Miten voi pärjätä ilkeäksi tulleen dementikon kanssa?

Kymmenen vuotta yritin, turhaan. Jotain voisit asialle tehdä, jos saisit hänet jollakin keinolla muistitestiin. Varaa vaikka itsellesi aika lääkäriin, kerro äitisi tilanteesta ja pyydä muistihoitaja kotikäynnille. Kai hänellä joku muu vaiva on, jonka vuoksi pitäisi lääkärissä käydä. Sairaudentunnottomuus on tyypillistä dementoivissa sairauksissa. Ja jos sitä on, asianomainen itse häpeää ja peittelee sitä.

Tuollaiset käytösoireet viittaavat enemmän Lewyn kappale-tautiin kuin tavallisempaan alzheimeriin. Joka tapauksessa olisi parempi saada diagnoosi ja lääkitys mahdollisimman aikaisin, jolloin siitä olisi suurin hyöty.

Aika pitkälle menneeltä dementoitumiselta jo kuulostaa. Vaikea se kyllä on pakolla holhota. Ehkä sun pitää aina häkysyä, että haluatko, että katson pesukonetta tma. Siis silleen kunnioittavasti suhtautuu, kysyy jne, eikä neuvoskele ilman pyytämättä.

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta yritin, turhaan. Jotain voisit asialle tehdä, jos saisit hänet jollakin keinolla muistitestiin. Varaa vaikka itsellesi aika lääkäriin, kerro äitisi tilanteesta ja pyydä muistihoitaja kotikäynnille. Kai hänellä joku muu vaiva on, jonka vuoksi pitäisi lääkärissä käydä. Sairaudentunnottomuus on tyypillistä dementoivissa sairauksissa. Ja jos sitä on, asianomainen itse häpeää ja peittelee sitä.

Tuollaiset käytösoireet viittaavat enemmän Lewyn kappale-tautiin kuin tavallisempaan alzheimeriin. Joka tapauksessa olisi parempi saada diagnoosi ja lääkitys mahdollisimman aikaisin, jolloin siitä olisi suurin hyöty.

Kerran saatiin äiti lääkäriin ja samalla muistitestiin siinä sivussa, mutta ei suostunut tekemään sitä testiä ja tämän jälkeen ei suostu menemään enää missään tilanteessa lääkäriin kun pelkää, että laittavat hänet muistitestiin, muistaa siis kuitenkin pelätä sitä, mutta muuten muisti pätkii pahasti. Minulla voimat ja neuvot jo loppuu, sillä hän kääntää kaikki asiat aina päälaelleen ja todellakin suuttuu jos yritän häntä auttaa tai neuvoa.

On raskasta, ja apua tarvitaan.

Soita äitisi kotikunnan terveyskeskukseen ja selitä asia. Et ole ihan ensimmäinen etkä toinen tällä asialla, ja siellä on jonkinlainen toimintamalli asialle. Sairaanhoitaja voi soittaa äidillesi ja hyvin mahdollisesti tulla käymään ja tehdä muistitestin äidillesi.

Toinen väylä jos ensimmäinen ei toimi on tehdä sosiaalitoimeen huoli-ilmoitus ja selittää asia sinne.

Ihanaa, että olet äitisi tukena ja turvana, mutta nyt kyllä tarvitaan lisäksi vähän ulkopuolistakin apua. Voimia! 🌺

Kuvaamasi on dementian 1/3 vaihetta, todella ärsyttävää omaisille. Tärkeintä välttää dementikon kasvojen menetyksen pelosta johtuvia konflikteja, koska sairastuneen riitelystrategiat ovat jo lastentarhatasolla. Me terveet näemme läpi. Joku ehdotti jo, että hienovaraisesti tarjoudut itse katsomaan konetta, hieno tapa rauhoittaa tilanne nolaamatta toista. Dementikko myös usein yrittää haastaa riitaa kokeakseen vielä tuttuja, tunnistamiaan tunteita muissa ihmisissä - monet tilanteet kun ovat jo liian vaikeasti hänelle tulkittavissa. Riitely siis tuo tavallaan turvaa. Koeta silti pysyä tahdikkaana ja rauhallisena, ja vältä MIKSI-kysymyksiä. Se on noloa dementikolle jäädä kiinni jostain asiasta, kun aukot omassa logiikassa paljastuvat. Pitkäjänteisyyttä ja lämmintä huumorihenkistä itsekritiikkiäkin kommunikaatioon dementikon kanssa, se vapauttaa tunnelmaa.

t. gerontopsykiatrisessa työssä

Se on vaan laskettava ohi: ei hän ole, nyt, se sama ihminen, mikä oli ennen. Surullistahan se on, mutta se sama entinen ihminen/luonteenpiirre on siellä taustalla. Lähdön lähestyessä tulee ne anteeksipyynnöt. Siitä voi osittain päätellä, milloin se "lähtö" sitten on.

Rumasti sanottu, mutta näin se vaan on.

Annat olla

Ei ole tekemisissä. Simple.

Ihan on mahtava henkilö sosiaalivrastossa juuri vanhuspuolella. Itse ottaisin heihin kontaktin.He tulevat mielellä käymään äitinne koti .Osaavat puhua ymm.Nin ettei äitisi yli puhuta eikä häntä loukata.Myös antavat kaiken avuo jos tarvitsette ladukaasen vanhuten häneelle. Itse olin kävelemässä tänään.Kohtasin pienen pojan joka itki, oli eksynyt. Joten osasi sano tie missä asuu. Lähdin opastaa häntä kotimatkalle. Seraksemme tuli ihan viksu ulkoisesti nainen ja siisti ulkoisesti.Mitä Ikää 70? Kysy saako kävellä kanssamme ? Olin OK. Pojan omaiset tulivatkin vastaan lähellä hänen kotia ja heillä ilo poika löyty. No mutta olin palamassa oma koti. Tämä nainen ei tenyt missä asuu.jep joo! Johdatti mualle sano asuu tällä päin.Alkoi sataa, sanoin jos vien sinut sinne missä seuran tulitkin katu?Vettä alko sataa,Havaitisn kun hän puhui ymmärsin on muisti sairas.Päästin piste mistä lähti kävelee. Muisti kerrostalo asuu ja katsoin kadulta pääsi alaovesta rappun.Rapun ovi lukossa.Joten oikea osoite oli. Ei sinä mitän,mietin tuo nainen ja hänen yksinäisyys, Pääsi pihani ja kulin siinä talo jossa asun eri rappu. Eräs mukava vanhus oli lähes 6kk rumina ollut koti.Ihmettelen miksi hänen tytärtai tyttäret,ei äidille soittanut,tai kontakti 6kk. Mailma on menyt kovaksi julmaksi sinä vaihe kun omainen vanhene ,asu yksin ja sairastu muistisairaus .Hänet hylätään jätetään oman onnen nojaan.

Pahinta on kun oma äiti alkaa ilkeäksi. Piikittelee täysin syyttä. Syyttelee asioista mitä hän itse tekee. Kuvittelee olemattomia riitoja. Tarkoituksella kohtelee lapsiaan eriarvoisesti yhtä ihannoiden ja muita lytäten.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole tekemisissä. Simple.

Juu tämä on tätä nykyaikaa. Vanhempi sairastuu ja muuttuu vaikeaksi, joten unohdetaan hänet. Tsiisus.