Poikien äidit..

seiskan lapset pelaavat KOKO AJAN. Ja pelit vielä tietty yli-ikäisille. Ei toimis ikinä meillä. Meillä pojat jo tunnin pelaamisen jälkeen ovat kiukkusia ja levottomia. Harmittaa, kun tuli aikoinaan koko peli hankittua.

Meilläkin eskarilainen surffaa esim. Pikkukakkosen ja Tohtori Pöllön peliakatemian sivuilla. Lisäksi olen ostanut ja lainannut kirjastosta Alkupolku ja Pelaa ja opi -pc-pelejä. Suosittelen! Meidän eskarilainen tykkää niistä kovasti, on oppinut paljon niiden kanssa toimiessaan. Saa pelata 2-3 krt/viikko.

Uskomattoman moni lapsi haluaa vain pelata pleikkaa!

Jopa synttäreillä. Ovat aivan hukassa, jos ei saa pelata. Nopeasti lähtevät, jos ilmenee ettei saa pelata. Kiertävät tosiaan paikasta toiseen, aina jossain saa pelata.



Sitäkin ihmettelen, ettei osalla ole mitään kotiintulo aikaa. Voivat notkua kylässä vaikka kuinka kauan, kotona ei kukaan kaipaa. Ilmeisesti yleinen tapa joissain perheissä, että lapset ovat ulkoruokinnassa, aina joku muu syöttää?



Meillä lapset saa pelata n. joka toinen päivä. Välillä harvemminkin. Koneella voi olla n. tunnin, ulkoilulla voi saada vähän lisäaikaa.

Tämäkin asia on vaihdellut vähän lasten iän myötä.

Minä olen onneksi kotona ja voin hieman rajoittaa mutta kyllä minä annan myös pelata. Ja pelithän on luonteeltaan sellaisia pelejä, ettei puolessa tunnissa pääse oikein minnekään. Joten kun tulevat koulun jälkeen, tekevät läksyt ja leikkivät jotakin (vissiin muodon vuoksi:)), sitten saavat pelata tunti-1,5 riippuen siitä, milloin viimeeksi ko. kaveri on ollut meillä pelaamassa. Peliajan jälkeen leikkivät sitten vapaammin, kun ei enää tuo pleikka ole koko ajan takaraivossa.



Rasittavaa mutta toisaalta ymmärrän. Onhan se pelimaailma aika kiehtova. Ja me kyllä katsomme tarkasti, että on sisällöltään ja iältään sopivia pelejä talossa.

tapana, että koulun jälkeen saa pelata joko yksin tai kavereiden kanssa meillä tai jonkun kotona. Kun vanhemmat tulevat klo 16.30 kotiin, syödään ja tehdään läksyt ja sit ulos. On toiminut hyvin.

ja toivoisin juurikin noin, että teillä leikittäisiin, eikä vain pelattaisi. Lyhyt pelituokiokin olisi ok, mutta vain, jos SINUN lapsesi tahtoisi niin.



Meillä on lautapelejä ym.

on vielä tosi röyhkeitä. Ne tulevat kuin omaan kotiinsa ja kyselevät jo ovelta, missä teidän tietokone on. Meillä EI SAA pelata tietokoneella, eikä lapset siihen koske. Sitten etsivät pleikkarin ja Nintendo ds:n ja pelailevat.

vanhin poika menee vasta tänä vuonna ekalle, ja pleikkaria ei meillä ole eikä tule. Peesaan kakkosta. Miksi niitä laitteita hankitaan, kun niistä tuntuu olevan enemmän harmia kuin iloa? Tuntuu että jos sellainen on, se imaisee täysin mennessään. Tietokoneella 6-vuotiaamme saa olla viikonloppuisin enintään tunnin per päivä, viikolla ei ollenkaan. Poika tutkii lähinnä LEGO-sivuja, sekä YLEn lasten sivuja.

näitä oireita. Kaverinsa kanssa kulkevat kotien väliä (asutaan vierekkäin) kerjäämässä peliaikaa/dvd:tä. Tosi ärsyttävää. Yleensä en suostu ihan vaan sen takia, että tiedän heidän tätä tekevän. Yleensä myös naapurin äiti kieltää, ja nyrpeät pojat keksivät sitten ulkona kivaa.



Ongelma varmasti moninkertaistuu, kun tulee enemmän ikää ja kavereita. :(

siten, että ne osuvat samaan päivään ja kellonaikaan viikosta. pojat pelaavat toistensa luona tai itsekseen, ja peliajan jälkene tietää, että peliaika on sit kaikissa perheissä käytetty siltä viikolta, ja kaikissa kodeissa tiedetään se.

Oli sitten kavereita tai ei. Ei häiritse mua, eipähän ole talo ylösalaisin. Toinen vaihtoehto on nimittäin riehuminen. Joo ja tyttö on kyllä samanlainen.



t. neljä poikaa ja yksi tyttö

kavereiden annan aika harvoin pelata, ja yleensä keksivätkin muuta puuhaa

tekevät läksyt ja sitten pelaavat pari tuntia, kunnes kaveriden pitää lähteä kotiin syömään. Ihan ok, eipähän kenenkään tarvitse olla koulun jälkeen yksin. Ja pojat saa hyvää harjoitusta mm. englanninkielessä.

Kyllä meillä poika tietää jo meidän talon säännöt ja pitää huolen että kaveritkin tietävät. Joskus kuitenkin tuntuu että pojat valittavat ettei ole tekemistä ja kysyvät pelaamista. Meillä poika saattaa myös soittaa töihin ja kysyä peliaikaa.



Annan ajoittain pelata vähän aikaa, mutta sitä ennen pitää leikkiä/ulkoilla. Kuitenkaan meillä ei pelata kovinkaan usein. Lisäksi poika pyytää aina luvan meiltä vanhemmilta (ja näin myös on sillä tarvittaessa sisko kyllä kertoo auliisti poikien tekemiset ja saan itsekin kiinni helposti kotiin tullessa jos yrittäisi pimittää).



Itse pidän enemmän siitä että pelaaminen on lyhyt aika kavereiden kanssa, eli sosiaalista pelaamista. Yksin oloon meillä ei pelata, silloin vaikka luetaan. Tai sitten poika saattaa pelata isän kanssa. Itse näen pelaamisen sosiaalisena ajanviettona, mutta en tykkää kovin paljosta pelaamisesta.



Meillä ei pelaaminen pojalta eikä suurimmalta osalta kavereilta tunnu riistäytyneen. Pojalla on jokunen kaveri jotka pelaisivat jatkuvasti, mutta voivat tehdä sitä kotona ja tekevätkin. Tälläisissä kylissä poika käy harvakseltaan. Siitä aikanaan keskusteltiin jo eskariaikana ja näyttää tuo keskustelu kantaneen hedelmää.

oma lapseni pelaa kavereilla. Ymmärtääkseni pelaaminen tapahtuu kavereiden aloitteesta. Olisin erittäin iloinen, jos kavereiden vanhemmat kieltäisivät pleikan pelaamisen kokonaan ja heivaisivat koko masiinan ulos kodeistaan. mutta enhän minä voi mennä sanomaan sitä heille. Omasta mielestäni pleikkarin pelaaminen on täysin turhaa ajanhukkaa.