Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vanhojen tansseihin 1000 euroa
19.02.2010 |
Hesarissa oli kahden tytön vanhojentanssibudjetti ja mä olen ihan järkyttynyt siitä toisesta.
Me ei olla edes köyhiä päinvastoin, mutta en voisi kuvitellakaan että tyttö tarvitsisi rakennekynnet tansseihin.
Onneksi toisella mimmillä oli ihan järkibudjetti.
Kommentit (90)
mennä pitämään puheita jo esikoululaisille, niin saadaan elämän realiteetit taottua viimeinkin ihmisten päähän. Aloita sinä vaikka vapaaehtoisena se valistus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennä pitämään puheita jo esikoululaisille, niin saadaan elämän realiteetit taottua viimeinkin ihmisten päähän. Aloita sinä vaikka vapaaehtoisena se valistus!
liittyviä asioita? Yhteiskuntaopin tunneilla vaikka? Juuri on uutisoitu, että nuoret eivät suunnittele talouttaan ja monelle nuorelle näyttää olevan epäselvää se, mihin on varaa ja mihin ei. Pitäisi oppia hyväksymään se, että joillakin on varaa 1000 euron vanhojentansseihin ja joidenkin on vain pärjättävä vähemmällä.
En tajua, mitä tekemistä kokoomuksella tämän asian kanssa on.
että hyvin harvalla oikeasti on varaa 1000 euron tansseihin. Munkkivuoressa voi olla. Asutko sinä siellä?
Haluaisinpa päästä sille yhteiskuntaopin tunnille, missä opetettaisiin, että on ihan OK käyttää 1000e vanhojen päivään, se on ihan jees. Varsinkin haluaisin nähdä sen filosofian maisterin ilmeen, kun tällaista julistaa ja samalla miettii omaa palkkaansa. Voisi olla aika hauskaa...
Eikö vaikka ihan opettajat voisi opettaa taloudenhoitoon
mennä pitämään puheita jo esikoululaisille, niin saadaan elämän realiteetit taottua viimeinkin ihmisten päähän. Aloita sinä vaikka vapaaehtoisena se valistus!
liittyviä asioita? Yhteiskuntaopin tunneilla vaikka? Juuri on uutisoitu, että nuoret eivät suunnittele talouttaan ja monelle nuorelle näyttää olevan epäselvää se, mihin on varaa ja mihin ei. Pitäisi oppia hyväksymään se, että joillakin on varaa 1000 euron vanhojentansseihin ja joidenkin on vain pärjättävä vähemmällä.
Ei mulle ollut silloin vuonna 1990 mitenkään vaikea hyväksyä sitä, että meidän perheellä ei ollut varaa ostaa mekkoa ja kampaajaa, vaikka luokkakaverit ostikin. Ompelin ja kampasin itse ja se oli ihan hyvä.
Olen myös pyrkinyt omia lapsiani opettamaan alusta asti sekä oman talouden hallintaan että siihen ymmärrykseen, että toisilla on enemmän ja toisilla vähemmän irtonaista rahaa ja omaisuutta ja että meidän on sekä elettävä sen kanssa, että meiltä ei riitä ihan kaikkeen, että osattava käyttäytyä kauniisti silloin kun käy ilmi, että jollain kaverilla on vielä vähemmän. Kyllähä ntämä nyt lukioon mennessä on jo pitänyt oppia!
se 17
Yleensäkin tykkään panostaa elämän juhlahetkiin, oli kyseessä sitten ristiäiset, häät tai vanhojentanssit. Arki on kuitenkin loppujen lopuksi tasapaksua aherrusta, jota on kiva piristää pienillä kohokohdilla.
Meidän perheelle 1000 euroa ei olisi mikään mahdottomuus, tosin pojan äitinä tuskin noin paljon menee vanhojentansseihin (jos poika menee lukioon). Jos joku haluaa panostaa, niin tietysti saa panostaa. Kannattaa teinienkin jo tässä vaiheessa oppia, että joillakin on rahaa enemmän käytettävissään ja joillakin ei. Ikävää, että peruskoulu tai edes lukio ei näytä saavan tätä taottua nuorten päähän.
Elämän realiteetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että hyvin harvalla oikeasti on varaa 1000 euron tansseihin. Munkkivuoressa voi olla. Asutko sinä siellä?
Haluaisinpa päästä sille yhteiskuntaopin tunnille, missä opetettaisiin, että on ihan OK käyttää 1000e vanhojen päivään, se on ihan jees. Varsinkin haluaisin nähdä sen filosofian maisterin ilmeen, kun tällaista julistaa ja samalla miettii omaa palkkaansa. Voisi olla aika hauskaa...
että joillakin on varaa käyttää jopa enemmän kuin 1000 euroa vanhojentansseihin ja muutenkin elämään. Pitää vain oppia hyväksymään se, muuten tulee katkeroituneeksi ihmiseksi, joka valittaa asiasta keskustelupalstoilla ja taivastelee toisten rahankäyttöä.
Et sitten tajunnut yhtään tuota yhteiskuntaoppi-esimerkkiä. Ei ole tarkoitus juuri tuota opettaa, vaan sitä, että ihmisillä on eri määrä rahaa käytettävissään ja ihmiset käyttävät rahaa eri tavalla, jne ja ennen kaikkea oppia hyväksymään se tosiseikka, että joillakin on enemmän. Helpottaa omaakin elämäänsä huomattavasti.
En asu Munkkivuoressa, enkä edes Helsingissä.
... mutta Munkkivuoressa ei asu niinkään varakkaita ihmisiä, kun taas Munkkiniemessä asuu ;D
En asu Munkkivuoressa, enkä edes Helsingissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
... mutta Munkkivuoressa ei asu niinkään varakkaita ihmisiä, kun taas Munkkiniemessä asuu ;D
eikä mulla kulunut vanhojen tansseihin sen enempää, kuin mitä jatkobileet kuluttivat. Vaatteet oli omat tai lainattuja naisvoimistelijoilta/teattereista (meillä siis useampi puku ja useampi esitys..Eli itse tansseihin ei kulunut senttiäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla mummon kriminnahkajakku ja lakki ja 50-luvun kengät. Meikki itse. Eli oltiin ihan oikeasti vanhoja. Juhlapukuja ei ollut kellään.
Pojilla isiensä rippipukuja ja vanhoja palttoita.
70-luvulla vanhat pukeutuivat vanhoiksi ihmisiksi, siis olivat vanhojen näköisiä, tukka nutturalla, villatakit ja puolihameet ja paksut sukkahousut jne. 80-luvulla alkoi tulla juhlavaatetta pukineiksi. 90-luvulla oli historialliset juhlapuvut muotia, mm. Suuri Käsityölehti tarjosi kaavat milloin empirepukuun, milloin rokokoopukuun. Iltapukumuoti on vallalla nykyään ja osittain siihen vaikuttaa USAn prom-juhlat. Mutta niitäkin vietetään mitä erilaisimmissa juhlapuvuissa - tarjolla on kaikkea babydoll-minimekoista täysimittaisiin juhlapukuihin. Meillä ei varmaan nuo vesirajan ylittävät puvut pääse muotiin, ellei vanhojenpäivää siirretä toukokuulle.
Minulla mummon kriminnahkajakku ja lakki ja 50-luvun kengät. Meikki itse. Eli oltiin ihan oikeasti vanhoja. Juhlapukuja ei ollut kellään.
Pojilla isiensä rippipukuja ja vanhoja palttoita.
70-luvulla vanhat pukeutuivat vanhoiksi ihmisiksi, siis olivat vanhojen näköisiä, tukka nutturalla, villatakit ja puolihameet ja paksut sukkahousut jne. 80-luvulla alkoi tulla juhlavaatetta pukineiksi. 90-luvulla oli historialliset juhlapuvut muotia, mm. Suuri Käsityölehti tarjosi kaavat milloin empirepukuun, milloin rokokoopukuun. Iltapukumuoti on vallalla nykyään ja osittain siihen vaikuttaa USAn prom-juhlat. Mutta niitäkin vietetään mitä erilaisimmissa juhlapuvuissa - tarjolla on kaikkea babydoll-minimekoista täysimittaisiin juhlapukuihin. Meillä ei varmaan nuo vesirajan ylittävät puvut pääse muotiin, ellei vanhojenpäivää siirretä toukokuulle.
ja hauskaa oli!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mua kyllä enemmän huolestuttaa kaikki se kohkaaminen.
Tokaluokkalaisilla on tosi raskas ajanjakso: ensin ollaan koeviikosta toipumassa, sitten pian on se keskiviikko, jolloin abit 'potkitaan' koulusta, torstaina penkkarit ja illalla vanhojen tanssit, perjantaina tanssitaan päivällä pariin otteeseen.
Tansseissa tänään näkyi, kuinka ilo tuntui puuttuvan. Jännitys oli valtava ja väsymys painoi monia. Keskiviikkona yksi tyttö huokaisi tunnilla, että hän varmaan itkee helpotuksesta viikonloppuna, kun kaikki on ohi.
Uusintakokeet ovat heti tiistaina. Ne menevät monelta tokaluokkalaiselta ihan pieleen. Ei ole ollut aikaa lukea.
Minne katosi ilo? Vai onko se ilo vain muuttunut nauttimiseksi muista asioista?
Näitä pohtii lukion ope
niin kerronpa, että omat tanssini olivat vuonna 1997 ja Helsingissä. Ei kukaan varmasti nykyrahassa tuota summaa käyttänyt, mutta muutamakin teetti iltapuvun opiskeluajan tarpeita ajatellen. Osa vuokrasti pukunsa, osa lainasi kavereilta. Aika moni kävi kampaajalla ja meikattavana ja osti kengät jne.
Rakennekynsiä silloin ei kyllä vielä harrastettu.
Jos tällainen keskustelupalsta olisi silloin ollut, niin varmasti siellä olisi kohkattu, että mikä nykyajassa on vikana, kun yksiin tansseihin VUOKRATAAN ja jopa TEETETÄÄN pukuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vuonna -99 lainasin puvun (0mk), tein itse meikin ja laitoin hiukseni (0mk). Kaupasta ostin vain juhlakengät ja käsineet. Yhteensä tuli tansseille hintaa ehkä 150mk.
Olimme kuulleet jostain vanhojen päivästä, että tokaluokkalaisten pitäisi pukeutua jotenkin vanhanaikaisiin asuihin penkkareiden jälkeisenä päivänä, mutta kaikilla oli kuitenkin ihan normi vaatteet. Eli meillä oltiin ilmeisesti kehityksessä ihan jälkijunassa.
Meillä oli lukiossa jossakin vaiheessa jotkut potkijaiset, en kyllä muista yhtään mitä niihin kuului tai missä vaiheessa ne oli. Onko muita, joiden kouluperinteeseen potkijaiset kuuluivat?
koska alennuksia seuraamalla tuon kulun voi puolittaa. Esim ostin oman 700 euron hintaisen hääpuvun 70 eurolla poistomyynnistä.
Muistan vaan oman lapsuuteni, kun vanhempieni mielestä minun piti olla KAIKESSA se esimerkillinen järkevä rahankäyttäjä, joka ei lapsellisesti ja typerästi haaveillut mammonan perään. Kulutukseni sai olla 20 % luokkaa muiden ikäisteni kulutuksesta. Aina oli sama laulu että ei meidän aikana kenelläkään ollut tuollaista... Aika monesti jouduin nieleskelemään itkua kun olin niin erilainen, joka pantiin ilolla kouklussa merkille. Vanhemmille en voinut mielipahaani näyttää, siitä seurasi ankarat moitteet lapsellisuudestani ja kiittämättömyydestäni. En halua omalle lapselleni samaa, joten hän saa sen mikä muihin ikäisiin verraten on kohtuullista. Minusta pitää ottaa huomioon ajan kulku ja kehitys.
Muutamia esimerkkejä, jos hauskuuttaa:
-kouluun mennessäni minulla oli perintöpuusukset jotka lipesivät jalasta ja olivat liian leveät tehdyille laduille. Opettajakin vihjaili että ovat vähän hankalat käytössä. Äiti ei voinut uskoa että opettaja tällaista sanoisi, sukset kuin sukset.
-pikkutytöistä on tietenkin kiva omistaa ja ihailla kaikkea kiiltävää tilpehööriä, tarroja, kimellekyniä, hajukumeja jne. Minä en niitä koskaan saanut, koska tavalliset oli yhtä hyviä ja halvempia. En voinut siten osallistua vaihtareihinkaan.
-vaatteista en nyt jaksa mainitakaan
-ihmeissäni kuuntelin, että joillekin kavereille on tehty huoneeseen remontti, sai itse valita tapetit ja verhot. Äiti ja isä nauroivat tälle. Minun huoneeni oli kuolleen isomummun jäljiltä, jokaista yksityiskohtaa myöten. Edes noloa Jeesus-taulua ei saanut ottaa pois seinältä, "koska sen paikka on siinä".
-vanhojen tansseihin hankittiin useimmiten juhlapuku, jatkokäyttöönkin sopiva. Minulle sopi ilmanmuuta sieltä vintiltä joku oikeasti vanha puku, näinhän sitä on aina tehty. No onneksi tässä kävi tuuri, mummin 50-luvun puku oli oikeasti sopiva ja upea.
-opiskellessanikin äiti vielä laski että 25 neliön yksiköön sopii 3 opiskelijatyttöä asumaan. Kävi oikein mittaamassa miten sängyt mahtuu aivan hyvin siihen rinnakkain. Päivitteli jatkuvasti miten minulla on niin kamala näyttämisen halu, etten voin 22-26-vuotiaana asua esim jossain asuntolassa, "niinhän aina opiskelijat asuu".
Tulipa vuodatus, anteeksi. Mutta kolahti niin hyvin tuo eriarvoisuus, joka on tietysti realiteetti, mutta lopuksi toteaisin, että kyllä minä todella mielelläni maksan rahaa, että lapsellani on hyvä mieli. Pihistän sitten vaikka omista menoistani, onhan mulla siihen hyvä pohja :)
Pukeuduttiin mummojen (ja vaarien) vanhoihin vaatteisiin ja kiusattiin ekaluokkalaisia (vaipat, tutit ja soseruokaa). Oltiin siis pukeuduttu vanhoiksi ihmisiksi, ei juhlatamineisiin.
Siskollani sen sijaan oli tanssiaiset, oli samassa lukiossa vanha vuonna 2000. Mutta eipä hänellä tainnut mennä yhtään rahaa.
Minulla mummon kriminnahkajakku ja lakki ja 50-luvun kengät. Meikki itse. Eli oltiin ihan oikeasti vanhoja. Juhlapukuja ei ollut kellään. Pojilla isiensä rippipukuja ja vanhoja palttoita.
70-luvulla vanhat pukeutuivat vanhoiksi ihmisiksi, siis olivat vanhojen näköisiä, tukka nutturalla, villatakit ja puolihameet ja paksut sukkahousut jne. 80-luvulla alkoi tulla juhlavaatetta pukineiksi. 90-luvulla oli historialliset juhlapuvut muotia, mm. Suuri Käsityölehti tarjosi kaavat milloin empirepukuun, milloin rokokoopukuun. Iltapukumuoti on vallalla nykyään ja osittain siihen vaikuttaa USAn prom-juhlat. Mutta niitäkin vietetään mitä erilaisimmissa juhlapuvuissa - tarjolla on kaikkea babydoll-minimekoista täysimittaisiin juhlapukuihin. Meillä ei varmaan nuo vesirajan ylittävät puvut pääse muotiin, ellei vanhojenpäivää siirretä toukokuulle.
ja hauskaa oli!!
Jotenkin tuo 1000€ kuulostaa huisilta summalta tuohon tarkoitukseen :O. Meillä tytär vasta 7 vuotta, joten ei ole onneksi ajankohtaista miettiä vielä tuota päivää.
Toivon, että tuohon tulee jotain järkeä tässä vuosien saatossa. Rahaa meillä kyllä on laittaa vaikka parikin tonnia, mutta mun mielestäni siinä ei ole mitään järkeä. Missä vaiheessa tuo homma on paisunut mahdottomiin?
Miksi annoit äitisi puuttua asioihisi vielä opiskellessasikin kun asuit jo omillasi?
-opiskellessanikin äiti vielä laski että 25 neliön yksiköön sopii 3 opiskelijatyttöä asumaan. Kävi oikein mittaamassa miten sängyt mahtuu aivan hyvin siihen rinnakkain. Päivitteli jatkuvasti miten minulla on niin kamala näyttämisen halu, etten voin 22-26-vuotiaana asua esim jossain asuntolassa, "niinhän aina opiskelijat asuu".
Alue: Aihe vapaa
Yleensäkin tykkään panostaa elämän juhlahetkiin, oli kyseessä sitten ristiäiset, häät tai vanhojentanssit. Arki on kuitenkin loppujen lopuksi tasapaksua aherrusta, jota on kiva piristää pienillä kohokohdilla.
Meidän perheelle 1000 euroa ei olisi mikään mahdottomuus, tosin pojan äitinä tuskin noin paljon menee vanhojentansseihin (jos poika menee lukioon). Jos joku haluaa panostaa, niin tietysti saa panostaa. Kannattaa teinienkin jo tässä vaiheessa oppia, että joillakin on rahaa enemmän käytettävissään ja joillakin ei. Ikävää, että peruskoulu tai edes lukio ei näytä saavan tätä taottua nuorten päähän.
Elämän realiteetti.