Lue keskustelun säännöt.
Masentunut, työtön ja köyhä äiti vastaan työssäkäyvä, narsistinen isä
15.02.2010 |
jolla varallisuuttakin ja pari lapsipuolta. Onko tässä yhtälössä mitään järkeä?
Eli erosimme kolme vuotta sitten, lapsi 7 vee, ei tunnu kärsivän viikko-viikko-systeemistä, mutta minä kärsin. olen masentunut eli en jaksa kykene pysty alkaa taisteluun huoltajuudesta enää. Milloin lapsi voi itse päättää missä asuu? Isässä on puolensa, huolestunut olen lähinnä siitä, jakautuuko lapsen persoonallisuus ikään kuin kahtia, sillä isänsä luona seistään asennossa ja ollaan tiukassa kurissa, mun luona lapsi saa olla vapaammin ja toki hänestä jaksan huolehtia aina, ainoa asia avomieheni lisäksi mikä saa mut jaksamaan. Lisäksi lapsi salailee asioita isältään, eli täällä mun luona saa pelata päivässä n. 3 h , exän luona ei yhtään. Ihme että lapsi on tervepäinen vieläkin, ja minä taas olen hajonnut kappaleiksi jo vuosia sitten eläessäni tuon narskun kanssa. Voinko mä tehdä jotain? Kiitos jos jaksoit lukea, tosin uskon saavani kakkaa niskaan ja käskyjä: Ryhdistäydy, tee jotain, hanki apua ym. Olen lääkityksellä, mutta lähinnä se auttaa mua vaan pysymään pinnalla.
Kommentit (52)
tuo vuoroviikoin asuminen vaatii nimenomaan sen, että vanhemmilla on valmiuksia keskustella lapsen kasvatuksesta yhdessä. 3h pelaamista (jollain konsolilla???) kuulostaa mun mielestäni aivan hirvittävän isolta määrältä... jos tosiaan tuon verran pelaa joka ikinen päivä. Lähinnä mä ihmettelisin sitä, että kaiken tuon pelaamisen seurauksena lapsi on tervepäinen vieläkin. Mielestäni tuo pelaamattomuus joka toinen viikko on ihan tervettä vastapainoa tuolle tuntikausien pelaamiselle.
Miksi sinun pitäisi taistella huoltajuudesta? Jos lapsenne menee mielellään isänsä luokse, ei ongelmaa pitäisi olla, vai? Ja jos kerran olet itse niin pahasti masentunut, että lääkkeet pitävät sinut "vain pinnalla", eikö ole ihan hyväkin, että lapsi on myös isällään?
Sinuna en missään nimessä lähtisi tappelemaan huoltajuudesta. Sen sijaan koittaisin sopia yhteisiä pelisääntöjä lapsen isän kanssa. Vaikka te olettekin eronneet (ja olet hajoittanut itsesi hänen kanssaan parisuhteessa ollessasi), niin teillä on silti yhä edelleen yhteinen kasvatettava. Teidän on pystyttävä yhteistyöhön. Narsistin kanssa se ei ole helppoa (minunkin exä on lievästi narsistinen), mutta se onnistuu kyllä, jos haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et itse tarjoa lapselle turvallista kunnollista lapsuutta.
Lapsihan elää täysin turvatta, vailla rajoja ja sairaan aikuisen kanssa.
kyllä tunnistin siinä narsistin. ap
Mitä kriteerejä käytit muotidiagnoosin tekoon? Oletko edes terveydenhuoltoalalla?
Tajuatko, että olet itse sairas? Psyykkisesti sairas ihminen, joka näkee muissa psykoottisia oireita. Olet vakavasti sairas, HAE APUA NYT.
sitten oikein halusit kuulla? Haluatko siis huoltajuuden, mutta et jaksa tehdä asialle mitään? En kyllä tiedä, miksi ne sen sinulle antaisivat, jos isä on vastaan. Olet masentunut, mutta et jaksa hakea apua? Jos et tee mitään, niin tietenkään mikään ei muutu.
ja tässä tapauksessa olen sitä mieltä, ettei siihen aihetta edes ole.
Ennenkuin sinä voit alkaa taistelemaan huoltajuudesta, on sinun saatava itsesi kuntoon. Asia nyt vaan on näin... ja ehkä sitten, kun olet saanut itsesi kuntoon, näet sen, ettei todellista tarvetta mihinkään huoltajuuskiistaan ole.
Ei kukaan tuo sinulle apua hopeatarjottimella kotisohvalle. Tässä elämässä on pärjättävä niillä korteilla, jotka on jaettu.
Masennus on toki vakava sairaus, mutta siihen saa apua. Sen sijaan masennus ei ole syy, johon voi vedota aina, kun siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä kriteerejä käytit muotidiagnoosin tekoon? Oletko edes terveydenhuoltoalalla?
Tajuatko, että olet itse sairas? Psyykkisesti sairas ihminen, joka näkee muissa psykoottisia oireita. Olet vakavasti sairas, HAE APUA NYT.
jolla varallisuuttakin ja pari lapsipuolta. Onko tässä yhtälössä mitään järkeä?
Eli erosimme kolme vuotta sitten, lapsi 7 vee, ei tunnu kärsivän viikko-viikko-systeemistä, mutta minä kärsin. olen masentunut eli en jaksa kykene pysty alkaa taisteluun huoltajuudesta enää. Milloin lapsi voi itse päättää missä asuu? Isässä on puolensa, huolestunut olen lähinnä siitä, jakautuuko lapsen persoonallisuus ikään kuin kahtia, sillä isänsä luona seistään asennossa ja ollaan tiukassa kurissa, mun luona lapsi saa olla vapaammin ja toki hänestä jaksan huolehtia aina, ainoa asia avomieheni lisäksi mikä saa mut jaksamaan. Lisäksi lapsi salailee asioita isältään, eli täällä mun luona saa pelata päivässä n. 3 h , exän luona ei yhtään. Ihme että lapsi on tervepäinen vieläkin, ja minä taas olen hajonnut kappaleiksi jo vuosia sitten eläessäni tuon narskun kanssa. Voinko mä tehdä jotain? Kiitos jos jaksoit lukea, tosin uskon saavani kakkaa niskaan ja käskyjä: Ryhdistäydy, tee jotain, hanki apua ym. Olen lääkityksellä, mutta lähinnä se auttaa mua vaan pysymään pinnalla.
Jos yksi auttaja ei ole ajan tasalla, seuraava voi ollakin.
Näistä katkerista henkilöistä täällä älä välitä, sen edestään löytävät miten sinulle ilkeästi vastailevat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voin kertoa, että ei todellakaan ollut helppo lapsuus.
Ja ihan samalla tavoin isäni, joka yritti pitää jonkin sortin järjestyksen rippeitä, leimattiin kusipääksi... Ihan syyttä, minkä aikuisena ja itse äitinä tajuan paremmin kuin hyvin.
Niin turvatonta elämää ei olekaan kuin mt-ongelmaisen lapsena elää!
mitkä ne narsismin piirteet eksässäsi ovat? Koska oikeasti voit tehdä lapsellesi hallaa, kun olet itse sairas ja kuvittelet muutkin sellaiseksi, eikä lapsi saa missään normaalia kasvatusta tai esimerkkiä terveestä ihmisestä (vaikka se pitäisikin kovaa kuria, missä ei ole mitään vikaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun pointti nyt tosin ei ollut tämä narsismi vaan se, miten tästä eteenpäin menen? Saan hoitoa ja haen sitä lisää, kaikki vaan kaatuu niskaani silloin kun lapsi lähtee isälleen. Mielellään, vaikka nuriseekin ja jäähyväiset selvästi rassaavat isää, sillä lapsi sanoo moneen kertaan tulevansa ikävä ym...ap
onko masentunut ja jaksamaton äiti parempi vaihtoehto kuin tiukkaa kuria pitävä isä, kyllähän kaikki haluaisivat nähdä äitinsä iloisena ja toimintakykyisenä.