Olenko aivan pöljä, kun haluan lapsilleni mahdollisimman pienen ikäeron?

Lapsi kerrallaan katsomme, kuinka meillä varat riittää. Haluamme hyvän koulutuksen lapsillemme ja laadukkaat yksityiskoulut maksavat hunajaa...

isolla ikäerolla, että ei ole monen koulumaksuja päällekkäin sitten isona.

jos on kotona, mutta on sellaisiakin perheitä, joissa isä käy töissä... ja äiti hoitaa päivisin lapsia kotona... paha sitä on lasta pakata isälle töihin mukaan!

eikö isä olisi voinut pitää toista sylissä?

Saanko kysyä, mitkä ovat olleet teidän perheen selviytymistekijät? Pärjäätkö vähällä unella? Oletko saanut hoitoapua tai muuta jeesausta keneltäkään? Itse muistelen pelkästään kahden pienen lapsen (½-1 vuotta ja 2-2½ vuotta) raastavana vaiheen, kun molemmilla on tiheästi korvatulehduksia. Molemmat huusivat kipua ja kuumetuskaa kurkku suorana (kunnes antibiootit tepsivät) ja itse itkien pidin vuorotellen lapsia sylissä, sen mukaan kumpi kovempaa huusi. Ei tarvinnut moneen tuntiin syödä tai käydä vessassa... Entä jos pieniä sairaita tai muuten äidin syliä tarvitsevia lapsia on vielä enemmän?

Meillä on 4 lasta 5v sisäänJa hyvin on mennyt. Rankinta oli se väsymys alkuraskaudessa kun olisin halunnut vaan nukku,nukkua... ja alle puolivuotias vauva tarvitsi hoitoa. No,onneksi tuon ikäinen nukkuu myös vielä päiväunia eikä kaipaa kauhesti puuhaa ja juoksentelua. Ja väsymys ei kestä kauaa. Loppuraskaus oli välillä hankala kun edellinen ei osannut kävellä ja oli isokokoinen kannettava. Siinäpä ne ainoat harmit. Nyt meidän 4v tyttö ja 5v poika on parhaita kavereita,aina yhdessä ja ihan erottamattomat. Kyllä,raskautta lukuunottamatta kaikki on ollut pelkästään mukavaa tuossa pienessä ikäerossa. Meillä siis kolme nuorinta 1v välein,kun taas vanhimpaan on tokalla 2,5v ikäeroa. Ja tuo vanhin on jo täysin eri leikeissä kuin nuoremmat,valittelee välillä että "ei oo kaveria" jne. Mustasukkaisuutta voi olla pienillä ikäeroilla lapsen luonteesta riippuen, mutta uskon että sitä olisi yhtälailla hiukan pidemmälläkin välillä. Luonnekysymys enemmän kuin ikäkysymys koska meillä sitä on ollut toisilla ja toisilla ei,iästä riippumatta, ja ohihan sekin yleensä menee. Suosittelen lyhyitä ikäeroja,rankkaa voi tietty olla jos molemmat itkeskeleekin vielä yhtäaikaa öisin mutta vauvoistahan ei koskaan tiedä,pitemmälläkin ikäerolla voi noita ongelmia tulla jos vaikka isompi sairastuu ym,elämästä kun ei voi koskaan ennalta tietää :)Asenteesi vaikuttaa niin positiiviselta että sen kuin yrittämään vaan! Meillä kaikki lapset on mennyt hiukan yli lasketun ajan eikä mitään keskenmenoriskejä ole ollut,synnytykset helppoja ja palautuminen nopeaa eli tekisin vieläkin yhden lisää jos muu elämäntilanne sen sallisi

Kiitoksia kommenteistanne. Joku kysyi imetyksestäni; kyllä vain, minä imetän. Menkat on jo alkaneet (tosin hyvin hyvin niukkana entiseen verrattuna). Mielenkiinnolla luin kokemuksianne, toisilla mennyt hyvin & toisilla ei. Sehän sen elämän tekee hankalaksi, kun ei tiedä miten asiat sujuu. Jos/kun menkat alkaa mahdollisesti pian, niin täytyypä miettiä asioita uudelleen..mutta viiden vuoden ikäeroa en halua (tai eihän se minusta ole kiinni) ap

joissa on useampi lapsi? Kannattaa kuunnella heidän kokemuksiaan. Perheet ovat tietysti erilaisia, mutta voit jotenkin yrittää verrata omaa elämääsi heidän elämäänsä ja miettiä, mitä vahvuuksia tai rajoitteita sinulla on suhteessa heihin.

4-kuukautisen vauvan kanssa on helppo sanoa, että en todellakaan veisi häntä hoitoon, jos pikkusisarus syntyisi vuoden päästä, mutta ei elämää voi koskaan elää etukäteen. Myöskään omien voimavarojen riittäminen ei ole päätettävissä. Toiset ihmiset jaksavat paljon ja venyvät vaikka kuinka tiukoissa paikoissa, varsinkin jos saavat apua muilta ihmisiltä, toisilla voimat ja tukiverkostot ovat heikommissa kantimissa.

siis no en todellakaan!!!

ettet kuskaa sitä toista päiväkotiin hoitoon kun vauva valvottaa. Päiväkoti ei ole nimittäin vuosikkaalle mitenkään sopiva paikka.

Tekeekö joku niin???? ap

... mitä vahvuuksia ja RASITTEITA...

Ap, onko sinulla lähipiirissä perheitä,joissa on useampi lapsi? Kannattaa kuunnella heidän kokemuksiaan. Perheet ovat tietysti erilaisia, mutta voit jotenkin yrittää verrata omaa elämääsi heidän elämäänsä ja miettiä, mitä vahvuuksia tai rajoitteita sinulla on suhteessa heihin. 4-kuukautisen vauvan kanssa on helppo sanoa, että en todellakaan veisi häntä hoitoon, jos pikkusisarus syntyisi vuoden päästä, mutta ei elämää voi koskaan elää etukäteen. Myöskään omien voimavarojen riittäminen ei ole päätettävissä. Toiset ihmiset jaksavat paljon ja venyvät vaikka kuinka tiukoissa paikoissa, varsinkin jos saavat apua muilta ihmisiltä, toisilla voimat ja tukiverkostot ovat heikommissa kantimissa.

siis no en todellakaan!!!

ettet kuskaa sitä toista päiväkotiin hoitoon kun vauva valvottaa. Päiväkoti ei ole nimittäin vuosikkaalle mitenkään sopiva paikka.

Tekeekö joku niin???? ap

Ei ole hullua toivoa pieniä ikäeroja. Meillä on 3 pienillä ikäeroilla ja seuraa on toisistaan hyvin, 4,5 ja 6-vuotiaistamme.

Oma esikoiseni lopetti päiväunet 2-vuotiaana (pikkuveli oli silloin puolivuotias ja nukkui allergiansa vuoksi todella katkonaisesti parivuotiaaksi), joten silloin loppuivat äidinkin päivälevot... Ihan karseeta, en voi suositella lasten pientä ikäeroa kenellekään!

Ei hoidossakaan nukahtanut. Onneksi lapsilla oli sentään lähes 2 v ikäeroa, vaikka sekin tuntui kyllä minimiltä.

Meillä on lapsilla ikäeroa 9kk3vkoa eli aikas pienellä ikäerolla.... :D

ja leikkikaveriksi kuin vieraat lapset, enimmäkseen.



Toki muitakin lapsia voi olla leikkimässä, mutta on se niin kiva kun omasta kotoa löytyy leikkikaveri tai useampi.



Tuossa katselin alkuillasta kun 4-vuotias isosisko leikkii eläintarhaa, vie eläimiä tarhaan ja 1v1kk nuorempi veli perässä.



Vastasyntynyt kasvaa ja aikanaa pääsee vaikka pelöaamaan sisarusten kanssa. Isoveliin on ikäero 3v ja 2p, isosiskoon on 4v ja 1kk.

No aika näyttää..ja tosiaan toinen lapsi voi olla hyvin vaikea. Moni on minulle suoraan sanonut, että "tee" toinen heti perään. Alkuunhan se raskasta tulisi olemaan..no nyt nautimme vauvastamme ja menemme päivä kerrallaan :DD

Eka oli helppo tapaus, toka ei, joten alku oli rankkaa kun oli juokseva 1,5 v ja koliikkivauva. Mut nykyisin niistä on toisilleen paljon seuraa, kiva se pieni ikäero on!

Kovin pienellä ikäerolla täytyy tosin olla aika luottavainen omaan jaksamiseensa. Itsekin olen ollut tosi jaksava, kun esikoinen oli alle puolivuotias, mutta ihan hirvittävän väsynyt ikäkuukausina 7-9 kk!



Omassa tuttavapiirissäni on pari äitiä, joilla on kaksi lasta pienellä ikäerolla. Toisella homma toimi hyvin, toinen väsyi ja masentui.

meiän vauveli täyttää kohta 6kk ja oon onnellisesti taas raskaana, jälkikasvulle tulossa tasan vuosi ikäeroa. mun mielestä pieni ikäero on muksuille mukava, vaikka jotkut kaverit ja sukulaiset onkin kauhistellut ja luullut jopa vahingoksi!älä huoli ylipainosta, jos siitä huolimatta edellinenkin raskaus meni sulla hyvin!

ja hyvin sen meni, vaikka molemmilla olikin koliikki. Eka huusi taukoamatta kun oli hereillä 4kk, toka 6kk. Mutta paljoa en muista heidän vauva-ajastaan, sen saat sinäkin ottaa huomioon, ettet siitä välttämättä paljoakaan muista. Mutta äidin terveyden kannalta läheiset synnytykset ovat parempi kuin 10 vuoden päästä toisistaan olevat.

meiän vauveli täyttää kohta 6kk ja oon onnellisesti taas raskaana, jälkikasvulle tulossa tasan vuosi ikäeroa. mun mielestä pieni ikäero on muksuille mukava, vaikka jotkut kaverit ja sukulaiset onkin kauhistellut ja luullut jopa vahingoksi!älä huoli ylipainosta, jos siitä huolimatta edellinenkin raskaus meni sulla hyvin!

Juu, ei edes diabetestä tullut. Toki liikuin paljon..

ap

jos luotat jaksamiseesi.



Itse kannatan 6-7v ikäeroa, jos nyt toista lasta edes tulee...



Muuten tuntuisi, että jaksaminen menee liian lujille.

Mutta äidin terveyden kannalta läheiset synnytykset ovat parempi kuin 10 vuoden päästä toisistaan olevat.

Meillä ei tarkoituksella ollut ihan pieni ikäero, mutta 1v 3kk tuli pojille ikäeroa. Esikoinen oppi kävelemään 2vk ennen pikkuveljen syntymää. Lähinnä rankempaa oli odotusaikana ison mahan kanssa kun sai jatkuvasti kantaa toistakin. Liitoskivut oli todella pahat sillä puolella millä esikoista kantelin. Esikoinen aina ollut rauhallinen, joten toisen vauva-aika pärjättiin hienosti. Kakkonen olikin itkuinen ja vauhdikkaampi. Ei olisi tullut mieleenkään heti tuon jälkeen alkaa toisesta haaveilemaan. Mutta niin vaan on pojat parhaat kaverukset kun ikää 2v ja 3v :)

Meille syntyi tarkoituksella kolme lasta tasan neljän vuoden sisään. Halusin lyhyet ikäerot, koska itselläni ollut lapsuudessa suuret ikäerot sisaruksiin, mikä tuntui aina tylsältä. Ihania lapsia meillä on, mutta täytyy ihan rehellisyyden nimissä sanoa, että on ollut todella rankkaa. Ja on välillä raskasta vieläkin, vaikka lapset jo 8, 6 ja 4. Sellaista pikkulasten elämänvaihetta on ollut jo kahdeksan vuotta ilman hengähdystaukoja.



Nyt pikkuhiljaa helpottaa eikä kyllä vauvakuume vaivaa. Niin paljon on saanut valvoa ja kantaa, hoitaa ja hoivata, syöttää ja vaihtaa vaippaa, pyyhkiä peppua ja pukea, siivota sotkuja ja toimia erotuomarina, että kiitos ei, vauvoja ei enää meille. Kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta meillä on ollut tuuriakin. Lapset pääosin terveitä, yksi jopa ns. helppo lapsi, taloudellisesti vakaata ja turvattua ja minä saanut olla kotona kunnes nuorin kolme vuotias. Monta pientä lasta samaan aikaan yhdistettynä johonkin muuhun raskaaseen asiaan tai elämäntilanteeseen voi olla joskus liian suuri taakka. Jokainen kaiketi itse tietää, millaisessa elämänvaiheessa on ja mitä jaksaa ja kun siihen varautuu, että jaksamisongelmia tulee, voikin kaikki mennä ihan hyvin!

Ennenaikaisuusriski on huimasti suurempi jos uusi raskaus alkaa alle 6 kk edellisestä. Onko kiva kantaa syyllisyyttä oman lapsen keskosuudesta???

Sekä äidin että tulevan vauvan terveyden vuoksi olisi järkevää odottaa siihen, että edelline on ainakin sen 9 kk, mieluummin 12 kk.

ja hyvin sen meni, vaikka molemmilla olikin koliikki. Eka huusi taukoamatta kun oli hereillä 4kk, toka 6kk. Mutta paljoa en muista heidän vauva-ajastaan, sen saat sinäkin ottaa huomioon, ettet siitä välttämättä paljoakaan muista. Mutta äidin terveyden kannalta läheiset synnytykset ovat parempi kuin 10 vuoden päästä toisistaan olevat.