Eikö kaikki lue lapselle iltasatua?
Mulla tuli sukulaisen kanssa puhetta lapsen iltasaduista. Kerroin, että meillä tyttö 3v kuuntelisi vaikka 50 kirjaa ennen nukkumaanmenoa, mutta luetaan vain 3.
Sukulainen hämmästyi ja totesi, että heillä ei lueta lapsille kirjoja ollenkaan, kun lukeminen on vanhempien mielestä tylsää.
Siis eikö kaikki lue iltasatuja? Olen luullut, että se on ihan normijuttu, mutta näemmä ei sitten olekaan.
Meillä jo ihan sylivauvoille näytetään kirjoja, tietysti vauvoille sunnattuja. Kaksivuotiaasta lähtien myös luetaan.
Kommentit (27)
vaikka ne 50 iltasatua mutta poikani 1.5v ei jaksa (vielä?) kuunnella tai katsoa kymmentä sekuntia kauempaa enää väsyneenä. Päivisin sitten jaksaa enemmän
illalla rauhoitutaan ja halitaan hetki, ei tarinoita eikä satuja.
Muuten on luettu todella paljon, luettu kasoittain kirjoja. Nykyisin vain hyvin harvoin kun lapsi haluaa lukea itse - ja se onkin lempipuuhaa, lukee kasoittain kirjoja =)
Nukkumaan meno tapahtuu ilman pitkiä rituaaleja. Halit ja hei hei yötä toivotukset ja sitten peiton alle. Niin meillä on toimittu jo vuosia.
Lukemista se ei kuitenkaan estä. Luetaan silloin kun on kaikki hereillä. Poika on jo 9v ja vieläkin nauttii yhteisistä lukuhetkistä. Tällä hetkellä kesken on Maameren tarinat.
illalla rauhoitutaan ja halitaan hetki, ei tarinoita eikä satuja.
Muuten on luettu todella paljon, luettu kasoittain kirjoja. Nykyisin vain hyvin harvoin kun lapsi haluaa lukea itse - ja se onkin lempipuuhaa, lukee kasoittain kirjoja =)
Jos illalla ruvetaan tarinoimaan, ei uni varmasti tule tuntiin pariin. Ja sitten kun tulee, niin tulee painajaisetkin tai muuten levoton uni. Parempi meillä siis pitää kirjat päivän viihdykkeenä ja illat tosiaan rauhoitutaan: laulellaan, halitaan, kerrataan päivän tapahtumia. Ei kai se niin hirveältä kuulosta? ;)
Ollaan luettu siitä saakka, kun lapsi oli 6kk.
Lapsi osaa kyllä mainiosti lukea itsekin, mutta meistä vanhemmistakin on kiva lukea. :) Mä luen lapselle (taas) Harry Pottereita ja isänsä lukee Linnunradan käsikirja liftareille-trilogian kuudetta osaa. :D
pienemmille (pojat 6 ja 4), tyttö (9) tulee vielä joskus kuuntelemaan, vaikka lukee jo omia kirjojaan omassa huoneessaan. Luin ääneen myös odottaessani. :)
Miehen kanssa luetaan toisillemme silloin tällöin myös ääneen, lähinnä novelleja. Rentouttavaa, rauhoittavaa ja lähentävää.
meillä niitä luetaan pinoittain, mutta iltaisin kerrotaan tarinoita joissa kerrataan päivän tapahtumia ja lasten mietteet ja kaikki päivällä mietityttäneet asiat tulee samalla juteltua kun lapset ovat jo rauhoittuneet.