Syyllisyydentunne estää mua viettämästä aikaa ilman lapsia ja olen uupunut.

Olen yrittänyt alkaa ajattelemaan niin, että oma jaksamiseni on myös lapselle parempi, ja että minun todella pitäisi antaa lapsi hoitoon joskus (muillekin kuin isälleen)

Minulla on vielä erityislapsi, joka on aika haastavakäytöksinen.

Jotenkin en vain OSAA luottaa, että joku hoitaja osaisi ymmärtää lapseni käytöstä.

Tästä on tullut vahan kuin noidankehä; en uskalla antaa lasta hoitoon - väsyn liikaa - lapsi käyttäytyy haastavammin, kun olen itse liian väsynyt - lapsen hankalan käytöksen takia kukaan ei tahdo lasta hoitoon...

Eli lähdette pois kotoa vaikka klo 16-22. Tulette kotiin vasta, kun lapset ovat jo nukkumassa.



Näin toteatte, että ette olleetkaan korvaamattomia ja seuraavan kerran voitte olla poissa vaikka aamuun saakka.



Kyllähän sitä on vaan parempi äiti, jos välillä saa vähän tuulettua ja kuunnella omia ajatuksiaan!

Silloin kuin äiti voi hyvin, voivat lapsetkin hyvin!

Ja tämä on ihan tosi! On myös sellainenkin sanonta että : "Lapsen paras koti on vanhempien hyvä parisuhde"



Mutta tiedän tunteen...mun on kans ollu vaikea irrottautua varsinkin ihan pienistä alle 2v. muksuistani...tyttö on nyt 2v. enkä voisi vieläkään kuvitella esim. lähteväni viikoksi esim. etelään ja jättää lapsia mummolaan. Viikonlopun olin pari kk sitten pois, risteilyllä ja se oli ihan tarpeeksi. Sopiva hengähdys arkeen.

Kuulostaa uupumuksen (masennuksen?) oireelta tuo, että on ylihuolissaan lapsistaan. Kauhea piina, tiedän tunteen!

Ovatko lapset hoidossa vai hoidatko heitä itse? Jos he ovat vielä kotihoidossa, et ole vielä joutunut luottamaan timanttejasi toisten hoitoon. Alkuun se tuntuukin pelottavalle. Jos he taas ovat hoidossa kodin ulkopuolella, mieti, miksi yö olisi sen pahempi kuin päivä.

Yritä nopeasti katkaista uupumuksen kehä!

Syyllisyydentunne estää mua viettämästä aikaa ilman lapsia ja olen uupunut. Olen yksin vietetyn loman tarpeessa, mutta syyllisyydentunne ja tunne siitä että lapsille taatustin sattuu jotakin jos jätän heidät vieraalle yön yli hoitoon estää mua nauttimasta vapaasta ja lähtemästä yksinäni lomalle.

luotan isänsä tai jonkun muun hoiviin jopa 12 tunniksi, mutta yön yli poissaoloja en pysty itselleni sallimaan.

Isompi on ollut yön (tai 7 yötä) minusta erossa vain silloin kun olin synnyttämässä pienempää.

Haluaisin viettää yhden viikonlopun ilman lapsiani, mutta en pysty olemaan yötä erossa heistä.

Ja en siis tarkoita syyllistää, vaan musta toi tunne on vain luonnollinen. Odota pari kuukautta, sitten kun nuorempi on esim. yli vuoden, on helpompi (ja järkevämpi) miettiä yölomia. Tsemppiä!

mutta otin MLL lastenhoitajia kerran viikossa- 10 e tunti kulukorvauksineen



kannatti



minuus säilyi

saavat välillä lomaa teistä :) ja kotiin virkistyneen äidin.

olemaan yötä erossa isommasta lapsesta ennenkuin oli pakko kun piti mennä synnyttämään toista.

reissuun? Leikkisit hetken yhden lapsen äitiä (nelivuotiaan ja puolivuotiaan kanssa joutuu repeämään koko ajan kahtia, mikä aiheuttaa riittämättömyyden tunnetta).



Imetätkö puolivuotiasta vielä? Jos et ja olet todella irtioton tarpeessa ja vauva on tottunut olemaan isän kanssa (jos ei, nyt on aika tutustuttaa isä ja vaavi toisiinsa), lähde alkuillasta hotelliin nukkumaan ja tule kotiin myöhäisen aamupalan jälkeen. Keksi kompromisseja ja minilomia, pikaisesti! Uupumus kannattaa ottaa haltuun tuoreeltaan.

Ajatelkaa, miten ihanaa lapsillanne on, kun saavat välillä lomaa teistä :) ja kotiin virkistyneen äidin.

Ja auttoi mua. Mieheni oli yllättäen varannut hotelliyön mulle ja itselleen, meillä lapset oli 4v ja 10kk, ja minä panikoin miten lapset pärjää. Sitten anoppi tokaisi, että "anna nyt lastenkin vähän lomailla susta" (hän siis tuli lapsia hoitamaan, ja luotan häneen ihan täysin, siitä ei ollut kyse). Se helpotti, samoin se, että kotiin tullessa ovella hihkui 4-vuotias, että "koska te meette taas yöksi pois ja mummo tulee meitä hoitamaan, meillä oli KIVAA!"