Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Omista rahoista....meillä omat asuntolainat vaikka
10.02.2010 |
yhteinen koti. Omistussuhde sen mukaan paljonko on maksanut talosta. Testamentilla varmistettu, että minä perin miehen osuuden ja hän minun osuuteni.
Rutiinikulut menee puoliksi ja kumpikin tekee lopuilla rahoillaan, mitä lystää.
En voisi kuvitellakaan, että rahat olisivat samalla tilillä. Minä en toisen elättinä ole enkä suostu ketään elättämään. Siis ku aikuista on kyse.
Kommentit (29)
mutta oletteko te jutelleet, mitä sitten, jos toinen joutuu vaikka työttömäksi tai pahempaakin, vaikka loppuelämäkseen työkyvyttömäksi. Jatkatteko te sitten parisuhdetta niin, että toisella on ihan eri elintaso? En yhtään tarkoita pahalla tätä kysymystä, oikeasti kiinnostaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurauksena. Tarkoitus on jollain aika välillä palata töihin.
Meillä on vakuutukset tällaisia tilanteita varten; ei ole kuluneen vuoden aikana tulot tippuneet lainkaan eikä tuo eläkekään ole merkittävästi pienempi eli parisuhde jatkuu vanhan normaaliin tapaan.
ap
Musta tämä on hassu ilmaisu, että avioliitossa puolisoa muka voisi elättää. Toki eri asia on jos toinen vain lusmuaa kotona ilman syytä, mutta tuskin kukaan järkevä tällaiseen heittiöön edes retkahtaisi. En ymmärrä mikä parisuhde se sellainen on, jossa ei olla valmiita jakamaan omaansa. Minä en kutsu yhteisiä rahoja elättämiseksi, sehän on vain kahden erilaisen palkkatason rinnastamista yhteensopivaksi elintasoksi.
sit esim. jos sinä jäät vaikka äitiyslomalle tai hoitovapaalle teidän yhteistä lasta hoitamaan etkä pysty maksamaan lainan lyhennystä laitat sen menemään koroilla jonkun aikaa, niin onko reilua että lapsen hoidon vuoksi et omistakkaan talosta enää puolia vaan vaikka 35 %. kyllä meilläkin kummatkin oman osansa maksaa mutta laina on yhteinen ja talo yhteinen, suoraveloituksella siirtyy lainanhoito tilille puolet lyhennyksestä.. :)
ja minä olen se meidän perheen tilintuoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja autot kummallakin jaettu sen mukaan mitä on kukin maksanut.
ei tietenkään ole eri elintaso, perheenä tässä ollaan, 3 lasta, mutta todellakin minä tienaan omat rahani ja teen niillä kohtuuden rajoissa mitä lystään. Samoin suon miehelleni saman yksityisyyden.
jos kerran yhdessä ostetaan perhelle koti, niin ei kai kukaan nyt oikeesti laita asuntoa tai lainaa pelkästään toisen nimiin? Ap.N kirjoituksessa ei mielestäni ole mitään ihmeellistä, tietysti laina ja omistussuhde asunnosta menee puoliksi!
Siis jokuko muka ei ole laittanut nimiään lainapapereihin? Ja muka sitten yhteisessä kodissa asutaan, jep jep...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että testamenttia ei vielä olla kirjoitettu, toisaalta omaisuuttakaan (eli asuntoa) ei kovin paljoa olla ehditty maksaakaan. Tarkoitus on toki turvata toistemme perintöoikeus kuoleman koittaessa.
Minäkään en missään nimessä suostuisi yhteisiin rahoihin, vaikka tienaan miestäni huomattavasti vähemmän. Osittain jopa työttömyyskorvauksella elelen. Olen sen verran ylpeä ja itsenäinen, että haluan tulla toimeen omillani. Elintaso on meillä kutakuinkin sama, mies nyt ostelee itselleen enemmän kalliita juttuja kuten suksia, pyöriä ja tietokoneita, mutta arkielämisessä erillistalous ei näy. Hyvä näin.
vaan siitä että heillä on kummallakin oma laina ja maksaavat kumpikin omaa lainaa yhteisestä talosta! normaalisti otetaan yhteinen laina jossa kummankin nimi papereissa ja laina veloitetaan joko toisen tililtä tai sitä varten tehdään oma lainan hoto tili, johon aina siirretään kummaltakin lainan lyhennys rahat!! ei kai ketään ny taloo ostaiskaan vaan toisen puolison nimille, siitä tässä ei olla puhuttukkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mut automaattisesti puolet on mun ja puolet miehen nimissä. ei ukko tollasta lainaa yksin saisi. jos iso riita tulisi avioerossa, pystyis pankkitiedoilla todistaa kumpi maksoi enemmän. kun kuitenkin olen lomautettu nyt mutta kyllä mäkin maksan menoja ja lainaa. aika sujut menee menot. mies maksaa enempi sit rempaan yms.
jos kerran yhdessä ostetaan perhelle koti, niin ei kai kukaan nyt oikeesti laita asuntoa tai lainaa pelkästään toisen nimiin? Ap.N kirjoituksessa ei mielestäni ole mitään ihmeellistä, tietysti laina ja omistussuhde asunnosta menee puoliksi!
Siis jokuko muka ei ole laittanut nimiään lainapapereihin? Ja muka sitten yhteisessä kodissa asutaan, jep jep...
Ap:n tapauksessa molemmilla oli omat lainat ja käsitin, että maksusuhteen mukaan omistus menee esim. 40/60.
Tiedän perheitä, joissa oikeasti on omat lainat molemmilla omaan talonpuolikkaaseen ja sit on tullut toisella ongelmia oman osuutensa kanssa, kun yllättäen on tulot tippuneet.
T: se joka kyseli tuolla aiemmin, miten ap ja puolisonsa hoitaisivat yllättävät tilanteet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en missään nimessä suostuisi yhteisiin rahoihin, vaikka tienaan miestäni huomattavasti vähemmän. Osittain jopa työttömyyskorvauksella elelen. Olen sen verran ylpeä ja itsenäinen, että haluan tulla toimeen omillani. Elintaso on meillä kutakuinkin sama, mies nyt ostelee itselleen enemmän kalliita juttuja kuten suksia, pyöriä ja tietokoneita, mutta arkielämisessä erillistalous ei näy. Hyvä näin.
En kyllä ymmärrä mitä ylpeilemistä on "omissa rahoissa". Onko tämä itsenäisyys ja pärjääminen iskostunut niin syvälle suomalaisuuteen ettei edes oman aviopuolison kanssa voi jakaa rahojaan tai menettää kasvonsa? Itse olen ylpeä siitä, että minulla on mies, jonka varmasti tiedän tukevan minua niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin.
Minäkään en missään nimessä suostuisi yhteisiin rahoihin, vaikka tienaan miestäni huomattavasti vähemmän. Osittain jopa työttömyyskorvauksella elelen. Olen sen verran ylpeä ja itsenäinen, että haluan tulla toimeen omillani. Elintaso on meillä kutakuinkin sama, mies nyt ostelee itselleen enemmän kalliita juttuja kuten suksia, pyöriä ja tietokoneita, mutta arkielämisessä erillistalous ei näy. Hyvä näin.
En kyllä ymmärrä mitä ylpeilemistä on "omissa rahoissa". Onko tämä itsenäisyys ja pärjääminen iskostunut niin syvälle suomalaisuuteen ettei edes oman aviopuolison kanssa voi jakaa rahojaan tai menettää kasvonsa? Itse olen ylpeä siitä, että minulla on mies, jonka varmasti tiedän tukevan minua niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin.
Kyllä minäkin varmasti tiedän, AVOmieheni tukevan minua tarvittaessa niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Mutta mikään läjtökohta se ei suhteellemme ole, vaan molemmat ottavat täyden vastuun omasta taloudellisesta itsenäisyydestään ja kantaa sitä vastuuta tappiin saakka. Ja kyllä, olen ylpeä siitä että voin sanoa pärjääväni omillani ilman mieheni tukea. Minusta se on hienoa, etenkin koska naiset ovat aikoinaan joutuneet läpikäymään melkoiset taistelut siitä, että saivat oikeuden omistaa ja määrätä omasta varallisuudestaan ihan itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään en missään nimessä suostuisi yhteisiin rahoihin, vaikka tienaan miestäni huomattavasti vähemmän. Osittain jopa työttömyyskorvauksella elelen. Olen sen verran ylpeä ja itsenäinen, että haluan tulla toimeen omillani. Elintaso on meillä kutakuinkin sama, mies nyt ostelee itselleen enemmän kalliita juttuja kuten suksia, pyöriä ja tietokoneita, mutta arkielämisessä erillistalous ei näy. Hyvä näin.
En kyllä ymmärrä mitä ylpeilemistä on "omissa rahoissa". Onko tämä itsenäisyys ja pärjääminen iskostunut niin syvälle suomalaisuuteen ettei edes oman aviopuolison kanssa voi jakaa rahojaan tai menettää kasvonsa? Itse olen ylpeä siitä, että minulla on mies, jonka varmasti tiedän tukevan minua niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin.
Kyllä minäkin varmasti tiedän, AVOmieheni tukevan minua tarvittaessa niin henkisesti, fyysisesti kuin taloudellisestikin. Mutta mikään läjtökohta se ei suhteellemme ole, vaan molemmat ottavat täyden vastuun omasta taloudellisesta itsenäisyydestään ja kantaa sitä vastuuta tappiin saakka. Ja kyllä, olen ylpeä siitä että voin sanoa pärjääväni omillani ilman mieheni tukea. Minusta se on hienoa, etenkin koska naiset ovat aikoinaan joutuneet läpikäymään melkoiset taistelut siitä, että saivat oikeuden omistaa ja määrätä omasta varallisuudestaan ihan itse.
Hienoahan se on jos on ylpeä saavutuksistaan =) Mutta siis katson olevani myös taloudellisesti vastuussa itsestäni, vaikka jaammekin mieheni kanssa rahat. En voi mennä tuhlailemaan tai sijoittelemaan huolimattomasti. Kun kummatkin on järkeviä rahankäyttäjiä, en näe mitään ongelmaa yhteisissä rahoissa. Ollessani hoitovapaalla, joutuisin aika lailla kitkuttelemaan tai sinun periaatteellasi nöyrtymään ja pyytämään mieheltä rahaa.
jos iso riita tulisi avioerossa, pystyis pankkitiedoilla todistaa kumpi maksoi enemmän.
Mitä väliä sillä on, kumpi on maksanut enempi, jos omistus on 50/50? Ei niitä avioerotilanteessa tileiltä aleta tarkastamaan, että minkä verran kumpainenkin asunnosta omistaa vaan kyllä se omistusosuus sen näyttää..
jos toinen kuolee. Eikö leski joka tapauksessa saa puolet omaisuudesta jos avioehtoa ei ole? Ja lapsille toinen puoli. Vai ettekö halua lapsillenne antaa mitään?
jos toinen kuolee. Eikö leski joka tapauksessa saa puolet omaisuudesta jos avioehtoa ei ole? Ja lapsille toinen puoli. Vai ettekö halua lapsillenne antaa mitään?
Naimisissa.
jos iso riita tulisi avioerossa, pystyis pankkitiedoilla todistaa kumpi maksoi enemmän.
Mitä väliä sillä on, kumpi on maksanut enempi, jos omistus on 50/50? Ei niitä avioerotilanteessa tileiltä aleta tarkastamaan, että minkä verran kumpainenkin asunnosta omistaa vaan kyllä se omistusosuus sen näyttää..
haettua tietoa jos toinen alkaa vatimaan jotain ihmeelistä-
mut ei mulla väliä,kun me ei koskaan erota ;)
Alue: Aihe vapaa
Meillä yhteiset arkirahat, mutta omaisuudet erit.