Taas riitaa miehen lapsesta.

Miehellä lapsi, joka täyttää kohta 18 v. Käyttäytyy sikamaisesti muita ihmisiä kohtaan. Siis todella törkeesti.



Minä aikoinaan yritin ja yritin ja yritin ja sitten en enää jaksanut yrittää. Ilmoitin, että en halua olla lapsen kanssa tekemisissä muta isä tavatkoon lasta niin paljon kuin haluaa. Minulla on mieheni vanhempien ja siskon sekä veljeni ja kälyni tuki päätökselle. He ovat nähneet ja kuulleet riittävästi näitä tilanteita.



Mieheni ei saa lapseen otetta ja on aivan tossu tuon lapsen käsittelyssä. Ja lapsi käyttää tuon sumeilematta hyväkseen ja kertoo aina sopivasti jollekin, että nyt on isää ikävä ja isä pomppii. Lapsi on manipuloinnin mestari. Anoppi ei voi kuin pyöritellä päätään millaisia viestejä hän saa lapsenlapseltaan mutta isä on täysin sokea.



Joka kerta isä saa paskaa niskaansa tapaamisissa ja on todella surullinen mutta sama peli jatkuu.



Isä menossa torstaina tapaamaan lasta ja oli taas kuullut serkultaan kuinka lapsella on ikävä. Tiedän jo nyt, että mieheni tulee taas kyyneleet silmissä kotiin. Hän ei suostu näkemään lapsessaan mitään "vikaa" tai oikeammin lapsen käytöksessä.



Tuon ikäinen lapsi kuitenkin jo tietää, milloin loukkaa ja milloin ei. Mielestäni tuo lapsi on jo lähes aikuinen siltä osin, että osaa leikkiä kyllä toisen tunteilla.



Millä saan mieheni silmät avautumaan, että lapsen käytös on ongelmaista ja siihen pitää puuttua? Lapsen äiti on lapsen tossun alla ihan kokonaan.