EI MITÄÄN PUHUTTAVAA: Ongelma miehen kanssa ravintolassa

töissä menee, mitä kavereille kuuluu, mitä politiikassa tapahtuu, mitä kirjaa ollaan luettu, jos on erityisen hyvä, kommentoidaan ajankohtaisia asioita, keskustellaan siitä, miten yritystä pitäisi johtaa tai miten esimiehenä tulisi tietyissä tilanteissa toimia, puhutaan teatteriesityksestä, jossa on käyty, haaveillaan siitä, mitä tehdään 10 tai 20 vuoden kuluttua...

Katsopa ympärillesi: samanlaista se on monilla vakiintuneilla pariskunnilla. Nuoremmatkin pitkään yhdessä olleet parit saattavat näpytellä tekstareita, jos ovat kahdestaan kahvilla tai syömässä. Elokuvat on elokuvaa, ei totta.



Mutta en silti ajattele että niin pitäisi olla. Tottakai on hyvä jos osaa sietää myös ajoittaista hiljaisuutta. Silti kannattaa tsempata tuon seurustelutaidon ylläpitoon myös oman puolison kanssa.



Opettele kysymään: "Miltä susta tuntuu se..." tai "Mitä sä ajattelet siitä kun..." ja kuuntele aidosti, mitä toinen vastaa ja jatka siitä.



Miksi muuten toistenne "kehuminen" tuntuu susta hölmöltä? Kyllä kai kahdenkeskistä aikaa kannattaisi käyttää juuri parisuhteeseen liittyvien asioiden käsittelyyn.

ja musta on outoa, että usein ravintoloissa näkee pariskuntia syömässä kahdestaan ja heillä ei ole mitään sanottavaa toisilleen!

Outo on myös tilanne, jossa hääpari istuu omissa hääjuhlissaan kahden hengen pöydässä ja heillä ei ole mitään puhuttavaa toisilleen koko ruokailun aikana. Vaikka luulisi olevan heidän elämänsä onnellisin päivä! Mulle on ollut aina selvää, että keskustellaan kaikesta, sekä omista asioista että maailman tapahtumista ja en voisi elää sellaisen tuppisuun kanssa.

t. 2

Mistä tahansa: lapsista, työstä, lomamatkoista, tulevaisuudesta, muistellaan menneitä, kirjoista, musiikista... Puhutaan yleensäkin paljon keskenämme eikä tosiaankaan olla mikään uusi pari enää.

jos ei keksi puhuttavaa oman miehensä kanssa! Onko teillä mitään muuta yhteistä kuin lapset?

Siis me puhutaan ihan hirveästi ihan normaalissa arjessa. Heti kun mies tulee töistä, keskustellaan työpäivä läpi, lapsen kanssa keskustellaan tarhapäivästä. Jos on jotain teatteri/lomasuunnitelmia, niistä keskustellaan kun lapsi nukkuu iltaisin, jos ystävistä on kuulunut jotain puhutaan niistäkin. Eli tavallaan kaikki käsitellään siinä ja heti, sinä päivänä...

lapsista, vähän työstä, arjesta mutta myös haaveista. Välillä istutaan myös hiljaa ja nautitaan hiljaisuudesta, sitä kun ei kotona monesti tapahdu.

Suomalaisessa maatalousyhteiskunnasta nopeasti syntyneessä kulttuurissa ei perinteisesti ole arvostettu jutustelua ja seurustelua sosiaalista yhteyttä ylläpitävänä toimintana, vaan aina pitäisi olla jotakin "asiaa". Viestinnän tavoitteeksi katsotaan "asian" välittäminen A:lta B:lle.

Siksi lapsemme eivät saa kotoa mallia kohteliaasta seurustelusta emmekä osaa sitä aikuisenakaan. Noin karkeasti yleistettynä.

Kuvittelemme, että on ihan OK jurotella hiljaa, vaikka kenenkään kannalta se ei ole erityisen toivottavaa eikä ainakaan lisää yhteistä hyvänolontunnetta ja viihtyvyyttä.

Jos suhteen toinen osapuoli on kovin vaitonainen, toiselle on kova ponnistus koettaa ylläpitää seurustelua. Siksi muu kuin arkisista "asioista" viestiminen usein tyrehtyy juuri ravintolaillallisten kaltaisissa tilanteissa.

Vaihtoehtona on ottaa esille "asioita", joista arvelee toisen olevan erityisen kiinnostunut. Pyytää hänen mielipiteitään ja neuvojaan. Siitä tunnelman lämmetessä saatetaan sitten päästä vaikka miten kivoihin aiheisiin.

Pahinta on, jos heti alkuun todetaan että "nyt ei sitten puhuta lapsista eikä työstä". Ei ihme jos istutaan sitten ihan hiljaa. Kulttuurisen taustamme huomioon ottaen parasta on ottaa kiinni ihan mistä tahansa jutun juuresta josta toinen innostuu ja johdatella tätä sitten kohti mukavampia aiheita.

ja musta on outoa, että usein ravintoloissa näkee pariskuntia syömässä kahdestaan ja heillä ei ole mitään sanottavaa toisilleen! Outo on myös tilanne, jossa hääpari istuu omissa hääjuhlissaan kahden hengen pöydässä ja heillä ei ole mitään puhuttavaa toisilleen koko ruokailun aikana. Vaikka luulisi olevan heidän elämänsä onnellisin päivä! Mulle on ollut aina selvää, että keskustellaan kaikesta, sekä omista asioista että maailman tapahtumista ja en voisi elää sellaisen tuppisuun kanssa. t. 2

kovin ihmeellisiä keskustelusaiheita eri kahdenkeskeisille hetkille, mutta ei tilanne ole koskaan kiusallinen! Luotnevasti juttua aina tulee milloin mistäkin. Syödessä ruoasta, tulevista tapahtumista, haaveillaan yhdessä lomista jne. Jutustelu ja illan vietto sujuu ihan itsestään. Ja ehdottomasti mieluiten olen sömässä mieheni kanssa kuin kenenkään muun.

Kehumisesta vielä: meillä siis kehutaan ihan siinä arjessa, saatan todeta miehelle että "miten sä näytät niin seksikkäältä", tai "onpa sulla tukka hyvin", tai "oot niin söpö kun oot just heränny" ym. Ja sama sit mulle päin.



Tuntuis jotenkin tosi hölmölle kehua toista tavallaan muiden kuullen...

Meilla kylla puheltavaa riittaa..



Jutellaan ihan kaikesta tavallisesta - arjen tapahtumista, lapsista, ajankohtaisista aiheista, kirjoista, elokuvista, musiikista jne.. mita nyt sattuu olevan mielessa.



Ei meilla ole mitaa erityisaiheita jotka on varattu naihin heltkiin, mutta on tosi mukavaa keskustella jostain asiasta ihan kaikessa rauhassa.

Siis ilman etta lapset touhuaa ja kyselee siina vieressa tai paassa on miljoona muuta arjen asiaa.

Käykää useammin ulkona. Jos lataatte iltaan liikaa odotuksia, se jäykistää eikä keksi mitään sanottavaa. Kun käynneistä tulee tavallisempia, rentoudutte ja osaatte jutella niistä samoista asioista ravintolassa kuin muuallakin.



On turha haaveilla elokuvapäivällisistä, koska ette ole elokuvan roolihenkilöitä vaan ihan omia itsejänne, aitoja ihmisiä. Kenelle teidän tarvitsisi esittää muuta ja mitä varten? Tärkeintä kai olisi että itse viihtyy ja kokee olonsa mukavaksi.



Ja kuinka romanttisesti voisitte ylipäätään ravintolassa keskustella, jos ei toisen kehuminenkaan "julkisesti" tunnu luontevalta?

ja luulenpa, että syynä on tosiaan se, että käymme todella harvoin kahdestaan missään.



Kotioloissa puhumme erittäin paljon, emmekä muutenkaan ole lainkaan tuppisuita.

Jos sua häiritsee, niin miksi et sano mitä ajattelet?

Teillä kun kerran toi puhuminen sujuu..



Me puhutaan ihan tavallisista asioista. Raflassa vaan saa nauttia valmiista ruuasta joka sulle tuodaan pöytään. Nauti ja höpötätte niitä näitä, minusta puhumattomuus kertoo joko siitä että nauttii hiljasuudesta tai sitten ei vaan ole puhuttavaa (siis ongelmasta).



Onko olemassa joku "ravintolapuhe" joka eroaa kaikesta muusta puheesta?



Ja sen tajuan että hääpari ei pahemmin jutustele: jännitys laukeaa! Vähän eri juttu.. :)

Me ainakin puhutaan pitkälle samoista jutuista, istutaan sitten illallispöydässä kotona tai ravintolassa. Me jäädään usein viikonloppuisin illallisen jälkeen kotonakin vielä pöytään istumaan, lasissa on ehkä vähän viiniä ja lapset lähtee pöydästä leikkimään, kun ovat syöneet. Sehän viikon paras hetki siinä jutustella.

yleensä jonkun teatteriesityksen tai leffan jälkeen.

Keskustelu lähtee luontevasti liikkeelle siitä, kun pohditaan juuri nähtyä.

No ehkä jostain kevyestä hömppäkomediasta ei keksisi puhuttavaa, mutta sellaisia ei kyllä käydäkään katsomassa.

Mä ihan teen päässäni listan puheenaiheista etukäteen, oikein säästän edeltävältä viikolta muutaman hyvän aiheen sinne ravintolaan!



Ollaan me kyllä outoja :)

Olemme läheisiä toisillemme, juttelemme arjessa paljon, saatamme soitella kesken työpäivän ihan muuten vaan, illalla sängyssä aina tulee mieleen jotain ja höpöttelemme pitkään.

Mutta... kylpylässä, ravintolassa, laivalla, istumme tuppisuina ja katselemme ympärillemme, toivomme että voi kun olis kavereita mukana!

Luulen että kun lasten mennessä nukkumaan ja viikonloppuisin meillä on paljon aikaa olla kahdestaan, siksi nautimme todella paljon ystävien seurasta ja kumma kyllä silloin juttelemme myös keskenämme.

En yhtään halua lähteä mihinkään reissuun kahdestaan, se on jotenkin niin ahdistavaa.

mutta sama ongelma tulee ulkona syödessä. En tiedä meneekö lukkoon, kun muut kuuntelee vai onko vain sitä että liian harvoin menee ulos syömään. TOSIN: jos tapaamme vaikka kesken työpäivän syönnin merkeissä niin sillon juttu kyllä luistaa! Olisiko se vaan jotenkin niin erikoista kun joskus kahden menee syömään?

Luulen että me puhutaan samoista asioista kuin arjessakin kun ei ole erityisesti jäänyt mieleen. Siis kaikista asioista esim ko ravintola/elokuva tms, työ, koti, harrastukset, lapset, lomat, matkat, teatteri, elokuvat, ajankohtaiset aiheet esim päivän lehdessä ollut jotain, politiikkaakin, kavereiden kuulumisia (="juoruja"). KAikkea mahdollista. Teillä taitaa olla se ongelma että lataat liikaa odotuksia illanviettoon ja haluaisit että muututte joiksikin elokuvan roolihenkilöiksi. Sama mieshän se on siellä ravintolassa kuin kotonakin eli samat on asiatkin.