Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään koliikki voi pahimmillaan kestää? Ihan poikki jo nyt...
17.02.2010 |
Meillä on kaksoset 1v 5kk ja vauva kohta 4kk ja on ollut itkuinen syntymästään saakka. Lähes kaiken hereillä oloaikansa itkee tai itkisi, mutta kun kantaa sylissä ja on koko ajan liikkeessä niin on hiljaa, mutta jos liike pysähtyy niin itku alkaa välittömästi. Yleensä nukkuukin vain liikkeessä ja mieluiten sylissä, joskus harvoin saattaa nukahtaa koliikkikeinuun tai sitteriin. Sitteriä pitää kyllä koko ajan heilutella.
Ennen vauvaa kaksoset nukkuivat jo suurimmaksi osaksi yöt, mutta nyt vauvan jälkeen heidänkin unet ovat muuttuneet repaleisiksi ja nyt alkaa tämä väsymys olla liikaa.
Vauva on käytetty allergiatesteissä, joissa ei mitään löytynyt, ei ole refluksia ja vaikkei allergioita löytynyt niin olin tiukalla imetysdieetillä, josta ei ollut apua. Kokeiltiin lääkärin suosituksesta erityiskorvikkeita, mutta nekään ei ole tuoneet helpotusta vaan itku sen kun jatkuu ja oma pää hajoaa kohta totaalisesti.
Puhuin neuvolassa reilun kuukauden jälkeen, että kun alkaa olla voimat lopussa, tarjosivat perhetyöntekijää ja jonkin aikaa kävi meillä ja oli muutaman tunnin, mutten saanut sitä kaipaamaani apua vaan tuo perhetyöntekijä vaan jutteli kanssani sen pari kolme tuntia vaikka neuvolassa nimenomaan sanoin, että tarvitsen apua lasten hoidossa enkä mitään keskusteluapua. Lopulta sanoin, etten enää tarvitse perhetyöntekijää kun hänen jutut alko mennä siihen suuntaan, että minä olen huono äiti jne.
Nyt on sitten parhaansa mukaan auttanut lähipiiri sekä mies, jotta saisin välillä nukkua, mutta vähäistä se uni siltikin on.
Reilu kuukausi sitten teimme vaikean päätöksen ja päätimme hakea kaksosille hoitopaikkaa, sillon saisin ees parina päivänä ottaa vähän rennommin, mutta saimme tiedon, että kaksoset saavat aikaisintaan 2kk päästä paikan eli nyt siis noin 3viikon päästä mahdollisesti. Sinnekin tuntuu olevan ikuisuus ja toisaalta ahdistaa laittaa noin pieniä hoitoon, mutta näinkään en enää kauaa jaksa.
Koliikkiin olemme kokeilleet kaikkea, vyöhyketerapiaa ym, josta muut ovat kertoneet saaneet apua ainakin vähän, mutta meillä ei niillä ole ollut mitään vaikutusta.
Kommentit (53)
tässä aika hyvä linkki.
Itselläni on koliikkilapsi. Poika huusi kurkku suorana noin klo 17-05, eli 12 tuntia. Poika oli osittain pulloruokinnalla kun söit niiin kamalia määriä että itsellä ei riittänyt maitoa. Hieman helpotti korvikkeen vaihto Tuttelista Nan:iin sekä Cuplaton-tipat. Ja kun huusi niin kanniskeltiin mahallaan sylissä niin, että toinen käsi jalkojen välistä ja kämmen pallean kohdalla. Tuo asento ei auttanut jos istui tai seisoi paikallaan vaan piti olla liikkeessä. Ei auttanut sitterit, rattaat tai muut.
Muuta en valitettavasti voi neuvoa, mutta toivotan jaksamista ja tsemppiä. Kaikkia konsteja kannattaa kokeilla....
Itse olin niin loppu ja väsynyt, että yhden taulun lasi meni rikki kun potkasin kengän jalasta suutuspäissäni ja kenkä osui suoraan tauluun. Mielessä kävi myös lapsen lyöminen ja ravistaminen mutta pelästyin omia ajatuksia sen verran paljon, että puhuin siitä neuvolassa. Ikinä sitä en tehnyt. Muuatmia kertoja menin parevekkeelle istumaan ovi kiinni ja korvatulpat korvissa. Siellä sitten kiroilin itsekseni hetken ja taas jaksoi kuunnella huutoa.
Sydämeni pohjasta toivottelen voimia ap:lle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pääs uhohtumaan.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…
t.26
Meillä taas kaksosilla (jippii) oli koliikki. Huusivat yöt ja päivät. Maitoallergiaa ei ollut, se tutkittiin. Koliikki(?) vaan jatkui ja jatkui. 10kk iässä mukaan tuli myös toistensa pureminen/lyöminen päivisin. Eli muksut huusivat yötä päivää, tappelivat tai olivat muuten vain kärttyisiä. Nyt nämä ovat 3v4kk ja edelleen heräilevät yöllä usein. Pahimmillaan joudun nousemaan 20 kertaa ylös sängystä. Koskaan eivät ole olleet helposti viihtyviä, mutta päivät on sentään jo jonkin verran helpottaneet. Ja pahimpaan vaiheeseen 1-vuotiaana auttoi unikoulu. Nyt ollaan sitten taas menossa labratesteihin, jos mitään syytä löytyisi heräilyyn. Tiedä häntä sitten löytyykö mitään, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.
oletko oikeasti sitä mieltä että koliikki johtuu äidin stressistä? Miten sitten selität sen että meidän lapsen koliikki loppui kuin seinään kun löytyi oikea erikoiskorvike?
Tuttavapiirissäsi on koliikkivauvoja ollut vain stressaantuneilla äideillä, onko käynyt pienessä mielessäsi että ehkä äiti on ollut stressaantunut vähistä yöunista, sekun on helvetin väsyttävää jos lapsi itkee yötkin.
Mene itseesi, eikö edes hävetä?
mutta olen kyllä hieman samoilla linjoilla edellisen kanssa, joka ihmettelee pieniä ikäeroja. Omassa tuttavapiirissäni on koliikkivauva ollut aina vain stressaantuneilla äideillä. Voi olla stressaantunut vaikkei sitä itselleen edes myönnä. Jos äiti on liian kovilla se väkisinkin heijastuu lapseen. Jos äiti kokee lapsen taakaksi jne.
Ei minulla ole mitään neuvoja, mutta jos olisin sinä, yrittäisin helpottaa kaikin mahdollisin tavoin omaa elämääni ja hyväksyä, etten jaksa enkä osaa enkä riitä. Se voisi rauhoittaa minua ja sitä kautta lastakin.
Puhun vain omasta tuttavapiiristäni, missä tämä teoria on ainakin pätenyt. Enkä näytä olevan ainoa niin ajatteleva. Viimeksi teoria tuli toteen näytetyksi syksyllä kun siskokset, joista molemmat hyviä ystäviäni, saivat lapset. Toisella seesteinen elämäntilanne, kauan odotettu ja tyytyväinen lapsi, toisella huono parisuhde ja lapsi ei-toivottu koliikkivauva. Puhuimmekin kolmistaan monesti syksyn aikana, että tässä se nyt nähdään: stressi synnyttää koliikkivauvoja. Aukoton teoria tämä tuskin on, mutta kyllä asiassa perää on, että rauhallinen äiti ja rauhallinen vauva.
Niitä ainakin kokeilen, jos niistä olisi apua.
Sinulle, joka totesit, että on vaan jaksettava, niin kävikö mielessäs, että kun tarpeeks kauan valvoo, niin väsyneenä saattaa käydä tapaturmia. Välillä kun vauva itkee eikä se meinaa millään loppua niin on mielessä käynyt se ravistaminenkin, onneks vielä oon pystynyt olemaan niin tekemättä, en halua ajatella ees seurauksia. Neuvolasta ei apua heru. Viimeks ehdottivat uusiks perhetyöntekijää, mutta ei kiitos enää sitä jutustelua, en kaipaa sitä vaan apua lasten hoitoon. Mieskin kyllä löytyy, mutta mies on nämä viime kuukaudet tehnyt pitkää päivää, monesti on 12tuntia töissä, niin en kyllä sit enää kehtaa pyytää valvomaan vauvan kanssa. Oma-alotteisesti kyllä viikonlopulla vie kaksoset ulos tai käyvät mummolassa tmv. ja tuollon saatan hetken saada jopa nukuttua.
Selvitin tuota hoitaja-asiaa eikä meillä ole siltikään siihen varaa, vaikka saiskin avustusta maksuun. Muuten olisi, mutta jouduimme ottamaan lisälainaa kun meidän talossa huomattiin olevan hometta ja siellä on remppa vielä kesken ja toistaseks asutaan vuokralla.
Niin ja vaikka meidän kolmas ei ollut toivottu, niin olin kyllä onnellinen vauvasta enkä mielestäni stressannut, siis kun joku epäili, että vauvan itku johtuis minun stressistäni.
Keliakia on testattu (vaikka on käsittääkseni harvinainen näin pienellä) eikä sitäkään ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kaikki jotka suinkin kykenevät, ilmoittautuvat ja jeesaavat ettei äidillä pää hajoa!
Eli joku ulkoilemaan parkujan kanssa.
Jos olet Helsingissä alueella Töölö Munnkivuori Meilahti Ruskeasuo voin yrittää auttaa välillä.
(Omalla laspellani oli koliikki tai mikä lie ja huusi 8kk putkeen joten tiedän miten hirveää tuollainen on, otan todella osaa!!!)
Nyt kaikki jotka suinkin kykenevät, ilmoittautuvat ja jeesaavat ettei äidillä pää hajoa!
Eli joku ulkoilemaan parkujan kanssa.
Jos olet Helsingissä alueella Töölö Munnkivuori Meilahti Ruskeasuo voin yrittää auttaa välillä.
(Omalla laspellani oli koliikki tai mikä lie ja huusi 8kk putkeen joten tiedän miten hirveää tuollainen on, otan todella osaa!!!)
Voin lähteä mukaan auttamaan, jos asut jossain helsingissä. Itsellä 4,5kk tyttö, ja todella ymmärrän miten joskus hermo kiristyy. Voin lähteä vauvan ulkoiluttajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermostua loin 3 kuukauden valvomisen jälkeen.
Minulla auttoi maitotuotteiden lopettaminen ja kahvilakko totaalisesti. En tiedä, oliko syy noissa, mutta itku loppui kuin seinään kun nämä lopetin.
mutta olen kyllä hieman samoilla linjoilla edellisen kanssa, joka ihmettelee pieniä ikäeroja. Omassa tuttavapiirissäni on koliikkivauva ollut aina vain stressaantuneilla äideillä. Voi olla stressaantunut vaikkei sitä itselleen edes myönnä. Jos äiti on liian kovilla se väkisinkin heijastuu lapseen. Jos äiti kokee lapsen taakaksi jne.
Ei minulla ole mitään neuvoja, mutta jos olisin sinä, yrittäisin helpottaa kaikin mahdollisin tavoin omaa elämääni ja hyväksyä, etten jaksa enkä osaa enkä riitä. Se voisi rauhoittaa minua ja sitä kautta lastakin.
kun laitoin imurin päälle tai föönasin hiuksia. Veteli sikeitä imurin huristessa ja föönin suhistessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hermostua loin 3 kuukauden valvomisen jälkeen.
Minulla auttoi maitotuotteiden lopettaminen ja kahvilakko totaalisesti. En tiedä, oliko syy noissa, mutta itku loppui kuin seinään kun nämä lopetin.
mutta olen kyllä hieman samoilla linjoilla edellisen kanssa, joka ihmettelee pieniä ikäeroja. Omassa tuttavapiirissäni on koliikkivauva ollut aina vain stressaantuneilla äideillä. Voi olla stressaantunut vaikkei sitä itselleen edes myönnä. Jos äiti on liian kovilla se väkisinkin heijastuu lapseen. Jos äiti kokee lapsen taakaksi jne.
Ei minulla ole mitään neuvoja, mutta jos olisin sinä, yrittäisin helpottaa kaikin mahdollisin tavoin omaa elämääni ja hyväksyä, etten jaksa enkä osaa enkä riitä. Se voisi rauhoittaa minua ja sitä kautta lastakin.
Eihän teillä ole vauvalla ollut koliikki, jos huudolle on löytynyt syy???
Itselläni oli masennus ja lapsi nukkui kuin unelma. Ja nukkuu edelleen eli en ihan allekirjoita tuota väitettä, että johtuisi äidistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä neidillä sanottiin aluksi olevan koliikkia, näin sanoi tk-lääkäri, mutta sitten (täältä kyseltyäni neuvoja) hakeuduimme yksityiselle ja tytöllä todettiin refluksi ja epäiltiin allergioita. Käytiin allergiatesteissä, joissa ei näkynyt mitään, mutta siltikään neidille ei sopinut neocate tai muukaan erityiskorvike ja saimme neidin oireettomaksi tiukalla imetysdieetillä. Meidän neiti on nyt 5kk ja isommat 1v 5kk ja 3v 3kk.
Meillä isommat alotti pph:lla kun nuorimmat oli 1v 3kk, itsestä se tuntui pahalta, mutta lapset ovat viihtyneet hoidossa hyvin. Ovat yhä hoidossa, koska minulla on edelleen univelkaa.
Minä suosittelen siis kyllä testaamaan aika tiukkaakin imetysdieettiä, koska siitä voi oikeasti olla apua. Minä kävin ensin ravitsemusterapeutilla, jotta tiesin miten paljon täytyy syödä jne.
Äläkä tunne syyllisyyttä lasten hoitoon menosta, se on heidän parhaaksi, jotta sinä saat levätä eikä tapahdu mitään pahaa.
oletko oikeasti sitä mieltä että koliikki johtuu äidin stressistä? Miten sitten selität sen että meidän lapsen koliikki loppui kuin seinään kun löytyi oikea erikoiskorvike?
Tuttavapiirissäsi on koliikkivauvoja ollut vain stressaantuneilla äideillä, onko käynyt pienessä mielessäsi että ehkä äiti on ollut stressaantunut vähistä yöunista, sekun on helvetin väsyttävää jos lapsi itkee yötkin.
Mene itseesi, eikö edes hävetä?