Kuinka moni odottaa Jeesusta palaavaksi hetkenä minä hyvänsä?

Ootte varmaan lukeneet raamattua liikaa antaumuksella.



Mullekin käy noin kun katselen jotakin vaikuttavaa elokuvaa joka vetoaa tunteisiin.

Henkilöhahmot tulee uniin ja sitten mennään lujaa :-D



Unta se vain on. Ihmisen psyyke toimii niin.









Vierailija - 14.1.2009 14:07 (ID 1259916)





Odotan.



Olen nähnyt untakin, että Jeesuksen paluu on jo lähellä ja vilja oli unessa kypsää.



Myös mieheni näki unen, jossa taivaalle ilmestyi jonkinlainen iso isähahmo ja mieheni temmattiin äkkiä ylös.



Vielä on armon aika ja vielä on ovi pelastukseen auki.



Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut.

Entäs jos halinallet kerkee ensin ? näin unta että semmoinen iso oranssi halinalle tuli ja pelasti kaikki. Ei jää jesselle enää mitää tsäänssejä. !

Typerää vain että nämä evoluutioteoriaan uskovat eivät yhtään kritisoi sitä vaan uskovat mielestäni sokeasti!

T: 183

nostaa ja OIKEASTI varoittaa suhtautumaan todella suurella varauksella kreationistien hienolta ja tieteelliseltä kuulostaviin selityksiin. Kas kun niitten ei pohjimmiltaan edes tarkoiteta olevan asiatiedoiltaan oikeita sillä sylttytetaalla, missä väitteitä kehitellään. Niiden motiivi on ennen kaikkea poliittinen, yritys saada ihmisten mieleen epäilys siitä että "evoluuto on vain teoria" josta "ei ole mitään todisteita". Pohjimmainen tarkoitus on siis polittisin keinoin saada aate leviämään ja esim. saada evoluutio-opetus pois kouluista. Tieteen kautta tähän ei tietenkään pystytä, koska kreationismi on täyttä huuhaata, joten paras foorumi on politiikka. Ja tietämättömät ja hyväuskoiset uskovaiset sitten tietämättömyydessään osallistuvat tähän projektiin levittämällä näitä hienoja selityksiään miksi evoluutio ei voi olla totta.

Esimerkki Panda's Thumb sivustolta:

I confront Mathis with this point, and he counters that evolutionary theory is also untestable. This is patently untrue-to give just one example, scientists have witnessed speciation, the arisal of a new species from an old one.

When I point this out, he interrupts me immediately: "Whoa! Wait a minute! Please send me whatever material you have that demonstrates that we can observe speciation because I have not seen anything. I've never heard anyone even claim that!"

Is he serious? He's just produced a film about evolution, and he's never heard of the fact that speciation has been observed and thoroughly documented in the scientific literature? I'm stunned. I send him peer-reviewed research confirming this fact via e-mail, and he later responds, "This isn't an important argument for me".

Tiede perustuu todisteisiin, jollei puolikaulaista kirahvia löydy tai muuten ei pystytä todistamaan sitä, se on olettamus eli teoria. En itse ole sitä mieltä että kreationismi olisi välttämättä oikea versio. Kannattaisi kuitenkin miettiä kuinka mahdoton yhtälö on se että kaikki tulisi sattumalta maan päälle, tyhjyydestä. Evoluutioteoria on tällä hetkellä ainoa tieteen versio tapahtumille, joten siihen on "pakko" uskoa, jos ei halua luomiseen uskoa. Mutta ehkäpä selitys onkin joku muu? Fosillit voivat ollakin vain sukupuuttoon kuolleita eläimiä, eikä ne todista mitenkään evoluutiota. Kritiikkiä saa ja pitää esittää!! Muuten uskoo sokeasti. Kannattaa perehtyä evoluutioteoriaan tarkemmin, ennenkuin siihen alkaa uskomaan siihen. Nyt jätän tämän aiheen rauhaan. :)

Kannattaa perehtyä evoluutioteoriaan tarkemmin, ennenkuin siihen alkaa uskomaan siihen. Nyt jätän tämän aiheen rauhaan. :)

Nimittäin jos vähääkään perehtyy, rupeaa miettimään että MITEN kukaan voi kiistää tämän, kun tämä asia on niin päivänselvä.

Minun maailmankuvaani ja vakaumukseeni mahtuu molemmat, luomisusko ja evoluutio. Ne käyttävät ihan eri kieltä, ensimmäinen uskonnollista (Jumala on kaiken olemassaolon takana)ja jälkimmäinen tieteellistä (miten tämä maapallo ja kaikki siihin liittyvä käytännössä syntyi).



Kannattaa varoa, ettei lipsu tieteisuskon puolelle, jos on suuri tarve korostaa tieteellistä ajattelukykyään.

Aika polarisoitunut ja yksisilmäinen näkemys

Minun maailmankuvaani ja vakaumukseeni mahtuu molemmat, luomisusko ja evoluutio. Ne käyttävät ihan eri kieltä, ensimmäinen uskonnollista (Jumala on kaiken olemassaolon takana)ja jälkimmäinen tieteellistä (miten tämä maapallo ja kaikki siihin liittyvä käytännössä syntyi).

Kannattaa varoa, ettei lipsu tieteisuskon puolelle, jos on suuri tarve korostaa tieteellistä ajattelukykyään

Kreationistit tavaa kirjojaan ja kuvittelee että niihin voi luottaa. Kun tosiasiassa hienolta kuulostava teksti voi olla niin paksua potaskaa, että oikeasti fyysisesti kuvottaa kun lukee sen debunkkausta. Että onko tämä asioiden vääristely vain tietämättömyyttä vai tahallista (puhtaasti polittisin motiivein).

Kun tiedeyhteisön jäsen tutkii ja julkaisee jotain, se käy läpi kollegojen tarkastelun, ja keskinäinen kilpailu varmistaa sen, että virheet kyllä löydetään. Kun taas kreationisti pikku kammiossaan kirjoittaa, seurakunta odottaa henkeään pidätellen ja valmiina uskomaan joka sanan koska camoon, mies on kristitty, totta kai joka ikinen sana on totuus ja vielä kaiken lisäksi herran innoittama.

Aika polarisoitunut ja yksisilmäinen näkemys

Minun maailmankuvaani ja vakaumukseeni mahtuu molemmat, luomisusko ja evoluutio. Ne käyttävät ihan eri kieltä, ensimmäinen uskonnollista (Jumala on kaiken olemassaolon takana)ja jälkimmäinen tieteellistä (miten tämä maapallo ja kaikki siihin liittyvä käytännössä syntyi).

Aivan mielelläni suon uskonnon niille jotka sitä haluavat harjoittaa. Ongelmat alkaa sinä, kun uskonto rupeaa tunkemaan tieteen tontille vilpillisin keinoin. Mitä on tässäkin ketjussa päästy todistamaan.

ja luin läpi, miten siihen vastattiin ja mihin keskustelu kääntyi hyvin nopeasti, tulee mieleen "insinööriusko": uskontoa ja uskonnollisuutta yritetään tarkastella ja kumota luonnontieteen argumentein. (Insinöörisusko ei ole rienaus insinöörejä kohtaan, vaan tarkoittaa teknistä pyrkimystä ottaa käsistä lipeävä ilmiö haltuun.)



Ihmetyttää, miten tällainen juupas-eipäs -lähestymistapa herättää aina uudelleen niin syvät intohimot, puolin ja toisin, että lopulta jankkaukseen tulee mukaan vastapuolen herjauksia, kun keinot eivät riitä enää vakuuttamaan toista puolta oman ajattelun totuudellisuudesta.



Minua kiinnostaisi tietää, millainen koulutus keskusteluun osallistuneilla on. En kysy tätä siksi, että se, jolla on korkein koulutus olisi fiksuin tai vain korkeasti koulututettujen argumentit olisivat arvokkaita tms. Kysyn puhtaasta uteliaisuudesta.



Terveisin

teologi, joka luki viestit läpi vasta tässä vaiheessa

Filosofian maisteri, humanistinen tieteenala. Minä olen siis väitellyt täällä sen puolesta, ettei tieteen ja uskon rajaa ruveta sekoittamaan.



En suinkaan ole sitä mieltä että uskonnollisuus pitäisi maan päältä kitkeä. Mutta hirvittää tuo kehitys mikä jenkkilässäkin on ollut menossa, että uskontoa ruvetaan TAAS sotkemaan politiikkaan, kun juuri on saatu nauttia niistä hedelmistä jota on saavutettu EROTTAMALLA kirkko ja politiikka.

Kyllä sieltä hätistetään pois pseudotietelijät. Uskonto ja tiede vastaavat eri kysymyksiin ja mahtuvat samaan maailmaan.

Mielenkiintoista tosiaan se, että ap:n kysymys keikautti keskustelun alta aika yksikön tiede-uskonto -vastakkaisasetteluun. Vaikuttaa siltä, että joillakin on todella hätä siitä, että tiede jäisi jotenkin alakynteen ja sen paradigmaa täytyy tunkea joka väliin, on kysymys mikä tahansa ja vaikka se liikkuisi täysin uskonnon kentässä, kuten ap:n kysymys teki.

Aivan mielelläni suon uskonnon niille jotka sitä haluavat harjoittaa. Ongelmat alkaa sinä, kun uskonto rupeaa tunkemaan tieteen tontille vilpillisin keinoin. Mitä on tässäkin ketjussa päästy todistamaan.

En voi käsittää, miten joku voi hylätä täysin oman järjellisen ajattelukykynsä ja alkaa uskomaan johonkin satuolentoon. Aivan kuin nämä uskoontulijat taantuisivat jotenkin pikkulasten tasolle (yhtään lapsia väheksymättä: pikkulapsethan uskovat joulupukkiin, mutta ymmärtävät lopulta että joulupukkia ei voi järjellisesti ajateltuna olla olemassa ja se on vain ihmisten keksimää satua).

kun katsoo esim. tutkimuksia siitä kuinka moni uskoo evoluution olevan totta ja kuinka moni jumalan luoneen maailman 6 päivässä 10 000 vuotta sitten. Ne luvut on joskus aika ällistyttäviä.

eikä kaikkea pysty käsittämään. Elämänkokemus usein kyllä avartaa käsityskykyä ja hioo mustavalkoista ajattelua.

En voi käsittää, miten joku voi hylätä täysin oman järjellisen ajattelukykynsä ja alkaa uskomaan johonkin satuolentoon. Aivan kuin nämä uskoontulijat taantuisivat jotenkin pikkulasten tasolle (yhtään lapsia väheksymättä: pikkulapsethan uskovat joulupukkiin, mutta ymmärtävät lopulta että joulupukkia ei voi järjellisesti ajateltuna olla olemassa ja se on vain ihmisten keksimää satua).

ja kovasti miettinyt noita asioita. Olen melko varma, että jotain yliluonnollista on olemassa, mutta mitä, sitä en osaa sanoa. Onhan noita leikkausten aikana tapahtuneita ruumiistapoistumisia jne ollut, eli jonkinlainen sielu tms olisi olemassa. Mihin se menee kuoleman jälkeen? Se panee vähän miettimään.



Mutta itse teknisenä ihmisenä en pysty uskomaan että maailma olisi luotu juuri kuten Raamatussa sanotaan. Siinä on niin paljon epäloogisuuksia. Se voi olla kuvaannollinen selitys, mutta ei kirjaimellisesti totta.

väärässä olevien ajatukset pois? Minusta näyttää siltä, että mielipiteet vain kärjistyvät ja lujittuvat. Uskonnollisuus ei ole vain totuuskysymysten pohdintaa. Siihen sitoutuu myös yhteisöllisyyttä ja emootioita, vahvaa kokemusmaailmaa ja kova prässääminen saa vain suojautumaan. Avoimempi, yhdessä pohdiskelevampi ote toimisi paremmin. Jos molemmat osapuolet asennoituisi toisiinsa niin, että yrittävät oppia ja ymmärtää toisen ajattelua sen sijaan, että yritttää käännyttää "vääräuskoisen tai väärätietoisen" oman joukon puolelle, voisi keskustelu avartua kuralätäköstä laajemmille vesille.

Jos vastavuoroisesti kunnioittavaa keskustelukulttuuria ei tietoisesti rakenneta, on riskinä pelkäämäsi jenkkiläuskonnollisuus. Ei voi siis vaatia vain "uskovia" järkeviksi, tarvitaan kaikkien keskusteluun osallistuvien panosta.

Filosofian maisteri, humanistinen tieteenala. Minä olen siis väitellyt täällä sen puolesta, ettei tieteen ja uskon rajaa ruveta sekoittamaan.

En suinkaan ole sitä mieltä että uskonnollisuus pitäisi maan päältä kitkeä. Mutta hirvittää tuo kehitys mikä jenkkilässäkin on ollut menossa, että uskontoa ruvetaan TAAS sotkemaan politiikkaan, kun juuri on saatu nauttia niistä hedelmistä jota on saavutettu EROTTAMALLA kirkko ja politiikka.

Sinulla kuulostaa olevan mukavan pohdiskeleva ja kyselevä asenne. Jatka samaan tyyliin, tulet sitten millaisiin johtopäätöksiin tahansa!

Tuohon seuraavaan ajatukseesi ei voi sanoa kuin amen! Ei kristillinen vakaumus edellytä kirjaimellista raamatuntulkintaa.

Mutta itse teknisenä ihmisenä en pysty uskomaan että maailma olisi luotu juuri kuten Raamatussa sanotaan. Siinä on niin paljon epäloogisuuksia. Se voi olla kuvaannollinen selitys, mutta ei kirjaimellisesti totta.

ettei uskontoa saa "sotkea" politiikkaan ja että uskonnon ja tieteen pitäisi olla täysin erillään toisistaan. Mutta hätä, se sinulla näyttää olevan tässä asiassa.

Filosofian maisteri, humanistinen tieteenala. Minä olen siis väitellyt täällä sen puolesta, ettei tieteen ja uskon rajaa ruveta sekoittamaan.

En suinkaan ole sitä mieltä että uskonnollisuus pitäisi maan päältä kitkeä. Mutta hirvittää tuo kehitys mikä jenkkilässäkin on ollut menossa, että uskontoa ruvetaan TAAS sotkemaan politiikkaan, kun juuri on saatu nauttia niistä hedelmistä jota on saavutettu EROTTAMALLA kirkko ja politiikka.

No se on sinun mielipiteesi, ettei uskontoa saa "sotkea" politiikkaan ja että uskonnon ja tieteen pitäisi olla täysin erillään toisistaan.

On ok, että Sarah palin perustelee Alaskan kaasuputkea sanomalla että se on "Jumalan tahto". Mikä argumentti se sellainen on? Mistä ihmeestä Sarah Palin voi tietää jumalan tahdon? Tämmöistä painajaista tämä juuri on, kun ruvetaan sotkemaan jumalaa päätöksiin jotka pitäisi perutella ihan muilla asioilla. Ja perustellaankin kabineteissa, mutta ihmisten ohjailuun sopii mainiosti jumalan tahto?

Kyllä minua ainakin hätkähdytti todella paljon se tosiasia, että Palin oli vakavastiotettava ehdokas Usan varapresidentiksi, ja taidan ihan oikeasti olla vielä aika kauhuissani =)))). Huomaan sen nyt itsekin. Huh, tämäpä pelastus. Enkä ole ainoa, Yle Teemalta tuli taannoin dokkari jossa haastateltiin usalaisia kulttuuriihmisiä ja kyllä siinä dokkarissa oli sama eksistentiaalinen kauhu havaittavissa :).

on ihan yhtä toivotonta kuin yrittäisi selvittää sokealle, millaisia värit ovat.

En voi käsittää, miten joku voi hylätä täysin oman järjellisen ajattelukykynsä ja alkaa uskomaan johonkin satuolentoon. Aivan kuin nämä uskoontulijat taantuisivat jotenkin pikkulasten tasolle (yhtään lapsia väheksymättä: pikkulapsethan uskovat joulupukkiin, mutta ymmärtävät lopulta että joulupukkia ei voi järjellisesti ajateltuna olla olemassa ja se on vain ihmisten keksimää satua).