Lue keskustelun säännöt.
Taas riitaa miehen lapsesta.
16.02.2010 |
Miehellä lapsi, joka täyttää kohta 18 v. Käyttäytyy sikamaisesti muita ihmisiä kohtaan. Siis todella törkeesti.
Minä aikoinaan yritin ja yritin ja yritin ja sitten en enää jaksanut yrittää. Ilmoitin, että en halua olla lapsen kanssa tekemisissä muta isä tavatkoon lasta niin paljon kuin haluaa. Minulla on mieheni vanhempien ja siskon sekä veljeni ja kälyni tuki päätökselle. He ovat nähneet ja kuulleet riittävästi näitä tilanteita.
Mieheni ei saa lapseen otetta ja on aivan tossu tuon lapsen käsittelyssä. Ja lapsi käyttää tuon sumeilematta hyväkseen ja kertoo aina sopivasti jollekin, että nyt on isää ikävä ja isä pomppii. Lapsi on manipuloinnin mestari. Anoppi ei voi kuin pyöritellä päätään millaisia viestejä hän saa lapsenlapseltaan mutta isä on täysin sokea.
Joka kerta isä saa paskaa niskaansa tapaamisissa ja on todella surullinen mutta sama peli jatkuu.
Isä menossa torstaina tapaamaan lasta ja oli taas kuullut serkultaan kuinka lapsella on ikävä. Tiedän jo nyt, että mieheni tulee taas kyyneleet silmissä kotiin. Hän ei suostu näkemään lapsessaan mitään "vikaa" tai oikeammin lapsen käytöksessä.
Tuon ikäinen lapsi kuitenkin jo tietää, milloin loukkaa ja milloin ei. Mielestäni tuo lapsi on jo lähes aikuinen siltä osin, että osaa leikkiä kyllä toisen tunteilla.
Millä saan mieheni silmät avautumaan, että lapsen käytös on ongelmaista ja siihen pitää puuttua? Lapsen äiti on lapsen tossun alla ihan kokonaan.
Kommentit (61)
Hakee selkeästi rajoja ja rakkautta. Antamasi esimerkit eivät niinkään viittaa manipulointiin vaan melko normaaliin teiniin, jolla on paha olla ja joka yrittää testata rajoja läheisten kanssa, testaa myös välittämisen tasoa. 18v ei yhdessä yössä kasva aikuiseksi, ei varsinkaan jos oma elämä on hieman epätasaisella pohjalla. Vaikka moni 18v asuu jos yksin niin se ei tee 18 vuotiaista aikuisia =)
Ja pidän todella outona, että isä asettaa harrastuksensa isänpäivänä oman lapsensa edelle. Oletko aivan oikeasti sitä mieltä, että tytön olisi pitänyt siirtää muiden kanssa sovittu aikataulu isänsä harrastuksen takia. Ymmärrän tytön reaktion täysin, outoa käytöstä isältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen ymmärsin, että tyttö "pyörittää isäänsä, miten tahtoo", isän pitäisi luonnollisesti tajuta tämä, mutta hän varmaan potee huonoa omaatuntoa ja antaa periksi kaikessa, mikä ei ole hyväksi tytölle.
Lapset oppivat tuon toimintatavan hyvin äkkiä.
Tuli mieleen, että onko tyttö isästään mustasukkainen isän muille lapsille, mikäli sellaisia on? Sekin voisi aiheuttaa rajojen hakemista eri keinoin. Jos ei saa isän rakkautta hyvällä, ottaa sen sit pahalla -- haukkuu.
Hyvä, että tyttö lukee, se lienee myös hänen harrastuksensa. Kirjoituksista ei ainakaan käynyt ilmi mitään hälyyttävää.
Kaikki eivät urheile, eivätkä varmasti ala urheilemaan, jos heitä käskee ja asiasta jankuttaa.
Isä itkeköön rauhassa, jos kerran antaa tytön pahoittaa mielensä kerta toisensa jälkeen. Luulisi vähemmästäkin oppivan.
Isälle tekisi hyvää keskustella asiantuntijan kanssa.
Jos tytön äitikin on menettänyt otteensa ja antaa tytön pompottaa itseään, tytöllä ei ole ketään aikuista, johon luottaa, joka antaa rajat.
Mun käsittääkseni aiemmissa viesteissä vähän pelkäsit, että miehesi ei kohta enää "jaksa". Ja surit sitä, että hän on tytön tapaamisen jälkeen surullinen. Aivan kuin miehesikin olisi lapsi, jota täytyy suojella.
Jotain apua se tyttö varmaan tarvitsisi, ilmeisesti kummastakaan vanhemmasta ei ole oikein ollut kasvattajaksi, eikä tytön elämä ehkä ole ollut hääviä. Hylkääminen ei paranna tilannetta.
En tajua, miten alaikäisen kanssa oleminen voi olla niin uhkaavaa terveen (?) aikuisen mielenterveydelle, ettei voi enää olla tekemisissä hänen kanssaan.
Kaikkea hyvää joka tapauksessa, ja yritä hyvä ihminen mennä itseesi, miettiä, miten voisit itse toimia rakentavammin, ja yritä tukea miestäsi äläkä vain jumitu siihen, että tyttö on hirviö. Kuten tunnut ajattelevan.
ettet kestänyt normaalia teiniangstia.
Kyllä teineille kuuluu kyetä laittamaan kuri ja rajat rakkaudella. Teidän kuuluu olla läsnä lastenne ja nuortenne elämässä niin, että he pystyvät ponnistamaan rakentamanne perheen alustalta maailmaan. t. 17
kuin mieheni lapsi. Ja todellakin mentiin jo niin rajalle. En tehnyt päätöstä yhdessä yössä enkä piruillakseni vaan oman terveyteni tähden ja sen tajuavat ja ymmrätävät kaikki ne, jotka näkivät näitä tilanteita ja tietävät asioista.
ap
selkeästi yrität nyt etsiä ongelmia tai merkkejä niistä, alleviivaat turhat voimakkaasti pieniä tapahtumia.
Kuten joku aiempi kirjoitti: sinun ei tarvitse pitää tytöstä, mutta anna isän silti pitää ja rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nätisti. Kummipoikani oli muuten 8 vuotias tuolloin eli ei ihan pikkupoika.
Olet oikeassa, tällä hetkellä en pidä tytöstä mutta se johtuu hänen käytöksestään. Minulla ei alun alkaen ollut mitään häntä vastaan ja olihan hän meillä ja kun vaikeuksia ja ongelmia tuli, en koskaan ole hänelle ärähtänyt tai muuten käyttäytynyt ilkeästi. Olen ihan totta nielaissut jokaisen loukkauksen nöyränä. Inhoan riitelyä ja tappelua ja siksi vältä sitä viimeiseen asti. Tästä johtuen minua ahdistaa kun tämä aihe johtaa mieheni kanssa aina jonkin asteiseen tappeluun.
Mieheni saa ilman muuta pitää ja rakastaa lastaan tai mielestäni niin pitääkin olla. Huolestuisin lisää ellei hän pitäisi ja rakastaisi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä myös omia kokemuksia miehen lapsesta.
Esim. ilmoitti ensin, ettei meidän yhteiset lapset saa osallistua hänen yo-juhliinsa. OK. Sitten ei edes isä yksin saanut osallistua koulun juhlaan, vaan sai vasta pari päivää myöhemmin mennä ex:n luo kahville.
Muitakin esimerkkejä olisi, mutta en nyt jaksa kertoa niistä. Tuntuu suoraan sanottuna, että on näitä pikku prinsessoja, jotka ovat äärimmäisen mustasukkaisia isän uusperheen lapsille vaikka miten antaisi huomiota. (uusperheemme lapset ovat onneksi ihan eri kaliiperia, esim. vanhempi lapsista antoi ystävänpäivänä nuoremmalle sisarukselleen päiväkodissa tehdyn yp-kortin :)
jotka on niin paljon parempia kun miehen lapsi, heippa, mene tekemään oma avaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meillä myös omia kokemuksia miehen lapsesta.
Esim. ilmoitti ensin, ettei meidän yhteiset lapset saa osallistua hänen yo-juhliinsa. OK. Sitten ei edes isä yksin saanut osallistua koulun juhlaan, vaan sai vasta pari päivää myöhemmin mennä ex:n luo kahville.
Muitakin esimerkkejä olisi, mutta en nyt jaksa kertoa niistä. Tuntuu suoraan sanottuna, että on näitä pikku prinsessoja, jotka ovat äärimmäisen mustasukkaisia isän uusperheen lapsille vaikka miten antaisi huomiota. (uusperheemme lapset ovat onneksi ihan eri kaliiperia, esim. vanhempi lapsista antoi ystävänpäivänä nuoremmalle sisarukselleen päiväkodissa tehdyn yp-kortin :)
Ei ihmekään jos miehesi lapsi ei hyväksy isän uutta perhettä kun äitipuolen asenne on niin raju että on vaölmis kirjoittamaan suoraan "uusperheemme lapset ovat onneksi ihan eri kaliiperia"
1. Miten vvoit sanoa että joku lapsista on ihan eri kaliiperia kuin toinen? Tuohan on aivan hirvittävän loukkaavaa.
2. Miehesi lapsi ei siis ole uusperheenne jäsen? Siihen kuuluvat siis vain sinun lapsesi ja sinun lapsesi?
Toivottavasti miehesi tajuaa miten hirveä äitipuoli sinä olet!!
nätisti. Kummipoikani oli muuten 8 vuotias tuolloin eli ei ihan pikkupoika.
Olet oikeassa, tällä hetkellä en pidä tytöstä mutta se johtuu hänen käytöksestään. Minulla ei alun alkaen ollut mitään häntä vastaan ja olihan hän meillä ja kun vaikeuksia ja ongelmia tuli, en koskaan ole hänelle ärähtänyt tai muuten käyttäytynyt ilkeästi. Olen ihan totta nielaissut jokaisen loukkauksen nöyränä. Inhoan riitelyä ja tappelua ja siksi vältä sitä viimeiseen asti. Tästä johtuen minua ahdistaa kun tämä aihe johtaa mieheni kanssa aina jonkin asteiseen tappeluun.
Mieheni saa ilman muuta pitää ja rakastaa lastaan tai mielestäni niin pitääkin olla. Huolestuisin lisää ellei hän pitäisi ja rakastaisi.
ap
Ja kuitenkin väität että tahdot miehesi pitävän lapsestaan? Uskon että tässä jää sanomatta se, että olet kylmä tytärtä kohtaan ja asetat miehesi ahtaalle etkä todellisuudessa tue häntä isyydessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi riitelisimme? Riitelemme silloin kun puhumme tyttärestä ja niistä ongelmista, joita on hänen käytöksessään. Mieheni ei suostu niitä näkemään vaikka kaikki muut ne näkevät.
Todellakin tuen häntä isyydessä enkä laita häntä ahtaalle, miksi niin tekisin?
Kyllä, olen kylmä tytärtä kohtaan ja sen vuoksi, mitä tytär on tehnyt minulle ja sen vuoksi, että en hyväksy hänen käytöstään isäänsä kohtaan. Mutta en siis tapaa tytärtä enää.
Ja sille, joka kommentoi isänpäivää. Mieheni ehdotti 4 h siirtoa tapaamiseen ja pyysi, että tyttö menisi ukin, joka asuu 10 min matkan päässä, luo aamusta ja tapaisi isän iltapäivällä ja heillä olisi ollut siis yhteistä aikaa iltapäivä ja ilta eli tapaaminen olisi ollut pidempi kuin tytön ehdottama.
ap
eikä minua kukaan hylännyt.. Jotkut teinit ovat vain vaikeampia kuin toiset..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oman harrastuksensa vuoksi ja ehdottelee siksi, että lapsen pitäisi muuttaa omaa aikatauluaan siksi.
Turha sitä on selitellä. Lapsen reaktio on hyvinkin normaali asiasta.
normaalilta murrosikäiseltä... ja kyllähän se voi jatkua hyvinkin 18 vuotiaaksi ja ylikin. Ärsyttäviähän nuo murkut on, mutta kyllä sinun ap pitäisi nyt pystyä nousemaan tuon käytöksen yläpuolelle ja olemaan aikuinen.
miehesi ja tytön viettää enemmän aikaa kahdestaan, saattaa nimittäin olla että sinun negatiivinen asenteesi takia nuo kaksi kokevat ikäänkuin olevansa puolustuskannalla sinuun nähden. Kun miehesi viettäisi aikaa kahdestaan tyttärensä kanssa, saattaisi heidän kahden välinen suhteensa alkaa normalisointua kun mukana ei ole kolmatta pyörää heitä provosoimassa pelkällä läsnäolollaan ja et itse joutuisi olemaan tulilinjalla, eiköhän miehesi silmät alkaisi silloin pikku hiljaa avautua. Eihän tuo tyttö miltään hirviöltä vaikuta kunhan isänsä vain saisi jostain hieman jämäkkyyttä tytön huonojen käytöstapojen oikaisemiseksi.
kyynelsilmissä kotiin, isä nähtävästi tuntee syyllisyyttä jostakin kun antaa lapsen pompotella itseään. Eiköhän aikuinen ihminen osaisi hoitaa asiat oman lapsensa kanssa kuntoon joten en kyllä ns äitipuolena sekaantuisi tuohon isän ja lapsen väliseen suhteeseen millään tavoin. Jos alat isän kuullen arvostella tuota lasta, ei se ainakaan paranna teidän kahden välistä suhdetta. Sinuna siis pysyisin neutraalina tyttären suhteen.
Kyllä nainen on naiselle susi.
Mun lukeman mukaan ap ei ole muuta kuin yrittänyt auttaa tyttöä.
Mutta rajansa kaikella, tuon ikäiseltä ei tarvitse niellä mitä paskaa tahansa.
Kyllä ne virheet on tehty jo paljon ennen ap:n mukaan kuvioihin tuloa.
Sanotte, että anna mihen hoitaa lapsensa ja samaan hengenvetoon sitten sanotte aivan päinvastaista. Koittakaa jo päättää mitä mieltä olette.
Ja tuo miehen harrastus, Mikä siinä niin kamalaa oli? Minkä takia se ei ole kamalaa lähilapsille, että isä on mutaman tunnin poissa isänpäivänä ja liki aikuiselle kamalaa jos tapaamista siirtää hieman myöhemmäksi. koska se ei tytön elämään mitenkään vaikuttanut. Muuten kuin, että lapsi ei olisi saanut taas pompotettua aikuisia. Lapsi varmasti tiesi tuosta menosta ja tarkoituksella halusi silloin tavata, että saa taas pompottaa.
On olemassa oikeasti kamalia äitipuolia, mutta ap ei lukemani perusteella kuulu heihin.
Ja hei oikeasti on olemassa tarkoituksella ilkeitä melkein aikuisia ihmisiä.
Minun kävi nuorta sääliksi.
Sinulla ei oikeasti ollut mitään todella pahaa sanottavaa hänestä, mutta tekstistäsi paistoi ettet pidä hänestä pätkääkään. Samoin olin käsittävinäni ettei lapsi asu teillä?
Lapsi kaipaa isäänsä mutta kapinoi hylkääjäänsä kohtaan. Hylännyt isä (sitä hän on lapselle kun ei asu tämän luona) aiheuttaa lapsessa varmasti hyvin ristiriitaisia tunteita, ja vielä jollei lasta ole kasvatettu kunnolla käsittelemään ja osoittamaan tunteitaan, tämä ei osaa osoittaa rakkauden kaipuutaan oikein vain kiukuttelee kuin kuin taapero joka ei saanutkaan itse haalaria päälleen.
Anna isälle ja lapselle enemmän aikaa. Kannusta miestäsi ottamaan yhteyttä lapseen myös silloin kuin tämä ei tee aloitetta. Vaikka kysymään kahville tai vain lähettämään kirjeen silloin tällöin. Isän kannattaisi puhua lapselleen suoraan ja kertoa että rakastaa tätä mutta lapsen käytös satuttaa isää. Lapsen käytös kuulostaa siltä että nuo asiat ovat jääneet sanomatta tai sanottu väärin.
Ja mikäli lapsi on epävarma isänsä rakkaudesta eikä osaa käsitellä tunteitaan - vanhemman ja lapsen suhde on herkkä eikä nuoren kanssa asioita korjata yhdellä kyyneleisellä keskustelulla. Se vaatii aikaa ja kertaamista ja sitä että jos lapsi koettelee isänsä rakkautta ja hyväksymistä isä ei hylkää häntä. Niin isän kuin lapsen onnen kannalta on tärkeää että isä on pitkäjänteinen, hellä, puhuu suoraan omista tunteistaan ja kysyy lapselta suoraan tämän tunteista. Ja että te aikuiset menette itseenne, mietitte tilanteen lapsen kannalta ja muistelette millaiset ihmissuhdetaidot teillä itsellänne oli 18 vuotiaina?
Ps. Esimerkki siitä miten teini ei lopettanut kummipoikasi ruuan pilkkomista? Millä sävyllä sanoitte hänelle? Väsyneellä kivahduksella? Etkö ole itse lapsena tai nuorena kovasti yrittänyt miellyttää, oli se sitten seurassa nuoremman lapsen auttamista, rauhallista kävelyä söpöä poikaa silmäillen tai kaveriporukassa jonkun "hienon" jutun tekeminen. Miltä on tuntunut ja miten olet reagoinut jos homma on mennyt jotenkin pieleen? Vanhemmat ovat ärsyyntyneesti käskeneet sinua jättämään tämän pienemmän lapsen ruuan rauhaan, oletkin kompastunut katsoessasi sitä poikaa tai hieno temppusi on epäonnistunut ja sinua seuraamaan kerääntynyt porukka nauraakin sinulle?
Kävi jo selväksi ette pidä lapsesta. Ei sinun tarvitsekaan. Anna miehen silti pitää tyttärestään.