Lahjakkaan lapsen ongelmat

Jos koulunkäynti on ollut noin helppoa, ei se kovin paljon vaikeampaa ole yliopistossakaan. Töitä varmasti joutuvat tekemään enemmän, mutta jos heillä on motivaatiota valmistua haluamaansa ammattiin ja ansaita elantonsa, niin varmasti rupeavat "vähän" lukemaan jos numerot alkavat tippumaan ja jäävät jälkeen.

yritän tukea koulutiellä auttamalla läksyissä joka ilta ja molemmat lukioon

mutta voisi kuvitella, että viimeistään yliopistossa tälaiset nuoret oppivat kunnollisia opiskelutapoja. Opiskelukaverit ovat yhtä fiksuja tai jopa fiksumpia, joten heidänkin pitää skarpata pysyäkseen tehtävien ja keskustelujen tasalla. Tentteihin on pakko lukea, tai käy hullusti.

motivoituneita, kun aika koittaa, mutta kun kummaltakin puuttuu tyystin taito "opiskella", paneutua ja tehdä töitä, tulee varmaan vaikeuksia ilmenemään opiskeluissa kuin opiskeluissa.

Ei pelkällä lahjakkuudella ja muistilla pärjää vaativimmissa opinnoissa! Meille on sama, vaikka ryhtyisivät siivoojiksi, kunhan itse ovat tyytyväisiä, mutta ainakin tällä hetkellä kumpikin haaveilee aika haastavista opinnoista.

ap

että meidän lahjakkaat lapset eivät ole häiriköitä. Heillä on ilmeisesti lahjakkuuden lisäksi viisautta ja tilannetajua.



Olen surullinen niiden lasten puolesta jotka eivät saa opiskelurauhaa häiriköiden vuoksi ja heidän oppimisensa vaikeutuu tai jää tasoltaan heikommaksi mihin he hyvässä oppimisympäristössä kykenisivät.



Kasvatuksella voi näihin käyttäytymisasioihin vaikuttaa ja on turha väittää että kasvatuksenne on ollut riittävää tällä sektorilla.



Monet häiriköiden vanhemmat menee jonkin diagnoosin taakse piiloon tai sen että lapsi turhautuu tunnilla kun asiat ovat helppoja ja siksi häiriköi.



Jos opettaa lapsensa kunnioittamaan muita ihmisiä he osaavat käyttäytyä tilanteeseen sopivasti. Irroitella voi vapaa-ajalla ja purkaa energiaansa, koulun oppitunnit eivät ole sitä varten.



Lasten nuorempana ollessa olisit voinut pyytää opettajilta lapsillesi enemmän tehtäviä tai ns. "pulpettikirjat" joita olisivat lukeneett että muut saa opiskelurauhan.

ei kykene rauhoittumaan tehtäviensä tai pulpettikirjan pariin, vaikka haluaisi.



Tämä erottaa neurologisesti sairaat tavallisista, huonosti käyttäytyvistä häiriköistä.

"poikkeuksellisen älykkäiksi". Sitähän tuo ei tarkoita. Itse olen ollut ihan samanlainen, lukenut ja kirjoittanut kolmevuotiaana ja laskenut kerto- ja jakolaskuja neljävuotiaana ja läksyjä tein erittäin harvoin ja nekin vasta lukiossa ja blaablaa.



Minun pelastukseni oli ehkä se, että en ollut mikään äidin pikku tissiposki, joka luulee voivansa häiriköidä ja öykkäröidä, koska on niin "älykäs". Yliopistossa sitten huomasin, että moni muu oli vielä paljon parempi ja fiksumpi, ja jouduin tekemään töitäkin valmistumisen eteen. Siperia kyllä opettaa, joten älä sure.

Pulpetti kirjat, neuleet, stressilelut yms keinot ovat olleet käytössä alusta alkaen.

Laitoin sanan häirikkö lainausmerkkeihin, koska kumpikaan ei ole varsinainen häirikkö, mutta vaikeuksia on malttaa olla hiljaa tunneilla. Koskaan eivät ole olleet jälkässä, puhuttelussa tms tuntikäyttäytymisen takia, varmaan juuri koska olemme siihen paljon panostaneet kotona.

Ja oikeassa olet, tilannetajua toiselta lapsistamme puuttuu!

Jo toisen neurologiset ongelmat ovat todellisia, emme me niiden takana piileksi:-) kaikesta huolimatta nykyisillä tukitoimilla ja osaavan opettajan huomassa käyttäytyy paremmin, kuin suurin osa 9.luokan oppilaista, joilla ei ole mitään minkä taakse vanhemmat voisivat piiloutua;-)

Palatakseni itse asiaan, kaipaan lisää kommentteja ja kokemuksia miten opinnot ja muu elämä on sujunut älykkäällä, mutta opiskelutaidottomalla nuorella!

ap

vaan kommentoin kun olen päinvastainen esimerkki, tein aina peruskoulussa ja lukiossa kauheasti töitä mutta silti keskiarvo oli aina alle ysin, mikä oli tietysti kamalaa. Parin ekan yliopistovuoden jälkeen kyllästyin opiskelemaan, ja nykyään en mene minnekään luennolle mikä ei ole pakollinen (ja joskus olen puhunut itselleni mahdollisuuden tehdä pakollisen kurssin olematta paikalla) ja luen tenttikirjat vähän ennen tenttiä ja pääsen yleensä läpi. Eli ei se kovan työn tekeminen aiemmin välttämättä jatku sitten myöhemmin, kun siihen on jo ehtinyt kyllästyä ja laiskistuu.

ettemme koskaan ole julistaneet lapsiamme poikkeuksellisiksi, päin vastoin, olen eskarista alkaen toppuutellut opettajia hehkuttamasta asiaa.



Kumpikin on psykologilla testattu ihan muista syistä ja pyysimme nimenomaan, ettei lapsille tuloksia julisteta.



Ihan normaali nuoria ovat ja normaali arkea eletään kaikkien 4.n lapsemme kanssa. Nämä kaksi muuta vaan tuntuvat selviävän monessa asiassa paremmin, kun ovat joutuneet edes hieman ponnistelemaan pärjätäkseen!

ap

miksi se muuttuisi vaikeaksi jatkossa.



Jos osaavat poimia olennaisen niin mikä on ongelma.

Jos lapsia/nuoria kiinnostaa joku ala, kyllä se taito opiskella löytyy vanhemmallakin iällä.



Ja aloja on monenlaisia. Jotkut vaativat enemmän pers- kuin aivolihaksia ;)



Minä olen VTM ja opiskelin heti alussa lukutekniikan kuntoon. Isonkin kirjatentin materiaalit sain hallintaan muutamassa päivässä.



Sieltä siirryin kielten opiskeluun mutta sitä ei mun perslihaksetkestäneet. Koko lukukausi luentoja vaikka 4 tuntia viikossa ja yks opintoviikko ... Kieltä osaan luultavasti paremmin kuin moni tittelinsaanut.