Olenko aivan pöljä, kun haluan lapsilleni mahdollisimman pienen ikäeron?

Ja se oli liian vähän. Neljä vuotta univelkaa ja uupumusta. Esikoinen haastava ja kuopus sairasteli. Ei tukiverkostoja lähimailla. No, tästäkin selvittiin, mutta lapsia ei tule lisää. Nyt, kun lapset ovat koululaisia, elämä on monin tavoin helpompaa, lasten kanssa voi matkustella ja lapset leikkivät keskenään jne.



Kannattaa miettiä, onko apua saatavilla, jos esim. toinen lapsi sairastuu vakavasti tai äiti (tai isä) uupuu elämän muuttuessa yllättäen liian raskaaksi. Neljän kuukautta vanhan vauvan perusteella ei voi tietää, mitä elämä on vuoden, kahden päästä, jos lapsia on useampi.

Itsellä nyt 4kk ikäinen neiti ja voisin kyllä jo ajatella pikku sisarusta:) Ja meillä neiti ei ole ollut alkuun se helpoin, sillä huusi mahavaivojaan noin 2,5kk ikään saakka about 12h/pv ja itse jouduin synnytyksessä tapahtuneen hoitovirheen vuoksi leikkaukseen neidin ollessa reilu 2kk ikäinen. Nyt tosin menee hyvin:)



Meille ei vain vielä toista ole tulossa, kun täytyy ensin toipua kunnolla kahdesta tikkauksesta ja toisekseen en viitsi jäädä heti uudelleen äitiyslomalle töihin palattuani..mietin tässä, että jos sitä reilun vuoden päästä pääsisi kertomaan vauva-uutisia:)



Mutta anna siis mennä, jos siltä tuntuu!

Ennenaikaisuusriski on huimasti suurempi jos uusi raskaus alkaa alle 6 kk edellisestä. Onko kiva kantaa syyllisyyttä oman lapsen keskosuudesta???

Näinhän se on, mutta jos yhtään viestiäni luit niin vauva saa tulla jos on tullakseen..ei mitään oviksen metsästystä..ei tuo varmaan läheskään kaikilla päde (keskosuusriski). Mites sitten lestadiolaiset, jotka ovat useimmiten kokoajan raskaana..

ap

Ja hyvin on mennyt. Rankinta oli se väsymys alkuraskaudessa kun olisin halunnut vaan nukku,nukkua... ja alle puolivuotias vauva tarvitsi hoitoa. No,onneksi tuon ikäinen nukkuu myös vielä päiväunia eikä kaipaa kauhesti puuhaa ja juoksentelua. Ja väsymys ei kestä kauaa. Loppuraskaus oli välillä hankala kun edellinen ei osannut kävellä ja oli isokokoinen kannettava. Siinäpä ne ainoat harmit.



Nyt meidän 4v tyttö ja 5v poika on parhaita kavereita,aina yhdessä ja ihan erottamattomat. Kyllä,raskautta lukuunottamatta kaikki on ollut pelkästään mukavaa tuossa pienessä ikäerossa. Meillä siis kolme nuorinta 1v välein,kun taas vanhimpaan on tokalla 2,5v ikäeroa. Ja tuo vanhin on jo täysin eri leikeissä kuin nuoremmat,valittelee välillä että "ei oo kaveria" jne.



Mustasukkaisuutta voi olla pienillä ikäeroilla lapsen luonteesta riippuen, mutta uskon että sitä olisi yhtälailla hiukan pidemmälläkin välillä. Luonnekysymys enemmän kuin ikäkysymys koska meillä sitä on ollut toisilla ja toisilla ei,iästä riippumatta, ja ohihan sekin yleensä menee.



Suosittelen lyhyitä ikäeroja,rankkaa voi tietty olla jos molemmat itkeskeleekin vielä yhtäaikaa öisin mutta vauvoistahan ei koskaan tiedä,pitemmälläkin ikäerolla voi noita ongelmia tulla jos vaikka isompi sairastuu ym,elämästä kun ei voi koskaan ennalta tietää :)Asenteesi vaikuttaa niin positiiviselta että sen kuin yrittämään vaan! Meillä kaikki lapset on mennyt hiukan yli lasketun ajan eikä mitään keskenmenoriskejä ole ollut,synnytykset helppoja ja palautuminen nopeaa eli tekisin vieläkin yhden lisää jos muu elämäntilanne sen sallisi

Ei lestadiolaisillakaan kovin yleisiä ole alle 1,5 vuoden ikäerot. Useimmat imettävät pitkään.

Ehkä sinä et imetä? Vai ajattelitko että on ok lopetta imetys esim. 5 kuukauteen, jos olet raskaana? Imetys raskausaikana kun ei ole läheskään aina mahdollista.

Mutta omapa on asiasi, jos keskenmeno- tai keskosuusriski ei häiritse.

Ennenaikaisuusriski on huimasti suurempi jos uusi raskaus alkaa alle 6 kk edellisestä. Onko kiva kantaa syyllisyyttä oman lapsen keskosuudesta???

Näinhän se on, mutta jos yhtään viestiäni luit niin vauva saa tulla jos on tullakseen..ei mitään oviksen metsästystä..ei tuo varmaan läheskään kaikilla päde (keskosuusriski). Mites sitten lestadiolaiset, jotka ovat useimmiten kokoajan raskaana..

ap

syvällä rintaäänellä.

Ja se oli liian vähän. Neljä vuotta univelkaa ja uupumusta. Esikoinen haastava ja kuopus sairasteli. Ei tukiverkostoja lähimailla. No, tästäkin selvittiin, mutta lapsia ei tule lisää. Nyt, kun lapset ovat koululaisia, elämä on monin tavoin helpompaa, lasten kanssa voi matkustella ja lapset leikkivät keskenään jne. Kannattaa miettiä, onko apua saatavilla, jos esim. toinen lapsi sairastuu vakavasti tai äiti (tai isä) uupuu elämän muuttuessa yllättäen liian raskaaksi. Neljän kuukautta vanhan vauvan perusteella ei voi tietää, mitä elämä on vuoden, kahden päästä, jos lapsia on useampi.

Tulin raskaaksi kun vauva oli 3 kk. Seuraava syntyi rv 32. Ikäeroa on siis 10 kk. Ehkä siitä joskus voi löytyä jotain ilottavaakin, vielä en ole hyviä puolia nähnyt.

Minä haluan myös. Ensimmäisten ikäero on 2 vuotta ja muutama viikko päälle. Odotimme sen vuoden tuossa välissä koska emme taida saada lapsia kuin hoidoilla, ehkäisyä emme käyttäneet tuossakaan välissä enkä aio alkaa nytkään käyttämään. Kuopus on vasta muutaman viikon ikäinen.



Eli siis viimeistään taas ensi keväänä otamme yhteyttä lääkäriin jos raskaus ei ala itsestään.



Haluan lapset monestakin syystä pienellä ikäerolla. Siinähän ne menee samalla väsymyksellä. Mukava kun sitten helpottaa kerralla, joskus.

Olin jo 40v esikoisen syntyessä, joten toivotettiin toinen lapsi heti tervetulleeksi. Täysimetin esikoista 6kk ja senkään jälkeen hän ei jounut lainkaan korvikkeita. Tulin kuitenkin uudelleen raskaaksi eikoisen ollessa n 10kk. Imetin häntä silti 1v4kk.



Ikäerosta oli kyse. Itse en tällä kokemuksella hankkisi lapsia näin pienellä ikäerolla, jollei olisi "pakko". Koen, että esikoisemme joutui liian pienenä isoveljen rooliin ja kuopukselle ei taas tuntunut olevan tarpeekksi hellimis-yms aikaa hänen ollessaan vauva.



Meilläkin esikoinen oli helppo kuopuksen syntymään asti. Sitten olikin railakkaan mustasukkainen. Kuopus taas huusi minkä kerkesi ja herätti ad 10 kertaa yössä vielä 1.5-vuotiaana. Eli väsymys oli aikamoinen.



Tuntuu, että edelleen ovat iässä "liian lähellä" toisiaan. Kuopus yrittää koko ajan eri taidoissa kiihkeästi saavuttaa esikoista. Kuopus etenkin on kovin kilpailuhenkinen. Tappelevat tolkuttomasti, kilpailevat kaikesta, vanhempien huomiota myöten. Jos ikäeroa olisi vähän enemmän, niin luulen, että saisivat enemmän olla "omia itsejään".



Etujakin on, hoituivat kotona "siinä samassa", 4.5v:ssa, kun menivät hoitoon kuopuksen ollessa 3v. Ja toisaalta myös tämä päiväkotiinroudaamisrumba menee "siinä samassa", kun pojat ovat syntyneet peräkkäsinä vuosina. Leikkivät paljon yhdessä, kun samantasoiset leikit kiinnostavat.

siihe, että eka vuosi on kamala, mutta sitten lapset ovat kuin paita ja peppu. Niin meillä ainakin kävi.

ITselläkin 4kk tytär, ja toivoisin saavani toisen lapsen. Mieli tekisi antaa lapsen tulla jos tulee. Kuitenkin pari asiaa jarruttaa tätä: En tahtoisi viedä tältä kauan toivotulta esikoiselta ansaitsemaansa vauva-aikaa ja oikeutta olla se rakastettu pieni. Toisekseen ihan oikeasti pelkään keskosuutta! Äitini ekan ja tokan raskauden välissä on vähän reilu vuosi, tai noin puolitoista. Toisen ja kolmannen välissä on 9kk, koska äiti tuli hyvin pian uudestaan raskaaksi ja kolmas raskaus päättyi viikolla 29. Veljeni on tästä syystä keskosuuden vammauttama.



Sen takia en ihan vielä ryhdy uutta puuhaamaan. Ehkä puolen vuoden päästä voisin.

ihanaahan se on jos vauvasi saa olla se ainoa sydänkäpynen edes vuoden tai pari. vasta kolmevuotiaana alkaa leikkikaveria kaipailla. ja taapero ikä voi olla yllättävän rasittava niille joilla on ollut"helppo" vauva. toisaalta ikinä ei voi näitä asioita ennakoida. eihän sitä tiedä tuletko edes helpolla raskaaksi nyt, mutta kyllähän se voimia kysyy jos on 2 vaippaikäistä ja toinen oppii just kiipeilemään jokapaikkaan ja tarvitsee perään katsomista ja hampaat tulee särkee ym ym. tai sitten kaikki menee hienosti. minusta kropan kannattaa levät 1vuosi raskauden välissä. laittaa vähän kuntoa ylös ja pinnistellä niitä omia lantionpohjanlihaksia. antaa silloin omalle kropalleen ja uudelle tulokkaalle mahd. hyvän alun..

Jos on riski, että on kamalaa niin miksei isompi ikäero. Meillä se on 5 v ja aivan loistava juttu! nautimme koko perhe pikku-veikan vauva-ajasta ja kehityksestä. Mielestäni on tosi hurjaa ajatella, että saadaan se vauva-aika pois alta. se on kuitnekin pienen vauvan kannalta äärimmäisen tärkeää, silloin luodaan elämälle perustaa ja se ei mielestäni saa olla kaaosta! Nyt ehdottomasti koen eläväni elämäni parasta aikaa, sen voi tehdä myös näin! ja olen saanut nauttia molempien lasteni vauva-ajasta täysin rinnoin :-)!

Saanko kysyä, mitkä ovat olleet teidän perheen selviytymistekijät? Pärjäätkö vähällä unella? Oletko saanut hoitoapua tai muuta jeesausta keneltäkään?

Itse muistelen pelkästään kahden pienen lapsen (½-1 vuotta ja 2-2½ vuotta) raastavana vaiheen, kun molemmilla on tiheästi korvatulehduksia. Molemmat huusivat kipua ja kuumetuskaa kurkku suorana (kunnes antibiootit tepsivät) ja itse itkien pidin vuorotellen lapsia sylissä, sen mukaan kumpi kovempaa huusi. Ei tarvinnut moneen tuntiin syödä tai käydä vessassa... Entä jos pieniä sairaita tai muuten äidin syliä tarvitsevia lapsia on vielä enemmän?

Meillä on 4 lasta 5v sisäänJa hyvin on mennyt. Rankinta oli se väsymys alkuraskaudessa kun olisin halunnut vaan nukku,nukkua... ja alle puolivuotias vauva tarvitsi hoitoa. No,onneksi tuon ikäinen nukkuu myös vielä päiväunia eikä kaipaa kauhesti puuhaa ja juoksentelua. Ja väsymys ei kestä kauaa. Loppuraskaus oli välillä hankala kun edellinen ei osannut kävellä ja oli isokokoinen kannettava. Siinäpä ne ainoat harmit. Nyt meidän 4v tyttö ja 5v poika on parhaita kavereita,aina yhdessä ja ihan erottamattomat. Kyllä,raskautta lukuunottamatta kaikki on ollut pelkästään mukavaa tuossa pienessä ikäerossa. Meillä siis kolme nuorinta 1v välein,kun taas vanhimpaan on tokalla 2,5v ikäeroa. Ja tuo vanhin on jo täysin eri leikeissä kuin nuoremmat,valittelee välillä että "ei oo kaveria" jne. Mustasukkaisuutta voi olla pienillä ikäeroilla lapsen luonteesta riippuen, mutta uskon että sitä olisi yhtälailla hiukan pidemmälläkin välillä. Luonnekysymys enemmän kuin ikäkysymys koska meillä sitä on ollut toisilla ja toisilla ei,iästä riippumatta, ja ohihan sekin yleensä menee. Suosittelen lyhyitä ikäeroja,rankkaa voi tietty olla jos molemmat itkeskeleekin vielä yhtäaikaa öisin mutta vauvoistahan ei koskaan tiedä,pitemmälläkin ikäerolla voi noita ongelmia tulla jos vaikka isompi sairastuu ym,elämästä kun ei voi koskaan ennalta tietää :)Asenteesi vaikuttaa niin positiiviselta että sen kuin yrittämään vaan! Meillä kaikki lapset on mennyt hiukan yli lasketun ajan eikä mitään keskenmenoriskejä ole ollut,synnytykset helppoja ja palautuminen nopeaa eli tekisin vieläkin yhden lisää jos muu elämäntilanne sen sallisi

eivät lapset syntyisi 1v 7kk ikäerolla. Molemmat lapset olivat suunniteltuja ja haluttuja ja ovat edelleen rakkaita, mutta... Minulla oli se harhaluulo, että lapsen kehitys tapahtuu lineaarisesti aina eteenpäin. Kun koliikista oli selvitty, ajattelin, että elämä taaperon kanssa on pelkkää vauvamuskarissa käyntiä ja samallahan siellä käy kahden kuin yhdenkin kanssa. Niinpä!



Nyt nauttisin kybällä pitkään yhden lapsen kanssa, enkä altistuisi sille pitkäkestoiselle riittämättömyyden tunteelle, kun ei vain pysty hoitamaan kahta pientä siinä missä yhtäkin. Ja olen samaa mieltä kuin joku aiempi kirjoittaja, että molemmilla lapsilla, niin esikoisella kuin kuopuksella (tai kaikilla lapsilla) tulisi olla oikeus riittävästi rauhoitettuun vauva-aikaan, sellaiseen, missä äiti jaksaa vastata sekä vauvan että vanhemman lapsen (vanhempien lasten) tarpeisiin. Ainakin oma esikoiseni joutui reilu puolitoista vuotiaana liian nopeasti liian ison lapsen rooliin. Sitä laskua on maksettu monta vuotta.

Juu näinhän se on, isät yleensä käy töissä..niin myös meillä..

ap

Ne isät voi myös jäädä kotiin välillä ja tehdä puolikasta päivää. Niin kuin meillä. =)

Minäkin halusin mahdollisimman pienen ikäeron, mutta esikoinen tuli sektiolla ja silloinhan ei saa olla tulla raskaaksi vuoteen. (joten lapsilla on ikäeroa 1v9kk)

Jotenkin oon niin innoissani ja peloissani..molemmat ollaan toki tässä mukana. Pelottaa myös mitä muut sanoo. Jaksamistani en murehdi, esikoinen on todella helppo vauveli. Mtn ressiä ei kyllä vauvasta oteta, mutta tulla saa..

ap

Meidän molemmat vauvat ovat olleet myös ns. helppoja vauvoja. Eivät ole valvotelleet öisin jne. Nyt kun kuopus täyttää kohta kaksi vuotta on uusi vauvakuume alkanut vaivata oikein toden teolla! Aikaisemmin en ole asiaa ajatellut vielä niin tosissaan, mutta nyt alkaisi olla mielestäni hyvä aika kolmannelle lapselle. Ensimmäisestä lapsesta (hän täyttää kesällä 6v) en oikein osannut nauttia hänen vauva- ja taapero-aikanaan oman masennukseni vuoksi mutta nuorimmaisen kanssa on ollut aivan erilaista! Ehkä siksikin olen halunnut antaa hänen olla ainut vauva tarpeeksi pitkään. Toisaalta pieni ikäero on varmaankin hyvä juttu, sillä lapsilla on silloin ehkä enemmän seuraa toisistaan. Meidän tytöillä ikäero on jo selvästi turhankin suuri... Toisaalta kahden vaippaikäisen pienen kanssa voi olla rankkaakin ja juuri se, ettei vanhempi lapsi saa olla ainoana pienenä niin kauan. Tässäpä omia mietteitäni!