Lue keskustelun säännöt.
Onko mulla asperger vai mikä?
09.02.2010 |
Eli tässä näitä oireita, jotka ovat vuosien mittaan tehneet elämästäni hankalan:
-Aina ollut vaikea katsoa ihmisiä silmiin, erityisesti jos jutellaan niitä näitä
-Aina ollut yksi kaveri kerralla tosi intensiivinen suhde - tai poika joka ollut paras kaveri ja poikaystävä, muut aina jääneet
-Poltan aina sillat ja aloitan "uuden elämän"
-tulen hyvin juttuun uusien tuttavuuksien kanssa, mutta jää aina pinnalliseksi tutustuminen, en päästä lähelle, en halua näyttää heikkouksiani jne
-usein vaikea pukea sanoiksi asioita, suullinen ilmaisu kömpelöä, kirjoitan paremmin kuin puhun...
-tiputtelen tavaroita ja käytän sekä oikeaa ja vasenta kättä yleisiin asioihin, paitsi kirjoitan ja pyyhin takapuolen (;))oikealla - usein tiputan jotain koska olen ottamassa kiinni tippuvan esineen vasemmalla kädellä, mutta vaihdankin kesken "tiputuksen" toiseen käteen ja näin esine ehtii tipahataa
-olen ollut varhaisnuoruudesta asti intensiivisen kiinnostunut eri aiheista, yhdestä aiheesta kerralla - yleensä laulajista tai yhtyeistä. Tätä on kestänyt ihan tähän päivään asti, mutta enää en näe tarpeellisena tutkia a:sta ö:hön jonkun yhtyeen historiasta, kiinnostaisin kyllä ottaa selvää monesta asiasta...
-minua miellyttää kaikennäköinen lajittelu ja pidän kun asiat ovat järjestelmällisesti, ärsyttää jos en saa jotain logiikkaa esimerkiksi johonkin tapetin kuvioon vaan se päättyy irrationaalisesti (tätä ollut ihan pienestä asti), pidän kauniista väreistä ja esineistä kodissa ja järjestelen sitä mielelläni (tätäkin olen tehnyt pienestä pitäen) ärsyttää suunnattomasti jos joku laittaa jonkun ruman esineen "asetelmaani". Siivotessa olen erittäin tarkka, jopa niin tarkka että siivous jää viime tinkaan vaikka inhoan sotkua, koska teen sen niin vaikeaksi - en osaa siivota vain pinnallisesti.
En myöskään voi koskea rättiin pesemättä käsiä sen jälkeen - tätä olen tosin koittanut harjoitella, ettei kädet kuivuisi liikaa kun joutuu kokoajan pesemään...
-aistin muiden puheista ja eleistä - rivien välistä asioita ja joskus kuvittelen, että minusta puhutaan selän takana, että minulle nauretaan.
-olen niin itsenäinen enkä osaa välittää muista niin paljon, että näkisin vaivaa solmiakseni syviä ystävyyssuhteita (muita kuin mieheeni, joka on ainoa joka itetää millainen todella olen)
-en osaa näyttää tunteitani kenellekään muulle kuin miehelleni ja lapsilleni, muille näyttelen aina pärjääjää
-olen usein pettynyt kun olen huomannut että läheinen ihminen ei näe kaikkia "rikkauksiani" joita sisälläni on - itse oletan aina että muut ovat paljon muuta kuin mitä näyttävät ulospäin ja olen pettynyt kun joku pitää minua tyhmänä vain sen takia että en aina kersku tiedoillani tai saavutuksillani.
-koulumenestys on ollut huono nuorena kun pinnasin kaikki tunnit enkä lukenut läksyjä, kun en tajunnut että siitä olisi jotain hyötyä, myöhemmin olen pärjännyt loistavasti, vaikka aina pidän itseäni lähtökohtaisesti tyhmänä.
Jos jollain on kokemusta niin olisin iloinen jos voisitte vastata minulle! Olenko ihan niinkuin kaikki muutkin?
Kommentit (6)
...mene ihmeessä lääkäriin! Keskustelupalstalla sulle ei oikein voi diagnoosia puoskaroida, tuossa selityksessä oli paljon piirteitä Aspergerista mutta myös pakko-oireisesta häiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta jne. Siinä mielessä olet ihan niin kuin kaikki muutkin, että harvempi meistä täydellinen on. :) Mutta tosiaan vain aika tarkoilla lisätutkimuksilla voidaan saada selkoa siitä mikä sulla on (jos on) ja erityisesti onko jotain, mikä siihen auttaisi (jos koet nämä asiat itse ongelmaksi).
t. psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin nuo ihmissuhteet. En vain jaksa kerrallaan monia läheisiä suhteita. Työpaikkaa kun olen vaihtanut en ole koskaan enää tarkoituksella tavannut vnhoja työkavereita enkä vieraillut työpaikalla. Ei sillä etten haluaisi, ei vaan energia riitä ylläpitämään vanhoja suhteita. Siivousrutiinitkin mulla on vaikka en kovin tarkka olekaan, teen kaiken aina samassa järjestyksessä, enempi siksi että niin saan aikaiseksi paremmin, en siis mitenkään nauti siitä. Kiinnostun myös yhdestä asiasta kerrallaan, mutta niinhän monet muutkin tekevät.
Itse ajattelen että olen vain luonteeltani tällainen enkä koe tätä ongelmaksi. Ikää minulla on jo 43 vuotta joten sekin auttaa hyväksymään itsensä. Onhan niitä tietysti testejä aikuisillekin jos asia kovasti häiritsee, minua ei tämä itsenäisyys ole koskaan haitannut, uskon siitä olleen enempi hyötyä minulle.
Joskus vaivaa ja joskus ei. Joskus kävin psykologilla, mutta en saanut siellä sanaa suustani. En välttämättä halua muuta apua kuin kuulla, että ovatko muutkin samanlaisia, vai olenko ihan ufo... Minä olen hirveän huono rutiineissa - en osaa pitää aikoja, aina myöhässä, lähteminen hankalaa, kun aina jokin hukassa. Pitäisi kaikki vaatteet olla järjestyksessä ettei tulisi kaoottista etsimistä kiireessä->hässäkkä. Ehkä minun pitäisi harjoitella niitä rutiineja, jos se auttaisi vähän mielialaankin ja jäisi mietteet vähemmälle.
josko jollain olisi samanlaisia kokemuksia tai jos et ole koskaan eläessään tällaista tuntenut. Voisin vielä lisätä, että ala-asteella ja tarhassa olin sulkeutunut ja hyvin ujo, mutta olen oppinut hieman elämään ujouden kanssa ja toimimaan sosiaalisissa tilanteissa. Mutta aina olen epävarma ja ajattelen, että olenkohan jotenkin kummallinen...Aina ollut erilainen olo ja se tässä ärsyttää. Jos olisi joku syy tälle "outoudelleni" niin ehkä helpottaisi...? Ensinäkemältä vaikutan varmaan sosiaaliselta ja ulospäinsuuntautuneelta, mutta sitten töksähtää eikä päästä etenemään suhteessa. Joissakin ryhmissä olen se joka puhuu eniten ja päsmäröi (jos ei kukaan muu ota sitä roolia), mutta jos en ole se, niin en osaa olla muuta kuin syrjäänvetäytyvä. Asiakaspalvelussa olen aika hyvä kun yleensä tuttavuudet ovat lyhyitä...