Miten reagoit jos lapsesi saa kokeesta vain ysin?
Kommentit (28)
samoin kun tänään kun tyttö kertoi saaneensa 8,5
lapsi etsisi niihin oikeat vastaukset.
Itse kyllä muistan, kun sain todistukseeni ensimmäisen kasin. Luulin että elämäni loppuu siihen :D.
esikoisen kanssa pitäisin asiaa tavanomaisena, hyvänä numerona.
toisen kanssa lentäisin ahterilleni järkytyksestä, koska yleensä tuo 7.. ( lukihäiriöinen)
kolmosen kanssa pitäisin asiaa tavanomaisen, samoin nelosen kohdalla. Minusta 8, 9 ja 10 on loistavia numeroita. Ja Meidän lukihäiriöisen kohdalla 7 ja 8 on loistavia :)
Kasi on nykyään jo hyvä, eli jos tulee ysi olen ylpeä äiti.
JOkaisen lapsen kohdalla kannustaisin hyvästä menestyksestä. Parhaimmatkin saavat erehtyä joskus :)
Kaikkien lasten kanssa aina katsotaan kokeet läpi ja mietitään mikä olisi ollut oikea vastaus.
lapselle. En halua tytösta perfektionista ja hikipinkoa.
Pitäisikö aina kaikesta saada kymppi? eli virhe on aina pahasta. Hyi, mikä elämänasenne.
eihän se koe ihan putkeen ole mennyt jos ysi tulee. useampi virhe pitää jo olla noin huonoon arvosanaan. Ensi kerralla sitten kannattaa opiskella paremmin.
Kun itse olin ala-asteella, kymppiin ei saanut olla usein yhtään virhettä. -1 piste oli 10-, -2 9 1/2 jne. Eli jos matikan kokeessa oli yksi tehtävä kokonaan väärin, se oli 9. Itse sain koko ala-asteen 8-9, välillä kymppejä ja olin luokan paras. Ihme pinkoilua, musta seiskakin on vielä hyvä, vasta 6/5 herättäisi jonkinasteista huolestumista...
eihän se koe ihan putkeen ole mennyt jos ysi tulee. useampi virhe pitää jo olla noin huonoon arvosanaan. Ensi kerralla sitten kannattaa opiskella paremmin.
minä olin huono koulussa ja korkein numeroni matikassa taisi olla seiska. En ole kärsinyt surkeasta matikkapäästäni ja aion kannustaa lastani ja hyväksyä hänet, olipa numero sitten neljä tai kymmenen.
Ai että vaan kymppi on hyvä numero?
Mikäli ette ole provoja, valmistautukaan mielenterveysongelmiin lastenne kohdalla, jos olette tyytyväisiä pelkkiin kymppeihin.
Minusta varsinkaan pienten koululaisten kohdalla ei pidä liikaa prissata lasta. Kauhealla hiostamisella saadaan vain aikaan se, että lapsi potee anoreksiaa tai heittää kapinamielellä ihan lekkeriksi yläasteella.
TOTTA KAI lasta kannustetaan tunnolliseen koulutyöskentelyyn. Läksyjen tekoa valvotaan ainakin jollakin tavalla, kokeisiin valmistautumiseen kehotetaan, läksyjä kuulustellaan, ollaan kiinnostuneita koulunkäynnistä.
Mutta sitten sen ylitse ei aleta hiostaa. Joskus kokeista tulee hyviä numeroita, mutta välillä saa tulla huonompiakin. Jos tulee oikein huono numero, jutellaan lapsen kanssa, ymmärsikö hän koealueen asiat vai tarvitaanko kertausta.
Yläasteella voi jo sitten hiukan kannustaakin koenumeroiden nostamiseksi. Väitän silti, että kenenkään jatko-opinnot eivät kariudu siitä, jos kokeista tulee YHDEKSÄINEN.
Täällä stadissa on muotilukioita, jonne päästäkseen mukuloiden keskiarvon pitää hipoa kymppiä. Mutta oikeasti: mitä HITON väliä sillä on, kirjoittaako Mäkelänrinteen lukiosta vai jostain vähemmän trendikkäästä... pääasiahan on saada sellainen todistus, jolla pääsee opiskelemaan sellaista ainetta yliopistoon, jota haluaa, eikä siinä ole mitään merkitystä lukion nimellä!
Useimmiten ysi olisi ihan jees.
Jos kuitenkin äidinkielestä, englannista, matikasta tai historiosta napsahtaisi alle 9½, tietäisin, että joku on laiskotellut pahemman kerran ja käytäisiin vähän keskustelua.
Tyttö on siis noissa aineissa hyvä lähes ilman opetusta: kirjat tehty ohi ryhmän ja tunneilla aika kuluu sarjakuvia lukien ja omia puuhastellen. Viime englannin kokeesta sai 9- ja paljastui, ettei se ollut lukenut kokeeseen yhtään ja kirjat olivat olleet kaverille unohtuneina viimeiset 2 viikkoa. Sellaista en kyllä katsele.
9 on tytölle lähes maailmanloppu. Niin oli itsellenikin koululaisena, samoin isälleen. (Isänäsä tosin uhkasi lopettaa lukion jonkun 10- jälkeenkin pari kertaa.)
Ihan kamalan hankala siinä toisaalta on toista lohduttaa, kun tietää sen tunteen mikä kokeessa "epäonnistumisesta" (heh) saa. Erityisesti likkaa kiukuttaa jos kokee arvostelun olleen epäoikeudenmukaista.
Perfektionismi ei ole yhtään kiva piirre. Minä siitä jo olen parantunut. Mieheni kärsii siitä päivittäin (ja siinä sivussa muutkin).
ja annan siitä hyvästä viisi euroa.
puhuu, eihän kokeista anneta numeroitakaan ainakaan ekalla, monta krt ei vielä tokallakaan.
Täällä stadissa on muotilukioita, jonne päästäkseen mukuloiden keskiarvon pitää hipoa kymppiä. Mutta oikeasti: mitä HITON väliä sillä on, kirjoittaako Mäkelänrinteen lukiosta vai jostain vähemmän trendikkäästä... pääasiahan on saada sellainen todistus, jolla pääsee opiskelemaan sellaista ainetta yliopistoon, jota haluaa, eikä siinä ole mitään merkitystä lukion nimellä!
että jos lukioon pääsee sisään vain hyvällä keskiarvolla, opetus voi olla lahjakkaalle motivoivampaa. Seiska puolen lukiossa opetus kuitenkin menee niiden heikoimpien ehdoilla ja kokemus voi olla hyvälle oppilaalle turhauttava. Se, että vaaditaan ja tarjotaan enemmän voi olla hyvä juttu, jos rahkeet riittävät.
Esimerkiksi Ressussa, Norssissa ja Sykissä on kaikissa kohtuullisen kova vaatimustaso, mutta myös antoisaa opetusta, hyvät kielivalikoimat ja lisäprojekteja tarjolla.
Mäkelänrinteessä kyse tosin mun nähdäkseni ei ole tuosta, koska urheilulijalle pääsee seiskan keskiarvolla, jos sporttimeriitit riittävät, joten opetus ei voi olla yli ysin oppilaille suunnattua. Siinä kyse taitaa olla ennemminkin siitä, että keskiarvolla sisään menevä voi järjestää itsensä lukion tarjoamiin urheilujuttuihin - märskyllä on joukkueita kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa eri lajeissa ja hyvät valmennussysteemit.
Täällä stadissa on muotilukioita, jonne päästäkseen mukuloiden keskiarvon pitää hipoa kymppiä. Mutta oikeasti: mitä HITON väliä sillä on, kirjoittaako Mäkelänrinteen lukiosta vai jostain vähemmän trendikkäästä... pääasiahan on saada sellainen todistus, jolla pääsee opiskelemaan sellaista ainetta yliopistoon, jota haluaa, eikä siinä ole mitään merkitystä lukion nimellä!
että jos lukioon pääsee sisään vain hyvällä keskiarvolla, opetus voi olla lahjakkaalle motivoivampaa. Seiska puolen lukiossa opetus kuitenkin menee niiden heikoimpien ehdoilla ja kokemus voi olla hyvälle oppilaalle turhauttava. Se, että vaaditaan ja tarjotaan enemmän voi olla hyvä juttu, jos rahkeet riittävät. Esimerkiksi Ressussa, Norssissa ja Sykissä on kaikissa kohtuullisen kova vaatimustaso, mutta myös antoisaa opetusta, hyvät kielivalikoimat ja lisäprojekteja tarjolla. Mäkelänrinteessä kyse tosin mun nähdäkseni ei ole tuosta, koska urheilulijalle pääsee seiskan keskiarvolla, jos sporttimeriitit riittävät, joten opetus ei voi olla yli ysin oppilaille suunnattua. Siinä kyse taitaa olla ennemminkin siitä, että keskiarvolla sisään menevä voi järjestää itsensä lukion tarjoamiin urheilujuttuihin - märskyllä on joukkueita kansallisissa ja kansainvälisissä kisoissa eri lajeissa ja hyvät valmennussysteemit.
Eli sen sijaan, että jatkuvasti pinnistelet ja käytät joka jumalan vapaa-ajan kouluprojekteihin, voit jopa - jösses - hankkia kavereita ja harrastuksiakin!
Eli minusta koulun ei pitäisi olla edes lukioikäisellä elämän ainoa sisältö!
Kuten sanoin: lukion nimellä ei ole hitonkaan väliä. Väliä on sillä, kasvaako sen aikana tasapainoiseksi ihmiseksi, joka osaa panostaa tärkeisiin asioihin, mutta ottaa myös välillä rennommin.
Ja sillä, että saa TARPEEKSI HYVÄN päästötodistuksen ja ylioppilastodistuksen. Niilläkään ei ole niin paljon väliä kuin tuolla ensin mainitsemallani asialla, sillä useimpiin yliopistotiedekuntiin on erilliset pääsykokeet.
jos vaadit aina kymppejä.