Töiden vähyys ahdistaa

Ilman muutahan se ahdistaa, totta kai. Jos joutuu tyhjän panttina istuskelemaan, niin kai se rassaa ihan ketä tahansa.



Ainakin omalla alallani töiden määrä on täysin riippuvainen asiakastilausten määrästä. Jos niitä ei ole, niin ei ole oikein mitään hommaa. Olen silloin pyrkinyt kehittämään itselleni jonkun sisäisen kehitystehtävän, mutta niin että pääsee asiakashommiin heti kun vain sellainen tulee.



Voisitko ajatella tekeväsi jotain sisäistä kehitystyötä?

jos on tekemisestä tykkäävä ihminen. Tee niin kuin yksi tuttuni. Rupea luppoajalla opiskelemaan tai kehittämään jotain firman systeemiä. Tää kaverini kypsyi johonkin duuniin ja opisleli asiaa ja järkkäsi siihen jonkun tietojärjestelmän ja päätyi lopulta firman tietojärjestelmävastaavaksi :). Jos työssäs ei ole tollasta potentiaalia joka kiinnostaisi, rupea vaikka kirjoittamaan luppoajalla romaania tai jotain :).

ollut jo useita vuosia. Varmaan tämä asia on vähän tabu työelämässä ja tässä taloustilanteessa ei hirveetä meteliä viitsi asiasta työpaikalla edes pitää. Yritän mahdollisimman paljon tehdä omia juttuja töissä (pankkiasiat, asioiden selvittelyt jne.) niin saa ajan kulumaan.



Olen ajatellu, että mielummin ali kuin ylityöllistetty.



Boreout on diagnoosi tälle ilmiölle. Eikä ollenkaan niin harvinainen kuin luulisi.

Mä olen ainakin sitä tyyppiä, että kilahtaa korvien välissä aika nopeaan, jos ei ole tarpeeksi tekemistä. Yhdestä duunista olen osittain siksi lähtenytkin, tosin lähtöpäätökseen vaikutti enemmän se, että olin jatkuvasti määräiaikainen ja se, että kaikkiin kehitysehdotuksiin vastattiin "asiat on aina hoidettu näin".

Ärsyttävää... mutta tosiaan, jos vaan pystyy, niin kannattaa yrittää jotain sisäisiä kehitysjuttuja ja projekteja ottaa tehtäväksi. Itselle mielekästä tekemistä ja näyttää esimiestenkin silmissä hyvältä :)

Olen ollut myös tilanteessa, jossa burnout oli lähellä, joten tästä asiasta valittaminen tuntuu "hullulta". Onneksi satuin lukemaan artikkelin boreoutista, ja se vahvisti omat tuntemukseni ihan oikeutetuiksi.



Työn vähyys ja liian vähäninen vaativuustaso (ei tarpeeksi haastetta) rassaavat kyllä. Minä yritän kyllä myös aina muistaa mikä olisi se toinen äärilaita.

Enpä olisi uskonut että vielä tänäkin päivänä tuota esiintyy?



Itse olin 10 vuotta sitten sihteerinä eräässä firmassa ja usein päivät olivat just tuota ettei ollut juuri mitään tekemistä. Jotain postia lajittelen ja kun ne oli tehty klo 9.30 niin ei ollut enää juuri mitään! Oli se kamalaa:((. Siis ihan totta sitä tunsi itsensä niin hyödyttömäksi.



Lopulta mut vaan kuitenkin potkittiin sieltä ulos, onneksi. Löysin sitten toisen työpaikan jossa oli vipinää:).



Miten ihmeessä ne pitää teitä siellä jos ei teillä ole tekemistä??

Miten ihmeessä ne pitää teitä siellä jos ei teillä ole tekemistä??

Palkan takia minä ainakin tylsistyn. Palkka on ihan ok ja en nyt muutenkaan ole niiiiin kauhean innostunut työnteosta, mutta ei haittaisi vaikka vähän enemmän vipinää olisi.

Tässä taloustilanteessa ei ole oikein oman alan paikkoja auki, joten se on ehkä suurin syy pysyä tässä paikassa.

Onpahan aikaa seurailla nettifoorumeita jne. ja joku vielä maksaa siitä 20e/h. Hullua sinänsä.

että hoidan kuitenkin tärkeitä rutiiniluonteisia töitä, jotka ilman minua kaatuisivat esimiesten tehtäviksi. Ihan kokonaan tyhjän panttina en tietenkään istu. Isolla firmalla on varaa, enkä ole ainoa täällä..



6

Vähän samaa ongelmaa on mullakin, töissä on usein tuskastuttavan hiljaisia aikoja. Olen sen verran kypsä tilanteeseen, että olen hakenut saman alan töitä firmoista, joissa uskon olevan vilkkaampaa.



Saapa nähdä, tärppääkö.

Teen vielä aika yksinäistä työtä ja sitäkään ei ole tarpeeksi.

Joten olo on tosi kurja.

Olen ollut saikullakin masennuksen takia, mutta eipä se tätä tilannetta miksikään muuta.

Tämä on niin luonteeni vastaista - haluaisin tehdä paljon töitä tiimissä työkavereiden kanssa.

Nyt teen yksin ja vähän.

Kurjaa :(

Itsellä aina mennyt tyyliin hyvä kun vessaan ja syömään ehtii. Mitä teette työksenne? Itse olen ollut töissä esim päiväkodissa, nuorisotalolla, vanhustentalolla, opettajien viransijaisuuksia jne.

Itse olen sellaisessa tehtävässä, etten juuri pääse kehittelemään mitään töihin liittyvää. Teen siis ihan perusduunia.



Minä olen asiasta keksustellut myös esimieheni kanssa, mutta muutosta tai lisätehtäviä ei ole tullut. Joskus olen myös ajatellut että olisi hyvä ottaa asia esille vähän ylempänä vaikka sitten oma paikka menisikin, mutta kun sitä rahaa perheemme kuitenkin tarvitsee.....



Ap

työnimikettä en viitsi kertoa, ettei kukaan tunnista, mutta kuvailisin näitä vähän vaativimmiksi assarinhommiksi (joihin olen vähän ylikoulutettukin). Tietokoneen ääressä istun päivät, joskus harvoin palavereja tms.



6/9

Onkohan ap peräti kollegani seinän takaa.. ;-) Hiljaista on. Päivät kuluvat netissä surffaillen.

olette töissä. Olen siis numero 15 ja teen asiakaspalvelussa töitä. Luulen, että esimiehet ovat niin etääntyneet näistä päivittäisistä töistä, että eivät tajua hiljaista tilannetta. Työntekijät nyt eivät tietysti ääneen puhu, että on hiljaista. Päinvastoin aina korostetaan "kiirettä". Tämä sen vuoksi, että muutenkin ihmisiä potkitaan pihalle.



15

Ap, jos sinua kiinnostaa opiskella lisää niin useita avoimen yliopiston kursseja pystyy suorittamaan etänä. Yksi kaveri kirjoitteli kurssien esseitä työajalla silloin kun oli hiljaista.

täällä töissä ainakin. Esseitä ynnä muuta.

hyvä idea, jos siihen pystyy. Itse en siihen pysty ja tavallaan se on osa "boreout":tia. Ei jaksa oikein tehdä mitään, vaikka mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Tuntuu hullulta, ettei esim. opiskele vaikka palkka juoksee.



Tietysti boreout helpottaa, jos pystyy kehittämään järkevää ajankulua työpäivien täytteeksi, mutta ei kannata hätääntyä, vaikka homma ei suju vaikka kaiken järjen mukaan "pitäsi" onnistua...

Seuraavan tunnin taidankin tutkia netistä tuota ilmiötä nimeltä Boreout. Loppupäivän katselen av-palstaa, luen paria blogia, ehkä tilaan jotain vaatteita, tsekkaan säätilat jne.

assistentti, sihteeri, asiakaspalvelija, missä muualla? ihmekö sitten kun monet äidit sanovat, että haluavat pian töihin lepäämään, ettei jaksa olla kotona. mä olen taas ollut niin ahdistunut jatkuvasta kiireestä. haluaisin vaihtaa alaa ja lähteä vaikka opiskelemaan...jotain rauhallisempaa. ehdotuksia otetaan vastaan, mitä kannattaisi lähteä opiskelemaan jos ei kestä jatkuvaa painetta ja kiirettä?