Lue keskustelun säännöt.
Ketään jolle 1. synnytyksessä tehty eppari, mutta seuraavassa ei?
07.02.2010 |
Ajattelin vain, että kuinka yleistä on, että eppari joudutaan leikkaamaan kaikissa synnytyksissä? Olisko mahdollista seuraavassa selvitä ilman? Ja jos teillä oli näin, niin repesittekö ilman epparia?
Olen synnyttänyt siis Kättärillä ja eppari leikattiin. Repesin lisäksi jonkin verran, tikkejä tuli kai 14 yhteensä. Paraneminen kesti _kauan_, en istunut about kuuteen viikkoon, koska epparihaava tulehtui kaksi kertaa, joista toisella tarvittiin antibiootit.
Olisi siis kiva seuraavassa mahdollisessa synnytyksessä pärjätä ilman saksia. Lähipiirissä on vain melkein järjestään niin, että jos eppari on leikattu, niin se joudutaan leikkaamaan myös seuraavalla kerralla.
Sinänsä mulla ei ole epparia vastaan mitään, eikä se siinä ponnistaessa ollut kamala kokemus. Paraneminen oli vain niin hemmetin hidasta ja kivuliasta.
Kommentit (44)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksista. Toivoa siis on, että ensi kerralla menisi vähemmillä vaurioilla ja kenties ilman saksia.
Mulla ponnistusasento oli kyllä ihan optimaalinen (säkkiä vasten) ja ponnistelin ihan tarpeeksi kauan (45 minuuttia), mutta silti jouduttiin leikkaamaan ja repesin.
Itsekin muistan ekassa että kätilö seisoi kädet puuskassa ja puhisi että "voi kun repee"
t: se jolla ei ole välilihaa enää ja revennyt molempiin suuntiin.
kiitos vastauksista. Toivoa siis on, että ensi kerralla menisi vähemmillä vaurioilla ja kenties ilman saksia.
Mulla ponnistusasento oli kyllä ihan optimaalinen (säkkiä vasten) ja ponnistelin ihan tarpeeksi kauan (45 minuuttia), mutta silti jouduttiin leikkaamaan ja repesin.
Itsekin muistan ekassa että kätilö seisoi kädet puuskassa ja puhisi että "voi kun repee"
t: se jolla ei ole välilihaa enää ja revennyt molempiin suuntiin.
mutta synnyttämättömänä en voi ymmärtää mihin se väliliha katoaa? Siis tarkoitatko, että se kapenee?
Minua on mietityttänyt nimittäin se, että olenko anatomisesti poikkeava, sillä etäisyys emättimen aukosta p-aukkoon on noin 2 cm ja väliliha on sellainen korkea malliltaan. Sen takia se usein hankautuu ja tulee haavaumia tms.
mutta synnyttämättömänä en voi ymmärtää mihin se väliliha katoaa? Siis tarkoitatko, että se kapenee?
Minua on mietityttänyt nimittäin se, että olenko anatomisesti poikkeava, sillä etäisyys emättimen aukosta p-aukkoon on noin 2 cm ja väliliha on sellainen korkea malliltaan. Sen takia se usein hankautuu ja tulee haavaumia tms.
Se vaan on levinnyt jonnekin ja emättimen aukolle on syntynyt kraateri
Oisko tää kiinni sit siitä mikä on välilihan leveys ollu alun alkaenkin? Jos se on kovin kapea, niin ei ole paljon mitä häviäisi, niin eroa ei niin huomaa synnytyksen jälkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ekassa tehtiin "automaattisesti" eppari, kun ultran mukaan oli iso vauva tulossa (oikeasti oli alle 4 kilonen). Kivikautisesssa Kanta-Hämeen keskussairaalassa synnytin (siitä on jo 11v.- toivottavasti on nyt päässyt jo edes valistuksen aikaan tuo sairaala!). Eppariin jätettiin käsittämättömän pitkät ompelulangat ja tottakai se tulehtui, 6 viikkoon istuminen tuskaa ja eppari kipuili myös aina kuukautisten aikaan seuraavaan synnytykseen asti.
Toka synty KYS:sssä, ilman epparia, kaksi tikkiä nirhaumaan. Parantui huomaamatta.
Kolmas PKKS:ssa ei nirhaumiakaan.
tehtiin eppari ekasta, en huomannut sen tekoa, ja parani heti.
tokassa annettiin revetä ja vielä 2 v jälkeenkään ei ole täysin parantunut.
ens kerralla vaadin epparin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisessa synnytyksessä ei tehty, mutta repesin "vanhaa" jälkeä. Kätilö tuumasi etten olisi revennyt jos edellisellä ei olisi tehty epparia. Kolmennella repesin pikkasen kun tuli niin vauhdilla, katsotaan mitä neljännellä tuleman pitää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ekassa tehtiin ja tokassa ei keretty oli niin nopea synnytys ja ihan pikkanen repeymä silloin tuli.
koska sanoin itse, että teette miten parhaaksi näette. Vauva oli yli neljä kiloa, en saanut repeämiä (lopun imukuppiavusta huolimatta) ja pystyin istumaan heti seuraavana päivänä. Haava parani pian, eikä tuntunut parannuttuaan missään.
Minäkin nyt jänskätän, miten tässä raskaudessa käy. Mieluummin eppari kun repeämät... siskoani kuunnelleena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kahdessa seuraavassa ei. En revennyt missään ja tikkejä tuli vain ekassa.
kiitos vastauksista. Toivoa siis on, että ensi kerralla menisi vähemmillä vaurioilla ja kenties ilman saksia.
Mulla ponnistusasento oli kyllä ihan optimaalinen (säkkiä vasten) ja ponnistelin ihan tarpeeksi kauan (45 minuuttia), mutta silti jouduttiin leikkaamaan ja repesin.
Itsekin muistan ekassa että kätilö seisoi kädet puuskassa ja puhisi että "voi kun repee"
t: se jolla ei ole välilihaa enää ja revennyt molempiin suuntiin.
sanoin kyllä jo aloituksessani, että mulle sekä tehtii eppari että repesin.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kiitos vastauksista. Toivoa siis on, että ensi kerralla menisi vähemmillä vaurioilla ja kenties ilman saksia.
Mulla ponnistusasento oli kyllä ihan optimaalinen (säkkiä vasten) ja ponnistelin ihan tarpeeksi kauan (45 minuuttia), mutta silti jouduttiin leikkaamaan ja repesin.
Itsekin muistan ekassa että kätilö seisoi kädet puuskassa ja puhisi että "voi kun repee"
t: se jolla ei ole välilihaa enää ja revennyt molempiin suuntiin.
sanoin kyllä jo aloituksessani, että mulle sekä tehtii eppari että repesin.
-ap
joka kerroit etteivät eppari ja repeäminen sulje toisiaan pois.
mutta synnyttämättömänä en voi ymmärtää mihin se väliliha katoaa? Siis tarkoitatko, että se kapenee?
Se repeää (ja/tai leikataan), ei katoa.
Ketään jolle 1. synnytyksessä tehty eppari, mutta seuraavassa ei?
- eka synnytys oli muutenkin hankalampi, toinen sujui kaikin puolin vikkelämmin + ei tosiaan tarvinnut epparia, vaikka toinenkin vauva oli yli 4 kg.
Ekassa tehtiin kaksi epparia (oli imukuppisynnytys, jossa imukuppi laitettiin ylhäällä synnytyskanavassa olevaan lapseen ja vielä kaksi kertaa).
Seuraavissa kahdessa selvisin ilman epparia pienillä repeämillä. Oli paljon parempi! Näissä tosin kätilö lämmitti välilihaa, jotta joustaisi paremmin...
ja tokassa tuli vain pieni nirhauma ja 2 tikkiä, ei epparia eikä kunnon repeymääkään. Vauva oli 3.7kg.
synnyttelin salissa tyttöämme kun sydänäänet laskivat ja yhtäkkiä pitikin imukupilla muuttaa pään asentoa eikä ehditty/voiti enää leikata kun pää jo ihan tulossa mutta väärässä asennossa.
Repesin ja kunnolla. Repeämä sinänsä parani ok, mutta alakerta oli tosi kipeä muuten. Lantionseudun lihaksen kipuilivat kauan ja sänkyhommat eivät sujuneet seuraavaan vuoteen. En tiiä miten ommeltiin mutta ei vaan mahtunut :/
kiitos vastauksista. Toivoa siis on, että ensi kerralla menisi vähemmillä vaurioilla ja kenties ilman saksia.
Mulla ponnistusasento oli kyllä ihan optimaalinen (säkkiä vasten) ja ponnistelin ihan tarpeeksi kauan (45 minuuttia), mutta silti jouduttiin leikkaamaan ja repesin.