Lue keskustelun säännöt.
Miten pitkään koliikki voi pahimmillaan kestää? Ihan poikki jo nyt...
17.02.2010 |
Meillä on kaksoset 1v 5kk ja vauva kohta 4kk ja on ollut itkuinen syntymästään saakka. Lähes kaiken hereillä oloaikansa itkee tai itkisi, mutta kun kantaa sylissä ja on koko ajan liikkeessä niin on hiljaa, mutta jos liike pysähtyy niin itku alkaa välittömästi. Yleensä nukkuukin vain liikkeessä ja mieluiten sylissä, joskus harvoin saattaa nukahtaa koliikkikeinuun tai sitteriin. Sitteriä pitää kyllä koko ajan heilutella.
Ennen vauvaa kaksoset nukkuivat jo suurimmaksi osaksi yöt, mutta nyt vauvan jälkeen heidänkin unet ovat muuttuneet repaleisiksi ja nyt alkaa tämä väsymys olla liikaa.
Vauva on käytetty allergiatesteissä, joissa ei mitään löytynyt, ei ole refluksia ja vaikkei allergioita löytynyt niin olin tiukalla imetysdieetillä, josta ei ollut apua. Kokeiltiin lääkärin suosituksesta erityiskorvikkeita, mutta nekään ei ole tuoneet helpotusta vaan itku sen kun jatkuu ja oma pää hajoaa kohta totaalisesti.
Puhuin neuvolassa reilun kuukauden jälkeen, että kun alkaa olla voimat lopussa, tarjosivat perhetyöntekijää ja jonkin aikaa kävi meillä ja oli muutaman tunnin, mutten saanut sitä kaipaamaani apua vaan tuo perhetyöntekijä vaan jutteli kanssani sen pari kolme tuntia vaikka neuvolassa nimenomaan sanoin, että tarvitsen apua lasten hoidossa enkä mitään keskusteluapua. Lopulta sanoin, etten enää tarvitse perhetyöntekijää kun hänen jutut alko mennä siihen suuntaan, että minä olen huono äiti jne.
Nyt on sitten parhaansa mukaan auttanut lähipiiri sekä mies, jotta saisin välillä nukkua, mutta vähäistä se uni siltikin on.
Reilu kuukausi sitten teimme vaikean päätöksen ja päätimme hakea kaksosille hoitopaikkaa, sillon saisin ees parina päivänä ottaa vähän rennommin, mutta saimme tiedon, että kaksoset saavat aikaisintaan 2kk päästä paikan eli nyt siis noin 3viikon päästä mahdollisesti. Sinnekin tuntuu olevan ikuisuus ja toisaalta ahdistaa laittaa noin pieniä hoitoon, mutta näinkään en enää kauaa jaksa.
Koliikkiin olemme kokeilleet kaikkea, vyöhyketerapiaa ym, josta muut ovat kertoneet saaneet apua ainakin vähän, mutta meillä ei niillä ole ollut mitään vaikutusta.
Kommentit (53)
21/53
|
17.02.2010 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
heru kun tehtaillaan lapsia noin pienillä ikäeroilla tai sitten näitä hups-vahinkoja kun ei osata käyttää ehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen kyllä hieman samoilla linjoilla edellisen kanssa, joka ihmettelee pieniä ikäeroja. Omassa tuttavapiirissäni on koliikkivauva ollut aina vain stressaantuneilla äideillä. Voi olla stressaantunut vaikkei sitä itselleen edes myönnä. Jos äiti on liian kovilla se väkisinkin heijastuu lapseen. Jos äiti kokee lapsen taakaksi jne.
Ei minulla ole mitään neuvoja, mutta jos olisin sinä, yrittäisin helpottaa kaikin mahdollisin tavoin omaa elämääni ja hyväksyä, etten jaksa enkä osaa enkä riitä. Se voisi rauhoittaa minua ja sitä kautta lastakin.
heijastaa äidin mielentilaa, vaikka äiti ei aina sitä tajuaisikaan...
Meillä oli helppo, rauhallinen vauva, joka nukkui hyvin ja kun tätä neuvolassa aina ihmettelin, niin terkkari totesi, että "kun vanhemmatkin ovat rauhallisia, niin lapsikin on rauhallinen". Omassa tuttavapiirissäni on ollut yksi koliikkivauva, jonka äiti oli jo raskausaikana kireä kuin viulunkieli ja hermoilu ja stressaus jatkuivat heti lapsen synnyttyä...
mutta olen kyllä hieman samoilla linjoilla edellisen kanssa, joka ihmettelee pieniä ikäeroja. Omassa tuttavapiirissäni on koliikkivauva ollut aina vain stressaantuneilla äideillä. Voi olla stressaantunut vaikkei sitä itselleen edes myönnä. Jos äiti on liian kovilla se väkisinkin heijastuu lapseen. Jos äiti kokee lapsen taakaksi jne.
Ei minulla ole mitään neuvoja, mutta jos olisin sinä, yrittäisin helpottaa kaikin mahdollisin tavoin omaa elämääni ja hyväksyä, etten jaksa enkä osaa enkä riitä. Se voisi rauhoittaa minua ja sitä kautta lastakin.
... esikoiseni ollessa koliikkivauva, että joillakin se kestää jopa 8kk:n ikään asti. Toivotaan, ettei teillä niin kauaa... Meillä muuten auttoi, kun syötin vauvalle soseutettuna mustikkaa. Rauhoitti mahaa. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta olen kyllä hieman samoilla linjoilla edellisen kanssa, joka ihmettelee pieniä ikäeroja. Omassa tuttavapiirissäni on koliikkivauva ollut aina vain stressaantuneilla äideillä. Voi olla stressaantunut vaikkei sitä itselleen edes myönnä. Jos äiti on liian kovilla se väkisinkin heijastuu lapseen. Jos äiti kokee lapsen taakaksi jne.
Ei minulla ole mitään neuvoja, mutta jos olisin sinä, yrittäisin helpottaa kaikin mahdollisin tavoin omaa elämääni ja hyväksyä, etten jaksa enkä osaa enkä riitä. Se voisi rauhoittaa minua ja sitä kautta lastakin.
Meillä oli aluksi mielestämme tosi helppo vauva ja molemmista lapsen kanssa oli rentoa olla. Sitten vauvalla alkoi yhtäkkiä koliikki.
Eli teoriasi on, että olin ensimmäiset viikot rentoutunut ja kaikki oli helppoa ja sitten yhtäkkiä minulle iski aivan tyhjästä järjetön stressi, jota lapsi alkoi huutamaan.
Sitten kun olin väsynyt lapsen huutoon ja unenpuutteeseen, muutuin taas yhtäkkiä ei-stressaantuneeksi enkä ollutkaan enää kovilla ja lapsi vähensi huutamista?
Jopas oli mielenkiintoinen teoria. Vai voisiko olla niin päin, että äiti on stressaantunut ja kovilla, koska lapsella on koliikki?
Lopeta kahvinjuonti, toimi ainakin meillä :)
Ja meillä tämä kolmas sai alkunsa minipillereistä huolimatta, mutta yhdessä päätimme pitää vauvan, vaikkei ollutkaan suunniteltu. Ja kyllä tiesin, että vauva voi olla vaikea tai koliikkivauva jne, mutta oletin myös, että apua saisi hivenen helpommin. Mutta näköään se menee niin, että jos ei ole varaa palkata hoitajaa kotiin niin sitten on pärjättävä omillaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eka lapseni oli maailman rauhallisin lapsi, itki ehkä minuutin päivässä ja oli tyytyväinen kaikkeen. Toinen lapsi syntyi 1½ vuotta myöhemmin, mikä oli liian aikaisin! Valvoin, väsyin ja pieni vauva huomasi sen. Itkeskeli paljon ja tarvitsi kanniskelua monta kuukautta. Vahingosta viisastuneena kolmas lapsi tuli vasta kun keskimmäinen oli jo isompi, ja kas - taas syntyi täysin tyytyväinen vauva.
mä oon kyllä ihan sun puolella... helppohan ihmisten on sanoa joilla ei ole koliikkivauvaa ollut.. itsellä nyt 7 viikon ikäinen huutaja ja MÄ olen myös ihan loppu vaikka toiset lapset on jo 6v ja 3v ja joka päivä tarhassa klo 8-15. Mekin ollaan kokeiltu ties mitä... nyt apu tuntu löytyvän emäsjauheesta. Aikuiselle sitä laitetaan teelusikallinen veteen ja me teimme sellaisen annoksen ja siitä valmiista juomasekoituksesta teelusikallinen vauvalle... ei auta samantien mutta muutamassa päivässä tuo aiemmin kerran viikossa kakkaava huutaja alkoi vääntää torttuja jopa 3 kertaa päivässä ja koliikkihuutoa on ollut tosi vähän... kannattaa kokeilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas oli mielenkiintoinen teoria. Vai voisiko olla niin päin, että äiti on stressaantunut ja kovilla, koska lapsella on koliikki?
sellaista, joka oli lapsesta stressaantunut jo ennen synnytystä. Lapsi on ollut ei-toivottu tai äiti muutenkaan kovin suurella riemulla ole odottanut lasta.
Kyse on vauvan temperamentista. Toiset vaan kiihtyy helpommin kuin toiset ja rauhottuvat hitaammin. Ei siinä äidin stressit paljon auta :)
Ihanaa kuitenkin kun neuvolan täti kehui että _sun_ ansiosta lapsi on rauhallinen, toki se mieltä hivelee kun sanotaan että olet tehnyt oikein :) Vaikka _sun_ ansiota saattaa olla geenit. Tai sitten ne tuli isältä.
Mutta ap: ihan turhaan olet saanut lokaa niskaa pienistä ikäeroista. Se on teidän tilanne nyt, ja siihen teidän on apua ja sympatiaa saatava. Toivottavasti jaksat ensin siihen että kaksoset pääsevät hoitoon, se on ihan hyvä ratkaisu nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähän myötätuntoa ap:lle, kiitos.
Tilanne kuulostaa todella raskaalta. Itse olen kanniskellut huutavaa esikoista ja rankkaa oli sekin.
Meillä syyksi paljastui maitoallergia, suolioireinen sellainen eli ei näy missään testeissä. Vasta kun n. 10 pv välttämisdiettiä oli takana, alkoi lapsi rauhoittua. Muutoinkin on kyllä ollut vatsavaivainen eli tuo suolioireinen allergia ja muutoin herkkä suolisto tuntuvat kulkevan käsi kädessä.
Jos olet kokeillut dieettejä riittävän kauan ja lipsumatta, niin vielä yksi mahdollisuus tulisi mieleeni eli keliakia. Sehän löytyy labrakokeella. Onko sen mahdollisuutta selvitetty?
Mutta näköään se menee niin, että jos ei ole varaa palkata hoitajaa kotiin niin sitten on pärjättävä omillaan.ap
Tiesithän että sulla on mahdollisuus palkata yksityisen kotihoidon tuella hoitaja kaksosille? Se on tietty summa kuussa, ei ole pakko olla kokoaikaista hoitoa. Sillä summalla saisit varmasti muutaman päivän kuussa lapsille hoitoa ja itsellesi lepoaikaa. Parasta olisi jos joku muu äitiyslomalainen, jolla myös isompia kotihoidossa tulisi kimppaan sun kanssa, ja palkkaisitte hoitajan teille vuoropäiviksi tai jotain.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kokeileppa fenkolivettä, kaiketi nykyään nimellä fenkolitee, ja sitä annetaan vauvalle.
Aikoinaan meidän koliikkipojalla tuo fenkolivesi auttoi, silloin sitä sai apteekeista nyt en kyllä tiedä mistä ?luontaistuotekauppa?.
Ja myöskin kokeiltiin kaikki hieronnoista, maidottomuuteen. Tuo toi helpotuksen.
Ja niille jotka puhuvat lyhyestä ikäerosta ja "ei osata ehkäistä" No joskus ne lapset tulee ehkäisystä huolimatta. Vai ettekö muka ole kuuleet, kierukkalapsista. pilelrilapsista jne.
Minä itse olen tällainen kierukkakädessä syntynyt, ja itse olen saanut 2 lasta ehkäisystä huolimatta. Tuttavani on tullut raskaaksi sterilisaation jälkeen jne...
sellaista, joka oli lapsesta stressaantunut jo ennen synnytystä. Lapsi on ollut ei-toivottu tai äiti muutenkaan kovin suurella riemulla ole odottanut lasta.
Meillä oli kyllä ihan yhdessä toivottu lapsi ja ilolla odotimme lasta ilman kummempia stressailuita lapsesta tai parisuhteeta tms.
t. 10
tai jos päättää pitää vauvan niin silloin sitä vaan on jaksettava! Valintakysymys!
tai jos päättää pitää vauvan niin silloin sitä vaan on jaksettava! Valintakysymys!
tai jos päättää pitää vauvan niin silloin sitä vaan on jaksettava! Valintakysymys!
Taitaa olla omassa elämässä jotain pahasti vialla, kun pitää yrittää syyllisyyttä toisten niskaan kasata!
Ei kannata täältä kenenkään hakea sympatiaa, tulee vaan pahempi mieli!
Minäkin olin ennen sitä mieltä, että vauvan "vointi" heijastaa äidin mielentilaa. Ekan vauvan kanssa olin niin ylpeä, kun oli tyytyväinen vauva, joka ei juuri koskaan itkenyt. Th:n hommissa taisin sanoa juuri tuollaisen kommentin kuin jonkun th oli ed.teksteissäkin sanonut. Kun toinen syntyi, (ikäerolla 3,5 vuotta), olin lähes varma, että minun varmuudellani ja vauvanhoitotaidoilla tämäkin vauva on tyytyväinen. Mutta kuinkas kävikään; vauvalla oli koliikki heti ekasta yöstä lähtien ja myöhemmin puhkes allergiat, joiden vuoksi valvoi öitään.
Kyllä siinä entiset luulot ja iloinen mieli vauvan syntymästä karisivat aika nopeesti. Huomasin, että ei kaikkeen voi itse vaikuttaa, vaikka kuinka niin uskoisi ja haluaisi. Vauvoilla on erilaisia tempperamentteja ja mm.allergioita. Toivonpa teillekin "kaikkitietävät tosikot" tällaista valaistusta.
Ap:lle voimia kauheasti. Älä hae täältä lohdutusta. Harmi, kun kaksosten hoitoon pääseminen kesti noin kauan. Voisitko palkata Mannerheimin lastensuojeliitolta lastenhoitajaa avuksesi jonain päivinä? Voithan ottaa kaksoset pois hoidosta, kun/jos tilanne vuavan kanssa myöhemmin helpottaa. Tosin voit olla väsynyt aika kauan tuollaisen kokemuksen ja äärirajoille venymisen jälkeen, joten levähtäminen voi olla tarpeen myöhemminkin, vaikka vauvan vointi helpottaisi.
Ota kaikki apu vastaan mitä vain saat. Se kantaa pitkälle ja jaksat olla hyvä äiti myöhemminkin. Älä kuuntele marttyyriäitien neuvoja, niiden avulla saat itsellesi vain mielenterveysongelmia ;)
Terv. entinen kaikkitietävä äiti ja terveydenhoitaja :D