Synnytys.Mihin sattui eniten?

Kun tuntui että joku yrittää (lapsen pää varmaankin) tulle perseen puolelta luitten välistä. Se tuntui inhottavimmille.

Pakko lisätä, että itseäni naurattaa kun ei-synnyttäneet naiset vauhkoo välilihan leikkauksen kanssa. Siinä on niin kovat kivut muutenkin, ettei sellainen pieni napsaisu enää missään tunnu.

Repeäminen oli ikävää, eikä oikein uskaltanut kunnolla ponnistaa, kun tunsi, että seuraavalla repeää klitorikseen päin. Toiseen suuntaan ei tuntunut läheskään yhtä pahalta, tai oikeastaan miltään. Mutta se välilihan leikkaus oli ihan puhdasta väkivaltaa! :(

syntymän jälkeen (siis seuraavana päivänä) mulla sattui kädet! Mä kun olin ponnistanut käsilläni (puoli-istuvassa asennossa, perse ilmassa)! =o)

20 tikin laittamiseen meni KAKSI TUNTIA! en tajua miksi siinä niin kauan kesti. huusin kuin syötävä (puudutus ei tehonnut). vedin siinä hötäkässä ilokaasua liikaa ja pyörryin sitten suihkussa. olipa kivaa silmä mustana olla sitten osastolla...ei se synnyttäminen tuntunut missään tuohon verrattuna..

Jännä, että olet pystynyt paikallistamaan tuon kivun noin hyvin, kun koko kroppa on kuitenkin kiputilassa jo itsessään. Usein tuo välilihan leikkauskohta vielä puudutetaankin ennen (vrt. jos repeet, siinä ei ole puudutusta) leikkausta.

sattu kylkiin avautumisvaiheessa, ponnistusvaiheessa vyötärön alapuolelle kokonaisvaltaisesti ja lopuksi repeämien ompelu ihan helkutisti, paljon pahempaa kuin em. kivut!!!!

Synnytyksessä on niin kovat kivut, että joku epiduraalin laittaminen tai tikkien laittaminen revenneeseen alapäähän ei tuntunut enää missään.



Muistan ajatelleeni synnytyksen aikana, että amputoisivat vaikka käden välillä, kunhan ei alapäähän ja selkään sattuisi :-)!

Käynnistetyssä synnytyksessä kivuliainta oli se, kun jouduin pidättelemään ponnistamista kun paikat ei olleet vielä valmiina. Myös venymiskipu pään tullessa tuntui inhottavalta.

Muistan kun kätilö sanoi: "Nyt saa levähtää" ja itsestä tuntui että koko alaosasto repeää kahtia. Muistan karjuneeni: "Ei PERKELE pysty" ja punnasin väkisin vaikkei ollut tarvettakaan. Koski vaan niin älyttömästi!

Eka synnytys selkään (supistukset) ja jälkeenpäin epparihaavaan pari päivää. Tokassa ei sattunut mihinkään.

Supistelut vatsassa sattui eniten.

onneks oli nopee synnytys neljä puol tuntia, ponnistus ei sattunut kun onneks ehdin saada spinaalipuudutuksen, epiduraalin olisin halunnut, mut en kerennyt samaan olin jo viis senttiä auki kun jorviin pääsin. Ei yhtään repeämään vaikka poitsu painoi 3880g!! ja ponnistusvaihe kesti viis minuuttia

se kun vauva oli jo syntynyt ja alapäätä tutkittiin että kuinka pahasti repes.. "pakenin" koko ajan kätilön käsistä ku tuntu niin inhottavalta. Muuten tuntuu että synnytys ei sattunut lähes ollenkaan:D en tiä onko 3kk kullannut jo muistot niin täysin. Repesin aika pahasti, mutta sitäkään en tuntenut lainkaan. kakalla käynti on kyllä edelleen pienen tuskan takana:/

Parikymmentä tikkiä laitettiin ja yhtään ei auttanut puudutusaine, "verenkierto kun on niin hurjaa ettei puudutusaineet oikein toimi" (näin minulle sanottiin). Kätilö siinä toista tuntia ompeli niitä saatanan tikkejään ja sanoi vain, että älä purista sitä vauvaas noin kovasti. Itkin potkin ja venkoilin ja jokainen tikki tuntui kuin olisi neulalla pistetty lihan läpi (heh heh) ja se lankakin tuntui niin viiltävänä että kiljuin. Sitten kehotettiin olemaan hiljempää, että toiset eivät pelästy. Hah.

Kun hapenpuute uhkasi ja sykkeet heikkenivät. Muut kivut unohtuivat saman tien. Sitten lähdettiinkin leikkuriin.

"se kun vauva oli jo syntynyt ja alapäätä tutkittiin että kuinka pahasti repes.. "pakenin" koko ajan kätilön käsistä ku tuntu niin inhottavalta. Muuten tuntuu että synnytys ei sattunut lähes ollenkaan:D en tiä onko 3kk kullannut jo muistot niin täysin. Repesin aika pahasti, mutta sitäkään en tuntenut lainkaan. kakalla käynti on kyllä edelleen pienen tuskan takana:/"



Mulla kanssa synnytyksestä 3kk ja kakalla käynti edelleen erittäin tuskaista. Jälkitarkastuksesta sain jonkin voide-reseptin, mutta ei tunnu auttavan.:(



Ja synnytyksestä: sattui ihan kamalasti, en osaa eritellä minne tarkalleen. Noh, navan ja polvien välille...

Tuntui, että lonkat lähtee sijoiltaan ja koko alapää oikeesti halkee kahtia. Tämä toki tapahtui ihan ilman mitään kivunlievitystä. Jotenkin mielestäni ihan traumaattinen kokemus. Myöskin istukan punnertaminen oli hirveää, kätilö hajareisin päälläni painoi hulluna mahaa että istukka tulisi ulos. Se sattui aika hirveästi. Myöskin kovat jälkisupistukset otti päähän, kun olisi halunnut levätä ja tuntui että synnytys senkun jatkuu ja jatkuu...

ensimmäisessä olin kipeä päästä varpaisiin



toisessa ponnistuskipu



kolmannessa myös ponnistuskipu



neljännessä pahinta oli häpyliitoksen kipu ponnistaessa, oli ollut kipeä koko loppuraskauden ja synnytyksessä oli pahinta.



kaikissa myös vain vesampaan reiteen säteillyt kipu, vas.kyljellä ainoa miellyttävä asento ja koko ajan tuntui kuin reiden alla olisi ollut joku lakana mytyssä tai johto tai jotain, vaikkei mitään ollutkaan.

Ja suolessa ulostetta joka painoi häntäluuhun. Itse en kyllä tuntenut häntäluussa mitään vaikka nahka repesi häntäluunkohdalta, niin että häntäluu näkyi. Tosin oli väliliha puudutettu.

Murtuiko häntäluusi ?



Ekassa synnytyksessä sattui ihan ne supistukset, loppuvaiheessa eniten. Muuta ne pahimmat tuskat oli synnytyksen jälkeen se häntäluu repi tikit koko ajan auki. Repesin pahasti aina alaselkään asti ja pakaralihasta repesi myös. Ihan kauhea oli eka viikko synnytyksen jälkeen. Ne kivut muistan. En supistuskipuja enää.



Toka synnytys oli helpompi ja sattui eniten kun vauva laskeutui loppuvaiheessa lantioon ja vielä enemmän taisi sattua se ponnistusvaihe kun aukko venyi. Siis tuonne alas sattui eniten. Ei ollut välilihaa puudutettu. On hieman liian ahdas sisälantio ja sen vuoksi vauvani eivät laskeutuneet ja kiinnittyneet valmiiksi.