Voiko ihminen masentua ilman suuria vastoinkäymisiä?

ihan itseaiheutettua...



Selkävamma on aika helvetillinen juttu, jos pitää kuitenkin pyörittää kahden lapsen taloutta - ja tienata perheelle elanto, kun mies jää työttömäksi. Sitäpaitsi se etten kuollut onnettomuudessa oli vain parista millistä kiinni eli olen joutunut työstämään myös posttraumaattista shokkia.



Mutta minä en halua vertailla. Elämä on.



28

Onhan sinunkin selkävammasi itseaiheutettu, mitäs lähdit autolla ajamaan, vaikka tiesit riskit.

ei kestetä mitään. Haetaan masennuksella huomiota ja sisältöä siihen elämään kun kaikki on jo saatu ja minkään eteen ei tarvitse taistella.

Mä en oikein tajua mikä järki on vertailla ja kilpailla kurjuudessa. Ihmiset kokevat asiat niin eri tavalla ja ihmisten kantokyky on erilainen.



Jos haluat olla ystävä masentuneelle, niin silloin on tärkeää, että et hylkää häntä, et vähättele hänen tunteitaan, vaan tuet häntä.



Jos taas tarvitset itse tukea omaan elämäntilanteeseesi, niin sitä kannattaa ehkä hakea ensisijaisesti ihmiseltä, joka on terve.

28

hänellä on ollut tosi onnellinen ja turvattu lapsuus. Tuo häneen kyllä sopii, että hän pitää tavallisesta arjesta selviytymistä vastoinkäymisenä. Hän ei tunnista sitä, että tietyt asiat kuuluvat elämään, kuten työnteko, ajoittainen kiire jne., ja se ei tarkoita sitä, että vain hänellä olisi hankalaa ja että kyseessä olisi vastoinkäyminen. ap

Itse olen käynyt läpi vaikean masennuksen, jossa osasyynä isot taloudelliset vaikeudet. Ja niistä ei tiedä kukaan muu kuin aviomieheni ja äitini. Häpeä on niin suuri, että ei voi puhua: siksi välttämättä monikaan ei ymmärrä masennustani, kun päällisin puolin kaikki näyttää hyvälle.

tavalla itseaiheutettua? Torjuuko siskosi kaikki ihmiset, jotka hänen ystäväkseen pyrkivät? Jos vertailla aletaan, niin munkin mielestä yksinäisyys on pahempaa kuin työpaikan menetys tai selkävamma (tai post.traum. shokki), jos se ei tarkoita kroonista vammauttavaa kipua ja ei estä tekemästä normaaleja asioita.

tavalla itseaiheutettua? Torjuuko siskosi kaikki ihmiset, jotka hänen ystäväkseen pyrkivät? Jos vertailla aletaan, niin munkin mielestä yksinäisyys on pahempaa kuin työpaikan menetys tai selkävamma, jos se ei tarkoita kroonista v

ei kestetä mitään. Haetaan masennuksella huomiota ja sisältöä siihen elämään kun kaikki on jo saatu ja minkään eteen ei tarvitse taistella.

sun mielestä täydelliseen elämään saa uutta ja parempaa sisältöä sillä, että ei koe koskaan iloa, toivoo tappavaa sairautta, että kuolisi pois, mikään ei tunnu miltään, ei pysty keskittymään keskusteluun tai työntekoon? Mikähän sun ÄO mahtaa olla?

Mä en oikein tajua mikä järki on vertailla ja kilpailla kurjuudessa. Ihmiset kokevat asiat niin eri tavalla ja ihmisten kantokyky on erilainen.

Miksi näin pitäisi tehdä? Jos kaveri suree isoisänsä kuolemaa, en mene sanomaan, että ihan turhaan valittaa ja hakee huomiota, multapa on kuollut kaikki isovanhemmat. Et sä tiedä surusta mitään, kun mulla on ollut kamalampaa. Ja siihen tulisi toinen kaveri ja toteaisi, että olette säälittäviä, minäpä jäin orvoksi lapsena.

Kun kaverin lapsi sairastuu, en mene sanomaan kuinka mun lapsenipa oli paljon sairaampi. Ihme tyyppi olet, kun tuostakin pitää valittaa. Tuon siitä saa, kun on elämästä päässyt liian helpolla, ei mitään enää kestä.

Miksi sitten masentunutta ei voi ymmärtää? Varsinkin kun masennus ja rankat elämänkokemukset eivät suoranaisesti edes liity toisiinsa. Rankat kokemukset voivat toki aiheuttaa masennusta, mutta joskus ne voivat jopa suojata siltä.

t. 30

Siis kulissit on hyvin kunnossa, tahtoo sanoa.



Ja kyllä, olen masentunut, syön lääkkeitä (jo toista vuotta) ja kukaan ystävistäni ei tiedä asiasta. En edes harkitse kertovani heille, en uskalla. Mutta jos kertoisin, olisi kiva, jos suhtautuminen olisi neutraalia ja hienotunteista, ei esim. sairauteni kyseenalaistamista.

Ei tee mitään, ei lähde minnekään, ei tartu tilaisuuksiin.



On kuopus, jolle on aina kannettu kaikki valmiina eteen. Siis ihan kaikki, työpaikat, asunnot ja ihan kaikki.



Opettelee nyt nelikymppisenä asumaan yksin ja toimimaan itsenäisesti.



Ja kyllä se, että minun lapseni olivat menettää äitinsä alle kouluikäisenä on minusta rankempi juttu kuin se, että nelikymppinen on yksinäinen. Asuu yhä sadan metrin päässä äidistämme ja toisesta siskostani eli mitään suoranaista hätää hänellä ei ole jne. Ei vaan saa aikaiseksi esim. hankkia koiraa, josta on nyt jankuttanut kolme vuotta...



28

sitten että lapsesi "olivat menettää" äitinsä, kun eivät kuitenkaan menettäneet? Mitään vahinkoa ei ole siinä suhteessa tapahtunut.

että masentuneet pystyisivät etsimään itselleen parempaa seuraa kuin nämä, jotka eivät ymmärrä mistä siinä on kyse. Passiivisuus on juuri masennuksen yksi mahdollinen seuraus ja siitä voi olla todella vaikea päästä eroon. Läheiset, jotka eivät ymmärrä vaan syyllistävät, vielä pahentavat tilannetta. Masentunut todennäköisesti kokee syyllisyyttä jo muutenkin olotilastaan ja kierre pahenee, kun ympäristö vahvistaa tätä viestiä.



t. 30

Ei ollut heille mitään herkkua nähdä äiti siinä kunnossa sairaalassa tai toipilasaikana kotona.



Alkaako tässä nyt siis minun ongelmieni vähättely ja vertailu? Sitä voit nyt jatkaa ilman minua, ei kiinnosta moinen kisa.

häntä syyllistänyt.



En vain suostu enää _itse_ syyllistymään ja pomppaamaan joka inahduksesta hätiin, vaan asetan oman perheeni edelle.



28

On kuopus, jolle on aina kannettu kaikki valmiina eteen. Siis ihan kaikki, työpaikat, asunnot ja ihan kaikki.

Miksi helvetissä vanhempasi menivät toimimaan noin typerästi ja miksi helvetissä sinä suhtaudut noin halveksivasti ihmiseen, jolle on tehty todella suuri karhunpalvelus. Oikeasti sun pitäisi olla ikionnellinen, ettet itse sattunut syntymään perheesi kuopukseksi. Ymmärrän ettet halua liikaa kuormittaa itseäsi siskosi ongelmilla, mutta onko tollanen vittuileva asennekaan reilua?

Miksi sun pitää vertailla? Ok, selkäkipu on varmaan kauhea juttu ja se, että olet ollut kuolla. Mutta on varmaan aika kauheaa sekin, että on elänyt koko ikänsä jotenkin äidin/vanhempien varjossa, siis toisaalta sun näkökulmasta saanut kaiken helposti, mutta ei ole saanut olla itsenäinen. Ei ehkä vaan osaa tarttua tilaisuuksiin jne., ei uskalla tehdä mitään.



Joten jos noista kahdesta pitäisi valita, kyllä siskosi elämänkohtalo traagisemmalta vaikuttaa, hänellä ongelmia psyykkisissä kyvyissä selvitä elämästä. Sulla enemmän sellaisia arkihuolia vissiin?



Mutta oikeesti, ihan tyhmää vertailla! Miksi niin teet?

Ei ollut heille mitään herkkua nähdä äiti siinä kunnossa sairaalassa tai toipilasaikana kotona.

Alkaako tässä nyt siis minun ongelmieni vähättely ja vertailu? Sitä voit nyt jatkaa ilman minua, ei kiinnosta moinen kisa.

mutta vielä järkyttävämpää olisi ollut, jos olisit kuollut, eli voit lakata valittamasta aiheesta ja unohtaa shokkisi. Ja vielä sitäkin rankempaa on afrikkalaislapsilla, joiden vanhemmat ovat kuolleet hiviin ja joilla on se itselläänkin, eivätkä saa tarpeeksi lääkitystä. Samalla tavallahan ajattelet siskostasi, että koska sulla on ollut mielestäsi rankempaa, ei hänenkään tulisi mistään valittaa.

häntä syyllistänyt.

En vain suostu enää _itse_ syyllistymään ja pomppaamaan joka inahduksesta hätiin, vaan asetan oman perheeni edelle.

28

tervettä, että asetat oman elämäsi edelle. Se voi itse asiassa olla palvelus myös siskollesi.

Siskoasi ei kuitenkaan kannata asiasta silti syyllistää. Masentunut on usein rasittavaa seuraa, vaikkei voi sille mitään, mutta kannattaa hieman suojella itseäänkin avunannossa.

t. 30