Miksi mieheni ei halua minua??

Jos en itse päädy samaan ratkaisuun ennen häntä.

Ap

Kirjoitin tuolla aikaisemmin "sama tilanne" ja tässä lueskeltuani teidän ihanien naisten viestejä, tuli mieleeni, että voisimmekohan me puutteessa elävät tyydyttää toistemme haluja...löytyisiköhän halukkaita "kiellettyyn leikkiin"...kaikkeen se puute ajaakin, mutta kun tilanne on mikä on..

ehdotatte miehelle kolmen kimppaa, niin kyllä taatusti piristyy. Voi tosin olla, ettei sitten muunlaista seksiä enää halua, tai vaihtaa siihen toiseen.

en kyllä kovin tosissani ollut, mutta siinä rakastelun tiimellyksessä tällainen tuli mieleeni ja tuli sitten sanottua asia ääneen. miehellä lerpahti samantien. oli kovin loukkaantunut. pelkäsi, ettei hän riitäkään enää. ja minä siis ehdotin toista naista seksileikkeihimme mukaan.

Yleensä en näihin juuri kommentoi, mutta nyt teen poikkeuksen kun osui niin lähelle.



Meillä vähän samanlainen tilanne. Välillä ollaan aktiivisempia, mutta noita ongelmakausia tulee varsin säännöllisesti. Syitä löytyy lapsiperheen arjesta ja meistä molemmista itsestämme. Asiaa on puitu useasti, mutta johtanut usein vain tilanteen hetkelliseen piristymiseen. Tilanteeseen herääminen ja panostus seksielämään tulee meillä myös usein eri aikoina.



Tuo Ap:n mainitsema piristyksen puute ainakin itsellä miehenä estää tehokkaasti parempien kausien pysyvyyden. Seksiin vain yksinkertaisesti kyllästyy, tai paremminkin sen tulevaisuuden odotuksiin. Kyse ei ole siis siitä että olisi tylsää, tai vailla piristeitä (joita Ap:kin ansiokkaasti listasi). Paremminkin turhauttaa se, että toinen tuntuu olevan tyytyväinen tilanteeseen, kun itse kaipaisi paljon enemmän. Seksi on siis ihan kivaa, mutta jotenkin matka siihen itse kaipaamaansa tilanteeseen tuntuu niin mahdottomalta.



Joistain omasta mielestäni seksistämme puuttuvista asioista on keskusteltu ja vaimo niihin "suostunutkin". Toisaalta osa on sen verran roisimpia että ei kehtaa alkaa ehdottamaankaan, ennen kuin asioissa on hiukan edetty. Kun toisella ei kuitenkaan tunnu olevan tarvetta muuttaa ajoittain "hyvää seksielämää" oma-aloitteisesti, niin sitä itse väkisinkin väsyy pitämään kaipaamiensa asioiden myyntipuheita ja järjestämään "koeajoja".



Turhahan tästä on toisaalta valittaa. Vaimo kuitenkin suostuu moneen, se jossain toisessa ketjussa mainittu himokas lähestymistapa vaan puuttuu. Olisi kiva joskus saada kuulla että hän kaipaisi jotain (muutakin kuin useammin), tai vaatisi kokeilemaan jotain uutta. Kynnys esimerkiksi vaimon sitomiseksi avuttomaan pakettiin, perseen piiskaamiseen punaiseksi ja joka reiän rajusti ottamiseen on vaan hiukan noussut, kun on huomannut ettei sitä aiemmin tapahtunutta käsien sitomistakaan oikeastaan kaivata.



Ehkä tässä on taas sitä erilaisuutta mies/naisrooleissa. Ettei voi pyytää/kaivata asioita, vaan miehen pitää olla aloitteellinen. Eihän niitä markkinoituja ideoita kuitenkaan tunnuta vastustettavankaan ja ovat ihan kivoja kun jälkikäteen kysyy...



Tämmöinen pitkähkö vuodatus siis täällä.



Ap:lle vinkiksi että koita aloittaa keskustelu siltä kannalta että kaipaisit itse uusia asioita seksiin (ehkä joku villi ideakin valmiiksi mielessä). Lupaa miehelle ettet naura, tai tuomitse mitään ajatuksia ja sitten alat utelemaan vaikka väkisin. Suostua ei toki kannata ennakolta ja kannattaa sitten varautua kuulemaan mitä vaan... Parempi niistä kummallisuuksista on kuitenkin itsekin tietää, kuin elää niiden pyöriessä vain toisen mielessä.



Kettu77

Kun toisella ei kuitenkaan tunnu olevan tarvetta muuttaa ajoittain "hyvää seksielämää" oma-aloitteisesti, niin sitä itse väkisinkin väsyy pitämään kaipaamiensa asioiden myyntipuheita ja järjestämään "koeajoja".

Turhahan tästä on toisaalta valittaa. Vaimo kuitenkin suostuu moneen, se jossain toisessa ketjussa mainittu himokas lähestymistapa vaan puuttuu. Olisi kiva joskus saada kuulla että hän kaipaisi jotain (muutakin kuin useammin), tai vaatisi kokeilemaan jotain uutta. Kynnys esimerkiksi vaimon sitomiseksi avuttomaan pakettiin, perseen piiskaamiseen punaiseksi ja joka reiän rajusti ottamiseen on vaan hiukan noussut, kun on huomannut ettei sitä aiemmin tapahtunutta käsien sitomistakaan oikeastaan kaivata.

tää on vain jotenkin hassun tuntuinen kohta. tunnut siis kaipaavan seksiä, jossa jollain tapaa alistat naistasi ja silti toivot, että se aloite tähän alistamiseen tulee naisesi puolelta? onko teillä kokeiltu tuota toisinpäin? eli sinut sidotaan, sinua piiskataan ihan niin pitkälle, että ihosi on punainen ja jokaiseen reikääsi tungetaan jotain? meillä tämä testattiin kerran. sidoin mieheni, piiskasin suhteellisen kevyesti ja se mitä nyt hänen anaaliinsa laitoin oli ihan vain pikkurilli ja senkin vielä siten, että käytin tonneittain liukkareita. sen jälkeen mieheni lakkasi haaveilemasta asiasta toisin päin. hänen mielestään se oli niin kertakaikkisen nöyryyttävää, ettei hän halunnut sitä minullekaan tehdä.

"ihan kiva" ei vielä tarkoita sitä, että naisesi nauttisi siitä täysillä.

Äijä on homo - jäta se ja ota hetero! Jo alkaa pillu naukumaan!

Olen mies ja itse oli melkein yliaktiivinen seksin suhteen ennen, halusin paljon ja usein ja toki sainkin ainakin joka viides kerta kun halusin.



Sitten ei vaimo enää innostunut. Kun tarpeeks monta kertaa sai pakit ja henkisesti turpaansa, alkoi halutkin hävitä. Ensin olin kiusallani vonkaamatta, lopulta kun sekään ei auttanut mitään, huomasin, että omatkin halut oli häipyneet.



Nyt saan nautintoni urheilusta ja työnteosta - ja kaikki tuntuu olevan tyytyväisiä.



Ainoastaan olen huolissani siitä päivästä, kun joku sattuu oikeasti haluamaan minua. Mitäs sitten teen ??

Ainoastaan olen huolissani siitä päivästä, kun joku sattuu oikeasti haluamaan minua. Mitäs sitten teen ??

se tulee hivelemään itsetuntoasi niin paljon, että vaikka muita tunteita ei olisikaan, olet varma, että olet rakastunut. tai rakastutkin. mistä senkään tietää.

Mieheni sanoo näin, että haluaisi jotakin vaihtelua ja piristävää seksielämään. Minä taas olen tyytyväinen nykytilanteeseen, siihen, että ylipäänsä saan seksiä ja orgasmin - siitäkään ei ole pitkä aika, kun ei ollut mitenkään itsestään selvää, että saisin.



En ole miehen ehdotuksia suoralta kädeltä torjunut koskaan, vaikka osa niistä minua arveluttikin aluksi. Mitään suurta himoa en kuitenkaan ole pystynyt itsestäni taikomaan mihinkään näistä asioista, joita en siis ollut koskaan aiemmin edes kokeillut, mutta jotkut näistä uusista kokemuksista olivatkin sen verran mukavia, että nykyään pyydän niitä itse, oma-alotteisesti. Miestä se taas ei enää nappaa, kaiketi siksi että minua kiinnostaisi. Tällä hetkellä tilanne on se, että mies valittaa haluavansa vaihtelua, mutta kun kysyn, mitä se vaihtelu tarkoittaa, hänen vastauksensa on luokkaa "emmä tiiä, jotain vaihtelua vaan".



Minä olen nainen, en ajatustenlukija. Jos ja kun mieheni ei osaa, pysty tai viitsi itse kertoa, mitä hän oikeastaan seksielämäämme tahtoisi (siis uutta), en minä pysty niitä asioita hänen päästään onkimaan, en niin millään, vaikka miten tahtoisin. Etenkin, kun minun vastuullani on aamusta asti huolehtia siitä, mitä lapsilla on päällään, mitä syövät aamupalaksi, että hampaat tulee pestyä, että ehditään päivähoitoon ja töihin itse kukin, että töissä työt etenevät ja pomo on tyytyväinen, että itsekin näyttäisin suurin piirtein ihmiseltä, että kaupassa on käyty ja ruoka tehtynä, että tiskit on tiskattu ja puhtaita astioita pöydässä, jotta saadaan syötyä, että roskat on viety, että edes silloin tällöin tulee siivottua, että synttäri-, joulu- ja kaikki muutkin kortit tulee lähetettyä kaikille sukulaisille, tutuille ja serkun kummin kaiman lastenlapsien koiralle, ettei jonakin päivänä huomata, ettei lapsille ole yhtään ainutta sopivaa vaatetta (kasvavassa iässä kun ovat), että tulee juhlittua synttäreitä ja muita kissanristiäisiä, että lahjat on ostettu, että joskus elämässä olisi muutakin kuin arkea, että joskus vietettäisiin "parisuhdeaikaa", että miehelle riittää aikaa harrastuksiinsa, että lapsille on joku, joka katsoo perään, jos mulla on jotakin menoa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Joudun päivittäin moneen kertaan päivässä päättelemään täysin kommunikointikyvyttömien ihmisten mitättömistä urahduksista ja merkeistä sen, mitä he oikein pyörittelevät päänsä sisällä - ts. lukemaan ajatuksia, suunnilleen. Tätä samaa joudun tekemään myös kotona omien lasteni suhteen. Onko oikeasti liikaa vaadittu, että mieheni, aikuinen ihminen, täysin terve ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan, voisi ilmaista itse, oma-aloitteisesti toiveensa, eikä kuvittelisi mun oikeasti olevan ajatustenlukija?



Taitaa olla. Meidän kommunikointi on tätä tasoa sunnuntai-iltaisin:

vaimo: "Mitä sä haluut syödä huomenna?"

mies: "Urgh. Emmä tiiä."

vaimo: "Monelta sul loppuu työt, ehitkö sä käymään kaupassa vai käynkö mä?"

mies: "Urgh. Emmä tiiä."

vaimo: "No jos mä käyn ni haetko sä lapset hoidosta?"

mies: "Urgh. Emmä tiiä."

vaimo: "Okei. Mitä se on se vaihtelu mitä sä haluat seksiin?"

mies: "Urgh. Emmä tiiä."

Ihan kuin olisi naimisissa luolamiehen kanssa, eikä työssään pariakymmentä alaista käskyttävän miehen kanssa.

Kuvittelin, että minä olen ainoa nainen, joka joutuu riutuu seksittömässä avioliitossa, mutta niin ei taida ollakaan. Meidän arkea ei rasita edes lapset, niitä ei ole.



Kun aloimme seurustelemaan, harrastimme seksiä päivittäin. Siitä se hiipui ensin kertaan per viikko, kunnes se retkahti tuohon 3-4 krt/vuosi. Tätä on nyt kestänyt muutaman vuoden. Mulle se on aivan liian vähän. Olen yrittänyt saada miehestäni irti, että mistä haluttomuus johtuu, mutta ei hän osaa siihen vastata mitään. Häntä ei vaan kiinnosta seksihommat yleensäkään.

Meillä halitaan ja pusutellaan päivittäin, ja käperrytään öisin toisiimme kiinni nukkumaan, mutta siihen se sitten jää. Lusikka-asennossa nukkumiseen. Rakastan miestäni todella paljon, kuten hän myös minua ja tämän me molemmat osoitamme toisillemme monin tavoin päivittäin. Hellyyttä ja rakkautta ei suhteesta puutu, mutta se piste iin päälle puuttuu.



Olen itse ollut aina seksuaalisesti aktiivinen, joten tämä on todella paha paikka. Itsetunto on todella kovalla koetuksella, vaikka tiedän, ettei tämä johdu ulkonäöllisistä tai hygieenisyyssyistä. Se vaan on kova paikka, kun oma rakas mies ei halua. Olen sanonut hänelle monet kerrat, että nöyryyttävää, kun sängyssä vieressä nukkuu haluttava mies ja itse joutuu itsensä tyydyttämään tunteettomalla sauvalla. Ei hän siihenkään kommentoi oikeastaan yhtään mitään.



On pitkiä kausia, jolloin näen joka yö seksiunia, koen jokaisen mukavan miehen läheisyyden seksuaalisena ja ajattelen seksiä ihan koko ajan. Mitä vähemmän sitä saa, sen enemmän se täyttää ajatukset. Juuri tällä hetkellä on tämä kärsimis-haluamiskausi taas kovimmillaan.



Muuten meillä on hyvä liitto. Emme riitele, teemme paljon yhdessä, matkustamme, puuhastelemme kaikenlaista. Molemmilla on omia harrastuksia ja omia kavereita, joiden kanssa viettää myös aikaa.

Erota en missään tapauksessa halua, eikä miehenikään sitä halua. Meillä on yhdessä muuten niin hyvä olla.



Jos vaan osaisin auttaa, tekisin sen heti, mutta nyt voin vaan jakaa tunteesi.

sen jälkeen mieheni lakkasi haaveilemasta asiasta toisin päin. hänen mielestään se oli niin kertakaikkisen nöyryyttävää, ettei hän halunnut sitä minullekaan tehdä.

"ihan kiva" ei vielä tarkoita sitä, että naisesi nauttisi siitä täysillä.

Ok, ilmaisin itseäni hiukan epäselvästi. Tuo alistaminen ja joka reikään pano johon viitattiin oli vain esimerkki asioihin suhtautumisesta. Esimerkki olisi ihan hyvin voinut olla vaikka vaimolle annettava suuseksi, hätäinen kokeileva lipaisu vs nuolemalla tuotetut orgasmi-iloittelut sauvalla höystettynä.

Kuten sanoin, olemme kyllä keskustelleet asioista ja moni kaipaamani asia tuntuu jopa kiinnostavan. Innostus on vaan sitten lopulta kuitenkin yksipuolista kun "meillä on aina niin hyvää seksiä". Yksi syy lienee myös että se tuttu tapa saada orgasmi on helpompi kuin "harjoitella" uusia.

Tarkoitukseni oli siis viestiä että miten jaksaa viedä hommaa mihinkään, jos tuntuu että kumppani ei sitä varsinaisesti kaipaa.

Enkä nyt väitä että ongelma olisi pelkästään vaimossa. Nytkin ilmaisin itseäni epäselvästi, joten teen sitä kyllä koko ajan kotonakin :)

Kettu77

Teillä EI tosiaan taida suurimmat ongelmat olla seksissä vaan ihan jossain muussa!

Miksi joudut lukemaan niin miehesi kuin lastesi ajatuksia??? Toki ihmiset ovat erilaisia, toiset hiljaisempia kuin toiset, mutta se ettei yhtään osaa kommunikoida (etenkin lapset), on merkki jostain syvemmästä.

Miehesi ilmeisesti on ihan terve, ajatteleva ihminen, joten mielestäsi sinun pitää "pakottaa" mies ilmaisemaan itseään. Ja tämä on mahdollista, mikäli miestä ylipäänsä suhteenne kiinnostaa. Ehkä tarvitsette tähän ulkopuolista apua, ehkä ette. Ehkä mies tajuaa, kun asiasta hyvin vakavasti puhut. Miksi muuten hyväksyt tuollaisia urahduksia ylipäänsä vastauksia kysymyksiisi? Miksi hyväksyt asemasi perheessä ihmisenä joka huolehtii ihan kaikesta? Onko mies joku vapaamatkustaja? Ja minkä mallin annatte lapsillenne - äiti huolehtii ja kommunikoi, isä urahtelee...

T: Mies, joka antaa vaimon huolehtia pääosin kummilasten lahjoista ja omien lasten synttäreistä, mutta huolehtii sitten itse kyllä monista muista asioista.

Mieheni sanoo näin, että haluaisi jotakin vaihtelua ja piristävää seksielämään. Minä taas olen tyytyväinen nykytilanteeseen, siihen, että ylipäänsä saan seksiä ja orgasmin - siitäkään ei ole pitkä aika, kun ei ollut mitenkään itsestään selvää, että saisin. En ole miehen ehdotuksia suoralta kädeltä torjunut koskaan, vaikka osa niistä minua arveluttikin aluksi. Mitään suurta himoa en kuitenkaan ole pystynyt itsestäni taikomaan mihinkään näistä asioista, joita en siis ollut koskaan aiemmin edes kokeillut, mutta jotkut näistä uusista kokemuksista olivatkin sen verran mukavia, että nykyään pyydän niitä itse, oma-alotteisesti. Miestä se taas ei enää nappaa, kaiketi siksi että minua kiinnostaisi. Tällä hetkellä tilanne on se, että mies valittaa haluavansa vaihtelua, mutta kun kysyn, mitä se vaihtelu tarkoittaa, hänen vastauksensa on luokkaa "emmä tiiä, jotain vaihtelua vaan". Minä olen nainen, en ajatustenlukija. Jos ja kun mieheni ei osaa, pysty tai viitsi itse kertoa, mitä hän oikeastaan seksielämäämme tahtoisi (siis uutta), en minä pysty niitä asioita hänen päästään onkimaan, en niin millään, vaikka miten tahtoisin. Etenkin, kun minun vastuullani on aamusta asti huolehtia siitä, mitä lapsilla on päällään, mitä syövät aamupalaksi, että hampaat tulee pestyä, että ehditään päivähoitoon ja töihin itse kukin, että töissä työt etenevät ja pomo on tyytyväinen, että itsekin näyttäisin suurin piirtein ihmiseltä, että kaupassa on käyty ja ruoka tehtynä, että tiskit on tiskattu ja puhtaita astioita pöydässä, jotta saadaan syötyä, että roskat on viety, että edes silloin tällöin tulee siivottua, että synttäri-, joulu- ja kaikki muutkin kortit tulee lähetettyä kaikille sukulaisille, tutuille ja serkun kummin kaiman lastenlapsien koiralle, ettei jonakin päivänä huomata, ettei lapsille ole yhtään ainutta sopivaa vaatetta (kasvavassa iässä kun ovat), että tulee juhlittua synttäreitä ja muita kissanristiäisiä, että lahjat on ostettu, että joskus elämässä olisi muutakin kuin arkea, että joskus vietettäisiin "parisuhdeaikaa", että miehelle riittää aikaa harrastuksiinsa, että lapsille on joku, joka katsoo perään, jos mulla on jotakin menoa, ja niin edelleen ja niin edelleen. Joudun päivittäin moneen kertaan päivässä päättelemään täysin kommunikointikyvyttömien ihmisten mitättömistä urahduksista ja merkeistä sen, mitä he oikein pyörittelevät päänsä sisällä - ts. lukemaan ajatuksia, suunnilleen. Tätä samaa joudun tekemään myös kotona omien lasteni suhteen. Onko oikeasti liikaa vaadittu, että mieheni, aikuinen ihminen, täysin terve ja kaikissa sielun ja ruumiin voimissaan, voisi ilmaista itse, oma-aloitteisesti toiveensa, eikä kuvittelisi mun oikeasti olevan ajatustenlukija? Taitaa olla. Meidän kommunikointi on tätä tasoa sunnuntai-iltaisin: vaimo: "Mitä sä haluut syödä huomenna?" mies: "Urgh. Emmä tiiä." vaimo: "Monelta sul loppuu työt, ehitkö sä käymään kaupassa vai käynkö mä?" mies: "Urgh. Emmä tiiä." vaimo: "No jos mä käyn ni haetko sä lapset hoidosta?" mies: "Urgh. Emmä tiiä." vaimo: "Okei. Mitä se on se vaihtelu mitä sä haluat seksiin?" mies: "Urgh. Emmä tiiä." Ihan kuin olisi naimisissa luolamiehen kanssa, eikä työssään pariakymmentä alaista käskyttävän miehen kanssa.

..sanoisin, että ymmärrän turhautumisesi, mutta silläkin uhalla sanoisin, että voit (valitettavasti...) silti olla suht tyytyväinen seksielämääsi. Teillä kyse on kuitenkin enemmän sävyeroista seksin suhteen, kun kumpikin kuitenkin haluaa seksiä. Et ehkä ihan tajua, mutta etenkin meistä miehistä valtaosa EI "saa" minkäänlaista seksiä tarpeeksi kotonaan. Teepä joskus jossain saunaillassa gallup kavereidesi kanssa, niin lyön vetoa, että alle puolet heistä sanoo "saavansa" kotona tarpeeksi seksiä.

Tuollainen tilanne on aivan kamalan raastava.

Olen vasta parikymppinen mutta ollessani 3 vuotisessa suhteessa jo vuoden jälkeen miehen halut tippuivat melkein nollaan. Nyt olemme eronneet.



Eron jälkeen mies ihmettelee,että miksi ei halunnut minua kun olimme yhdessä? Hän ei tiedä vastausta siihen. Hän kysyy,olisiko pitänyt käydä pariterapiass. Voi voi, ei enää auta. On jo omat osoitteet.



Suhteessamme oli paljon muitakin vikoja, mutta lähinnä tämä seksin puute aiheutti suunnaltani mustasukkaisuutta joka johti siihen etten pystynyt enää luottaa mieheeni, joka taas erkaannutti meitä jatkuvasti vielä enemmän toisistamme.



Tämä seksittömyys aiheutti myös sen, että jatkuvasti pohdin mitä voisin tehdä enemmän jotta hän haluaisi minua, silikonit?, alapääjumpat, vaatteet,hiukset, kaikki.. En onneksi kerinnyt silikoneja laittaa. Lopulta olisin kuitenkin huomannut ettei vika ollut minussa. Ja se olisi ollut liian myöhäistä.



Miksi näin tapahtuu? Jompikumpi kyllästyy? Eikä edes viitsi vaivautua juttelemaan kumppaninsa kanssa, mistä se voisi johtua!



Itsetuntoni oli lopussa. Ei se nytkään erikoinen ole. Mutta toivon, että ensi kerralla ei käy samalla lailla. Kuinka uskoa(ehkä) tulevaan suhteeseen, ettei vaan käy samallailla?

Teillä EI tosiaan taida suurimmat ongelmat olla seksissä vaan ihan jossain muussa! Miksi joudut lukemaan niin miehesi kuin lastesi ajatuksia??? Toki ihmiset ovat erilaisia, toiset hiljaisempia kuin toiset, mutta se ettei yhtään osaa kommunikoida (etenkin lapset), on merkki jostain syvemmästä. Miehesi ilmeisesti on ihan terve, ajatteleva ihminen, joten mielestäsi sinun pitää "pakottaa" mies ilmaisemaan itseään. Ja tämä on mahdollista, mikäli miestä ylipäänsä suhteenne kiinnostaa. Ehkä tarvitsette tähän ulkopuolista apua, ehkä ette. Ehkä mies tajuaa, kun asiasta hyvin vakavasti puhut. Miksi muuten hyväksyt tuollaisia urahduksia ylipäänsä vastauksia kysymyksiisi? Miksi hyväksyt asemasi perheessä ihmisenä joka huolehtii ihan kaikesta? Onko mies joku vapaamatkustaja? Ja minkä mallin annatte lapsillenne - äiti huolehtii ja kommunikoi, isä urahtelee... T: Mies, joka antaa vaimon huolehtia pääosin kummilasten lahjoista ja omien lasten synttäreistä, mutta huolehtii sitten itse kyllä monista muista asioista.

vaan kommunikoinnissa. Miehen mielestä ainoa ongelma taas on se, että hän kaipaa vaihtelua seksiin.

Lasten ajatuksia joudun päättelemään ihan siitä syystä, että he ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa aina niitä oikeasti ilmaista. Alle kouluikäisiä vielä, eivät mitään murahtelevia teini-ikäisiä. Miehelle olen tästä kommunikointiongelmasta puhunut useasti, ja olemme käyneet jopa parisuhdeterapiassa asian vuoksi - mitään hyötyä tästä ei ole kuitenkaan ollut.

Mitä mun pitäisi sitten tehdä, paitsi hyväksyä tämä nykyinen tilanne ja lutvia siinä parhaani mukaan? Olen jättänyt joskus asioita miehen vastuulle, ja jättäisin edelleen mielellään, mutta kun hän ei niitä hoida. Jos minä en siivoa, kukaan ei siivoa. Jos minä en laita ruokaa, koko perhe kuolee nälkään. Miehen on tasan kerran pitänyt huolehtia lapset päiväkotiin töihin mennessään, ja hän vei lapset sinne edelleen yöpuvuissa, ja jätti reput (joissa olisi ollut mm. vaihtovaatteet ja vaipat) kotiin. Mies vain lykkäsi haalaripukuiset lapset ovesta sisään ja lähti, jätti siis hoitajien riisuttavaksi. Oli varsin mukavaa, kun kesken työpäivän soiteltiin, että teidän lapsilla ei ole vaatteita mukana, ja piti pomolle selittää, että sori vaan, täytyy lähteä kotiin että saan vietyä lapsille vaatteet päiväkotiin, mies kun vei ne sinne yöpuvuissa. Ja on mieheltä yritetty saada vastaukseksi muutakin kuin "urgh", mutta kun muuta vastausta ei ole eikä tule. Mitä mun siis oikein pitäisi tehdä?

Juttusi on kuin suoraan omasta suhteestani. Vakiofantasioihin kuuluu joitakin roisimpiakin juttuja, mutta en ikinä kehtaisi moisia edes ehdottaa. Syykin on täsmälleen sama -pelko siitä, että puoliso pitää outona tai jopa sairaana ja pahimmassa tapauksessa koko suhde ajautuu kriisiin mokoman vuoksi.

Yleensä en näihin juuri kommentoi, mutta nyt teen poikkeuksen kun osui niin lähelle. Meillä vähän samanlainen tilanne. Välillä ollaan aktiivisempia, mutta noita ongelmakausia tulee varsin säännöllisesti. Syitä löytyy lapsiperheen arjesta ja meistä molemmista itsestämme. Asiaa on puitu useasti, mutta johtanut usein vain tilanteen hetkelliseen piristymiseen. Tilanteeseen herääminen ja panostus seksielämään tulee meillä myös usein eri aikoina. Tuo Ap:n mainitsema piristyksen puute ainakin itsellä miehenä estää tehokkaasti parempien kausien pysyvyyden. Seksiin vain yksinkertaisesti kyllästyy, tai paremminkin sen tulevaisuuden odotuksiin. Kyse ei ole siis siitä että olisi tylsää, tai vailla piristeitä (joita Ap:kin ansiokkaasti listasi). Paremminkin turhauttaa se, että toinen tuntuu olevan tyytyväinen tilanteeseen, kun itse kaipaisi paljon enemmän. Seksi on siis ihan kivaa, mutta jotenkin matka siihen itse kaipaamaansa tilanteeseen tuntuu niin mahdottomalta. Joistain omasta mielestäni seksistämme puuttuvista asioista on keskusteltu ja vaimo niihin "suostunutkin". Toisaalta osa on sen verran roisimpia että ei kehtaa alkaa ehdottamaankaan, ennen kuin asioissa on hiukan edetty. Kun toisella ei kuitenkaan tunnu olevan tarvetta muuttaa ajoittain "hyvää seksielämää" oma-aloitteisesti, niin sitä itse väkisinkin väsyy pitämään kaipaamiensa asioiden myyntipuheita ja järjestämään "koeajoja". Turhahan tästä on toisaalta valittaa. Vaimo kuitenkin suostuu moneen, se jossain toisessa ketjussa mainittu himokas lähestymistapa vaan puuttuu. Olisi kiva joskus saada kuulla että hän kaipaisi jotain (muutakin kuin useammin), tai vaatisi kokeilemaan jotain uutta. Kynnys esimerkiksi vaimon sitomiseksi avuttomaan pakettiin, perseen piiskaamiseen punaiseksi ja joka reiän rajusti ottamiseen on vaan hiukan noussut, kun on huomannut ettei sitä aiemmin tapahtunutta käsien sitomistakaan oikeastaan kaivata. Ehkä tässä on taas sitä erilaisuutta mies/naisrooleissa. Ettei voi pyytää/kaivata asioita, vaan miehen pitää olla aloitteellinen. Eihän niitä markkinoituja ideoita kuitenkaan tunnuta vastustettavankaan ja ovat ihan kivoja kun jälkikäteen kysyy... Tämmöinen pitkähkö vuodatus siis täällä. Ap:lle vinkiksi että koita aloittaa keskustelu siltä kannalta että kaipaisit itse uusia asioita seksiin (ehkä joku villi ideakin valmiiksi mielessä). Lupaa miehelle ettet naura, tai tuomitse mitään ajatuksia ja sitten alat utelemaan vaikka väkisin. Suostua ei toki kannata ennakolta ja kannattaa sitten varautua kuulemaan mitä vaan... Parempi niistä kummallisuuksista on kuitenkin itsekin tietää, kuin elää niiden pyöriessä vain toisen mielessä. Kettu77

Tai ainakin siihen hän vetoaa, kun toistan sitä että 140cm lapsella ei voi olla 127cm vaatteita koulussa tai toisinpäin. Ok, onneksi kys lapsi katsoo jo itsekin vaatteitaan, mutta on minun kuitenkin voitava luottaa siihen ettei heitä viedä kouluun ja eskariin ihan missä tahansa vermeissä, ovat kuitenkin vielä lapsia ja eivät niin kovin kiinnostuneita siitä mitä päällensä laittavat.

Tai kun toivon romanttisia eleitä, edes joskus.

Tai kun väsyneenä ja turhautuneena hermostun kaikesta roinasta, vaateläjistä, lehtikasoista yms mitä kodissamme säänn on.

Tai kun petivaatteet, pyyhkeet yms about haisee.

Siinä vain muutama "osa" mikä mieheltä kuulema puuttuu päästä.

Sen seksuaalisen osan lisäksi:´(



Ap

meillä on kyllä niitäkin aika kiitettävästi toteutettu ja osa jäänyt "jopa" säännölliseen käyttöön. Vähintään 50/50 niitä on ehdoteltu, minä ehkä enemmänkin kuin mies.

Eli en näe että sekään meillä mättäisi.



Ap

Voiko todella olla vahinko, että mies ei pue lapsille vaatteita aamulla? Pitäisihän aikuisen ihmisen tajuta, ettei lapsia voi yöpaidassa viedä.

Vai jättääkö piruuttansa asiat puolitiehen niin, ettei toista kertaa tarvitse tehdä niitä itse?

Joutuu viemään lapset -vie ne yöpaidassa.

Joutuu viemään biojätteet -pitää huolen että pussi vuotaa kulmasta.

Joutuu tiskaamaan viinilasit -laskee kuumaa ja kylmää vettä, lasit hajoaa, eikä vastaavaa palvelusta pyydetä enää.

Teillä EI tosiaan taida suurimmat ongelmat olla seksissä vaan ihan jossain muussa! Miksi joudut lukemaan niin miehesi kuin lastesi ajatuksia??? Toki ihmiset ovat erilaisia, toiset hiljaisempia kuin toiset, mutta se ettei yhtään osaa kommunikoida (etenkin lapset), on merkki jostain syvemmästä. Miehesi ilmeisesti on ihan terve, ajatteleva ihminen, joten mielestäsi sinun pitää "pakottaa" mies ilmaisemaan itseään. Ja tämä on mahdollista, mikäli miestä ylipäänsä suhteenne kiinnostaa. Ehkä tarvitsette tähän ulkopuolista apua, ehkä ette. Ehkä mies tajuaa, kun asiasta hyvin vakavasti puhut. Miksi muuten hyväksyt tuollaisia urahduksia ylipäänsä vastauksia kysymyksiisi? Miksi hyväksyt asemasi perheessä ihmisenä joka huolehtii ihan kaikesta? Onko mies joku vapaamatkustaja? Ja minkä mallin annatte lapsillenne - äiti huolehtii ja kommunikoi, isä urahtelee... T: Mies, joka antaa vaimon huolehtia pääosin kummilasten lahjoista ja omien lasten synttäreistä, mutta huolehtii sitten itse kyllä monista muista asioista.

vaan kommunikoinnissa. Miehen mielestä ainoa ongelma taas on se, että hän kaipaa vaihtelua seksiin. Lasten ajatuksia joudun päättelemään ihan siitä syystä, että he ovat vielä niin pieniä, etteivät osaa aina niitä oikeasti ilmaista. Alle kouluikäisiä vielä, eivät mitään murahtelevia teini-ikäisiä. Miehelle olen tästä kommunikointiongelmasta puhunut useasti, ja olemme käyneet jopa parisuhdeterapiassa asian vuoksi - mitään hyötyä tästä ei ole kuitenkaan ollut. Mitä mun pitäisi sitten tehdä, paitsi hyväksyä tämä nykyinen tilanne ja lutvia siinä parhaani mukaan? Olen jättänyt joskus asioita miehen vastuulle, ja jättäisin edelleen mielellään, mutta kun hän ei niitä hoida. Jos minä en siivoa, kukaan ei siivoa. Jos minä en laita ruokaa, koko perhe kuolee nälkään. Miehen on tasan kerran pitänyt huolehtia lapset päiväkotiin töihin mennessään, ja hän vei lapset sinne edelleen yöpuvuissa, ja jätti reput (joissa olisi ollut mm. vaihtovaatteet ja vaipat) kotiin. Mies vain lykkäsi haalaripukuiset lapset ovesta sisään ja lähti, jätti siis hoitajien riisuttavaksi. Oli varsin mukavaa, kun kesken työpäivän soiteltiin, että teidän lapsilla ei ole vaatteita mukana, ja piti pomolle selittää, että sori vaan, täytyy lähteä kotiin että saan vietyä lapsille vaatteet päiväkotiin, mies kun vei ne sinne yöpuvuissa. Ja on mieheltä yritetty saada vastaukseksi muutakin kuin "urgh", mutta kun muuta vastausta ei ole eikä tule. Mitä mun siis oikein pitäisi tehdä?

Miehen on tasan kerran pitänyt huolehtia lapset päiväkotiin töihin mennessään, ja hän vei lapset sinne edelleen yöpuvuissa, ja jätti reput (joissa olisi ollut mm. vaihtovaatteet ja vaipat) kotiin. Mies vain lykkäsi haalaripukuiset lapset ovesta sisään ja lähti, jätti siis hoitajien riisuttavaksi. Oli varsin mukavaa, kun kesken työpäivän soiteltiin, että teidän lapsilla ei ole vaatteita mukana, ja piti pomolle selittää, että sori vaan, täytyy lähteä kotiin että saan vietyä lapsille vaatteet päiväkotiin, mies kun vei ne sinne yöpuvuissa. Ja on mieheltä yritetty saada vastaukseksi muutakin kuin "urgh", mutta kun muuta vastausta ei ole eikä tule. Mitä mun siis oikein pitäisi tehdä?

Järkyttävää! Voiko noin avutonta miestä olla?! Tuskin, tuon täytyi olla protesti siitä, että "joutuu" huolehtimaan lapset päiväkotiin. Muuta selitystä ei vaan voi olla.

Meillä on vielä pienet lapset ja heillä kahdesti viikossa aamusta iltapäivän puolelle kerho. Näinä aamuina teen lasten aamupesut, pukemiset, laitan aamupalat ja vien lapset kerhoon

-> ja tästä on vaimo kiitellyt kovasti kun saa nukkua pitkään ja tehdä omia juttuja yksin kotona.

Tuntuu olevan iso juttu.

Kotitöitäkin teen paljon, mutta normaalit imuroinnit ja keittiön siivoukset ovat "arkea" ja niitä hoidetaan kumpi ensin ehtii. Ei näistä kiitosta jaeta mihinkään suuntaan. Mutta tuo lapsista huolehtiminen tuntuu olevat tosi kova juttu.

Aivan käsittämätön tuo miehesi toiminta. Silmää räpäyttämättä yöpuikkien päälle haalarit? Ei "#¤"#¤ Ymmärsiköhän edes pöntöllä / potalla käyttää?!