Mikä ihme mulla on, kun olen kadottanut täysin suhteellisuudentajun?

Voisko olla masennusta, burn out? Näitä olen miettinyt itseni kohdalla, mutta en sitten tiedä.

Minulla oli tuollaista käytöstä toisen lapsen syntymän jälkeen, kun imetin ja laihduin valtavasti ja hormonit menivät sekaisin.

Jokseenkin samoissa fiiliksissä mennään, ja kurkku kipeenä huutamisesta. Ei oo hyvä olo muilla eikä mulla itellänikään, varsinkaan henkisesti... Itse pohdin masennusta aiheuttajaksi ja aion selvittää onko siitä kyse. Ja todella toivon että syy selviää ja kaikki helpottaa, mahdollisimman pian.

Eipä ole näkynyt raivoa ennen häntä eikä hänen jälkeensä.

seuraavasta listasta yksi tai useampi juttu on syynä:

- liian vähän lepoa, univaje

- liian vähän omaa aikaa tehdä sellaisia juttuja, jotka tuottavat iloa MINULLE

- stressiä, epämääräistä huolta jostakin (työt, oma tai lasten terveys, raha-asiat...)

- hormonit sekaisin (kuukautiset tms.)



Ja pahinta kaikessa on, että usein nämä kaikki asiat ovat elämässä läsnä jollain tavalla samaan aikaan.



Jos sulla ennen oli parempi impulssikontrolli mutta nyt raivoaminen on mennyt kohtuuttomaksi, ei auta muu kuin yrittämällä yrittää ottaa aikaa itsellensä. Levätä, koettaa tehdä muutakin kuin sitä äitinä olemista ja arjen pyörittämistä.



Ja jos et tunnista syyksi väsymystä, stressiä, masennusta tai yleistä tyytymättömyyttä, mittauta kilpirauhasarvosi. Eräällä ystävälläni oli sen liikatoimintaa, joka teki kivasta tyypistä aivan raivohullun. Ero meinasi tulla ennen kuin homma saatiin lääkityksellä kuriin.

Oletko siis antanut enemmän kuin saanut? Itseensä pitää joskus satsata, jotta jaksaa antaa muille eli neuvoni on, että mietit elämääsi ja sitä, miten voisit saada itsellesi enempi aikaa ja mitkä asiat lataisivat akkujasi?



Toki syy voi olla myös kilpirauhasen vajaa tai liikatoiminta. Se kannattaa myös testauttaa (verikoe).

itse sain käsittämättömiä raivokohtauksia erityisesti esikoista kohtaan silloin, kun lapset olivat pieniä, kuopus oli vauva ja eskoinen 2,5 v. Jälkeenpäin (ja silloinkin) olen miettinyt, mistä ne johtuivat. Kutosen listassa on hyvät selitykset. Olin aina väsynyt ja oma aika vähissä aiheuttivat itselle pahan olon joka purkautui raivostumisina esim. siitä ettei 2,5-vuotia pukenut reippaasti ulos lähtiessä. Nykyään on saanut asiaan perspektiiviä, kun kuopuskin on jo 4 v. Harmittaa vieläkin joskus.