Kysymys 1 ja 2 lapsen erosta arjessa niille naisille, joille työ tärkeää ja omia harrastuksia on!

Kahden lapsen kohdalla kuvioihin astuu kahden harrastukset, kaverikyläilyt, synttärikutsut jne. Yksi lapsi on usein vaikkapa kaverinsa luona jolloin vanhemmille jää vapaa-aikaa mutta kahden kohdalla harvoin ovat esim. yökylässä yhtä aikaa. Myös kahdelle on vaikeampi löytää sellaista aikaa että voisi rauhassa keskittyä yhteen lapseen, sinä tarvitaan molempien vanhempien panosta.

Meillä on kolme lasta, mutta ei mitään ongelmaa saada heitä yökylään yhtä aikaa. Ja kyllä meillä voi kaikki lapset olla yhtä aikaa kavereidensa luona, tai pari kavereilla ja yksi isovanhemmilla (asuvat lähellä.

Toisin kuin yhden lapsen kanssa, useammalla lapsella on paljon seuraa toisistaan eikä kaikki lapsen kotonaoloaika ole lapsen ympärillä pyörimistä ja viihdyttämistä.

mutta pointti oli siinä että se ei ole niin helppoa tai yksinkertaista. Jos yksi menee kaverilleen yökyläilemään niin samaan aikaan se toinen saattaakin haluta että kaveri tulee sillä kertaa heille. Toki kaikki on järjesteltävissä mutta se vaatii enemmän aikaa, viitseliäisyyttä ja joustoa kuin se että on vain se yksi lapsi joka haluaa mennä kaverilleen. Ja siitähän tässä kai oli kyse, että onko se hankalampaa vai ei. Valitettavasti en myöskään voi yhtyä tuohon että lapset viihdyttäisivät toisiaan, toki joskus sitäkin mutta myös tappelua, tappelua, tappelua...

Siinähän voi samalla olla vaikka kuinka hyvät keskustelut lapsen ja vanhemman nälillä, lapsi saa tankata läheisyytä jne.

Sitten syödään sipsejä sohvanurkassa ja vietetään "laatuaikaa" perheen kanssa :-)

joten heidän tarpeensa ovat aika erilaisia. Kun esikoinen oli jo niin iso että hän olisi mielellään esim. yökyläillyt isovanhemmilla, syntyi toinen, eikä niin pientä vauvaa raaskittu laittaa yöksi minnekään.



Omat menot, ja kahdenkeskinen aika, rajoittui vähän pakosta. Tietysti se pieninkin kasvaa ja muutamassa vuodessa tilanne on taas toinen.



Mutta nyt isompi on koulussa ja taas hänen tarpeensa ovat muuttuneet. Ja tarve vanhempien apuun/kiinnostukseen koulutyötäkohtaan on suuri. Tässä kohdassa toinen vanhemmista keskittyy esikoiseen ja toinen pienempään. Ja omaa aikaa on taas vähemmän.



Ne harrastukset ovat meillä jääneet vähemmälle, vaikka ne tärkeitä ovatkin. Lapset vaan ovat vielä tärkeämpiä.

Siinähän voi samalla olla vaikka kuinka hyvät keskustelut lapsen ja vanhemman nälillä, lapsi saa tankata läheisyytä jne.

Sitten syödään sipsejä sohvanurkassa ja vietetään "laatuaikaa" perheen kanssa :-)

Mutta sitä ei voi ymmärtää nämä "minäminä"-tyypit, joiden ilmeisesti ainoa velvollisuus lapsiaan kohtaan, on järjestää hyvä hoitaja ja kunnon harrastuksia lapsille. Toisin sanoen dumpattua lapset pois silmistä, että pääsee toteuttamaan itseään omassa rauhassa. Eihän sitä voi tehdä perheen läsnäollessa.

jotka eivät osaa poistua kodistaan, vaikka lapsilla on isäkin.

Ja laihdutusvinkkejä sitten vaan netistä hakemaan, kun ei osata lähteä minnekään itsekseen.

Mutta sitä ei voi ymmärtää nämä "minäminä"-tyypit, joiden ilmeisesti ainoa velvollisuus lapsiaan kohtaan, on järjestää hyvä hoitaja ja kunnon harrastuksia lapsille. Toisin sanoen dumpattua lapset pois silmistä, että pääsee toteuttamaan itseään omassa rauhassa. Eihän sitä voi tehdä perheen läsnäollessa.

jotka eivät osaa poistua kodistaan, vaikka lapsilla on isäkin.

Ja laihdutusvinkkejä sitten vaan netistä hakemaan, kun ei osata lähteä minnekään itsekseen.

Mutta sitä ei voi ymmärtää nämä "minäminä"-tyypit, joiden ilmeisesti ainoa velvollisuus lapsiaan kohtaan, on järjestää hyvä hoitaja ja kunnon harrastuksia lapsille. Toisin sanoen dumpattua lapset pois silmistä, että pääsee toteuttamaan itseään omassa rauhassa. Eihän sitä voi tehdä perheen läsnäollessa.

Vaan tilanteesta, jossa MOLEMMAT vanhemmat harrastavat ja tekevät pitkää päivää, kuten ilmeisesti ap:lla. Pakkohan se hoito silloin on ulkoistaa eikä kaikkien yhteistä aikaa varmaankaan ole turhan paljon.

En ole lihava, mieheni hoitaa lapsiamme ja harrstan itsekin. MUTTA kohtuudella, jotta aikaa on lapsile, ja heille annettu aika on se TÄRKEIN. Ei minun muutaman tunnin harratukset, joista voisin hyvin luopuakin, jos lasten etu sitä joskus vaatisi.

Ei minun muutaman tunnin harratukset, joista voisin hyvin luopuakin, jos lasten etu sitä joskus vaatisi.

Miksi lasten etu vaatisi sitä?

Sehän on hieno malli lapsille, että urheilu kuuluu terveeseen, normaaliin elämään.

Samaa pohdin minäkin. Meillä yksi lapsi, ja me molemmat harrastamme aktiivisesti 4-5 kertaa viikossa. Ykkönen on jo kolme vee ja nyt pitäisi aika pian päättää, aikooko toista yrittääkkään. Mietityttää, kun kaikki sujuu nyt niin hyvin.

Meillä minä käyn kerran viikossa harrastuksessa jossa menee yhteensä n. 2h (yleensä käyn kaupassa samalla) ja mies käy myöskin kerran viikossa, mutta lähtee silloin töistä aiemmin, eli on kotoa pois vaan ehkä tunnin pidempään kuin normaalisti. Ja jo tuo tuntuu raskaalta kun tulen kotiin, teen ruuat, mies tulee ruuanlaiton aikaan, syödään yhdessä ja sitten minä lähden harrastukseen. Sitten on jo iltatoimien aika kun palaan ja mies hoitaa sinä iltana ne. Lasten kanssa yhdessäoloaikaa ei tuona iltana minulle oikeastaan ole, miehen kanssa sentään muutama tunti lasten nukkumaanmenon jälkeen. Lapsistani kyllä haluankin joskus vähän lomaa, mutta en kyllä missään nimessä miehestäni! Parasta aikaahan se on ruuan jälkeen kun koko perhe on koossa ja saa käpertyä oman miehen kainaloon ja puhua töistä ja uutisista ja maailman menosta, välillä kaitseta lasta tai yhdessä puuhailla koko perhe. Eilenkin vedettiin lakanoita miehen kanssa ja lapset istuivat lattialla ja kikattivat lakanoista tuleville tuulenväreille. Sitä aikaa minä tarvitsen ihan päivittäin.

Ei minun muutaman tunnin harratukset, joista voisin hyvin luopuakin, jos lasten etu sitä joskus vaatisi.

Miksi lasten etu vaatisi sitä?

Sehän on hieno malli lapsille, että urheilu kuuluu terveeseen, normaaliin elämään.

eivät voisi jättää treenejä väliin jos lapsi on vaikka kipeä tai pitäisi mennä viemään lasta synttäreille. ;)

Eilenkin vedettiin lakanoita miehen kanssa ja lapset istuivat lattialla ja kikattivat lakanoista tuleville tuulenväreille. Sitä aikaa minä tarvitsen ihan päivittäin.

No kummasti ne meilläkin lakanat tulee viikattua vaikka onkin harrastuksia ;)

Älä... Ilmeisesti kuitenkin joillekin on ihan hirveän vaikeaa yhdistää työ, perhe ja rakas harrastus. Onhan neliö erilainen kuin kolmio saati ympyrä... :-)

joilla ei ilmeisesti ole mitään tuntumaa siihen tilanteeseen jota ap elää? tuli vaan mieleen...

että se isompi lapsi vaatii ja kaipaa edelleen yksityistä aikaa äidin/isän kanssa pikkusisaruksen synnyttyä - ja silloin tarvitaan 2 aikuista kotona. Esim. meillä minä luen esikoiselle joka ilta. Pienempi on silloin isän kanssa. Tottakai toinen meistä voi huolehtia molemmista yht´aikaa, mutta se ei ole esikoisen kannalta sama asia.

niin edes sisaruksista on seuraa toisilleen!

Eli lapsen takia : tee toinen ja kolmaskin!

ennenkuin lapset voi olla keskenään kotona

Meillä 4 lasta ja kumpikin unelma-ammatissa ja urheilemme paljon, mikä on meille myös intohimo

Olisitte vain keskittyneet siihen uraan ja urheiluun.

Ja miten lapset estää urheilun?

Lapset lenkille matkaan. Isommat pyörällä, pienin juoksurattaissa. Kotona kahvakuulaharjoittelua, lasten leikkiessä leikkikentällä vauhtivetoja siellä. Lapset pitkillä hiihtoretkillä matkassa. Kuntopyörällä pitkiä lenkkejä iltaisin samalla kun tenttii lasten enkun sanoja.

Kerro, miten unelmatyö ja urheilu estää keskittymisen lapsiin. Uskon, että vietämme lasten kanssa yhteista aikaa paljon enemmän kuin yhden lapsen sohvaperunaäiti.

mutta vastaan ap:n kysymykseen. Ero 1 ja 2 lapsen välillä on mielestäni SUURI. Itseni se yllätti ihan täysin. Kaikki kotityöt tuntuivat moninkertaistuvan yms. Yhden lapsen kanssa olo tuntuu lomalta verrattuna kahteen.



Toki lapsista nyt alkaa olla seuraa toisilleen, mutta pari vuotta se on vienyt omasta elämästäni.

mutta vastaan ap:n kysymykseen. Ero 1 ja 2 lapsen välillä on mielestäni SUURI. Itseni se yllätti ihan täysin. Kaikki kotityöt tuntuivat moninkertaistuvan yms. Yhden lapsen kanssa olo tuntuu lomalta verrattuna kahteen. Toki lapsista nyt alkaa olla seuraa toisilleen, mutta pari vuotta se on vienyt omasta elämästäni.

Voisiko tämä vastaaja tai joku muu selittää, miksi se ero 2 tai 1 lapsen välillä ON niin suuri? Samat pyykkikoneet, ruoanlaitot, imuroinnit ja tiskaamisethan ne kotityötkin on.

onhan sitä pyykkiä sun muuta tuplasti siihen verrattuna, että olisi vain yksi lapsi. Ja jos joka lapselle antaa omaa yksilöllistä aikaa, niin sitäkin menee kahdelle jo tuplasti yhteen verrattuna.