Mikä nykyajan isovanhempia vaivaa??

isovanhempia hoitamaan lapsia koko kesää... kun taas esim. mieheni oli sisaruksineen kaikki kesät mummolassa, kun vanhemmat joko olivat töissä tai autolomalla Eurooppaa kiertelemässä.

Omat vanhempani ovat saaneet isovanhemmiltani perintöä ja varmaan monet muutkin. Joten ei voi yleistää, että vanhempiemme ikäpolvi olisi kaiken omaisuutensa itse tienannut.



yksi mummon hoitama

maksoivat 50-70-luvuilla asuntovelat ihan itsestään. Toista on nykyään kun lainoista joutuu todella MAKSAMAAN.

toivoisin vaan, että joskus haluaisivat nähdä lastenlapsiaan, joilla ei ole minkäänlaista suhdetta isovanhempiinsa.

syynä se että ei ollut samanlaista päivähoitojärjestelmää kuin nyt, eikä kaikilla sukulaistyttöjä hoitamassa. Kotiinko ne lapset olisi pitänyt jättää ihan yksin. Yleensä muistellaan lämpmästi mummolan kesiä, mutta nyt ollaan katellisia omille vanhemmille siitä, ettei heidän tarvinnut hoitaa lapsiaan.

mutta kun kahdenkin tunnin rupeama on "liikaa pyydetty" , mutta ystävättären kanssa voidaan juoruilla sama aika puhelimessa aivan vaivatta, niin tuntuu oudolta.

Vietin oman lapsuuteni 70-luvulla. Sisarukseni ovat lapsuutensa viettänäeet 50-60 luvuilla. Tuohon aikaan oli kovin tavallista, että sisarukset joutuivat aika pienestä pitäen kaitsemaan toisiaan, eikä se kaitsija ollut ihan iällä pilattu kun jo kelpasi siihen puuhaan.



Kaikilla oli sisaruksia paljon ja sukulaist asuivat lähellä, aina joku katsoi jonkun lapsia. Koskaan ei ollu vanhemmilla yksin kasvatusvastuuta lapsistaan.



Suuret ikäluokat, jotka viettivät lapsuuttaan varsinkin tuolloin 50-luvulla, ovat nimenomaan viettäneet lapsuutensa isoissa yhteisöissä. Oli kovin tavallista, että kesäksi lähetettiin muksu tai pari jonnekin sukulaisiin kauemmas.



Yhteiskunnan muuttuessa perhekoot pienenivät ja lapsenhoito muuttui. Suuret ikäluokat ovat itse saaneet lapset 70-80 luvuilla, jolloin on varmasti eletty suurinta muutosta ja perhekoot ovat olleet pienimmästä päästä. On haluttu vaurastua ja päivähiotosysteemi on kehitetty. Sukulaisuussuhteet ja -tavat muuttuivat, ei ollut enää tavallista, että lapsia vietii sukulaisiin.



Suurten ikäluokkien lapset tekevät nyt lapsia ja irtaantuminen muista sukulaisista ja etenkin omista vanhemmista vaan kiihtyy. Samalla koetaan tuskaa siitä asiasta eri tavoin. Odotukset ovat ihan epärealistisia puolin toisin.



Neuvot olivat entisaikaan ihan tavallista välittämisen tapaa. Nykyään toisen neuvominen koetaan loukkauksena ja v**tuiluna ja oman osaamisen epäilynä. Syynä on ehkäpä eniten oman epävarmuus äitiydestä. Ei ole paikkaa mistä katsoa mallia, kun kaikesta on selvittävä yksin. Mallia ja oppia haetaan lehdistä ja netistä, ei oikeista ihmiskontakteista.



Oikea suuntako?

tuo AP:n väittämä ei ainakaan sovi lasteni isovanhempiin (kuten ei myöskään omiini/mieheni)! Äitini on lastenlasten kanssa ihan koska vaan! Ottaa vaikka vapaata töistä että pääsee avuksi. Lomat järjestää niin että saa olla lastenlasten kanssa. Eläkkeellä oleva isäni on myös mielellään lasten kanssa, tosin pienimpien kanssa ei pitkiä aikoja (ei vaihda vaippoja). Oma lapsuuden kotini on myös lasteni ja siskoni lasten "toinen koti". Vanhempieni makuuhuoneessa on ollut pinnasänky nyt jo 10 vuotta putkeen! Joten lastenlapset ovat heille kuin omia lapsia!

Myös mieheni vanhemmat ovat kiinnostuneita lapsistamme. Anoppi hoitaa mielellään lapsia ja appi leikkii lasten kanssa.

varmasti haluaa hoitaa lapsenlapsiaan. Nykyihmisten syyttely on tainnut aina olla muotia, kun kukaan ei oo tuntenut niitä menneiden aikojen ihmisiä.



Aivan varmasti on välinpitämättömiä isovanhempia mutta on taatusti ollut aina.

Ennen vanhaan ei kukaan kehdannut elää toisin kuin muut. Normit olivat tiukat ja niitä nudatettiin. Elintaso ei antanut isovanhemmille myöden matkustelua tai maksullisia harrastuksia, joihin nykyiset ikääntyvät ovat ihan toisella tavalla tottuneet. Maailma on muuttunut peruuttamattomalla tavalla. Nykyään kaikki, jopa isovanhemmat, tajuavat, että he voivat tehdä omia valintoja ja elää omalla tavallaan. Heillä on myös varaa siihen, toisin kuin koskaan aikaisemmin.



Olen aika varma, että kun tämänhetkiset äidit tulevat isoäiti-ikään, ei heistä kuoriudu yllättäen yhtään sen innokkaampia lapsenlasten hoitajia kuin nykyisistäkään mummoista. Pitkän lapsiperhekauden jälkeen äidit haluavat elää viimein taas itselleen eivätkä he ole valmiita uhrautumaan lapsenlasten takia - paitsi rajoitetusti, silloin, kun heille itselleen sopii.



Kyllä minusta se olisi aika ankea elämä, jos sen tärkein tarkoitus olisi lasten hoitaminen. Sori vaan, mutta lapset eivät ole minulle koskaan olleet elämän ihanin asia tai pääsisältö, eivätkä lapsenlapsetkaan tule sitä olemaan.



Lisäksi nuoret unohtavat - tai oikeastaan ovat nuoruutensa takia täysin kyvyttömiä ymmärtämään - että ihmisen voimat vähenevät iän karttuessa. Minkä takia luulette, että niin monet jäävät eläkkeelle jo ennen virallista eläkeikää? Sen takia, etteivät he tahdo enää jaksaa töissä nuorempien tahdissa. Lastenhoitovastuu on tämän päälle aika kova taakka.



Kuulo- ja näköaisti alkavat heikentyä heti 50-vuotispäivien jälkeen, samoin muisti. Lihasvoima heikkenee sydänlihasta myöten, ellei harrasta reippaasti liikuntaa.

Lisäksi nuoret unohtavat - tai oikeastaan ovat nuoruutensa takia täysin kyvyttömiä ymmärtämään - että ihmisen voimat vähenevät iän karttuessa. Minkä takia luulette, että niin monet jäävät eläkkeelle jo ennen virallista eläkeikää? Sen takia, etteivät he tahdo enää jaksaa töissä nuorempien tahdissa. Lastenhoitovastuu on tämän päälle aika kova taakka. Kuulo- ja näköaisti alkavat heikentyä heti 50-vuotispäivien jälkeen, samoin muisti. Lihasvoima heikkenee sydänlihasta myöten, ellei harrasta reippaasti liikuntaa.

sitten liikkeessä pysyminen pitää pitkään vetreänä. Hyvänä esimerkkinä oma mummoni. Ikää kohta 83v mutta silti reissaa bussilla säännöllisesti parin sadan kilsan päähän hoitamaan ala-asteikäistä lapsenlastaan.

Sori vaan, mutta yksittäistapaukset eivät todista, että tilastot olisivat väärässä.

ovat sitten jonkinasteinen poikkeus? Äitini asuu Espoossa kalliissa vuokra-asunnossa pienellä palkalla ja elättää siinä samalla teini-ikäistä siskoani. Silti hän tulee tänne meille 100km päähän bussilla vähintään joka toinen viikonloppu, lahjoja laukku täynnä ja suorastaan potkaisee minut ja mieheni ovesta ulos. Toinen mummo asuu naapurissa ja ne kerrat jolloin ei olisi lapsia päässyt hoitamaan kun pyydettiin voi laskea yhden käden sormilla. Kaksoset täyttävät kohta 2v ja eivät ole siitä helpoimmasta päästä.

enkä vähiä rahojani antaa lapsilleni.



Teen fyysisesti raskasta vuorotyötä. Olen aina väsynyt ja uupunut. Rahat on tiukilla ja itselleni en pysty ostamaan mitään, että lapset saavat sen, mitä muillakin lapsilla on.



Joskus haaveilen siitä päivästä kun lapset ovat itsenäisiä ja saan nukkua päiväunet töiden jälkeen ja vaikka käydä kylvyssä ja levätä. Samoin siitä, että saisin joskus ostaa itselleni uudet housut, ilman, että tarvitsee miettiä, kuka lapsista tarvitsee jotain enemmän.



Olen kai sitten huono äiti, mutta en aio olla joka viikonloppuinen lapsenvahti ja kesälomia vahtia lapsenlapsia.



Ja pitäiskö minun antaa rahaa vielä isoille lapsille.

Omat vanhempani ovat hoitaneet meidät täysin itse ilman omien vanhempiensa/sukulaistensa apua. Äidin vanhemmat olivat jo kuolleet kun olin pieni ja isän vanhemmista ei ollut hoitamaan. Muut sukulaiset taas eivät olleet kiinnostuneita perheestämme, en ole heihin edes kunnolla tutustunut.



Minusta on itsestään selvää, että nyt kun omat vanhempani ovat alkaneet ikääntyä (ja sairauksiakin löytyy) en voi velvoittaa heitä hoitamaan omia lapsiani. No äitini on lupautunut joskus hoitamaan, mutta vähäistä se on ollut. Vanhempani ovat työnsä tehneet kun ovat meidät kahdestaan hoitaneet.



Miehen vanhemmat sen sijaan ovat laittaneet omat lapsensa jo vauvoina päiväkotiin, ja hoitavat nyt mielellään lapsenlapsiaan.



Ehkä nuo ap:n kuvailemat äärimmäisen itsekkäät isovanhemmat ovat niitä ns. menestyjiä? Minun ja mieheni vanhemmat ovat ihan tavallisia työntekijöitä/toimihenkilöitä. Kyllä heillä aikaa riittää lapsenlapsille, mutta en minä heitä mihinkään hoitamiseen "velvoita".

Onneksi on sinun kaltaisia ihmisiä, joiden rakkauden piiriin mahtuvat muutkin kuin oma perhe.

Kyllä täällä pärjäillään, vaikka litroittain on kyyneleitä täytynyt vuodattaa...

Ihan kauheita äitejä! Tuntuu pahalta lukea kokemuksianne. Juttelin poikani ja miniäni kanssa tänään näistä kokemuksistanne ja totesimme, että on todellakin karmeata, miten välinitämättömiä isovanhempia näyttää olevan ympäri Suomenmaata. Minusta on tosi tärkeätä tukea lapsiani ja heidän perheitään - enkä ole ainoa tuntemistani 40-luvulla syntyneistä isovanhemmista. Missäköhän päin Suomea teitä hylättyjä äitejä ja isiä oikein löytää - mietin, voisimmeko me, joilla on halua ja tarmoa, tulla jollakin tavalla auttamaan teitä, jos eivät omat vanhemanne tähän ole kykeneviä!

Näin mäkin koen nuo 40- ja 50-lukujen mammat ja papat.

olisivat itse kasvattaneet alusta loppuun lapsensa ilman apuja. Aikaisemmin oli kotiapulaisia melkein talossa kuin talossa, maaseudulta kaupunkiin muuttaneita sukulaistyttöjä. Lapset viettivät pitkiä kesiä mummolassa tai mummo tuli talvikausiksi lapsensa luokse kylään lapsia vahtimaan. Ja se itse omaisuutensa hankkiminenkin on vähän kaksipiippuinen juttu. Mitä suuriin ikäluokkiin tulee, he ovat kupanneet kolmen sukupolven varat - vanhempiensa, omansa ja lastensa. He ovat vanhempansa perineet eivätkä joutuneet maksamaan heidän eläkkeitään. Inflaatio hoiti asuntolainat ja koulutus ja työ järjestyi jokaiselle joka kykeni kävelemään koulun tai työpaikan ovista sisään. Nyt onkin kiva köllötellä eläkkeellä seuraavat 20-30 vuotta, kun jälkipolvet tekevät niska limassa töitä 70+-vuotiaiksi, jotta suurten ikäluokkien eläkkeet pystytään maksamaan.

itsekkyys ja itsekeskeisyys? Kaikki pitäisi saada hopeatarjottimella eteen. Tehdään lapsia, mutta ne lykätään toisten hoidettavaksi. Ne isovanhemmat ovat lapsensa kasvattaneet ja itse omaisuutensa hankkineet. Nyt eläkepäivinä he voivat itse päättää, miten he vapaa-aikaansa viettävät ja omaa rahaansa kuluttavat.

Täytyy sanoa että Osku Pajamäki tais olla ihan oikeassa todetessaan että suuret ikäluokat on äärettömän ahneita ja itsekkäitä. Lapsenlapsille ei edes eläkepäivinä riitä aikaa eikä omaisuudesta suostuta jakamaan mitään.

Mistä ihmeestä tämä sairraalloinen itsekkyys ja itsekeskeisyys johtuu???

Nykyjan isovanhemmista iso osa on heitä, jotka haluavat vain kuoria kermat kakusta ja noukkia rusinat pullasta. Lapsenlapset ovat näyttelykaluja, kelpaavat tilanteissa, kun isovanhemmilla on kova esittämisentarve. Perhejuhlissa esitetään hyvää isoäitiä ja hyvää isoisää. Saa nauraa kuset housuissa, millaisia valheita päästävät suustaan! Esitetään sukulaisille ja ventovieraille, että ollaan paljonkin avuksi aikuisille lapsille ja hoidetaan tarvittaessa lapsenlapsia. Ja katinp-kat! Isovanhempien seurassa lapsenlapsilla pitää olla puhtaat vaatteet, ei saa olla ruokaa rinnuksilla ja pitää istua kiltisti.

Äidille ja isälle kuuluu arjen työt. Meillä hoidetaan lapset ja koti itse. Vietetään arkea ja pyhää yhdessä. Tehdään perheen pienet lomamatkat ja reissut yhdessä. Koomista kyllä, isovanhempien pitäisi saada omia lapsenlapsia mukaan risteilyille ja lomamatkoille, jotta voisi taas esittää.

Minua ärsyttää ihmiset, jotka hoidattavat ja ovat hoidattaneet omat lapsensa mummoloissa. Lapset ovat kuulemma asuneet isovanhemmilla jopa kuukaudenkin putkeen. Meillä ei kysellä hoitajiksi eikä tiputeta lapsia perjantaisin mummolan porraspäähän. Jotkut perheet kuulemma hoidattavat mummoloissa lähes aina. Se menee jo överiksi.

Me vanhemmat päätämme lasten asioista. Isovanhemmat eivät päätä mistään. He eivät saa sopia lapsenlasten kanssa, jos ei ole ensin sovittu äidin ja isän kanssa. Ei saa luvata lapsenlapsille olemattomia; sitä, tätä ja tuota. Meiltä vanhemmilta kysytään ensin ja meiltä on oltava kaikkeen lupa.

vanhempani ovat paljon veljeni perheen elämässä mukana, eivät yhtä lailla minun ja lasteni. Suren lasteni puolesta.