maailmankatsomuksen edistämiseen. Mitään uskontoa tai muuta katsomusta ei saa asettaa erityisasemaan suhteessa valtioon. Kirkon ja valtion ero on toteutettava täysin ja yhteisöjen kirkollisverosta on luovuttava. Humanistiliitto tähtää siihen, että ihmiset omavastuisesti luovat maailman- ja elämänkatsomuksensa. Elämänkatsomustiedosta, jossa humanistisella aineksella on riittävä sijansa, tulee tehdä vaihtoehto kaikille sitä haluaville oppilaille.
6. Tiede ja maailmankuva
Pyrkimys tietoon ja valistukseen ovat toimintamme keskeisiä tavoitteita Humanistiliitto pitää esillä ja puolustaa maailmankatsomuksellisessa keskustelussa ja mielipiteenmuodostuksessa ajattelutapaa, jonka mukaan maailmankaikkeus ihminen mukaan lukien on yksi kokonaisuus. Tämän kokonaisuuden toiminnan selvittämisessä tiede tarjoaa parhaat menettelytavat. Moraali on ihmisen oma luomus, joka syntyy ja kehittyy yksilön ja yhteisön keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Jokainen yksilö on vastuussa toiminnastaan paitsi itselleen myös muille. Ihminen voi muodostaa moraalinsa järkiperäisesti ja ihmiskunnan kokemuksista oppia ottaen."
Lisäksi halu vartioida Oikeaa Totuutta tuntuu olevan vahvin niillä, jotka ovat epävarmimpia oman ajattelunsa kestämisestä erilaisten tarkastelujen valossa.
viestit joissa sanotaan että älkää nostako tätä ja tämä keskustelu ei annan kenellekään mitään ja on masokistista lukea näitä tulee aina uskovaisten leiristä?
Uskomme Jeesukseen, mutta emme kuulu kirkkoon. Emme ole löytäneet Raamatusta syytä siihen, että miksi sylivauvoja pitäisi kastaa.
En jaksanut lukea koko ketjua, joten en tiedä oliko tässä muita uskovia, jotka ei kuulu kirkkoon.
Itse olen tavallaan uskovainen. En siis usko aivan kirjaimellisesti raamatun olevan totta, mutta uskon sen opetuksiin, lähinnä Jeesuksen opetuksiin. Jos Jumala on rakkaus, hän ei varmasti tuomitse lapsiani kadotukseen vain äidin laiskuuden takia. Oletan, että jos tuomiopäivä joskus tulee, mahdollisuus katumukseen annetaan kaikille.