Lue keskustelun säännöt.
G: Äidit! Törkeimmät kommentit mitä olette tuntemattomilta ihmisiltä saaneet
14.01.2009 |
Mitä tuntemattomat ihmiset on teille sanoneet kun olette olleet lapsen/ lasten kanssa jossain?
Mulla bussissa:
"Tekin saatana saatte ilmaiseksi kulkea bussilla, minä en ainakaan auta ulos täältä."
Selvempi juttu.
Kommentit (92)
vaan anopin, mutta kerronpa kuitenkin.
Kolmas lapsemme oli ensimmäiset kuukaudet todella itkuinen ja itkun syyksi paljastui puolen vuoden iässä eräs oireyhtymä. No, kun lääkityksellä oltiin saatu lapsi kuntoon itkuisuuskin loppui, johon anoppi sitten totesi lasta nähdessään, että: "nythän se on ihan kiltti!".
Muutenkin ihmetyttää tapa sanoa vähä itkuisia lapsia kilteiksi, ikään kuin meidänkin tapauksessamme vakavasti sairas lapsemme olisi ollut jotenkin ilkeä.
Kun kaverini synnytti toisen tyttönsä, oli anoppi välittänyt viestiä muillekin: "Lapsi on terve, mutta tyttö".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yksi 22 vuotias oli raskaana ja ei ollut edes naimisissa
Kiehahti kyllä niin kovasti, että meinasi päästä suusta pari vanhempia rouvia alentavaa sanaa, mutta onneksi älysin aluksi kysyä korostetun ystävällisesti rouvalta, että anteeksi, onko meidän lapsemme jotenkin loukannut Teitä, kun noin rumasti häntä puhuttelette ja vielä kaikkien lasten kuullen. Muori kertoi ylimielisen näköisenä, että märyiita ei ole mikään haukkumasana, koska tuo lapsihan _on_ märyiita, kun se kerran itkee. Sanoin, että meillä sellaista sanaa ei käytetä, vaan puhutellaan itkeviä lapsia itkeviksi lapsiksi, mutta varmaankaan teitä ei haittaisi, jos kutsuisin Teitä vanhaksi haahkaksi. Ja sitten lähdin ystävällisesti hymyillen pois. Jälkikäteen kyllä kihisin ja raivosin itsekseni, mutta olen tyytyväinen, että pystyin hillitsemään itseni noinkin hyvin. Kuvittelen olleeni fiksumpi ;D
6
Paitsi että lisäksi sit kysytään että vieläkö tullee lissää? Tai montako aijot tehä?
Sitten yllättyneenä katotaan kun sanon että ei enempää, tämä on just hyvä näin!
En käsitä miksi sitä kysytäänkään että miten jaksat. Siis kyllä kai sitä omiensa kans jaksaa. Ei kai niitä pakko ole tehä yhtään enempää jos tuntuu ettei sen yhden jälkeen jaksa toista. Höh!
Minusta nykyään ei voi saada vahinkolapsia, abortti on keksitty jo aikoja sitten!
Kiehahti kyllä niin kovasti, että meinasi päästä suusta pari vanhempia rouvia alentavaa sanaa, mutta onneksi älysin aluksi kysyä korostetun ystävällisesti rouvalta, että anteeksi, onko meidän lapsemme jotenkin loukannut Teitä, kun noin rumasti häntä puhuttelette ja vielä kaikkien lasten kuullen. Muori kertoi ylimielisen näköisenä, että märyiita ei ole mikään haukkumasana, koska tuo lapsihan _on_ märyiita, kun se kerran itkee. Sanoin, että meillä sellaista sanaa ei käytetä, vaan puhutellaan itkeviä lapsia itkeviksi lapsiksi, mutta varmaankaan teitä ei haittaisi, jos kutsuisin Teitä vanhaksi haahkaksi. Ja sitten lähdin ystävällisesti hymyillen pois. Jälkikäteen kyllä kihisin ja raivosin itsekseni, mutta olen tyytyväinen, että pystyin hillitsemään itseni noinkin hyvin. Kuvittelen olleeni fiksumpi ;D
6
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieheni kertoi vanhemmilleen, että meille on tulossa kolmas lapsi (nyt on jo neljä:)) ja anoppi oli kysynyt, että "osaatteko te ehkäistä?". Mieheni (jolla on toisinaan uskomaton pokka ja lanttukin leikkaa) täräytti vastaan, että "eksää tiiä että me ollaan ruettu lestaadiolaisiksi, ollaan menossa ens kesänä suviseuroihin!". Oli kuulemma anopilla vähän naama levennyt. Onneksi en ollut paikalla. Olisin varmaan räjähtänyt totaalisesti.
tätini ja setäni vaimo suoraan sanottuna haukkuivat minun kasvatustapani kun poika oli n.6kk. Kesä oli ja lämmin päivä, tätini synttäreillä, poika nukkui päikkärit vaunuissa ja varjossa. No ei siinä mitään, mutta kun poika heräsi ja ruoka aika kun oli, annoin sitten sosetta (purkista) ja korviketta. Johan tuli siitäkin sanomista.
Ja sitten vähän myöhemmin setäni vaimo tokaisee minulle että "anna se lapsi tänne kun et edes osaa kantaa sitä". Siis täh? Normaalisti sylissä oli.
Ja vain koska minulla oli ikää silloin "vain" 20v. Juu just.
Ja entisellä kotipaikka kunnalla monet kysyneet että onko tuo sinun sisko. Eihän nyt sinulla voi lasta olla :D:D Ja on pitänyt sitten vielä korjata että ei ku minun lapsi ja tämä on poika. Onhan se ihan sinisissä vaatteissa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että meillä lapset imetetään lapsentahtisesti ja ovat tyytyväisiä eivätkä itke.
Niinkuin lapsentahtinen imetys olisi ratkaisu lapsen itkuun.
Tuollaisista kommenteista _minä_ olisin pahoittanut mieleni silloin kun lapset olivan ihan pieniä.
t. lapsentahtisesti ainahuutavat lapsensa imettänyt
että meillä lapset imetetään lapsentahtisesti ja ovat tyytyväisiä eivätkä itke.
Niinkuin lapsentahtinen imetys olisi ratkaisu lapsen itkuun.
Tuollaisista kommenteista _minä_ olisin pahoittanut mieleni silloin kun lapset olivan ihan pieniä.t. lapsentahtisesti ainahuutavat lapsensa imettänyt
Mulla on helpot lapset, vaikka ovat myös osaksi pulloruokitttu ja nukutettu omissa sängyissään. Miksiköhän?
t: neljäs tulossa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli nää kommentit ovat järjestäen tulleet naapureilta, ei siis aivan tuntemattomilta.
Mulla ex-suhteesta tytär, joka oli 11 v, kun aloin odottamaan vauvaa (nykyisen mieheni kanssa, jonka kanssa olin ollut/asunut jo vuosia yhdessä).
Naapurin rouva tulee vastaan, ja pysäyttää kadulla minut, sanoakseen;
"anteeksi nyt vaan, mutta mun on ihan pakko kysyä sulta, kun olen miettinyt niin, että onko tyttärelläsi ja tällä tulevalla vauvalla sama isä?"
Mietin hetken viitsinkö vastata, ja mitä vastata.
Sanoin sitten, että "kerran kehtasit asiaa udella, niin voin kertoa, että "ei heillä ole samaa isää, vaan tytär on ex-suhteestani".
Ajattelin turvata naapurin rouvalle yöunet :D
Kaikki naapurustossa päivitteli sitä, että "noin iso ikäero tulee lapsillenne, 12 v, aivan kamalaa ja kauheaa...".
No, sitten syntyi eka yhteinen lapsemme, jolle halusimme pienellä ikäerolla sisaruksen.
Pojan ollessa 10 kk vanha aloin odottamaan vauvaa.
Keinutin pihalla poikaa, kun yksi naapurin rouva kyttää silmä kovana nenä ikkunassa kiinni mua/meitä.
Ottaa roskakassin, ja tulee pihalle (viedäkseen muka roskia...), ja tulee keinun luo.
Kysyen "herranjestas, näinkö mä oikein, että mahasi on pyöristynyt?" ;O
"Joo, kyllä sä aivan oikein näit ;), tuumasin.
Tyyppi alkaa sitten suu vaahdoten selittämään, että "elämästänne tulee aivan helvettiä kahden pienen lapsen kanssa..." ;O
No, ei tainnut helvettiä tulla, kun vielä kolmannenkin pienokaisen halusimme ja saimme perheeseemme ;)
Ja vauvakuume on taas :D (harmi, että tää kyseinen naapuri on muuttanut jo pois, olis ollut niin kiva shokeerata tätä rouvaa :D )
Seinänaapurin (vanha rouva) kanssa törmäsin tuon ekan yhteisen lapsen synnyttyä. Työnsin vauvaa vaunuissa, ja naapurin rouva tuli toisen naapurin naisen kanssa vastaan...
työnsi oitis naamansa vaunuihin, ja tuumasi, että "jestas miten iso vauva! On se kumma miten ikä saa aikaan ihmeellisiä asioita...kun sun esikoinen on niin pieni ja siro...no, olit niin nuori kun hänet sait, ja nyt kun ikää on enemmän, niin osaat varmaan paremmin hoitaa lapsia" ;O
Oh hoh!
En voinut olla tuumaamatta, että "juu, olin nuori kun äidiksi tulin, mutta vauva oli kyllä toivottu ja kyllä, osasin kyllä hoitaa ja ruokkia häntä, aivan kuten tätäkin vauvaa".
Rouva oli aivan hiljaa sen jälkeen ;)
Ai joo, on yksi täysin ventovieraan ihmisenkin kommentti.
Olin junassa näitten kahden taaperon (pienellä ikäerolla syntyneitten kanssa) kanssa, kun ventovieras mies taputti mahaani, ja sanoi, että "no niin, ja seuraava on jo tulossa" ;O
En vaivautunut selittämään mitään (en siis ollut raskaana!), vaikka mieleni teki sanoa, että "tiedätkö mitä sulle on pian tulossa? Luuvitosta naamaan" ;D
Jatkuvasti kommentoimassa: "jaksatko sä nyt nostaa sitä"? jne.
Huvittavaa, että vauva oli paljon isompi syntyessään kuin hänen tyttärensä lapsi, eikä tytär onnistunut edes imetyksessä, vaikka hänellä on anopin mukaan paremmat geenit kuin minulla, kun on 170 cm pitkä :D
Ja silti jaksaa hokea aina tuota samaa...Ihme asioilla pitää päteä.
toivottavasti kasvaa isommaksi kuin äitinsä(olen 156cm)/i]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole tainnut tulla mitään kommenttia mutta anopilta sekä miehen veljeltä kylläkin.
esikoinen itki ensimmäisten viikkojen aikana iltaisin paljon (ei missään tapauksessa kipuitkua van enemmänkin väsyitkua). erilaisten yritysten ja kokeilujen kautta itkuun, sekä ennalta ehkäisyyn, auttoi autoajelut. jos maitoa yritti antaa huuto vain paheni. anopille oli moneen kertaan jo sanottu ettei ole nälkä ja joo, maitoa tulee tarpeeksi. joka kerta silti marmatti kun pienellä on nälkä. miehen veli myös kertoi meille että ihan selvästi nälkäitkua on. silloin kyllä ärsytti niin paljon että anopille tuli sanottuakin aika pahasti. lähdimme heti tämän jälkeen pois ja minuutin ajelun jälkeen vauva oli jo umpiunessa ja nukkui pari tuntia. ei tainnut olla nälkä silloin=) ärsyttäväksi tämän teki se että toistui useita kertoja ja kun vielä äänen sävy oli sellainen ettei me mistään mitään tiedetä. eihän me silloin niin paljon tiedettykään mutta olisi ollut kiva jos olisi vaikka tullut jotain tsempitystä tns tilanteeseen. onneksi itkut loppui 1,5kk iässä. mieheni veli myöskin oli tivannut että kai me ollaan jo viety lapsi tutkimuksiin kun on kuulemma allerginen. oireita ei ollut muuta kuin tämä itku ja neuvolassakin todettiin että tuo on aivan normaalia tuon ikäiselle. lisättäköön tähän nyt vielä että oikeasti olisimme vieneet lääkäriin jos olisi oikeasti ollut aihetta.
tämä autoiluhan aiheutti sitten sen että kitistiin siitä kun totutetaan lapsi siihen että autossa nukutetaan. ja lisäksi jos toinen nukkui yhdeksältä illalla autossa niin se on heti yöunista pois eikä illalla suostu enää nukkumaan. nukahti aina illalla helposti. jos oli nukahtanut autoon, ei välttämättä herännyt kun mentiin kotiin vaan jatkoi uniaan aamupäivään asti kera parin kolmen yösyötön (ei välttämättä silloinkaan herännyt). eli ei vaikuttanut niihinkään.
on se jännä miten näinkin pienet asiat tuntuvat isoilta ja todella ärsyttäviltä hormoonihuuruissa. jälkikäteen lähinnä on naurattanut vaikka välillä nää äänensävyt ja sanasta sanaan menneet keskustelut raivostuttavat vieläkin.
nyt en muista kuka oli sanonut vanhalle mummelille takasin mut hatunnosto sulle kuitenkin kun sen teit!!
ja olimme äitini ja siskoni (13-v.) kanssa kierreleet kaupoissa ja päätimme käväistä vielä ruokakaupassa. No, käveltiin juomahyllyn läpi ja pudotin vahingossa mehupurkin hyllystä ja kysyin siskoltani viitsisikö hän nostaa sen maasta (olo kun oli jo aika kankea ja väsynyt kävelystä). Eiköhän joku vanhempi tättähäärää kävellyt ohi (mies perässä) ja tokaisi kohdallani että ompa laiska kun ei viitsi itse nostaa vaan teettää työn muilla. Sanoin: anteeksi, olen viimeisilläni raskaana ja ei luulisi sua haittaavan jos siskoni korjaa purkin lattialta. Vastasi siihen että "mutta toisille tuleekin vielä kaksosia". Lisäsin että niin minullekin tulee. Vastasi että "hyvä että sinullakin on sitten töitä." Siis niin pimee muori, mies reppana kulki perässä, taisi olla "hieman" tämän rouvan tossun alla.
No, ärsyynnyin siitä niin paljon että kun näin heidät vielä kassajonossa niin kävin vielä kerran kuittaamassa kuuluvaan ääneen: "Taivaa rouvalla olla tekemisen puutetta kun tuiki tuntemattomia ihmisiä kehtaat arvostella asioista jotka eivät kuulu sinulle alkuunkaan". Meni vihdoin hiljaiseksi. Sain mielenrauhan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis olen ehkä jotenkin kamala kerberos, mutta mulle ei kukaan tuntematon eikä tuttukaan ole koskaan töksäyttänyt mitään edellä mainittujen kaltaista. Olen varmaan niin karmea otus itse, ettei kukaan uskalla avata suutaan...
Menin kauppaan, ja vauva nukkui kaukalossa ostoskärryissä. Kaupassa sattui olemaan paljon asiakkaita juuri silloin vaikka oli päiväaika (ei siis klo:16 ruuhka tms.), ja vaikka meillä ei ollu ku pari ostosta, niin piti jonottaa aika pitkään kassalla. Vauva sitten heräsi ja alkoi tietysti huutaa... Minä otin siltä haalaria auki ja hattua pois, nostin syliin ja hyssyttelin. Vauva ei ollut kauaa itkenyt, kun viereisestä jonosta siirtyi n.50v. mies suunnilleen puolen metrin päähän minun eteeni ja rupesi huutamaan (kaikkien asiakkaiden ja myyjien tietysti kuunnellessa ja katsellessa):"Onko v...u pakko tuoda sitä s...anan rääkyvää kakaraa kauppaan? Ala j...lauta viedä se äkkiä ulos täältä, että ihmiset saa olla rauhassa!" Jne. jne. En pystyny sanomaan mitään... Olin jo vähällä häipyä, mutta ajattelin että sen verran näytän, että jonotan kyllä kaikella uhallakin kassalle asti, jotta saan ostokset ostettua! Oli kyllä pahamieli lopun päivää...
Turha kai sanoa, että itse olen adoptioäiti :)
Idiooteimmat kuulemani kommentit ovat varmaan
"Kyllä sitä varmaan rakastaa ihan kuin omaansa." No daaaah, omahan tuo lapsi on, en mä nyt vieraan kersaa hyysäisi päivästä toiseen 24/7 :D
"On se adoptio ihan hyvä juttu, jos ei mitenkään muuten voi lasta saada." Adoptiohan on just lapsettomuuden hoitokeino, ai-van, eikä mitään muuta... Eikä minun lapseni ole mikään epätoivoisen naikkosen viimeinen oljenkorsi.
"Miksi te adoptoitte?" No koska halusimme lapsen... Ei kun se olikin siksi, että Hulluilta päiviltä oli Baby Bornit loppu.
Ihan oma lukunsa on tietty ne huhuissa esiintyvät idiootit, jotka nähdessään isän, äidin ja Afrikasta adoptoidun lapsen tulevat sanomaan isälle: "Olen TOSI pahoillani, että sulle on käynyt näin." Kotitehtäväksi voidaan jättää miettiä, mitä puhuja oikeastaan kuvitteli käyneen.
Meille on nyt tulossa kolmas lapsi, ja ennestään on sekä tyttö että poika. Olen saanut pariltakin puolitutulta vanhemmalta rouvashenkilöltä kuulla ihmetyksiä, että "miten te nyt kolmatta innostuitte tekemään, kun teillähän on jo molemmat!". Ja yksi kommentti on ollut, että "teillä ei ollutkaan mitään tytön tai pojan tekopaineita, kun molemmat on jo". Joo, niin on, mutta me saadaan LAPSIA ei tehdä tyttöjä tai poikia!
Heille on kuulemma useampi sanonut, että "miksi adoptoitte, kun onhan teillä omiakin lapsia". Onhan adoptoitukin ihan oma!!! Ihan niinku adoptio olis jotain hyväntekeväisyyttä, että annetaan vain lapselle koti, vaikka hänethän otetaan perheen lapseksi! Ja kuulemma toinen kommentti on selvästi ulkomaalaisperäiselle alta kouluikäiselle lapselle, että "mistä sinä olet kotoisin", lapsi tullut ihan vauvana ja kokee olevansa ihan suomalainen. (Ja adoptiolapsi ei ainakaan ole vahinkolapsi...)
Juuri viime viikolla näin yhtä tuttua tosi pitkästä aikaa ja kerroin adoptiosta. Eka kommentti oli: "Niin onko teillä yhtään omaa lasta?"
Sillä kertaa vaan nauratti. Sanoin, että on juu kaksi lasta ja molemmat ihan ikiomia. Toisesta on vielä oikein venäläinen oikeudenpäätös ja notaarilta saadut viralliset asiakirjatkin todistamassa, että meidän oma on.
Ei muuten luultavasti tiedä mitään lastenkasvatuksesta, koska ovat sitä sukupolvea, että äidit on kasvattanut lapset.
Oma isäni kuuluu näihin, jotka ovat olleet tosi vähän läsnä oman lapsen lapsuudessa, mutta nyt esiintyvät jonain lastenkasvatuseksperttinä... ja se tarkoittaa sitä, että antavat kaiken periksi ja sitten niillä menee hermo kun lapsi kiukuttelee ja pompottaa vaaria.
Mua naurattaa ne supernanny-sarjat, ihan niinkuin ne lapset nannyn käynnin jälkeen aina käyttäytyisi kuin herranenkelit. Luultavasti niille silti tulee känkkäpäiviä.