Lue keskustelun säännöt.
Mistähän johtuu, että joillain ihmisillä energiaa riittää?
07.02.2010 |
Onko kiinni asenteesta, siihen mihin on pienestä saakka oppinut, geeneistä?
Kun on näitä naisia joilla on 4 lasta ja kaikkien välissä ovat käyneet töissä, luoneet ura, koti on siisti ja energiaa riittää, käydän lasten kanssa luistelemassa, hiihtämässä, kyläillään, ollaan mukana taloyhtiön hallituksessa ja osallistutaan työpaikan illanviettoihin aivan innoissaan kaikkia.
Sitten on väsyneitä 1-2 lapsen kotiäitejä, joille kaikki on vaikeaa.
Jo lapsissa tämän huomaa. On niitä lapsia joilla on 10-vuotiaana laaja kaveripiiri johon pidetään tiiviisti yhtä, on useampi haastava harrastus ja koulussa menee loistavasti, kotonakin on hirveästi puuhattavaa jne.
Sitten on niitä 10-vuotiaita joita jo pelkkä koulunkäynti väsyttää.
Miten näin suuret erot on mahdollisia? Tyyliin toinen tekee 5 kertaa enemmän kuin toinen ja puhkuu silti energiaa ja iloa?
Kommentit (168)
Suorittajat pakenevat yleensä jotakin. Kun koko ajan touhottaa jotakin, ei tarvitse kohdata ongelmiaan ;)
Tämä oli kyllä paras! Pitäisikö sitä sitten märehtiä ja vatvoa niitä ongelmia rauhassa kotona? Apua, siinähän sitä masentuisi. Eli parempi varmasti paeta sitä jotakin, jos joku niin ajattelee. Minullakin on ystäviä, joille äitiys on "ongelma". Ei voi tehdä yhtikäs mitään, kun on ne lapset. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suorittajat pakenevat yleensä jotakin. Kun koko ajan touhottaa jotakin, ei tarvitse kohdata ongelmiaan ;)
Se alkaa raskaustestistä.
-saa nyt syödä kahden edestä
-ei uskalla liikkua kun on raskaana
-miehen pitää tuoda leivätkin eteen kun haluan kuulostella sisäistä itseäni
-pitää ahdistaa oma lapsuus kun on raskaana
Vauvan synnyttyä
-babyblues on välttämätön pakko. Paremmat masentuvat.
-kärsitään pällin hajoamisesta, ei voi tehdä mitään
-omat ihmissuhteet ahdistaa ja sitäkin pitää pohtia sohvalla kun äitiys niin muuttaa ihmistä
-ei kai kukaan nyt kotitöitä voi tehdä kun on vauva hoidettavana. Sellainen on suorittaja ja superäiti. Jokainen haluaa olla henkevä pohdistelija ja syvällinen, joka makaa sohvalla päivät ja katsoo saippuasarjoja.
_parisuhde tietenkin kärsii kun tulee vauva ja sekin vie voimia. Pakko levätä
Se on niin vaikeaa. Vituttaa vain se, että naapurinmamma hoitelee hommat tuosta noin vain ja on ihan hoikka ja pirteäkin ja oma mieskin kehui sitä. Kehtasi sanoa, että voisin edes pestä tukkani joskus ja laittaa vaatteet päälle. Saakelin sika. Se ei ymmärrä, että olen syvällinen ja henkevä ihminen ja en jaksa siksi tehdä mitään kun en ole mikään suorittava supermamma.
Oma marttyyrinkruunu himmenee kun kaikki ei ole laiskoja lehmiä.
ja koko ajan puuhailu on keino hallita vaikeita tunteita, joita ei pysty päästämään pintaan. Tai se on opittu keino, millä yritetään paikata omaa kelpaamattomuuden tunnetta ja hylkäämisen pelkoa.
Kyllähän tuosta on monissa mielenterveyden kirjoissa kirjoitettu.
Mutta mikä nyt sitten on neuroottista ja mikä normaalia puuhakkuutta...Eiköhän nämä energiset äidit, joilla riittää paukkuja niin lasten hoitoon kuin omasta itsestä huolehtimiseen, kodinhoitoon ja ehkä harrastuksiin ja ihmissuhteisiinkin, ole ihan tavallisia äitejä, joilla on hyvät arjenhallintataidot ja terve mieli. Heillä nyt vaan on jaksamista ja kykyä tehdä asioita, ehkä montaakin asiaa yhtä aikaa.
Tällaisilla äideillä on myös kyky olla henkisesti läsnä lapsilleen, eikä tekeminen muutu suorittamiseksi - ainakaan koko aikaa - mikä häiritsisi lasten henkistä kehitystä mitenkään, kuten sairaalloinen suorittaminen.
Minusta olisi hyvä ymmärtää erilaisuutta, eikä aina moralisoida tai patologisoida sitä. Eri asia tietysti on, jos yksilön toiminnasta on suuria haittavaikutuksia lapsille tai muulle ympäristölle.
kuka on työtä tekevä ja reipas.
Osa on sellaisia lusmuilijoita, että voi hyvä luoja. Hommat ei toimi ja saikkua haetaan jatkuvasti omalla ilmoituksella. Pussit valuu silmien alla kun tullaan aamuvuoroon kun pitää katsoa kaikki yökeffat. Joka paikkaa kolottaa ja kitistään ja taas lusmuillaan.
Vastikkeena on sitten nämä, jotka hoitaa hommansa ja on saikulla vain silloin kun ollaan kipeitä ja jaksavat vielä pitää huolta itsestään.
Niinpä, mistähän tämä johtuu. Oliskohan vähän elintavoilla asiaan vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suuri mullistus naiselle, ja jos omassa kiintymyssuhtessa on ollut turvattomuutta, voi äitiys tosiaan olla naiselle iso haaste joka vaatii normaalia enemmän voimia ja analysointia.
Minusta sinä asialla karrikoiva olet säälittävä ja empatiakyvytln, jos et tätä ymmärrä. Olet jäänyt ihmisenä aika keskenkasvuiseksi.
Masennus ja ahdistus ovat joillekin todellisuutta, joka ei ole valittu tai edes haluttu asiantila, eikä myöskään seurausta laiskuudesta tai moraalin rappiosta. Ihmisen mielenterveyden rakentuminen ja sitä vaurioittavat tekijät ovat aika monimutkaisia asioita ymmärtää, joillekin näköjään ihan mahdotonta.
Mä olen varmaan tällä mittapuulla sitten suorittaja -tosin ilman nappeja :)
Pyöritän käytännössä kolmilapsisen perheen arkea, käyn töissä, opiskelen työn ohella ja sitten vielä treenaan sitä maratoniakin varten :D
Mistä se sitten johtuu, en tiedä? Olen huomannut, että verrattuna moneen muuhun, minulle asiat yleensä ovat helppoja. Omaksun uudet jutut nopeasti enkä sählää. Organisointikykyni on hyvä ja pystyn tekemään useita asioita yhtaikaa. Stressinsietokykyni on myös aika korkea, joten ehkä näiden kaikkien ominaisuuksien ansiosta olen "energinen". Eli olisiko sitten ihan perusominaisuuteni?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on varmaan aivotoiminta optimaalista - hyvä niin :).
Huono juttuhan on se, että huono-osaisuus usein periytyy, paitsi geneettisesti, niin myös kasvatuskäytäntöjen kautta. Kun äiti ei jaksa ja on ärtyinen, hän ei ehkä jaksa olla kovin sensitiivinen lapsen tarpeille, oli ne sitten fyysisiä tai henkisiä. LApsen aivot jäävät ilman tärkeitä "ravinteita", ja lapsi voi jäädä vähän "alimittaiseksi" kyvyiltään, ellei sitten ympäristöstä muualta saa sitä tukea, mitä lapsi tarvitsee.
Ihmisillä on luonnostaan erilainen energiataso, huomaa jo lapsena kuinka jotkut ovat koko ajan tekemässä, toiset taas väsyvät nopeasti. Myös stressin sietokyky vaihtelee, jos se on hyvä, niin jaksaminen on parempaa kuin helposti stressaantuvalla. Tunnetilat vaikuttavat lisäksi, esim. rakastuneena yleensä kaikki ovat energisiä:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerran yksi psykologi sanoi että toiset on vaan luonteeltaan flegmaattisia kun sanoin ettei minulla ole koskaan ollut energiaa juuri mihinkään. Melkein loukkaannuin kun ei se minusta ole luonteesta kiinni. Itselläni ainakin pää on täynnä suunnitelmia (eikö luonteella tarkoiteta psyykkisiä ominaisuuksia?) joita aion innolla toteuttaa mutta sitten vastaan tulee ihan fyysinen väsymys vaikka päässä vielä on paljon asioita joita haluaisi vielä tehdä. Sama juttu kun lähtee vaikka kävelylle, usein reissu jää suunniteltua lyhyemmäksi tai sitten se tehdään veren maku suussa jalkoja laahaten.
Minä kyllä monesti mietin, että onko valtavasti aikaansaava äiti ihan aidosti läsnä lapsilleen? Toki osa varmaan onkin, mutta sitä silti epäilen joidenkin kohdalla. Kun elämä onkin jossain muualla kuin niiden lasten kanssa (harrastuksissa, järjestötoiminnassa, opiskelussa etc.). Ollaan muka kotona hoitamassa lapsia, mutta enimmäkseen tehdään ja ajatellaan sitä muuta.
Toki sitten on niitä jotka tuijottavat telkkaa ja nettiä liikaa eivätkä myöskään ole läsnä sen enempää. Makaavat ehkä sohvalla ja eivät jaksa siivota.
Kumpi parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäksi tuntuu, että mitä pinnallisempi ihminen on kyseessä, sitä enemmän energiaa riittää. Syvällisten pitää välillä vetäytyä mietiskelemään ;)
Minä kyllä monesti mietin, että onko valtavasti aikaansaava äiti ihan aidosti läsnä lapsilleen? Toki osa varmaan onkin, mutta sitä silti epäilen joidenkin kohdalla. Kun elämä onkin jossain muualla kuin niiden lasten kanssa (harrastuksissa, järjestötoiminnassa, opiskelussa etc.). Ollaan muka kotona hoitamassa lapsia, mutta enimmäkseen tehdään ja ajatellaan sitä muuta. Toki sitten on niitä jotka tuijottavat telkkaa ja nettiä liikaa eivätkä myöskään ole läsnä sen enempää. Makaavat ehkä sohvalla ja eivät jaksa siivota. Kumpi parempi?
Höpö höpö. Voi saada elämässä aikaan ja olla läsnä. Mieluummin aktiivinen äiti, joka jaksaa puuhata ja pelata lasten kanssa, kuin sohvaplösö.
Kuten tässä on tullut aiemmin sanottua, kaikilla on vuorokaudessa ne samat 24 tuntia. Kannattaa miettiä, miten ne haluaa käyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oli paljon energiaa parikymppiseksi asti, oli monta harrastusta joka päivä opiskelun lisäksi, viikonloppuisin piti aina mennä kotipaikkakunnalle että pääsee hiihtämään 20 kilometriä, ystäviä tosin ei juuri ollut kun ei ollut sosiaalisia taitoja. Sitten masennuin psykoottisesti ja siitä asti olen lähinnä nukkunut ja katsonut telkkaria viimeiset viisi vuotta.
Mä kuolisin tähän paikkaan, jos yrittäisin olla, kuten naapurin äiti. Hän käy 2 kertaa päivässä lasten kanssa ulkona, koti on tip top aina (pesee lattioita kun vauva nukkuu jne.), tekee lounaat ja päivälliset itse aasta alkaen aina, lisäksi poimii marjoja, mehustaa, hillottaa, pakastaa jne. Leipoo tämän tuosta jotain. Pari liikuntaharrastusta päälle vielä.
Oma äitini on saman tyylinen. Ei vain voi olla tekemättä koko ajan jotain. Itse taas olen tullut kai isääni. Ja saisin hermoromahduksen ja itkisin jossain myttynä iltaisin, jos tuollaiseen pyrkisin. Tarvin paljon rauhaa ja pelkkää olemista, ettei kaikki kaadu päälle. Pyrin vain lepäämään kaiken liikenevän ajan. En vain ole sellainen menijä ja tekijä.
Hän käy lasten kanssa luistelemassa, uimassa, ulkona, touhuaa heidän kanssaan.
Kun taas se toinen ääripää makaa sohvalla ja tuijottaa telkkaria tai nettiä, eikä ota kantaa lapsen asioihin, eikä jaksa sen kanssa tehdä mitään.
Minä kyllä monesti mietin, että onko valtavasti aikaansaava äiti ihan aidosti läsnä lapsilleen? Toki osa varmaan onkin, mutta sitä silti epäilen joidenkin kohdalla. Kun elämä onkin jossain muualla kuin niiden lasten kanssa (harrastuksissa, järjestötoiminnassa, opiskelussa etc.). Ollaan muka kotona hoitamassa lapsia, mutta enimmäkseen tehdään ja ajatellaan sitä muuta.
Toki sitten on niitä jotka tuijottavat telkkaa ja nettiä liikaa eivätkä myöskään ole läsnä sen enempää. Makaavat ehkä sohvalla ja eivät jaksa siivota.
Kumpi parempi?
vaikka mitään väikkäriä en tee vapaa-aikana. Tai toimi järjestöissä. Tai juokse maratoneja iltaisin.
Miksi heti kuvitellaan, että pitää olla muutenkin ahkera ollakseen lasten kanssa?!
yhdessä lasten kanssa touhutaan iltaisin, toki niiden normaalien kotiaskareiden lomassa. Käydään uimassa tai hiihtämässä/luistelemassa, katsotaan yhdessä televisiota, luetaan, pelataan, jutellaan. Leipoakin voi lasten kanssa yhdessä.
Viikolla teen kaksi lyhyttä intervallilenkkiä, jolloin olen poissa kotoa puoli tuntia, viikonloppuisin teen pidemmät lenkit, mutta heti aamusta kun lapset vielä nukkuvat tai syövät aamupalaa/katsovat lastenohjelmia.
Tietokone napsahtaa päälle vasta silloin, kun lapset ovat menneet nukkumaan -eli opiskelu tapahtuu silloin, en siis kuluta siihenkään "lasten aikaa".
149
kanssa ulkona ja täyttää tiskikoneen ja käy jopa muutaman kerran viikossa lenkillä:D
Päivän paras. Kiitos tämän päivän nauruista *reps*