Masentunut, työtön ja köyhä äiti vastaan työssäkäyvä, narsistinen isä
jolla varallisuuttakin ja pari lapsipuolta. Onko tässä yhtälössä mitään järkeä?
Eli erosimme kolme vuotta sitten, lapsi 7 vee, ei tunnu kärsivän viikko-viikko-systeemistä, mutta minä kärsin. olen masentunut eli en jaksa kykene pysty alkaa taisteluun huoltajuudesta enää. Milloin lapsi voi itse päättää missä asuu? Isässä on puolensa, huolestunut olen lähinnä siitä, jakautuuko lapsen persoonallisuus ikään kuin kahtia, sillä isänsä luona seistään asennossa ja ollaan tiukassa kurissa, mun luona lapsi saa olla vapaammin ja toki hänestä jaksan huolehtia aina, ainoa asia avomieheni lisäksi mikä saa mut jaksamaan. Lisäksi lapsi salailee asioita isältään, eli täällä mun luona saa pelata päivässä n. 3 h , exän luona ei yhtään. Ihme että lapsi on tervepäinen vieläkin, ja minä taas olen hajonnut kappaleiksi jo vuosia sitten eläessäni tuon narskun kanssa. Voinko mä tehdä jotain? Kiitos jos jaksoit lukea, tosin uskon saavani kakkaa niskaan ja käskyjä: Ryhdistäydy, tee jotain, hanki apua ym. Olen lääkityksellä, mutta lähinnä se auttaa mua vaan pysymään pinnalla.
Kommentit (52)
olin niin rikki, etten uskaltanut tapella yhtään. saatiin tämä viikko-viikko ja periaatteessa kaikki ok...mutta ei kuitenkaan. yhdessä vastataan ja ollaan väleissä, en uskalla muutakaan. ap (turpiin tulee muuten)
Ole iloinen, että sait noinkin paljon. Lapselle parempi tod. näk. että olisi kokonaan isällään.
isällään? Siellä ei saa rakkautta, hellyyttä, kuten täällä? ap
Et kai vaan kirjoituksillasi tarkoita, että turvaudut 7-vuotiaaseen lapseen ja kun hän lähtee isälleen, niin sinä hajoat??
Lapsen isä saattaa olla narsisti, emmehän me muut sitä ainakaan paremmin tiedä kuin sinä, mutta se, että lapsella on rajat, ei automaattisesti tee kasvuympäristöstä huonoa. Empatiakyvytön vanhempi saa aikaiseksi vahinkoa, mutta niin saa myös täysin rajoja asettamaton vanhempi. Ja minunkin silmääni tuo 3 tuntia peliaikaa päivässä kuulostaa kyllä tooodella pahalle.
Jostakin syystä sinulla on nyt huono olla, mutta kirjoittamasi perusteella syy pahoinvointiisi ei ole exä vaan sinä itse. Toivon sinulle voimia, että saat oman elämänhallintasi ja -halusi takaisin. Se on myöskin parasta, mitä voit lapsellesi antaa.
terveisin 7-vuotiaan pojan äiti, jonka ex todistetusti narsistinen
PS. Mun poika saa pelata konsolipelejä vain isänsä luona ja kaverilla, näissäkin rajoitetusti. Enkä koe olevani huono äiti.
Sinä sen sijaan olet täysin elämän ulkopuolella, sairas ja takerrut selkeästi lapsiin ja annat tehdä ihan mitä vaan vailla rajoja.
Jos te muut elätte hyvässä ja tasapainoisessa suhteessa, se ei tarkoita sitä että ne jotka eivät elä, ovat sen itse aiheuttaneet.
Narsisti mies on varmasti saanut ap:n tuntemaan itsensä sairaaksi ja hulluksi jo, niinkuin ne kaikki tekevät. Uskon ap:ta, koska tuo kuulosti niin tutulta ja ymmärrän että ei halua alistaa lastaan niinkuin isä tekee, siksi ehkä menee liiallisuuksissa toiseen suuntaan.
Olisi aika kamottavaa jos lapsi latistetaan henkisesti molemmissa paikoissa.
Mun mielestä ap 3tuntia ei ole paha peliaika jos teette muutakin, vastapainona sille että isän luona saa elää pelossa ja ilma hellyyttä.
Todella tyypillistä mt-potilaan käytöstä panna oma käytös ja ongelmat jonkun toisen syyksi.
Ap vain väittää niin. Miten yksinkertainen oikein olet?
Ja se, että mut on hajoteetu 15 vuoden suhteessa. Olen sanonut, että pärjään ihan ok, mutta olen huolissani tästä isänsä luona olemisen vaikutuksesta lapseen. ap
kertoa mikä niistä koski mun lapsen isää? ap
joka pitää natsikuria niin ei lapsi kai sinne mielellään menisi...?
Ja kyllähän narsisimi on oleellista koska OIKEA narsisti kyllä vahingoittaa lapsensa psyykeä jos saa vastata lapsen kasvatuksesta.
koska ajattelin että vuodet sellaisen miehen kanssa ovat saattaneet saada ap.n huonoon kuntoon.
Minun isäni oli/on narsisti ja niitä arpia parannellaan vieläkin terapiassa. Äitini on aivan loppu. JA narsisti on semmoinen joka sekoittaa kaikkien päät,eli vaikka tuntuu kamalalta ,sitä ei tajua mistä se johtuu ja kuvittelee että se on vain omaa syytä. Isäni piti minua sellaisissa pihdeissä koko lapsuuteni ja nuoruuteni, että oli aivan kamala olla mutta silti vaan halusin miellyttää häntä vaikka KOSKAAN, MIKÄÄN ei ollut minun tekemänäni hyvää. Aina tein väärin.
tuollainen suhde voi olla uuvuttava, niin oli itsellänikin. Vaikka erostamme on jo 8 vuotta, olen ihan uupunut hoitamaan asioita ja tekemään päätöksiä. Jokainen puhelukin eksän kanssa uuvuttaa, hänen asenteensa on niin halveksuva ja alistava ja väheksyvä.
Lapsi menee mielellään isälleen, mutta olen ajan kuluessa huomannut inhottavia asioita. Isä pakottaa pojan harrastamaan, vaikka poika ei siitä nauti (minulle uskaltaa sen sanoa). Ei uskalla viedä kokeita kuitattavaksi isälleen, tuo ne aina minulle. Isä ei ole väkivaltainen, mutta kyykyttää ja nöyryyttää lasta epäonnistumisista, pienistäkin.
Isällään ei saanut leikkiä kuin muutamalla lelulla (leluja ei saanut viedä sinne)ja niidenkin vähien paikka oli hyllyssä. Meillä taas on saanut jättää autot automatolle ja jatkaa leikkiä seuraavana päivänä.
No, yritän antaa lapselle luottamusta, rakkautta ja huolenpitoa riittävästi ja ihana lapsi onkin!
Isäänsä olen mahd. vähän yhteydessä, en vain jaksa.
kun kerran tiedät että ex on narsisti?
kertoa mikä niistä koski mun lapsen isää? ap
Aikaisemmin olit sitä mieltä, että on ja nyt et sitten taidakaan olla ihan varma.
Voi hyvä luoja sentään, toivottavasti isä saa lapsen huoltajuuden. Äiti on ihan sekaisin.
siis ap itse teet lapsen kanssa? Huolehditko hänen ruokailuistaan, harrastuksistaan, teettekö yhdessä asioita? Ja teetkö ne asiat poissaolevana, itkuisena, ilottomana, vai pirteästi ja läsnäolevasti?
joka pitää natsikuria niin ei lapsi kai sinne mielellään menisi...?
Ja kyllähän narsisimi on oleellista koska OIKEA narsisti kyllä vahingoittaa lapsensa psyykeä jos saa vastata lapsen kasvatuksesta.